Viikko alkoi jälleen treeneillä Ylöjärven uimahallissa. Bussilla liikkumisesta kaupunkien välillä on tullut jo rutiinia. Ryhmään liittyi uusi uimari. Viidelle parauimarille yksi harjoitusrata alkaa käydä ahtaaksi. Toiveissa onkin toinen rata.
Viikonlopun kisoihin valmistautumisen vuoksi uintimatkat jatkuivat hyvin maltillisina. Maanantaina uitiin yhteensä 650 metriä. Ohjelmassa oli vapaauinti ja selkäuinti.
- Uitiin 15 metriä täysillä. Loput matkasta piti hiljentää vauhtia, ettei kisoissa olla uupuneita. Altaan toiseen päähän mentiin verravauhtia, ettei voimat mene. Se oli palauttava treeni. Ei ihan täysillä mennä, vaan vauhti katsotaan sopivaksi. Palautettiin lihaksia. Treenin jälkeen kävin rohkeasti ja reippaasti kylmäaltaassa.
- Mua jännittää Jääkarhukisat: Miten lähdöt onnistuu ja kuinka pärjään kisoissa, kertoi Tinja maanantain harjoitusten jälkeen.
Keskiviikon uintiharjoitukset jäivät työtaistelun jalkoihin. Pyynikin halli oli suljettu. Sen sijaan Tinja venytteli pidemmän kaavan mukaan jokaisena loppuviikon päivänä. Venyttelyohjelmat löytyivät netistä. Niitä seuraamalla oli helppo tehdä itsenäinen harjoittelu. Tiistain venyttely kesti hieman yli 20 minuuttia ja keskiviikon venyttely 45 minuuttia. Ohjelmissa käytiin kokonaisvaltaisesti läpi koko keho: hartiat, jalat, selkä ja kädet.
- Torstaina tein osan videotreeneistä ja leiriltä opitut. Perjantaina tein kokonaisvaltaisen venyttelyn ja koko kropan kehonhuollon peräkanaa.
Kehonhuollon lisäksi lepo on tärkeä osa harjoittelua. Uni on ihmisen tärkeimpiä asioita. Ihminen tarvitsee palautuakseen riittävästi hyvää unta. Siksi jokaisen liikuntaa harrastavan tulisi muistaa riittävä lepo ja yöuni. Kellojen siirtämisen vuoksi Tinjan unirytmi häiriintyi. Kuluneen viikon unet ovat olleet huomattavasti lyhyemmät kuin aiemmin. Viikon lopulla suunta kääntyi kohti parempaa.
Urheilu edellyttää valintoja ja välillä myös tahdon lujuutta. Harjoittelun, levon ja ruuan lisäksi se heijastuu vapaa-ajan viettoon. Välillä on pystyttävä kieltäytymään mukavistakin asioista. Ystävä pyysi Tinjaa perjantaiksi Sannin keikalle. Lauantain kisojen vuoksi se ei onnistunut. Keikalla aika olisi kulunut rattoisasti, ja yöunet olisivat jääneet ennen kisapäivää väkisinkin lyhyiksi. Väsyneenä on hankalampaa kisata. Niinpä Tinja päätyi tekemään ystävien kanssa jotain, mikä ei estänyt kunnon unia.
Lauantaina olikin sitten ensimmäiset kisat TaTU:n edustajana. Kisapäivä koitti aurinkoisena. Auringon paisteesta ehti nauttimaan kävelymatkalla uimahallille. Muuten uimarit viettivät pitkän päivän jännittäen omia lähtöään ja katsellen muiden suorituksia omien lähtöjensä välissä.
Verryttelyuinneissa oli kuhinaa, kun kymmenet uimarit olivat altaassa yhtä aikaa. Koska Tinjan ensimmäinen lähtö oli heti ensimmäisessä lajissa, hän oli verryttelyaltaassa yhtenä ensimmäisten joukossa.
Jääkarhu-uinneissa ei ollut parauimareille omia lähtöjä. He uivat samoissa erissä vammattomien kanssa. Tinjan kohdalla aikavertailu tarkoitti sitä, että hän lähti radalle melko nuorten uimarien kanssa.
Parauimareilla oli hieman hämminkiä keräilyeriin kokoontumisessa, mutta lopulta kaikki löysivät tiensä omiin lähtöihinsä.
Kuulovamman takia Tinjalla on kisalähdöissä poikkeuslupa: lähdössä tulee olla valolähetys tai -signaali tai niiden puuttuessa kosketus. Tinja oli ennakkoon tiedustellut treeniryhmässä, että onhan lähdössä otettu huomioon se, ettei hän kuule ilman kuulolaitetta. Asiaa ei selvitetty, koska uskottiin, että suurella seuralla on riittävästi kokemusta ja kaikki on otettu huomioon.
Uimahallin häly peitti äänimerkin lähes täysin, joten lähtö sen varassa olisi ollut mahdotonta. Ensimmäisen lähdön koittaessa ilmeni, ettei lähdössä ollut valon välähdystä. Asiaa selviteltiin, ja Tinja sai luvan ottaa valmentajan avuksi. Valmentajaa ei kuitenkaan näkynyt lähdön ollessa käsillä. Reippaasti Tinja selvitti asiaa kisatoimitsijan kanssa ennen lähtöpallille nousemista. Lähtöä hieman viivästettiin niin, että valmentajakin ehti paikalle.
Valmentaja antoi lähtömerkin kaikissa lähdöissä. Selkäuinnissa merkkinä oli käden heilautus silloin, kun oli lupa lähteä. Vapaa- ja rintauinnissa lähtö oli pallilta, jolloin merkki oli käden nosto selästä. Siten Tinja saattoi keskittyä lähtöön kaikessa rauhassa ja lähdöt onnistuivat hienosti.
Kolme lajia muutaman tunnin sisällä on hieno suoritus. Koko kisan ensimmäinen laji oli naisten 50 metrin selkäuinti. Tinjan lähtö oli toisessa erässä.
- Valmentaja sanoi, et meni hyvin. En kurkkinut maaliin mennessä. Katsoin vaan missä lippusiima, kertoi Tinja ensimmäisen kisauinnin jälkeen ja totesi samaan hengen vetoon ajattelevansa vaikeinta lajiaan: - Rintauinti on vikana. Se jännittää.
Ensimmäisen lajin jälkeen oli melko pitkä tauko. Naisten 50 metrin vapaauinti oli kisojen puolivälin jälkeen, reilu kolme ja puoli tuntia ensimmäisestä lähdöstä. Naisten 50 metrin rintauintia ei tarvinnut sen jälkeen enää odottaa kauan.
- Menin täysillä rinnassa ja vaparissa maaliin saakka. Vaparissa hengästytti maaliin päästessä. Oli helppo lähteä kosketuksella. Tein parhaani. Todella hyvältä tuntui. Olen tyytyväinen.
- Ekat kisat, missä uin rinnan. Lähdin rohkeasti kokeilemaan Maltan kisoja ajatellen. Rinta vaatii vielä tekniikkaa. Nyt sain ajan. Kisat menivät kokonaisuutena todella hyvin. 50 metrin altaassa kisalajien uinti tuntui erilaiselta kuin 25 metrin altaassa. Ei ollut käännöstä, vaan pidempi allasmatka. Aika ei parantunut, mutta uinnit menivät hyvin.
- Nyt jännittää Espoon kisat, tuumasi Tinja vielä Jääkarhu-uintien päätyttyä.
