Pitkän radan SM-uinnit Porissa

Lähdön hetki, Pori kutsuu.

Alkuviikosta olo oli jo normaali. Pääsin töihin ja alkoi tulla pikku kisajännitys. Tiistaina pakkailin tavaroita ja kävin kaupasta kisaeväitä.

Keskiviikkona söin aamupalan, ja pakkailin vielä loput tavarat. Sitten olin valmis uinnin pitkän radan SM-kisoihin. Lähdin kävelemään ajoissa, ettei tullut kiire. Bussi lähti uimahallilta. Matka sujui musaa kuunnellen ja juttelen kavereiden ja valmentajan kanssa. Mentiin suoraan hotellille ja saatiin huoneet.

Harjoittelin aikaisin nukkumaanmenoa. Mulla oli oma täristinherätyskello mukana ja laitoin myös rannekkeen kännykän kautta hälyttämään. Ensimmäisenä kisapäivänä herätys oli jo kuudelta ja aamupalalle mentiin klo 6.30, sillä hallilla piti olla kahdeksalta verraamassa. Tuplaherätys oli hyvä, nukuin yön hyvin. Aamuherätys tuntui mukavalta, ja olin pirteä.  

Hallille mentiin kävelen. Sinne oli matkaa alle kilometri.

Mulla oli 100 metrin selkäuinti heti aamusta. Verrasin kevyesti 200 m. Hyvin mahtui verraamaan, kun parauimareille oli varattu oma rata. Parauimarien kaikki verrat oli kisahallilla.

Ennen kisauintia oli pikku jännitys. Muistin juoda ja venytellä ennen omaa uintiani. 100 metrin selkäuinti meni hyvin. Uinti tuntui kivalta ja käännös sujui. Olin ylpeä itsestäni, sillä tein oman ennätykseni. Se ei vielä riittänyt sijoitukseen, vaikka virallisen tuloksen sainkin. Loppujakson rentouduin ja juttelin kavereiden ja valmentajan kanssa. 

Lounas syötiin koulun ruokalassa, ja sen jälkeen oli uusi verryttelyuinti kisa-altaassa. Mulla oli 50 metrin perhonen edessä. Sitä ennen ei jännittänyt yhtään. Ennen keräilyä verrasin vielä parauimareille varatussa tilassa viimeiset 50 m ja päälle vielä venyttelyt. 

Perhosessa starttilähtö tuntui hyvältä. Lähtö sujui niin kuin oli harjoiteltu, mutta aika jäi alle aiemman aikani. Vähän petyin, mutta ei se mitään, tein kaikkeni. Vasta toinen kerta, kun uin kisoissa perhosen. Treenaus jatkuu syksyllä.

Perhosen jälkeen oli väsynyt olo, mutta tein vielä palauttavan verran ennen iltajakson päättymistä. Kaksi lajia samana päivänä saa illalla väsyttämään. Uinnin jälkeen pääsin päivälliselle ja hotellille lepäämään. Se oli hyvä, sillä toinen kisapäivä olisi pian edessä. Uimapuku ei ihan ehtinyt kuivua.

Toisena päivänä oli vaan 50 m vapari. Se oli alkuiltapäivästä. Pääsin jo aamulla verraamaan 200 m ja ennen omaa lajia vielä 50 metriä parauimareille varatuilla radoilla. 

Vaparin starttilähtö meni hienosti, mutta olihan se rankka uinti. Tein oman ennätyksen. Olin ylpeä saavutuksestani ja siitä, kun voimat jäivät altaaseen. 

Lounaan jälkeen pääsin hotellille lepäämään ja laittamaan kamoja kuivumaan. Katsoin myös telkkarista Muumilaakson tarinoita ja Pikku Kakkosta. Päivälliselle mentiin koululle. 

TaTU:n parauimarit ja valmentaja kisatunnelmissa

Kolmantena kisapäivänä sain nukkua kavereita pidempään, kun mulla oli 50 m selkäuinti vasta illalla. Lähdin aamupalan ja kamojen pakkailun jälkeen hallille. Huomasin matkalla, että olin jättänyt kisakulkukortin huoneeseen. Onneksi olin lähellä hotellia, et pääsin hakemaan sen. 

Sit reippain mielin hallille katsomaan kavereiden uintia. Heidän uinnin jälkeen mentiin syömään porukalla ja otettiin yhteiskuva. Mun kännykkä oli kuumennut käytössä, niin otettiin kavereiden kännyköillä.

Kisatauolla tultiin hotellille, niin sain levätä ja katsoa telkkaria. Olin jo lähdössä hallille, kun huomasin hotellikorttini jääneen huoneeseen. Pyysin respasta varakortin, et pääsin hakemaan sen. Kerkisin hakea, ja lähdin nopeasti odottamaan valmentajaa aulaan ja palautin varakortin. Kavereilla ei ollut uintia illalla.

Kuva: TaTU Tampere

Hallilla kiirehdin pukkariin ottamaan kamareppuni ja eväät. Ennen alkuverraa vähän tankkasin ja söin banaanin. Ensin tehtiin 50 m lyhyt verra parauimareille varatulla radalla. Pääsin verraamaan vielä 200 m selkää lähempänä kisalähtöä. 

Selän lähtö meni nappiin ja aika parani. Viimeinkin sain uitua 50 metrin selurin alle minuutin eli tein oman ennätyksen. Aika tasainen uinti oli. Uinnin jälkeen tein loppuverran ja kävin kylmäaltaassa. Muut odottivat, ja päivällinen mentiin syömään porukalla. Kävelin kavereiden kanssa hotellille. Sain uintikamat kuivumaan ja pakkailin vielä aamuksi kaikki mukaan. Kotiinlähtö kisojen jälkeen olisi suoraan hallilta. 

Sunnuntaiaamuna pakkailin loput tavarat ja otin kaikki mukaan aamupalalle ja hallille. Oli viimeiset kisalajit edessä. Aamulla uin 50 m rintaa. Ehdin verrata ennen sitä 300 metriä. Tankkasin vähän ja ennen keräilyä ehdin vielä verrata ja venytellä. 

Starttilähtö oli terävä ja sain hyväksytyn ajan ja WPS-pisteitä. En yltänyt ennätykseeni, mutta aika ei jäänyt paljon allekaan. Hyvä uinti oli. Rintauinti on aina haastava. Tein loppuverran ja pääsin suihkun kautta syömään.

Illalla oli vielä 100 metrin vapari edessä. Ennen iltajaksoa verrasin 200 metriä ja harjoittelin starttilähtöä. Tankkasin taas hieman. 100 metrin vaparissa eka 50 metriä meni lujaa, aika oli vielä parempi kuin ennätykseni 50 metrin vaparikisassa. Toisella 50 metrillä pistin kaikki loput voimat peliin ja tein taas oman ennätyksen. 

Sen jälkeen oli kisojen viimeinen loppuverra. Kävin myös kylmäaltaassa. Kisat olivat osaltani ohi. Sain kaikista uinneista virallisen ajan ja neljästä SM-tuloksen. Lisäksi tein neljä omaa ennätystä. Olin tyytyväinen. Menin kahvioon vielä juttelemaan ja odotettiin parauimareiden kanssa muita tatulaisia. Oli kotiinlähdön aika. Nyt alkaa ainakin kahden viikon treenitauko. 

Tehotreeneissä

Lauantaina oli taas Tatun parakilparyhmän uintitreenit Ylöjärvellä. Suuntasin bussin vaihdolla sinne ja olin hyvissä ajoin. Ylöjärven hallin liikuntakortti ei taaskaan päästänyt portista sisään mennessä treeneihin. Menin portin ali ja kaveri nousi portin yli. Ehdittiin venyttelemään ennen alkuverraa. Uin 300 metriä ja tein voltteja 25 metriä ja uin takaisin.

Treeneissä olikin erilaiset happotreenijutut. Aluksi yksi uimari veti vaparin vedoilla ja kaks muuta oli nilkoissa kiinni, toinen piti oikeasta nilkasta ja toinen vasemmasta. Altaan päässä vaihtui paikat. Kaikki saivat olla ankkurina nilkoissa. 

Sitten oli vuorossa räpylähappotreeni, jossa ensimmäisessä yksi oli selällään ja kaksi kaveria työnsi vaparin potkuilla, ja sama takaisin. Sitten kaveri oli selällään, ja vain yksi kaveri työnsi. Mä ohjasin vierestä, kun kaveri oli täysin sokea. Vedin tarvittaessa pois rataköydestä keskemmälle allasta, ja uin vieressä katsoen, että kaikki sujuu hyvin. 

Erilaista kisailua

Sen jälkeen otettiin kaverin kanssa 50 metrin kisat. Minä voitin kaverin, kun hän hidasti käännöksen jälkeen. Parin kisakierroksen jälkeen uinti vaihtui toiseen kisaan. Mentiin altaan puoleen väliin potkut ja loppumetrit uitiin. Takaisin päin mentiin ensin käsivedoilla ja loppumatka uiden. Siinäkin olin nopeampi kuin kaverini. 

Kolmanteen kisaan otettiin räpylät pois. Minun piti uida pelkillä potkuilla ja kaverin mennä pelkillä käsivedoilla. Kaveri meni nopeammin. Huomasin, että ilman räpylöitä vaparin potkut olivat hitaammat tehdä kuin räpylöillä. Minä tarvitsen selkeästi enemmän voimaa jalkoihin.

Loppuverrassa minä olin ainoa, joka ui 200 metriä. Kaverit väsyivät 100 metrin jälkeen. Yhteensä uin 1325 metriä. 

Viikonloppu edessä

Kotiin lähtiessä kortti ei päästänyt porteista uloskaan, niin piti mennä ali. Kysyin asiaa kassalta, ja kuulin, että käyttöraja oli asetettu 9:15-11:30 välille. Se selitti sen, ettei myöhemmin päässyt pois. Aamulla oltiin vähän liian aikaisessa. 

Ostin kahvin mukaan ja lähdin odottamaan bussia. Kotiin päästyäni laitoin uintikamat kuivumaan ja pakkailin loput tavarat kasaan. Olin lähdössä seuraavaan lähijunaan äidin luo. Mentäisiin sunnuntaina laskettelemaan Vihtiin, jos sää sallii, ja äiti korjaisi vaatteiden reiät.

Keskiviikon tekniikkatreenit

Keskiviikkona oli jälleen uintipäivä. Lähdin aamulla Tesoman uimahallille uimaan omatoimisen aamuverrani. Yhteensä tuli uitua 2075 metriä.

Menin tekniikassa ensin rinnan ja vaparin käsivetoja 2×200 metriä lättärit käsissä ja pullari jalkojen välissä. Sen jälkeen menin sekarin potkuilla räpylät jalassa 4×50 metriä eli 25 metriä altaan päähän menin vain potkuilla ja takaisin uin tavallisesti. Pidensin matkaa ja uin samaa harjoitusta 3×100 metriä eli aina 50 metriä pelkkiä potkuja ja 50 metriä tavallista uintia. Treenasin myös seuraavaan kisaan.

Happotreeneillä väsymyksen yli 

Joskus on hankala harrastaa kahta lajia. Illalla olisi ollut Tampereen Slalomseuran tämän talven toinen alppihiihdon CUP-kisa. En ehtinyt sinne, koska työpäivän jälkeen kiirehdin Pyynikin uimahallille Tatun parakilparyhmän treeneihin. Siellä oli taas happotreenit edessä. 

Happotreenit lisäävät lihasten kestoa. Treenien tarkoitus on totuttaa keho siihen, että pystyy jatkamaan uimista silloinkin, kun vauhti alkaa hyytyä. Sitä voi hyödyntää kisoissakin.

Treeneissä aloitettiin veturina 2×50 metriä. Minä olin ensin veturina ja kaverit pitivät nilkoista kiinni. Altaan päässä vaihtui viimeisenä ollut veturiksi ja vielä uudestaan. Sen jälkeen välissä uitiin perhosta 100 metriä. Tuntui mukavalta uida perhosta, mutta sekin tuntui käsissä. 

Uimista jatkettiin tekniikkaharjoituksilla. Uitiin vaparin potkuilla, mutta vain toinen käsi teki käsivetoja. Sama treenattiin rintauintina. Sitten jatkettiin taas kaverin kanssa. Pidettiin kaverin olkapäästä kiinni ja mentiin ensin rinnan ja sitten selän potkut. Selän potkut uitiin vielä lopuksi räpylöillä. Yhteensä uitiin 1400 metriä. 

Päivän treenit yhteenlaskettuna oli 3475 metriä, kyllä hapotti. Uudet harjoitukset tuntuivat rankoilta. Helppoa oli se, että piti mennä vaan käsivedoilla eteenpäin. Se oli yksi tapa saada happoa treeneissä. Vaikeaa oli mennä rintauinnin potkut selällään räpylöillä. Potkut olivat raskaita. 

Kotiin päästyäni aloin pakata torstai-iltaa varten. Edessä oli lähtö suoraan töistä veljeni luo Jyväskylään.

Voltteja ja makkaroita

Lauantaiaamuna oli ensimmäiseksi meno kahden bussin vaihdolla Ylöjärvelle Tatun parakilparyhmän uintitreeneihin. Happotreenit olivat edessä. 

Ennen valmentajan tuloa uitiin lämmittelynä 300 metriä verraa. Tein myös kaverin kanssa volttia etuperin ja takaperin. Ei yritetty seinään kosketusta, vaan tehtiin volttia väljässä vedessä. Voltit menivät vähän vinoon. Mutta harjoitusta vaan, niin kyllä ne alkavat sujua. Harjoiteltiin myös vartalonkiertoa makkarakäännöksillä. Pyörittiin suoralla vartalolla makkarana ympäri viisi kertaa.

Treeneissä mentiin ensin 4×100 metriä kovaa. Uitiin teholla kaikki 25 metriset. Sitten oli harjoitus 2×50 metriä, jossa mentiin selkäuintia 5 metriä, sen jälkeen tuli voltti ja sitten selkää altaan loppuun. Samalla tavalla piti uida takaisin. Se oli haastava tehtävä. Käännös oli tutulla käsi- ja jalkakosketuksella.

Selkäuinnin jälkeen pyörittiin ympäri ja tehtiin voltteja eteenpäin 25 metriä ja perhosta takaisin toiset 25 metriä. Makkarat oli helppoja, mutta voltit menivät vinoon. Sain kuitenkin mentyä koko matkan. 

Palautus tuli tarpeeseen

Lopuksi uitiin 200 metriä omavalintaista palauttavaa. Uin vaparia, rintaa ja selkää vuoron perään. Mietin rinnassa Heidin antamia ohjeita, ja sain vasemman jalan kääntymään ulospäin. Vaparissa ja selässä sain kädet pyörimään aiempaa nopeammin. 1675 metriä tuli uitua yhteensä. Se oli hyvä palauttava lopputreeni, kun viikolla olin uinut kovaa.  

Peseytymisen ja pukeutumisen jälkeen selvitin kassalla TaTU:sta saamani hallikortin käyttöä: miksei se päästänyt aamulla ja poistuessa porteista läpi. Muillakin oli ollut sama ongelma. Tätä on tapahtunut aiemminkin tänä vuonna, kun kortti ei päästänyt läpi. Selvisi, että pitää ottaa TaTU:n Hennaan yhteyttä korttiasiasta, koska aikaraja oli vastassa. 

Ostin aamukahvin mukaan, ja kävelin bussipysäkille odottamaan bussia. Kotona siivoilin ja pesin pyykkiä. Tein kotihommia vähäsen ja katsoin koneelta hauskaa sarjaa. Se sai minut iloiseksi. Oli palauttava ja rentouttava lauantai-ilta.

Kisoissa sattuu ja tapahtuu

Tänään uitiin vuoden ensimmäiset TaTU Tampereen järjestämät uintikisat. Seuran parakilpauimarit olivat menossa mukana. Tampereella ei ole kisoissa erillisiä lähtöjä parauimareille, joten parauimarit kisasivat samoissa sarjoissa vammattomien urheilijoiden kanssa.

Verryttelyyn kisavarusteissa

Jääkarhu-uinneissa olin ilmoittautunut neljään lajiin. Ensimmäinen oli heti kisan alussa ja kolme muuta vasta illalla. Välissä oli kuusi tuntia.

Verrasin ennen kisoja 25 metrin altaassa. Minun ensimmäisenä lajina oli 50 metrin perhonen. Menin odottamaan keräilypaikalle ilman valmentajaa. Samaan aikaan keräilyn kanssa ui yksi uintikaveri. Valmentajan piti odottaa häntä maaliin ja auttaa uintikaveri pyörätuoliin. Aikataulut oli tiukkoja. Etsin valmentajaa, mutta hän ei ehtinyt paikalle.  

Keräilyyn mennessäni odotin nimeni huutoa. Kuuluttajalla oli hiljainen ääni. Liian hiljainen minun kuulolle. Paikalla oli hirveä hälinä, enkä kuullut ketä kuulutettiin. Kun valmentaja tuli, olin myöhässä ja keräily erääni meni ohi. Erä uitiin ilman minua, kun en ollut ajoissa kisapaikalla. Harmitti, mutta ei maailma tähän kaadu. Seuraaviin kisoihin treenataan perhonen vielä parempaan kuntoon.

Muistin syödä eväitä ja venytellä. Seuraavaan lajiin oli aikaa niin paljon, että juttelin valmentajan ja kavereiden kanssa. Venyttelin istumapaikkojen takana lihaksia ja kävelin vähäsen. En halunnut lihasten väsyvän liikaa, koska jalat ja kädet tekevät uidessa töitä kovaa. 

Omaa vuoroa odotellessa

Ennen rintaa verrasin 100 metriä. Sit piti olla jo keräilyssä. En halunnut enää myöhästyä keräilystä. Äiti oli tullut varalta ennen seuraavia uinteja auttamaan valmentajaa, et ei tarvitse jännittää, ehdinkö keräilyyn ajoissa. Loput keräilyt sujuivat hyvin. Valmentajakin ehti ajoissa keräilypaikalle.

Rintauinnin starttilähtö sujui paremmin kuin lähdöt edellisissä kisoissa. Uintikin meni hyvin. Sen jälkeen tuntui ihan hyvältä. Jossain välissä vasen jalkaterä kuitenkin oli kääntynyt sisäänpäin ja uinti hylättiin. En itse huomannut sitä. En masennu siitäkään. Seuraaviin kisoihin potku treenataan taas kuntoon. 

Lähes suoraan rinnan jälkeen oli 100 metrin selkäuinti. Oli vähän rankkaa, että ehti edellisen uinnin jälkeen. En ehtinyt uimaan väliverraa. Söin nopeasti banaania ja join smoothieta, että sain lisäenergiaa. Tuntui hyvältä lähteä uimaan uudelleen toista kisalajia.

Kaksi lajia meni hyvin

Selkäuinnissakin lähtö oli hyvä. Kurkin vähän uidessa, vaikka pään piti olla vakaa. Käännös meni hyvin, ja uin suoraan käännöksen jälkeen. Aika ei ollut huono, mutta oli huonompi kuin ennätykseni. Valmentaja sanoi, että ollaan vasta aloituskaudessa eli nostetaan peruskuntoa - olisi outoa, jos ajat nyt paranisivat.

Viimeisenä uin vaparin 100 metriä. Starttihyppy oli parempi, sillä starttihyppyjä oli hiottu treeneissä.

Uinti meni hyvin. Ekassa 50 metrisessä kädet pyörivät nopeammin. Käännöksen jälkeen toisessa altaan mitassa käsivedot hiljenivät, mutta kovenivat loppuun mennessä. Alkoi jo väsyttää, siksi välissä vähän hyydyin. 

Kaikkea tapahtuu ja sattuu. En ole aiemmin uinut kilpailussa 100 metrin matkoja 50 metrin altaassa. Olen tyytyväinen selän ja vaparin tuloksiin sekä uinteihini. Päivä ei ollut enää niin surkea. Kaikesta saa kokemusta. Urheilija ei luovuta koskaan. Lisää treeniä vaan.

Lyhyen radan SM-uinnit Vaasassa

Torstaina koitti syksyn kohokohta: kisamatka Vaasaan. Edessä oli neljä päivää täysihoitoa uinnin parissa. Reissu maksoi saman mitä syyskauden treenit, mutta oli sen arvoinen. Vaasasta palasi monta kokemusta rikkaampi uimari.

TaTU:n jengi lähdössä lyhyen radan SM-uinteihin. Kuva: TaTU:n Facebook 

Keskiviikkona alkoi kisamatka kohti Vaasaa. Aamulla piti pakata loput tavarat matkalaukkuun. Vähän jännitin lähtöä. Kisalajit jännitti ja uuteen paikkaan lähtö. Tiskasin odotellessa, ja järjestelin askartelutavaroita sarjaa katsoessa. Söin vielä lounaan ennen lähtöä. Katsoin, ettei valot jäänyt päälle. Lähdin roskien viennin kautta kävelemään kohti Kalevan uimahallia.

Yksi uintikaveri ja valmentaja tulivat samalla bussilla. Bussissa oli muitakin TaTUn uimareita. Kukaan heistä ei ollut tuttu. Lähtijöitä oli paljon, mutta bussi ei ollut täynnä. Toiminnanjohtaja otti porukasta kuvan ennen bussiin nousua. Matkalla kuuntelin musaa ja äänikirjaa Ellibsin kautta. Nukuin vielä vähän ja söin välipalaa. 

Välillä pysähdyttiin, ja osa kävi ostamassa evästä. Sitten ajettiin Vaasaan. Jäätiin bussin kyydistä uimahallin edessä pois. Päästiin uimaan verravauhdilla kisalajit. 

Lyhyen radan SM-uintien näyttämö

Uusi halli ja uudet altaat. 

Uitiin verra-altaassa. Se oli 25 metrin allas. Se oli erilainen kuin kotiallas, vähän kapeampi. Uimareita oli paljon, mutta hyvin mahtui verraamaan. Parauimarit saivat omat verraradat. Tuntui vähän erilaiselta uida uudessa altaassa. Verra-altaan päädyssä piti uida kaverin kaa vuoron perään verraa, ettei tuu kolareita. Tuntui hyvältä. Lihakset aukesivat jaloissa. Uin 350 metriä, kaikki 50 metrin lajit läpi. 

Uimisen jälkeen sai syödä ja suunnata hotellille majoittumaan. Päivällinen saatiin uimahallin kahviossa. Hallilta lähtiessä piti tilata taksi. Matka olis ollut puolitoista kilometriä, jonka olisi voinu kävellä, mutta uintikaveri ja valmentaja eivät jaksaneet kävellä ruokailun jälkeen hotellille. Tilattiin taksi. Se vei väärälle hotellille. Taksikuski kuuli väärin hotellin nimen, siksi suunnistus oikealle hotellille meni 100 metriä pieleen, nauratti kyllä. Asia järjestyi lopulta. 

Sain yhden hengen huoneen parisängyllä. Pääsin yksin nukkumaan ja purkamaan kamoja. Sain omaa rauhaa. 

Torstaina oli ensimmäinen kisa

Torstaina aamupäivän sai levätä, ja katsoin leffaa telkkarista. Iltapäivällä Tatun parakilparyhmäläiset lähtivät kävelemään uimahallille lounaan syöntiin ja minä valmistauduin ensimmäisen lajini uintiin. Uisin 50 metriä selkää. 

Pääsin treenaamaan kisa-altaaseen, joka oli puolitettu kahtia. Uin toiselle puolella selkää. Verrasin ennen kisaa 200 metriä. Sen jälkeen mentiin katsomoon. Uin verrassa suoraan kisauikkari päällä. En olisi ehtinyt vaihtaa verrauikkareista kisauikkariin. Ihan hyvältä tuntui uida kisauimapuku päällä verrakin. Kisatunnelma oli kova, kun muut tsemppasivat kavereitaan. 

Kisa-altaan reunalla

Valmentaja kulki mun kanssa keräilyyn ja tuli korokkeelle saakka. Vähän jännitti, ei paljoa. Pääsin altaaseen, ja valmentaja antoi kosketuslähdön. Lähtötilanne tuntui hyvältä. Selkäuinti meni hyvin. Aika parani edelliseen aikaan verrattuna. Sain uuden ennätyksen. Olin tyytyväinen.

Päästiin päivällisen syöntiin. Sen jälkeen lähdettiin kävelemään takaisin hotellille. Oli aika rauhoittua. Laitoin uintikamat kuivumaan, ja söin pienen iltapalan, ettei tekemäni sämpylät mene pilalle. Katsoin telkkaria vähän aikaa ja neuloin mallineuletta vähän. Kuuntelin äänikirjaa Ellibsin kautta.

Kahden lajin perjantai

Perjantaina sai levätä aamupäivän. Toinen kisapäivä alkoi iltapäivästä. Tuntui ihan hyvältä. Tunnelma oli korkealla. Alkuverrasin vähän ennen 100 metrin vaparia. Lähtötilanteessa tuntui ihan hyvältä, jännitys oli hävinnyt. Uinnissa meni kiihdytykset ja vikan vinstan uinti vauhdilla. Aika parani vähäsen.  

Seuraavana oli rinta. Ennen sitä sain verrata 50 metriä kevyesti. Tuntui jännittävältä uida kaksi lähtöä samassa jaksossa. Rinnassa vartalon rytmitys ei ollut kunnossa. Sitä ei oltu ehditty harjoitella treeneissä. Rinnassa tuli huonompi aika kuin edellisen kisan tulos. Mutta hyvä aika oli silti. 

TaTU:n parauimareiden edustus Vaasan kisoissa

Lauantaina mulla alkoi kisalaji jo heti aamulla. Ei ollut paljon lepoaikaa. Kävelin valmentajan kanssa hallille. Ehdin verraamaan ja venyttelemään. Ehdin tehdä nopeasti hitaan uinnin. Piti uida verravauhtia hiljempaa. Odoteltiin lähtöä kokoontumisten lähellä. Tunnelma oli edelleen hyvä.  

Mulla meni starttilähtö, käännökset ja maaliintulo ihan hyvin. Osasin vauhdittaa kaikki 50 metriset, että jaksoin koko matkan. En päässyt aiempaan aikaani, mutta ei aika ollut huono. Olen tyytyväinen et tein kiihdytykset ja lujan uinnin maalipäähän hyvin. Uinnista näki, mitä piti parantaa. Pitää vaan olla enemmän vauhtia käsissä ja uida lujempaa. Oman uinnin jälkeen jännitin kaverien 50 metrin uintia. 

Sunnuntaina mulla oli viimeinen kisalaji iltajaksossa. Sain nukkua vähän pidempää. Olen nukkunut hyvin kisareissussa ja saanut levättyä riittävästi.

Kun kaikki tavarat oli pakattu ennen puolta päivää, lähin kävelemään hallille. Pääsin pukkariin vaihtamaan toiset vaatteet, ja sen jälkeen söin lounaan valmentajan ja uintikaverin kanssa. Meillä oli viisi tuntia aikaa odotella kisoja. Oltiin aulassa, missä sain ladattua kännykkää ja varavirtalähdettä. Juteltiin ensi vuoden treenisuunnitelmista.

Verrasin alkuun 2×50 vu ja otin pari piikkiä lyhyesti. Verryttelyn jälkeen tuntui han hyvältä. Tällä kertaa söin pientä välipalaa ja join vettä ennen verraa ja verran jälkeen. Jaksoin paljon paremmin kun edellisinä kisapäivinä.

Viimeisen lajin lähdössä

50 metrin vaparissa aika parani todella hyvin. Lähtö sekä käännös sujuivat hyvin. Reaktioaika oli hyvä. Ei jännittänyt. Viimeiset voimat menivät siihen. Olin tyytyväinen. Kisan jälkeen sai loppuverrata omavalintaisen lajin. Verrasin 100 metrin selkää. 

Lähdin pesulle ja syömään. Palautin rannekkeeni joukkuejohtajalle vikana, ja hän palautti sen kisatoimistoon. Sitten kotimatkalle. Oli kivaa päästä muualle kisaamaan muiden Tatulaisten kanssa. Parasta oli uusien ennätysten saanti ja kokemus kisalajeista, jotka uin Vaasan SM-kisoissa. 

Mukana Nääs-uinneissa

Viikonloppuna oli syksyn toiset uintikisat. Uinti Tampere järjesti kansalliset Nääs-uinnit. Kilpailuissa oli lähes 500 osallistujaa, kolme TaTU:n parauimaria muiden mukana.

TaTU:n parauimarien tunnelmia Nääs-uinneissa

Lauantaina kävelin aamulla Kalevan uimahallille Nääs-kisoihin uimaan. Uitiin verryttelyä 250-300 metriä. 

Minulla oli ensimmäisenä 50 metrin selkäuinti. Se meni hyvin. Lähtö oli hyvä, taakseponnitus onnistu ihan hyvin ja lähtöasento oli hyvä. Liu'ut lippusiimojen alle meni kivasti. Käännös oli loistava. Osuin kädellä ensin seinään, enkä kurkkinut yhtään, ja sain jaloilla ponnistettua käännöksessä seinästä. Aika oli parempi kuin syyskuun kisoissa.

Söin välipalaa ja verrasin ennen toista kisalajiani. 

Toisena minulla oli 100 metrin selkäuinti. Valmentajan kosketuslähtömerkkiin reaktioni sujui hyvin. Uinnin tahditus meni oikein hyvin. Tahdituksessa vauhti pitää osataan jakaa oikein. Vikalla 25 metrin osuudella mennään kovempaa.

Tuntui kivalta uida 100 selkää kisoissa. Käännökset meni todella hyvin. Mikään ei tuntunut vaikealta.

Seuraavia kisoja ajatellen treenaan tehoa lisää ja uin kovempaa.

Uintien välissä juttelin valmentajan ja kavereiden kanssa ja syötiin välipalaa. Otettiin kaverin kaa selfiekuvia, ja valmentaja otti kuvia meistä kaveruksista. Aikamoinen kisatunnelma oli taas, kun kannustettiin kavereita muissa kilparyhmissä. 

Viimeisenä minä uin 100 metrin vaparin. Tahditus meni hyvin siinäkin. Tahdituksessa ensimmäisenä uidaan rauhallisesti, toisena vähän kiihdytetään vauhtia, kolmantena kiihdytetään lisää ja viimeisenä uidaan tosi kovaa. Sain hyvän ajan, paremman ajan nyt kuin huhtikuussa Espoonlahden uinneissa.

Käännökset menivät tosi hyvin. Starttihyppy onnistui kivasti. Mutta starttihyppyä treenaan enemmän seuraaviin kisoihin. Täytyy ponnistaa lujempaa starttipallilta eli täytyy saada jalkoihin voimaa, et saan paremman lähtöhypyn. 

Jännitti ensin, et miten pidemmät uinnit sujuvat. Sain ajat sitten molemmista: 100 metrin selästä ja vaparista. Ihan hyvät ajat tulivat, eikun siitä vain eteenpäin.

Uinnin jälkeen kävin reippaasti kylmäaltaassa, sitten suihkuun ja saunaan lämmittelemään ja pesulle. 

Kävelin kauppaan ostamaan ruokaa ja kahvipaketin äitini pyynnöstä. Tulin kotiin. Eno ja äiti olivat remontoimassa. Pääsin siivoamaan ja auttamaan heitä. Oli erinomaisen kiva päivä. 

Sunnuntaina pyöräilin alkuiltapäivästä Kalevan uimahallille, kun sää suosi. Venyttelin ennen altaaseen menoa. Valmentaja laittaa meille ohjelmia omatoimisiin. Uin valmentajan laittaman 6×100 metriä peruskuntovauhdilla palauttavaa sekaisin leirillä tehdyn treeniohjelman kanssa. Uin 6×100 selkää, kevyttä väliin ja 6×100 vaparia yhtä kyytiä. Keskityin käännöksiin. Uin vajaan 1,5 tuntia. Matkaa tuli uitua 2000 metriä. Se on hyvä kunnon nostovauhti. 

Pyöräilin kotiin laittamaan uintikamat kuivumaan ja lähdin käymään ruokaostoksilla. Ostin myös ranne-ja nilkkapainot voima-ja kestävyysharjoittelua varten. 

Tulin kotiin, söin eilisen ruuan jämän ja laitoin pyykinpesukoneen päälle. Lähdin käymään vielä kävelen ostamassa valmentajan ehdottaman käsipainosetin. Sillä saa treenattua voimaa käsiin. Valmentaja ehdotti myös 4 kg kahvakuulaa, jonka ostan myöhemmin.  

Kotona pakkasin uintireppua aamuksi, meen työpäivän jälkeen taas uimaan. 

Kisakauden aloitus

Lauantaina oli syksyn ensimmäiset uintikisat. TaTU Tampere järjesti Martti Ollgren Uinnit. Mukana oli lähes 500 uimaria. 

TaTU:n parakilpauimarit kotikisoissa

Kaikki lisenssin lunastaneet TaTU:n parakilpauimarit osallistuivat kisoihin. Jokainen sai valita kolme kisalajia. Minä olin ilmoittautunut 50 metrin rinta-, vapaa- ja selkäuinteihin. Olin vasta ollut flunssassa. Halusin uida vain 50 metrin matkat, etten sairastu uudelleen. Yks uintikaveri ui samat kuin minä. Kaks muuta uivat 50 metriä selkää ja vaparia. Toinen heistä ui lisäksi 100 metrin selän, ja toinen 100 metrin vaparin. 

Aamu sujui hyvin. Tukevan aamupalan syömisen jälkeen jaksoi jo pitkälle. 

Pyöräilin Kalevan uimahallille. Oli pitkä päivä edessä. Hallille mennessä mietin, että teen parhaani kaikissa lajeissa.

Aiempi kisapuku oli saatu vaihdettua. Se meni vaihtoon, kun FINA-merkki melkein irtosi. Uin verraa uusi kisapuku päällä. En ole kokeillut sitä ennen kisoja. Kisapuvussa uiminen tuntui erilaiselta kuin tavallisessa uimapuvussa. Se tuntui sopivan tiukalta. 

Kolme uintia, kuusi tuntia

Ensimmäisenä lajina oli rintauinti. Uin toisessa erässä. Vähäsen jännitti. Se sujui kuitenkin hyvin. Parhaani tein. Tulos oli kohtalainen. Hyydyin takaisin päin mennessä vähän, mut loppumatka sujui hyvin. Olin iloinen, että rintauinnin potkut sujuivat nyt, eikä vasen jalka mennyt sisäkiertoon. 

Sen jälkeen oli pitkä tauko, jolloin sai syödä eväitä. Juttelin odotellessa valmentajan ja kavereiden kanssa.

Iltapäivällä oli 50 metrin selkäuinti. Olen uintiin tyytyväinen. Starttilähdössä ei ollut viivettä. Viime kisoissa oli. Käännös meni täydellisesti: En katsonut lippusiimoihin enkä seinään, jolloin tein hyvän käännöksen. Se olisi hidastanut uimista, jos kurkkii. Piti luottaa et käsi osuu seinään ilman kurkkimista. Vedot osuivat seinään. Maaliseinään päin venytin toista kättä. Otan lippunnauhalta 8 vetoa ennen maalia.

Viimeisenä oli vahvin lajini eli vapari. Se oli kilpailun toiseksi viimeinen laji. Starttihyppy oli nappisuoritus. Kun valmentajan käsi irtosi, niin ponnistin starttihyppypallilta lippusiiman ali ja lähin uimaan. Se meni hyvin käännökseen ja maaliin tuloon asti. 

Syyskuun alun flunssa vaikeutti valmistautumista. En voinut kovaa treenata. Mutta mul meni nyt hyvin. Tulokset oli hyvät, vaikka en uinut ennätyksiä. Reaktiot valmentajan kosketuslähtöön oli nappisuorituksia. Lähdöt oli samalla harjoitusta, ettei tule viivettä. 

Katse kohti tulevaa

Kaikissa lajeissa on hiomista seuraaviin kisoihin, jotka ovat jo kahden viikon päästä. TaTU järjestää silloin Nääs-uinnit. Aioin uida samat lajit siellä. Mutta joulukuussa on lyhyen radan SM-kisat Vaasassa. Sinne osallistun muiden TaTUlaisten kanssa. Valmentaja lupasi, et voin uida 100 metriä selkää ja vaparia Vaasassa. Siksi pitää saada niille aika. Ehkä uin ne seuraavissa kisoissa.

Sunnuntaina pyöräilin taas uimaan Kalevan uimahallille. Vuorossa oli palauttavaa uintia. Kilpailupäivän jälkeen ei saa treenata kovaa vaan uida verravauhdilla. Tarkoitus oli uida kaverien kanssa. Mutta kaverit eivät päässeet. Sain uida yksin. 

Altailla oli rauhallista. Keskityin omiin uinteihin. Uin 50 metrin pätkiä vaparissa, selässä ja rinnassa. Keskityin käännöksiin ja vauhtiin. Sitten uin 25 metrin pätkissä kaikki lajit sekaisin. En uinnut sekaria vaan kisalajit. Altaanmitan jälkeen pidin taukoa ja jatkoin uimista. 

Rinnan potkuja pitää aina treenata. Ne sujuivat nyt ihan hyvin. Selkäuintikin sujuu, kun vaan käsi osuu seinään käännöksessä ja maaliin tulossa. Uin verravauhdilla. Matkaa tuli uitua 1150 metriä.

Treeneissä kaverien kanssa

TaTU:n parauimareiden kilparyhmässä on Tinjan lisäksi kolme muuta aktiivista uimaria. Ryhmäläiset päättivät aloittaa tällä viikolla yhteiset omatoimitreenit. Tarkoitus oli uida neljänä päivänä, mutta lopulta suurin osan tyytyi kolmeen harjoituspäivään.

Kuva: Special Olympic Invitational Games 2022, Malta

- Tiistaina alkoivat omatoimiuintitreenit kavereiden kanssa. Oli hauskaa. Uitiin vaparia, rintaa ja selkää. Perhosuintia varten harjoiteltiin delfarin potkuja selällään. Se oli vaikeaa ja vaatii harjoitusta. Otettiin starttilähtöjä hyppypallilta. Mun pitää saada itseni mahdollisimman suoraksi, ja takana olevan jalan pitää ponnistaa vauhtia enemmän, et hyppy onnistuu. Mentiin kylkipotkuja 50 metriä selkää ja sama juttu vaparissa, kertoi Tinja ensimmäisestä yhteisestä itsenäisestä treenipäivästä.

- Torstaina oli toinen omatoimiuintitreenipäivä. Mentiin alkuun tiistain treeniä. Starttihyppyjen harjoitukset jatkuivat. On oltava oikea hyppyasento, ettei kaadu altaaseen. Takana oleva jalka ponnistaa vauhtia. Otettiin myös 50 metriä kiihdyttäen yli puolen välin ja loppumatka verravauhdilla ja takaisin samalla tavalla. Päivä oli todella hyvä, treenit menivät hyvin.

- Tänään oli kolmannet uintitreenit kavereiden kanssa. Harjoiteltiin sekauintia, mutta mentiin eniten selkää ja vaparia. Rintauinti kaipaa paljon treeniä potkuissa.

Yhdessä on kiva treenata

Aivan kuten ohjatuissa treeneissä, myös itsenäisissä harjoituksissa edetään oman tarpeen mukaisesti. Tinja ui yhden kaverin kanssa kaikissa treenissä useampaa lajia. Kaksi muuta uimaria treenasi tiistaina vain vapaauintia ja torstaina sen lisäksi selkäuintia. Sunnuntaina kolmaskin uimari teki koko sekauintitreenin.

Kolmen päivän uinnissa matkaa kertyi lähes 7000 metriä. Tiistain ohjelman matka oli 2450 metriä. Torstaina uintimatka oli aavistuksen lyhyempi, 2350 metriä. Sunnuntaina matkaa kertyi 2150 metriä

- Kavereiden kanssa on kivaa treenata yhdessä ja pitää hauskaa vaikka uidessa. Naurettiin, kun pidettiin taukoja 100 metrin uinneista ja juteltiin hauskoja juttuja. 

- Treenit olivat rankat. Kahtena päivänä tuli uitua kovempia kierroksia altaassa. 200 metrin sekauintia uidessa väsyy helposti. Kunto kasvaa kovia uinteja uidessa - se on toive, josta on hyvä jatkaa.

Viimeiset treeniviikot ja SM-kisat

Kisoihin harjoittelu jatkui aivan viime hetkiin saakka. Viimeisissä ohjatuissa harjoitteluissa oli mukana jälleen oma valmentaja. Hänen johdollaan käytiin läpi kisalajit. 

- Lähtöjen kanssa en oo varma. Kunhan keskityn ja kaikki menisi hyvin treeneissä. Käsivedot ja maaliin tulot pitää kanssa hioa kuntoon. Jarkko on onneksi pitämässä vikat treenit, niin voin keskiviikon aamupäivällä tehdä niiden neuvojen mukaan treenit, mietti Tinja ennen kesän viimeisiä harjoituksia ohjaajan kanssa.

- Rinnassa on hiomista: Rinnan potkuissa jalat suoriksi sekä potkut sivuille ja käsivedot pidemmälle eteen. Selkä ja vapari sujuivat, kertoi Tinja treenien jälkeen.  

Treenien lisäksi harjoituksissa pohdittiin kisavälineitä. Suosituksena oli oikeat kisauimalasit, jotka pysyvät uidessa silmillä tiiviimmin kuin nykyiset isohkot uimalasit.

Itsenäisillä harjoitteluilla kohti kisoja 

Vajaan kahden viikon aikana ehti olla neljät omatoimiharjoitukset. Itsenäisesti uidessa täytyy löytää tilaa muiden joukossa altaassa. Välillä se on helpompaa ja välillä vaikeampaa.

- Tykkään niistä, jotka tekevät tilaa altaaseen, et pääsee uimaan, tuumaili Tinja.

Juhannusviikon maanantaina matkaa kertyi 1600 metriä. Mukana oli myös nopeita kierroksia.

- Rankkaa teki uida kisalajit päästä päähän. Jaksoin, mut hengästytti aina päässä, kun pääsin sinne. Uin vuoron perään 50 m vapaauintia, 50 m rintauintia ja 50 m selkäuintia. 5-10 minuutin tauot päissä.

Myös keskiviikkona tie vei uimahalliin. Edellisenä päivänä kadonnut Maltan kisareissulta saatu juomapullo oli pudonnut tiistain treeneistä tultaessa. Sen vuoksi uiminen ei oikein maistunut. Myös vatsa alkoi oireilla. Mutta verryttelyvauhtiset matkauintitreenit tuli tehtyä ja uitua 1050 metriä. 

Välineurheilua?

Juhannuksen jälkeen, kisaviikon aluksi oli käynti silmälääkärillä. Silmä oli nyt täysin parantunut. Samalla reissulla Tinja valitsi itselleen kisalasit, uimalasikotelon ja ensimmäisen FINA-hyväksytyn kisauimapuvun. Jokaisessa urheilulajissa on tarjolla parempia ja huonompia varusteita.

Kisapuvut sisältävät kompressiota, joka tukee ja helpottaa uintiasennon löytymistä. Myös Tinjan valitsemassa puvussa on pientä kompressiota, mutta siinä ei kuitenkaan ole hiilikuitua, eikä se siten ole yhtä helposti yksilöllisesti muotoutuva. Harjoituspuvuksi ja ensimmäiseksi kilpauintipuvuksi suositeltu vaaleanpunainen puku tuntui mieluisalta valinnalta.

Uudet varusteet pääsivät heti testiin. Uinti ei vain vielä oikein maistunut entiseen malliin. Kisalajit tuli kuitenkin käytyä läpi verravauhdilla.

- Kisapuku oli hyvä ja sopivan kokoinen. Sillä oli hyvä uida. Puku oli sopivan tiukka, eikä tuntunut yhtään löysältä missään.

Viimeinen vastaava verryttelyvauhtinen uinti (1300 metriä) oli keskiviikkona. Uimisen jälkeen odotti ikävä yllätys: uimapuvun FINA-merkki osoitti irtoamisen merkkejä. Pukuja myyvässä liikkeessä ei ollut toista vaaleanpunaista Tinjan kokoista pukua, joten Tinja halusi käyttää ostettua pukua viikonlopun kilpailuissa. Takuuvaihto tehtäisiin kisojen jälkeen, kun toimittaja saisi vastaavan puvun varastoonsa.

Pitkän radan kisoissa

SM-kisoissa naisten 50 metrin parauintilajeissa oli osanottajia vain yhden erän verran. Siksi kaikki Tinjan kisalähdöt uitiin suoraan iltafinaalissa. Hänen tavoitteenaan oli parantaa omia ennätysaikojaan.

Torstaina olisi ollut 50 metrin perhonen. Siihen on vasta pientä alkutuntumaa, joten kisalajiksi siitä ei ole vielä pitkään aikaan. 

Perjantai-iltana uitiin 50 metrin vapaauinti. Vapaauintiin panostaminen näkyi uintisuorituksessa. Aika parani peräti 3,53 sekuntia.

Lauantaina oli vuorossa 50 metrin selkäuinti. Siinäkin aika parani 0,59 sekuntia.

- Valmentajan kanssa käytiin läpi asiat ennen kisalajien alkua. Juteltiin aika paljon. Kisalajien jälkeen sain valmentajalta palautetta, että vapari ja selkä oli mennyt hyvin eteenpäin, niissä olin kehittynyt, kertoi Tinja.

Sunnuntain 50 metrin rintauinti oli etukäteen ajatellen haasteellisin. Aiemmissa teksteissä on kerrottu, kuinka Tinjan jäykät jalat eivät tahdo kääntyä ulospäin. Niinhän siinä kävi, että jalkaterät jäivät sisäkiertoon, eikä kisojen viimeisestä lajista tullut suoritusta. Mutta hyvää kokemusta sitäkin enemmän. Haasteet on tehty voitettaviksi. Kilpailemaan oppii vain kilpailemalla. 

- Kisapaikalla katsomosta kuului aikamoisia kannustushuutoja, kun muut uimaseuran jäsenet kannustivat omia kavereitaan. Kisat meni hyvin. Kiva oli kisata. Olin tyytyväinen omiin uintisuorituksiin ja kosketuslähtöihin. Keskityin vain omiin lähtöihin ja omiin uinteihin, enkä miettinyt vastustajia. Rintauinnissa on hiomista syksyn kisoihin, pohdiskeli Tinja kolmen kisapäivän jälkeen. 

Ensimmäiset uintikisat uudessa seurassa

Viikko alkoi jälleen treeneillä Ylöjärven uimahallissa. Bussilla liikkumisesta kaupunkien välillä on tullut jo rutiinia. Ryhmään liittyi uusi uimari. Viidelle parauimarille yksi harjoitusrata alkaa käydä ahtaaksi. Toiveissa onkin toinen rata.

Viikonlopun kisoihin valmistautumisen vuoksi uintimatkat jatkuivat hyvin maltillisina. Maanantaina uitiin yhteensä 650 metriä. Ohjelmassa oli vapaauinti ja selkäuinti.

- Uitiin 15 metriä täysillä. Loput matkasta piti hiljentää vauhtia, ettei kisoissa olla uupuneita. Altaan toiseen päähän mentiin verravauhtia, ettei voimat mene. Se oli palauttava treeni. Ei ihan täysillä mennä, vaan vauhti katsotaan sopivaksi. Palautettiin lihaksia. Treenin jälkeen kävin rohkeasti ja reippaasti kylmäaltaassa.

- Mua jännittää Jääkarhukisat: Miten lähdöt onnistuu ja kuinka pärjään kisoissa, kertoi Tinja maanantain harjoitusten jälkeen.

Keskiviikon uintiharjoitukset jäivät työtaistelun jalkoihin. Pyynikin halli oli suljettu. Sen sijaan Tinja venytteli pidemmän kaavan mukaan jokaisena loppuviikon päivänä. Venyttelyohjelmat löytyivät netistä. Niitä seuraamalla oli helppo tehdä itsenäinen harjoittelu. Tiistain venyttely kesti hieman yli 20 minuuttia ja keskiviikon venyttely 45 minuuttia. Ohjelmissa käytiin kokonaisvaltaisesti läpi koko keho: hartiat, jalat, selkä ja kädet.  

- Torstaina tein osan videotreeneistä ja leiriltä opitut. Perjantaina tein kokonaisvaltaisen venyttelyn ja koko kropan kehonhuollon peräkanaa.

Kehonhuollon lisäksi lepo on tärkeä osa harjoittelua. Uni on ihmisen tärkeimpiä asioita. Ihminen tarvitsee palautuakseen riittävästi hyvää unta. Siksi jokaisen liikuntaa harrastavan tulisi muistaa riittävä lepo ja yöuni. Kellojen siirtämisen vuoksi Tinjan unirytmi häiriintyi. Kuluneen viikon unet ovat olleet huomattavasti lyhyemmät kuin aiemmin. Viikon lopulla suunta kääntyi kohti parempaa.

Urheilu edellyttää valintoja ja välillä myös tahdon lujuutta. Harjoittelun, levon ja ruuan lisäksi se heijastuu vapaa-ajan viettoon. Välillä on pystyttävä kieltäytymään mukavistakin asioista. Ystävä pyysi Tinjaa perjantaiksi Sannin keikalle. Lauantain kisojen vuoksi se ei onnistunut. Keikalla aika olisi kulunut rattoisasti, ja yöunet olisivat jääneet ennen kisapäivää väkisinkin lyhyiksi. Väsyneenä on hankalampaa kisata. Niinpä Tinja päätyi tekemään ystävien kanssa jotain, mikä ei estänyt kunnon unia.

Lauantaina olikin sitten ensimmäiset kisat TaTU:n edustajana. Kisapäivä koitti aurinkoisena. Auringon paisteesta ehti nauttimaan kävelymatkalla uimahallille. Muuten uimarit viettivät pitkän päivän jännittäen omia lähtöään ja katsellen muiden suorituksia omien lähtöjensä välissä.

Verryttelyuinneissa oli kuhinaa, kun kymmenet uimarit olivat altaassa yhtä aikaa. Koska Tinjan ensimmäinen lähtö oli heti ensimmäisessä lajissa, hän oli verryttelyaltaassa yhtenä ensimmäisten joukossa.

Jääkarhu-uinneissa ei ollut parauimareille omia lähtöjä. He uivat samoissa erissä vammattomien kanssa. Tinjan kohdalla aikavertailu tarkoitti sitä, että hän lähti radalle melko nuorten uimarien kanssa.

Parauimareilla oli hieman hämminkiä keräilyeriin kokoontumisessa, mutta lopulta kaikki löysivät tiensä omiin lähtöihinsä. 

Kuulovamman takia Tinjalla on kisalähdöissä poikkeuslupa: lähdössä tulee olla valolähetys tai -signaali tai niiden puuttuessa kosketus. Tinja oli ennakkoon tiedustellut treeniryhmässä, että onhan lähdössä otettu huomioon se, ettei hän kuule ilman kuulolaitetta. Asiaa ei selvitetty, koska uskottiin, että suurella seuralla on riittävästi kokemusta ja kaikki on otettu huomioon. 

Uimahallin häly peitti äänimerkin lähes täysin, joten lähtö sen varassa olisi ollut mahdotonta. Ensimmäisen lähdön koittaessa ilmeni, ettei lähdössä ollut valon välähdystä. Asiaa selviteltiin, ja Tinja sai luvan ottaa valmentajan avuksi. Valmentajaa ei kuitenkaan näkynyt lähdön ollessa käsillä. Reippaasti Tinja selvitti asiaa kisatoimitsijan kanssa ennen lähtöpallille nousemista. Lähtöä hieman viivästettiin niin, että valmentajakin ehti paikalle.

Valmentaja antoi lähtömerkin kaikissa lähdöissä. Selkäuinnissa merkkinä oli käden heilautus silloin, kun oli lupa lähteä. Vapaa- ja rintauinnissa lähtö oli pallilta, jolloin merkki oli käden nosto selästä. Siten Tinja saattoi keskittyä lähtöön kaikessa rauhassa ja lähdöt onnistuivat hienosti.

Kolme lajia muutaman tunnin sisällä on hieno suoritus. Koko kisan ensimmäinen laji oli naisten 50 metrin selkäuinti. Tinjan lähtö oli toisessa erässä.

- Valmentaja sanoi, et meni hyvin. En kurkkinut maaliin mennessä. Katsoin vaan missä lippusiima, kertoi Tinja ensimmäisen kisauinnin jälkeen ja totesi samaan hengen vetoon ajattelevansa vaikeinta lajiaan: - Rintauinti on vikana. Se jännittää.

Ensimmäisen lajin jälkeen oli melko pitkä tauko. Naisten 50 metrin vapaauinti oli kisojen puolivälin jälkeen, reilu kolme ja puoli tuntia ensimmäisestä lähdöstä. Naisten 50 metrin rintauintia ei tarvinnut sen jälkeen enää odottaa kauan. 

- Menin täysillä rinnassa ja vaparissa maaliin saakka. Vaparissa hengästytti maaliin päästessä. Oli helppo lähteä kosketuksella. Tein parhaani. Todella hyvältä tuntui. Olen tyytyväinen.

- Ekat kisat, missä uin rinnan. Lähdin rohkeasti kokeilemaan Maltan kisoja ajatellen. Rinta vaatii vielä tekniikkaa. Nyt sain ajan. Kisat menivät kokonaisuutena todella hyvin. 50 metrin altaassa kisalajien uinti tuntui erilaiselta kuin 25 metrin altaassa. Ei ollut käännöstä, vaan pidempi allasmatka. Aika ei parantunut, mutta uinnit menivät hyvin.

- Nyt jännittää Espoon kisat, tuumasi Tinja vielä Jääkarhu-uintien päätyttyä.

Kisat tulossa - edustussiirto tehty

Tiistaina oli aika ladata uimakortti. Tampereella, kuten joissakin muissakin kaupungeissa, erityisuimarit voivat saada erityisuimakortin. Kortti on tarkoitettu eri tavoin vammaisille ja pitkäaikaissairaille aikuisille henkilöille edistämään omaehtoista uintiharrastusta. Kortilla saa uida puoli vuotta noin 12 kerran hinnalla. 

Tinja käyttää korttia kahtena päivänä viikossa: yhtenä ohjattuna päivänä sekä yhtenä omana harjoittelupäivänä. Kortti on hänelle iso etu. Se mahdollistaa tarvittaessa itsenäiset lisäharjoitukset kisoihin valmistautuessa.

- Erityisuimakortti on uimarille hyväksi. Sillä pääsee puoli vuotta aina uimaan, eikä tarvii maksaa käteisellä.

- Muistakaahan ottaa lisenssit ajoissa, että 2.4. kisaan sitten pääsee osallistumaan, muistutteli valmentaja helmikuun lopulla. Kilpailevien urheilijoiden tulee ostaa Suomen Uimaliiton kilpailulisenssi eli Blue Card. Tinja hankki lisenssin tälle kaudelle jo viime syksynä. Hän tarvitsi sen joulukuussa 2021 Espoon lyhyen radan SM-kisoihin osallistumiseksi. 

Tinja ehti kilpailla kaksi vuotta Brahean Uimareiden edustajana. Ennen sitä hänelle yritettiin löytää uimaseura kotikaupungista. Parauimareille ei ollut silloin ryhmää Tampereella eikä lähikaupungeissa. Tinja halusi silti aloittaa kilpailemisen. 

Kilpailuihin voi ilmoittautua vain uimaseuran kautta. Perhesiteiden vuoksi hän liittyi Brahean Uimareihin. Ilmoittautuminen kisoihin onnistui hienosti, ja Tinja saattoi mennä juuri niihin kisoihin, mihin halusi. Uimista Tinja harjoitteli kahdesti viikossa itsenäisesti, kerran viikossa yksityisen valmentajan kanssa ja pari-kolme kertaa vuodessa Special Olympics -leireillä.

Nykyinen parauimareiden ryhmä Tampereella alkoi tammikuussa. Ryhmän nimen mukaisesti tavoitteena on kilpaileminen. Uimari voi olla useamman seuran jäsen, mutta kilpailuissa hän voi edustaa vain yhtä Uimaliiton jäsenseuraa. Edustusseura määritellään silloin, kun uimari hakee ensimmäisen kerran lisenssiä. 

Tinja olisi voinut jatkaa kilpailemista entisessä seurassa ja treenata uudessa seurassa. Uusi seura kuitenkin toivoi, että hän hakee edustussiirtoa, koska se helpottaa kilpailuihin ilmoittautumista ja kisamaksujen maksamista.

Edustussiirto on maksullinen ja etenkin perustasolla urheileva uimari maksaa maksun itse. Hakemus lähti matkaan maaliskuun alkupuolella. Nyt Tinja edustaa virallisesti TaTUa, ja ensimmäiset kisat uuden seuran edustajana odottavat viikon päästä.

Keskiviikon treenien alussa päätettiin, mitä kukin tulee kisassa uimaan. Tinja lähtee kokeilemaan normaalien kisalajiensa lisäksi rintauintia. Hän toivoo saavansa siitä vertailukelpoisen ajan ennen Maltan kisoja.

Treeneissä uitiin tähän mennessä lyhin matka, 725 metriä. Siitä reilu puolet oli verryttelyuinteja.

- Me uitiin kaks kertaa kisalajit: 50 m vapaauintia, 50 m rintauintia ja 50 m selkäuintia. Katsottiin, miten nopeasti pystyi uimaan, tekemään käännöksen ja maaliintulon. Yritettiin vauhdittaa lajeja ja katsoa, oliko tekniikka kohdillaan. Uinnit tuntuivat todella rankoilta, mut olin tyytyväinen suorituksiin. Ensimmäistä kertaa kolme lajia samana päivänä kisoissa uitavana, niin jännittää miten käy.

Kolme uintia yhden kisapäivän aikana kysyy kuntoa. Selkäuinti on kisojen ensimmäinen laji. Sen jälkeen on pidempi tauko, kunnes kisojen puolen välin jälkeen tulee vapaauinti. Tinjan viimeinen laji, rintauinti, on melko pian vapaauinnin jälkeen. Rintauinti on näistä raskain laji.

- Mä sain tehtäväksi uida omatoimitreeneissä kevyttä matkaa 1075 metriä. Kisojen jälkeen alkaa kunnon uintitreenit. Hiotaan tekniikat kuntoon, suunnitellaan jokaiselle venyttelyt ja kuntosaliohjelmaa.

Itsenäiset uintitreenit toteutuivat lauantaina. Tinja ui hänelle suositellun matkan.

- Treenit menivät hyvin tänään. Treenasin kisamatkoja. Uin 375 metriä 25 metrin altaassa ja kisamatkat 50 metrin altaassa.