Alppihiihtoleiri Tahkolla

Torstain matkustin isän luo yhdeksi yöksi ennen leiriviikonloppua. Matkustin junalla Kuopioon. Mukana reppu, matkalaukku ja suksipussi. Suksipussi mahtui pystyyn vaunuun etuosaan pyörätuolipaikalle. Mulla oli istumapaikka sen lähettyvillä. Pyörätuolipaikalle ei tullut ketään koko matkan aikana. Kuuntelin musiikkia, selasin nettiä ja söin välipalaa. Pääsin turvallisesti perille. Olin väsynyt matkasta, mutta tyytyväinen. Isä oli Kuopiossa asemalla vastassa. 

Perjantaina käytin koirat isän kanssa lenkillä ja sain itsekin happea. Sitten isä heitti Tahkolle Special Olympics lasketteluleirille. Kivalta tuntui lähteä. 

Majoittumista ja tasapainoilua

Majoitus oli Tahkon keskustassa aika lähellä rinteitä. Olin ensimmäinen majoittuja kolmen hengen huoneessa. Mukavan tuntuinen huone oli. Ikkunasta näkyi metsää. Sänky oli pehmeä nukkua. Nukuin kuin tukki.

Sain huonekavereiksi Sagan ja Saimin. Saimin kanssa oon ollut aiemmin, mutta Saga oli uusi huonekaveri. Leirillä oli kaikki tutut kaverit ja valmentajat. Mukana oli pari uuttakin. Leiriläisiä oli yhteensä 16.

 

Illalla oli tasapainoharjoituksia: piti seisoa yhdellä jalalla, tasapainotella kepin päällä ja muita tuttuja juttuja. Yhden jalalla tasapainoharjoittelu tuntui vaikealta aluksi. En meinannut pysyä pystyssä. 

Kepin heitto oli ihan uusi juttu. Siinä piti ottaa koppi heitosta ennen kuin keppi kolahtaa maahan. Kepin heitto kaverin kanssa onnistui hyvin. Sain kopin kepistä ja niin sai kaverikin. 

Pienryhmissä rinteeseen

Lauantaina aamuna kaveri herätti, kun olin ajatuksissani laittanut hälytyksen perjantaille, vaikka piti lauantaille laittaa. Ehdittiin hyvin aamupalalle ja treeneihin. Hyvä kun oli huonekaveri.  

Saatiin rinteeseen hissiliput ja Special Olympics liivit. Laitettiin sen takia liivit, et tunnistetaan porukkaan kuuluvat. Ettei sekoitu muiden laskettelijoiden sekaan omasta porukasta.

Aamulla jakaannuttiin pienryhmiin. Valmentajat päättivät, ketkä olivat samassa. Kolme ryhmää oli. Tehtiin niissä erilaisia harjoituksia. Samassa ryhmässä mun kanssa oli Veera, Erika, Saga ja Saimi. Meillä oli Virpi valmentajana.

Mentiin länsirinteille laskettelemaan. Rinteet olivat hyviä ja riittävän haastavia. Ne olivat erilaisia verrattuna Mustavuoren rinteisiin: pidempiä kuin Mustavuoressa, vähän jyrkempiä. Alastulo-osuudet olivat haastavia alkuun. Vähän jännitti, että pysyykö pystyssä. Tykkäsin lasketella niissä. Tuli kokemusta. 

Tekniikkaa ja ensimmäinen rata

Ensimmäisissä treeneissä harjoiteltiin vartalonkiertoa, jossa kädet painaa vuoronperään toiseen polveen. Silloin toinen suksi kantaa ja kääntää lasketellessa. Oikealle kun kääntyy, niin kädet menevät oikealle polvelle ja painaa, vasemmalle mentäessä vasempaan polveen. Vartalo kääntyy sinne suuntaan, missä tolppa on: oikealle mentäessä oikealle ja vasemmalle mentäessä vasemmalle. Ne olivat aluksi mulle haastavia. Tein vartalonkiertoa väärälle puolelle. 

Laskettiin myös kädet kiinni polvissa ja muisteltiin lasketteluasentoa, että radalla pystyy menemään oikeassa asennossa. Se sujui aika hyvin, mutta käytiin läpi yhdessä, kun osalla jää selkä pystyyn. Hyvin meni treeni, ja muistin asennon aika hyvin.

Tekniikkaharjoituksia oli ennen rataa ja radalla päästiin kokeilemaan samat asiat. Aamulla oli helpon tuntuinen rata. Oli hyvät käännösvälit radalla tolppien välillä. Tolpat olivat siis kauempana toisistaan. Silloin on enemmän aikaa ajoittaa käännös ennen tolppaa. Aika monta kertaa mentiin rata läpi.

Radalla piti kiinnittää huomiota käännökseen, lasketteluasentoon ja siihen, että menee oikein kiertäen ne tolpat. Osasin mennä tolpat oikein ja lasketteluasento oli aika hyvä, vaikka sitä pitää harjoitella vielä vähän lisää. Vartalonkierto meni radallakin välillä ihan sekaisin. Kääntyvä puoli sekoittuu.

Lauantain toinen ratatreeni

Iltapäivällä oli taas ratalaskua. Harjoiteltiin radalla aamuisia tekniikkatreenejä ja tehtiin sama vartalonkiertoharjoitus, jota mentiin aamulla. Saatiin lisäharjoitusta. Valmentajat kertoivat huomioita tekniikkalaskujen jälkeen. 

Minulle sanottiin asennosta, että selkä ei ollut panssarina edessä ja sauvat jäivät liian ylös - niiden piti olla alempana. Piti kokeilla saada yhdellä sauvalla juonesta kiinni. Se olikin hyvä neuvo, pitää jatkaa itse treenaamista sillä ohjeella. 

Vartalonkierto on vaikea. Minun piti mennä valmentajien kanssa rata läpi. Menin perässä ja katsoin, mitä valmentaja teki. Ekana menin kädet ulkosuksen jalalla ja sitten yhden sauvan kanssa. Ne olivat harjoitukset minua varten, et sain tietää, mikä oli mennyt vikaan laskettelussa.

Iltapäivän rata oli tarkoituksella tiukempi ja haastavampi aamuiseen verrattuna. Radalla oli 8 tolppaa. Mentiin yhden tolpan ympäri kääntyen toiselle tolpalle. Käännöksen ajoittaminen oli hankalampaa, koska menin liian pitkälle, eikä käännös osunut oikein. Laskettiin rata niin monta kertaa, et vauhti kasvoi ja käännökset onnistuivat menemään oikein.

Muistin harjoitukset aika hyvin. Iltapäivällä keskittyminen lasketteluasentoon ja sauvojen pitämiseen alhaalla onnistui aamua paremmin. Keskityin myös vauhtiin, etten jarruta radalla.

Radalta mentiin kaakaolle ja sen jälkeen osa porukasta jäi rinteisiin, osa lähti hotellille. Jäin rinteisiin vähäksi aikaa, koska oli vielä virtaa lasketella vapareita. Osa kavereistakin jäi rinteisiin. Lasketeltiin eturinteillä. Tehtiin 5-6 vaparia. Sitten lähdettiin saunaan ja syömään. 

Vielä kerran rinteeseen

Sunnuntaina mentiin porukalla ensin tuolihissillä ylös ja lasketeltiin takaisin alas, että päästiin  ankkurihissille, josta noustiin ylös länsirinteille. Matkalla tuolihissille kaaduin kahden kaverin väliin ankkurihissin ohituksen jälkeen olevassa mutkassa. Yritin pitää turvaväliä laskettelijakavereihin. Toinen tuli takaa ja toinen edestä. Yritin katsoa edessä olevaa ja lähteä kiertämään. Menetin tasapainon, horjahdin ja kaaduin. 

Kaatuessa suksi lähti jalasta. Laskettelukaverin isä ja ratamestari Make jäivät auttamaan ja katsomaan, että kaikki oli hyvin. Pääsin itse ylös. Ratamestari auttoi ja painoi suksen siteen alas, että sain sen takaisin jalkaan. 

Päästiin lopulta tuolihissille. Olen käyttänyt tuolihissiä joskus aiemminkin. Tuolihissillä ylös meno tuntui mukavalta pitkän ajan jälkeen. Sai istua paikallaan ja katsoa maisemia. 

Koko aamupäivä meni radoilla. Meillä oli kaksi rataa. Toinen oli samassa paikassa kuin lauantaina ja toinen oli viereisessä rinteessä. 

Toisella radalla piti mennä kahden tolpan välistä tai kiertää molemmat. Käännös piti ajoittaa tolppien väliin. Se olikin haastavampi homma, kun piti tehdä pyöreämpää käännöstä. Menin laskettelukaverin perässä samoja jälkiä, niin onnistuin menemään radan oikein. Toisella kierroksella yhdessä kohtaa rataa olisi pitänyt mennä tolppien välistä, mutta kiersin ne molemmat. Loppurata meni oikein.  

Toinen rata oli samanlainen kuin lauantaina. Oli aina yksi tolppa, mikä piti kiertää. Osa tolpasta mentiin metsän puolelta ja osa ankkurin puolelta kiertäen. Meillä oli 6-8 tolppaa radoilla.  

Lopeteltiin treenit aiemmin kun ohjelmassa oli, kun piti pakata loput tavarat ja luovuttaa huone. Sen jälkeen mentiin syömään ja oli leirin lopetus. Leirin lopetuksessa valmentajat kehuivat laskettelijoita ja osa sain tsempparijutut. Äitini saapui leirin päätökseen ja tutustui osaan kavereistani. 

Rinteet tulivat tutuiksi

Leirin jälkeen jäin vielä äidin kanssa laskettelemaan. Mentiin leirillä lasketut rinteet läpi ja osa oli uusia rinteitä, mitä laskettiin. Kokeiltiin eturinteiden tuolihissiä, jossa ekaksi en huomannut nousta ajoissa pois. Hyppäsin ja suksi lähti jo toisen kerran jalasta. Äiti haki suksen hissin edestä. Sain sen itse jalkaan. Kokeiltiin uudestaan samaa hissiä. Toisella kerralla pääsin ajoissa hissistä pois. 

Ennen kotiin lähtöä lasketeltiin vielä kisarinteet. Toisessa rinteessä vauhti oli ankkurista poistuessa hyvä ja pääsin jarruttamatta alas saakka. Ne olivat vähän vaativampia, mustia rinteitä.

Leirillä oli mukavaa. Opin uusia asioita.

Special Olympics Lumilajileirillä

Talvikausi on avattu lumilajileirillä. Uintikaverien suunnatessa Pikkujoulu-uintikisoihin, oli Tinjalla toisen päälajin ensimmäinen leiri. Alppihiihtotreenit olivat mukava irtiotto rutiineihin. Pian pääsee treenaamaan lumisille rinteille kerran viikossa.

Laajavuori oli jo avannut kauden.

Perjantaiaamuna tuli uusi asumisen ohjaaja, kun oma ohjaaja ei päässyt. Oli taas ihan uusi, jota en ollut ennen tavannut. Tutustuin häneen ja juteltiin siitä, mitä mä teen yleensä ohjaajien kanssa kotikäynnillä. 

Kotikäynnin jälkeen ei ollut aikaa tehdä ruokaa. Piti ehtiä Laajavuoreen hyvissä ajoin. Söin valmisruuan ja riensin bussille. Suuntana oli Jyväskylä. Tuntui ihan kivalta lähteä ensimmäisen kerran pitkään aikaan laskettelemaan. Odotuksina mul oli nähdä kavereita ja oppia uusia asioita laskettelurinteissä. 

Junamatka meni neuloen harjoitusmallineuletta. Neulon sitä pipon ja kaulahuivin malliksi, et tiedän miten paljon silmukoita tarvii. Veljeni saattoi minut bussilla Jyväskylän asemalta Laajavuoreen, jossa olisi Special Olympics lumilajileiri. 

Laajavuoressa tuli ongelmia sisälle pääsyn kanssa. Olin etuajassa ja ovet olivat lukossa. Menin toiselle ovelle. Takaovelta löytyi lapusta numero, johon voi soittaa. Äiti hoiti asian, ja henkilökunnan jäsen tuli päästämään minut sisään. Pääsin majoittumaan ja vaihtamaan vaatteita. 

Se oli neljän hengen huone. Valitsin huoneesta ikkunan lähellä olevan sängyn, josta näkisi ulos. Kulutin aikaa kännykkää selaten ja vähän leväten. Lopulta kaverit saapuivat. Majoituin Saimin, Ainon ja Sinin kanssa. Saimi ja Aino olivat tuttuja ennalta, Sini oli uusi tuttavuus.

Lasketteluasentojen harjoittelua

Alppihiihtäjiä oli tullut 17 henkilöä. Iltatreenit alkoi venyttelyllä ja tutustumalla uusiin alppihiihtäjiin. Jokainen esitteli itsensä ja näytti jonkun venyttelyliikkeen. Minä näytin miten jalat venytetään suorana eteen.

Treenit olivat aloitusrinteessä. Opeteltiin neljä eri tapaa lasketteluasennon löytämiseksi: kädet selän takana, kädet polvissa, kädet lantiolla peukalo eteenpäin ja taaksepäin. Se, onko peukalo eteen vai taakse lantiolla vaikuttaa asentoon. Kädet taaksepäin peukalo edessä saa vartalon taipumaan paremmin eteenpäin ja kädet edessäpäin peukalo taaksepäin lantio kallistuu taaksepäin. 

Lasketteluasennon pitää olla hyvä. Lasketellessa vartalon pitää kääntyä puolelta toiselle. Silloin tasapaino pysyy paremmin, eikä kaadu. Harjoittelu sujui hyvin, kun kuuntelin valmentajien ohjeita ja keskityin vartalon asentoon. 

Harjoiteltiin myös jarrutusasentoa eli suksien laittoa a-asentoon. Suksien kärjet osoittivat toisiaan ja mentiin auramalla. Aura-asento oli aluksi vaikea. En saanut suksia kääntymään aura-asentoon. Kuuntelin ohjeita, ja tein niiden mukaan. Viimeisenä oli vapaavalintainen laskettelu alas.

Ahkera pyöräilijä tutustui fatbikeen.

Lauantaina meidät jaettiin lasketteluohjaajien tekemiin ryhmiin. Oltiin aamu- ja iltapäivä samoissa ryhmissä. Päivä alkoi lastenrinteessä lasketteluasentoa harjoittelen. Asentoa harjoiteltiin ennen laskettelua mäen päällä. Sitten laskettiin asennon pysymisen takia ilman sauvoja. Lasketteluasento löytyi ja tuntui hyvältä. Se pysyi helposti. 

Lounaan jälkeen kokeilimme fatbikea. Valmentaja auttoi minua säätämään pyörän satulan oikein, kun olin säätänyt sen liian korkealle. Pääsin liikkeelle ja pyöräiltiin. Pyöräilimme tien vasemmassa laidassa ylös mäkeä ja takaisin alas. Maisemat olivat talvisia. Lunta oli puissa ja maassa. Se näytti kivalta. 

Fatbikellä ajaminen tuntui kivalta. Sain vaihdettua pyörän vaihdetta pienemmälle ja isommalle. Se oli erilaista kuin omalla pyörällä. Fatbike oli sähköavusteinen pyörä, ja sillä oli lopulta helppoa ajaa. 

Lantio kääntyy varpaita kääntämällä

Illalla mentiin vielä rinteisiin. Aloitettiin lasten rinteestä ilman sauvoja aamuharjoituksia läpi käyden. 

Illan kerta oli helpompi kun aamun. Nyt aamun harjoitukset sujuivat paremmin.

Sauvojen kanssa mentiin isompaan rinteeseen, jossa löysin sisäisen rohkeuteni, ja onnistuin kääntämään lantiota niin, et pääsin vähän vauhdilla laskettelemaan alaspäin. Aiemmin mulla ei lantio kääntynyt niin hyvin, vaan jäi vähän pystyyn. Nyt löysin asennon oikein. Piti vaan kääntää varpaasta jalkaa käännöksessä, niin vartalon kierto onnistui. Laskettelu tuntui todella mukavalta. Vauhti ei pelottanut yhtään. 

Päivällisen jälkeen oli lihaskuntoa. Se teki hyvää lihaksille ja aukaisi jumipaikkoja. Teimme tasapainoa yhdellä jalalla, venytystä varpaat seinää vasten ja sitten tennispalloa pyöritettiin jalan alla niin, että se hieroi jalkapohjia.

Iltapalan jälkeen pääsin saunaan, jossa sain rentoutua. Naiset lähtivät laskettelukaverin äidin kanssa saunaan porukalla. Päivä oli erinomaisen kiva. 

Alppihiihtäjät talvilajileirillä. Kuva: Special Olympics Finland

Sunnuntaina oli leirin vikat laskettelutreenit rinteissä. Me oltiin samoissa ryhmissä, mihin lauantaina porukat jaettiin. Päästiin harjoittelemaan lastenrinteessä takaperin laskettelua, joka oli uusi asia mulle. Kasvot ja varpaat oli kohti ylärinnettä piti kääntää painoa puolelta toiselle vuoronperään. Sukset olivat alussa yhdessä mut kääntyessä ne pitää aueta sinne suuntaan, minne painolla mennään. Paino vasemmalla jalalla vasemmalle ja oikealla oikeaan suuntaan.  

Tuntui hauskalta kokeilla sitä. Mutta aluksi oli vaikeaa lasketella takaperin, koska oli vaikea löytää asento takaperin. Se sujui lopulta hyvin. Sitten siirryttiin ison rinteen keskiosaan laskemaan rata omalla vauhdilla alas. Radan laskettelu muovitöksien välistä onnistui hyvin. Treenit loppuivat siihen.

Lopuksi otettiin ryhmäkuva kaikista. Päästiin pakkailemaan ja syömään. Sain uusia lasketteluoppeja, joista on hyvä jatkaa. Seuraavat Special Olympics -treenit on keväällä Tahkolla. Mutta pian pääsee treenaamaan Mustavuoressa. Ensimmäiset Tampereen Slalomseuran laskettelutreenit ovat jouluviikolla. Kuulin leirillä laskettelukaverin äidiltä, että silloin saa myös tilatut kausikortit rinteeseen.

Special Olympics monilajileirillä

Tällä viikolla vietettiin Euroopan urheiluviikkoa #BeActive. Paraurheilussa viimeinen tapahtuma oli Special Olympics Finlandin monilajileiri Pajulahdessa. Yli 200 urheilijaa kokoontui harjoittelemaan valmennusleirillä. 

Asumisenohjaaja kävi aamulla. Juteltiin sekä raivattiin vähän. Pakkailin loppuun matkalaukun ja uintirepun. Söin lounaan, ja lähdin kävelemään uimahallin eteen. Valmentaja otti siitä kyytiin. Suunta kohti Pajulahtea alkoi TaTU:n uintikaverien ja valmentajan kanssa. 

Saavuttiin leirille ajoissa. Saatiin huoneet, ja päästiin syömään päivällinen. Treenit alkoivat. Ne kesti kaksi tuntia. Treeneissä oli yhdeksäntoista uimaria. TaTU:n parauimarit uivat samoja harjoituksia kuin me muut. 

Nyt oli rankat treenit

Uitiin sekauintia ja vaparia. 4×50 vaparia uitiin niin, että päähän piti uida kovaa kiihdyttäen. Sitten uitiin kevyesti. Sen jälkeen mentiin 5×100 vaparia kovaa. Samalla tavalla mentiin vuoron perään rintaa tai selkää. Lähdettiin pillin vihellyksellä. Sitten lyhennettiin matkaa ja uitiin 8×12,5 vaparia lujaa puoliväliin allasta ja loppumatka löysää. 

Tällä kertaa ratajaot oli tehty niin, et uimarit oli jaettu neljälle radalle, ettei tule kolareita toisten kanssa. Uimarit oli eri radoilla vauhdin perusteella. Minä uin Inkan ja Ronin kanssa samalla radalla. Uitiin kaikki erilailla, mut vauhdissa pysyttiin. Minulta jäi osa uimatta, kun piti vaihtaa rataa triathlonien edestä toiselle radalle. Aika loppui. Uin 2475 metriä. 

Valmentajien ohjeita oli helppo kuunnella. Mutta kun kaikki uimarit uivat omaan tahtiin, valmentajat eivät ehtineet antaa palautetta. Käännökset oli aluksi hankalia. Keskityin niihin sitten paremmin. Olin treenin jälkeen poikki, ihan väsynyt.

Potkuja ja vauhtia

Lauantaina tuntui pirteältä ja hyvältä, kun sai illalla nukkua. Aamulla jumpattiin ulkona ennen uintitreeniä. Aamujumppaan kuului juoksua, kyykkyjä ja tasapainoharjoituksia. 

Meillä oli reilun tunnin uintitreenit. Silloin tuli uitua 2025 metriä. Treeneissä piti kiinnittää huomiota potkuihin ja vauhtiin. Sekauinnissa uitiin taas perhosesta vaparin. Kädet ei vielä ui perhosen käsivetoa. 

Sen jälkeen mentiin käsivetoja 2×200 metriä pullarilla ja lättäreillä. 

Vaparia mentiin lähdöllä kovaa 10× 50 metriä. Se oli haastavaa, kun piti kiristää vauhtia ja uida nopeammin. Lopuksi vielä uitiin 8x 25 metriä välineillä, puolet delfaripotkuilla ja puolet vaparia. 

Taas oli rankat treenit. Teki hyvää uida kovaa. Nämä olivat ainoat uintitreenit lauantaina niillä, joilla oli lajinvaihto iltapäivällä. 

Memo-tanssia Pajulahdessa

Ruokailun jälkeen lepäilin ja pakkailin matkalaukkua valmiiksi. 

Iltapäivällä tutustuttiin muihin lajeihin. Lajinvaihtotreeninä mulla oli salibandy, jota halusin kokeilla pitkästä aikaa. Siinä päästiin liikkumaan kentällä pallon perässä juoksemalla. Harjoiteltiin sählypallojen syöttöä kaverin kanssa. Pelattiin pienissä porukoissa. Hiki siinä tuli. Tykkäsin kovasti, sai syötellä ja pelata. Ei ollut vaikeaa.

Illalla oli oheistreeni sambatanssia ja memodancea sekä TaTU:n valmentaja Jarkon vetämä faskiavenyttely lihaskuntohuolto. Samba oli ihan uusi juttu ja kuviot meni hyvin. Se oli kivaa. Memodance oli samaa kuin temppu, taito ja tasapainoleirillä. Faskiavenyttelyissä paikat aukesivat erilaisten venyttelyjen myötä. Pystyy paremmin uimaan, kun paikat aukeavat. 

Päivä oli kaiken kaikkiaan kiva. 

Pyramidiuintia

Sunnuntaina oli vielä yksi uintitreeni. Se käynnistyi ulkona aamujumpalla, jossa tehtiin samoja venyttelyitä kun lauantaina. Sen jälkeen päästiin uimaan.

Vuorossa oli pyramidiuintia, jossa piti uida kovaa viimeisenä ja löysää aluksi. Pyramidiuinti oli mulle ihan uusi juttu uimisessa. Piti uida ensin huipulle ja sieltä alas vauhdikkaasti. Käytettiin osassa kohdissa urheiluvälineitä. 

Pyramidiuinnissa oli 100 m sekaria, 200 m vaparia, 300 m vaparin potkuja, 400 m vaparia, 300 m vaparin potkuja räpylöillä ja laudalla, 200 m vaparia ja 100 m sekaria. Piti aina kuunnella kierroksen lopulla, mitä seuraavaksi tapahtuu ja ehtiä uida.

Treenin lopuksi uitiin vapariviestiä kuuden hengen joukkueena. Matkaa tuli uitua 2325 metriä.

Ensi viikolla hyödynnän leirin ohjeita omatoimisissa treeneissä.

Temppu, taito ja tasapaino -leirillä Pajulahdessa

Viikonloppuna olin Special Olympicsin järjestämällä Temppu, taito ja tasapaino -leirillä Pajulahdessa.

”Leirillä harjoitellaan monipuolisesti urheilijan taitoja, tasapainoa ja muita tärkeitä ominaisuuksia, jotta sinusta tulisi vielä parempi urheilija. Leirillä ei harjoitella suoraan mitään tiettyä lajia, vaan tehdään kaikkien lajien urheilijoille sopivia harjoitteita.”

Huonokuuloisuus heikentää tasapainoa. Halusin leirille, koska tarvitsen tasapainoa talvella laskettelutreeneissä. Tasapainoa tarvitaan käännöksiin ja yhdellä jalalla lasketteluun. 

Leirillä oli urheilijoita muun muassa taitoluistelusta, rytmisestä voimistelusta, koripallosta, uinnista ja jalkapallosta. Vanhojen kavereiden näkeminen piristi. Tapasin uusiakin kavereita. Oli myös kaksi uutta valmentajaa. Valmentajat olivat mukavia.

Meidät jaettiin neljään ryhmään. Minun ryhmässä oli yhdeksän urheilijaa. 

Paljon erilaisia harjoituksia

Ryhmässä tehtiin kaikki valmentajien neuvoja kuunnellen. Leirillä harjoiteltiin ulkona temppuradalla erilaisia juttuja: pölkyn pyöritystä, kahvakuulan vetämistä, köyden päällä kävelyä, sixsax juoksua, jossa kädellä piti koskettaa tötteröitä, tasajalkahyppyjä viivojen päällä, kivillä rinnalta ylös nostoa käsillä, köydellä ylös rinnettä nousua. 

Sisähallissa harjoiteltiin myös. Mentiin keppien yli niin, että keppi kantapään alla hieroo jalkapohjat. Sitten laitettiin kaveri liikkumaan. Keppiä liikuteltiin kaverin edessä ja katsottiin mihin päin kaveri onnistuu väistämään. Se sujui hyvin. Onnistuttiin parin kanssa molemmat väistämään.

Lopuksi tasapainoteltiin keppien päällä. Aluksi keppien päällä tasapainottelu oli erityisen haastavaa. En meinannut löytää asentoa. Sitten se löytyi.

Illalla oli venyttelyä, lihaskuntoa ja discoilua tanssistudiossa. Se oli hauskanpitoa kavereiden kanssa. Kavereiden kaa juteltiin, naurettiin ja tanssittiin biisien tahtiin. Kiva iltaohjelma! 

Sunnuntaina oltiin vielä ulkona. Alkuun venyteltiin. Kuntopiirissä oli erilaisia venytyksiä ja rentoutusta patjojen päällä. Se oli erilainen päivä. Hymyilytti, kun tuli uusia vinkkejä venytyksiin. Oli kivaa tehdä uusia liikkeitä. Ne ei ollut vaikeita.

Lopuksi saatiin harjoitusvihko, jossa on kotiin tekemistä ja hyviä ohjeita kotona venyttelyyn. Kotona pystyy tekemään kuntopiiriohjelman ja seinää vasten punnerrukset. Harjoitukset auttavat urheilijaa venyttelemään sekä pitämään kuntoa yllä. Ne on hyväksi uimarillekin.

Tykkään urheilla muutenkin vapaa-ajalla. Pidän pari lepopäivää viikossa. Lepopäivät ovat tärkeitä, ja unirytmistä huolehtiminen.

Uudestaan!

Mukava leiri oli. Mukavinta oli uusien tehtävien teko temppuradalla. Erityisesti hauskaa oli narusta kiinnipitäminen ja nousu rinnettä ylös.

Haluan uudestaan samanlaiselle leirille. Leiriltä sai hyviä neuvoja lasketteluun ja venytyksiin. Sain harjoituksia tasapainoliikkeisiin. Oli kivaa. 

Tykkään käydä Special Olympicsin leireillä, koska saan omatoimitreeneihin vinkkejä siitä, missä pitää jotain hioa ja saan uusia kavereita. Toivon, että pääsen Special Olympics kilpailuihin ulkomaille, kun olen treenannut yksin, porukassa ja perheen kanssa.

 

Special Olympics keilailuleirillä

Special Olympic keilailuleiri pidettiin tänä viikonloppuna Tampereella. Tinja ilmoittautui mukaan leirille, koska halusi pitkästä aikaa kokeilla keilaamista. Leireiltä aloittelijakin saa hyvät opit harrastuksen jatkamiseksi.

Perjantai 19.8.

Iltapäivällä pyöräilin keilahallille. Perjantaina leirillä otettiin kevyesti ja kaadettiin keiloja.  

Siitä on pitkä aika, kun olen viimeksi keilannut isän kanssa. Silloin heilautin palloa ennen radalle vierimistä. Sain valmentajilta neuvot, miten keilapalloa pidetään oikein: oikealla kädellä pidetään pallo peukalo ylös päin ja käsi on pallon alla. Sitten alkoi sujua. Sain pari kaatoa. Tuntui, että hyvin meni. Harjoitus tekee mestarin. 

Lauantai 20.8.

Pyöräilin keilahallille taas aamulla. Treenit alkoivat lämmittelyllä, niin kuin aina. Lämmittelyssä heitetään rauhallisesti harjoitusheittoja. 

Tänään oli erilaisia tehtäviä radoilla aamu- ja iltapäivällä. Radalla oli lattiassa mustalla tehtyjä keilakuvia. Lattialla oli myös kaks teippiä. Toinen oli keilakuvan vasemmalla puolella ja toinen oikealla puolella. Ensin piti heittää vasemman teipin yli, että pallo pomppaa siitä. Sitten oikean teipin yli, teippien välistä, teipin ja keilakuvan välistä, kaataa punainen keila ja viimeisenä vielä ei osua punaiseen. 

Iltapäivällä eri tehtävät radoilla jatkuivat. Pitkä teippi oli siinä, mistä piti tähdätä keskelle, reunateipin ja keilakuvan välistä, heittää lujaa, heittää hiljaa ja samat tehtävät kuin aamulla. 

Tehtävät vaati keskittymistä. Osa tehtävistä oli vaikeita. Vaikeaa oli, kun ei saanut osua punaiseen keilaan ja myös hyppyriteipit olivat vaikeita. Hyvää se teki aivoille. Onnistuin muutaman kerran heiluttamaan palloa, et menee keskelle. Punaisen keilan kaataminen oli helppoa. Helppoa oli myös heittää teippien ja keskikeilakuvan välistä. 

Perjantaina keilasin numero 8 pallolla. Minulle tuli vesirakkula pallon peukaloreiästä, joka hiersi. Peukalo ei mennyt kunnolla reikään siinä pallossa, niin vaihdettiin pallo lauantaina. Sain 10-numeroisen pallon, että peukalo mahtui reikään. Keilasin sillä koko päivän. Pyöräilin päivällisen jälkeen kotiin, kun muut lähtivät majapaikkaan. 

Sunnuntai 21.8.

Tänään oli neljä harjoitusheittoa ennen leikkimielistä keilakisaa. Kisasin mukana, ja sain kaadettua keiloja. Sain keilapallolle mikrokuituliinan. Liinaa käytetään pallon pyyhkimiseen ennen sen heittämistä, ettei pallo ole liukas. 

Leiri loppui päätökseen ja lounaaseen. Oli ihan mukava kokeilla keilausta pitkästä aikaa. Keilaaminen ja eri tehtävien tekeminen oli kivaa. Erityisesti kivaa oli punaiseen keilaan osuminen. Käyn jatkossa keilaamassa vapaa-ajalla kaverin tai perheen kanssa. Hyödynnän oppeja siinä. 

Pyöräilin keilailun jälkeen suoraan Kalevan uimakeskukselle. Oli vielä voimaa ja mieli pirteä, niin halusin leirin jälkeen mennä uimaan. Uin osan edellisen viikonlopun leiriltä saadusta treenistä. Tein verravauhdilla treenit 50 metrin altaalla, ja taas mietin 25 metrin uimista, miten matka lasketaan oikein pidemmälle radalle. Menin lisäksi sekaria. Hyvin sujui. Uin yhteensä 1700 metriä.

Venyttelin vielä tunnin altaan reunalla. Erilainen viikonloppu tuntui todella ihanalta.

Potkua syksyn treeneihin monilajileiriltä

Loman jälkeisen viikon kohokohta oli viikonlopun Special Olympics leiri Pajulahdessa. Ennen sitä oli monta pyöräilyhetkeä ja hieman uintiakin.

Pyörällä on helppo liikkua

Maanantaina 10.8.

Viikon aluksi vuorossa oli iltalenkki työpäivän jälkeen kirjastolle ja kauppaan. Kirjastossa katselin oliko uusia kirjoja, mitä voisin lukea. Lainasin kirjoja, joista voisin tykätä ja lukea iltaisin. Iltalenkki piristi mukavasti. 

Tiistaina 9.8. 

Pyöräilin töihin aamulla. 12,67 kilometriä on mukava aamulenkki. Työpäivän jälkeen pyöräily suuntautui suoraan Kalevan uintikeskukselle. 

Treenattiin TaTU:n porukalla uintivälineillä 5×100 metriä vaparia ja selkää. Lättäreillä ja räpylöillä saatiin kovemmat vauhdit käsiin ja jalkoihin. Otettiin myös starttihyppyjä ja mentiin kylkipotkuja sekä käsivetoja. Starttihypyissä tarvitaan voimaa enemmän jalkoihin. 

Uinnin jälkeen oli vielä lyhyt iltapyöräily kotipihaan. 

Keskiviikkona 10.8 

Aamu alkoi taas pyöräilyllä töihin. Iltapäivällä kotiinpäin pyöräillessä tuli kolari suojatiellä vastaantulevan pyöräilevän pojan kanssa. Onneksi kumpaankaan ei sattunut pahasti. Sain pintanaarmun oikeaan jalkaan. Jouduin pysähtymään useamman kerran, kun pyörän takarenkaan lokasuoja oli huonosti ja sitä piti aina hieman kääntää. 

Torstaina 11.8 

Työpäivän jälkeen tuli tehtyä kävellen pikkulenkki keskustassa. Kävin vaihtamassa kisauikkarin. Kesällä ostetusta FINA-hyväksytystä uimapuvusta alkoi irrota FINA-merkki, sen takia sain vaihtaa sen uuteen. Vaaleanpunaisia uusia pukuja oli tullut vasta nyt.

Viikonloppu monilajileirillä

Perjantaina alkoi syksyn Special Olympics monilajileiri. Illalla tuli uitua 1625 metriä. Oli rankat treenit aloitusuinneille. Mentiin vaparia, rintaa ja selkää ja katsottiin, pysyykö kunto. Tuli tunne, että kuntoni ei ollut huonontunut, vaan oli parantunut kesällä treenatessa.

Lauantaina oli kahdet lajitreenit. Päivän uinneissa mentiin kovaa ilman apuvälineitä ja apuvälineiden kanssa.

Aamulla uitiin alkuverraa 300 metriä. Sitten mentiin 8x25 vaparia, potkuja ja omavalintaista. Menin selkää. Halusin keskittyä vartalon kiertoon. Lisäksi uitiin potkuja 6×50. Matkana tuli uitua 1950 metriä. 

Iltapäivällä tuli uitua 2925 metriä. Olin menossa lättäreillä ja pullarilla käsivetoja, kun uintikaveri osui vahingossa omalla lättärillään mua oikean silmän yläpuolelle. Vähän sattui ja päässä huimasi jonkun verran. Nousin huilaaman reunalle, ja sit jatkoin, kun rauhoituin ja sain itkun hillittyä. Kaikki oli hyvin, ja valmentajat rauhoittelivat, ettei ole hätää. Ei tullut verta eikä naarmua, mustelma vaan.

Jatkoin treenin tekoa, mutta osa treenistä jäi tekemättä, kun aika loppui kesken. Uintitreenin ohjelma oli kirjattu taululle. En saanut aina selvää, mitä piti mitenkin mennä. Välillä piti kysyä valmentajilta, mitä esimerkiksi sulkujen edessä oleva juttu tarkoitti.

Illalla päästiin vielä seikkailupuistoon kiipeilemään. Seikkailupuistossa saatiin kypärät päähän ja kiipeilyvaljaat vaijerien kanssa vartalolle. Päästiin ohjeistuksien ja neuvojen kanssa menemään radoilla. Aina piti seurata vihreitä merkkejä ja siihen suuntaan laittaa vaijerien sivuilla olevat koukkupainot. 

Menin helpolla radalla, jossa uskalsin tehdä kaikki. Se oli uusi kokemus, ja tuntui todella mukavalta. Pystyin keskittymään tasapainooni. Liikkuminen ja tasapainoharjoitukset radoilla oli kivoja. Myös liuku joissakin kohdissa oli kivaa, kun ei pelottanut.

Sunnuntaina uitiin vielä kerran. Mentiin 500 metriä alkuverraa. Sitten oli 10×25 omavalintaista lajia kovaa puoliväliin allasta ja loppu mentiin löysää. Sama mentiin potkuilla laudan kanssa. Loppuverrana oli hauska 650 metriä. Matkaa tuli uitua 1900 metriä.

Leiri oli kaiken kaikkiaan todella hyvä ja mukava. Valmentajat sanoivat, että olivat tyytyväisiä, et olin mukana ja jaksoin uida koviakin leirillä. Mukana ollut TaTU:n parauimareiden kilpauintiryhmän valmentaja huomasi rintauintini potkut ja sanoi, että hyvältä näyttää ja tekniikka oli kohdillaan.

Alppihiihtoleiri Suomulla

Special Olympics rinneurheilijoille järjestettiin alppihiihdon ja lumilautailun leiri Suomulla. Edessä oli kaksi ja puoli päivää rinteessä. Paikat olivat edellisvuodesta tuttuja.

Napapiirillä sijaitseva Suomutunturi on 410 metriä korkea. Suomutunturilla on 10 rinnettä, joista viisi on valaistu. Korkeusero rinteissä on 250 - 200 metriä. Korkeuserolla mitattuna Suomutunturi on Suomen viidenneksi suurin hiihtokeskus.

Tampereelta Suomulle on matkaa 800 km. Tinja matkusti leirille yhteiskuljetuksella. Yhteiskuljetus lähti Vantaalta. Tinjalle lähin mahdollisuus nousta kyytiin oli Keski-Suomessa. 

Juna Jyväskylään lähti yhdeksän maissa. Kaikki tavarat oli laitettu valmiiksi jo illalla uintitreenien jälkeen. Tinjan aamu on verkkainen, joten herätys oli kuudelta. 

Reissuun lähtö jännittää aina, siksi aamu sujui normaalia joutuisammin. Niinpä Tinja oli menossa bussilla kohti rautatieasemaa jo ennen kahdeksaa. Kaveri oli saattamassa matkaan. Se helpotti ison suksipussin ja matkalaukun kanssa liikkumista.

- Olen lähdössä leirille iloisella ja reippaalla mielellä. Leiriodotuksia on se, että pääsee laskettelemaan rinteisiin: odotan lisää vinkkejä ja ratatreeniä. Odotan, että olisi mahtava leiri ja saa viettää aikaa kavereiden kaa. Kiva nähdä leirikavereita. 

Bussimatkan ja junamatkan jälkeen oli vuorossa automatka. Vantaalta lähtenyt yhteiskuljetus otti Tinjan ja toisen leiriläisen mukaan Jyväskylän Matkakeskuksesta. Kuusi leiriläistä ja husky-koira matkasivat 6 + 1 paikkaisella autolla pitkän päivän.

- Hyvin meni matka. Pysähdyttiin vaan kerran syömään. Yksi pitkä tauko Oulussa, sit oli tankkaustauko. Kuuntelin musaa ja katsoin Netflixiä matkalla. Osa porukasta nukkui. Saimin kaa juttelin vähän. Oltiin klo 20:49 perillä.

Kokonaisuudessaan Tinjan matkustamiseen kului yli puoli vuorokautta, reilut 13 tuntia.

Treenit alkoivat heti perjantaiaamuna. Ilma oli pilvinen ja vähän sumuinen. Aamun harjoitukset pidettiin mäntymetsän ympäröimässä Itä-Suomun Uunon rinteessä sekä Kotarinteissä. Iltapäivällä ratalaskuharjoitukset olivat eturinteiden puolella Revontulirinteellä. Rinteet olivat erinomaisessa kunnossa.

- Aamutreenit menivät hyvin rinteissä. Harjoiteltiin aurakäännöstä sauvoilla ja ilman sauvoja. Aurakäännöksessä pitää kädet viedä jalan nilkan kohdalle ja kääntyä auraamalla ja mennä vaan suoraan. Sitten käännytään vastakkaiseen suuntaan. Käännös on vähän vaikea tehdä. 

- Sitten harjoiteltiin niin, että paino siirtyy puolelta toiselle kanttaamalla. Ei enää aurausta, vaan sukset lähekkäin niin, että vartalo kiertää. Vartalonkiertoa tehdessä käsien paikat vaihtuu vasemmalle ja oikealle mentäessä.Vasemmalle käännyttäessä piti olla oikea käsi ylhäällä, vasen alhaalla. Oikealle käännyttäessä piti olla vasen käsi ylhäällä, oikea alhaalla. Välillä meni kädet väärin. Kädet meni sekaisin.

- Iltapäivällä mentiin vapaalaskua ja rataa parissa eri rinteessä. Mentiin aamun harjoituksia ja sitten rataa ilman sauvoja kolme kertaa. Rinteet olivat hyvin lumetettu, että pystyi laskemaan rauhallisesti, mut vauhdin piti olla hyvä. Rata oli helppo mennä, kun keskittyi vaan rataan, vauhtiin, käännöksiin. Piti mennä läheltä tolppaa. Vauhti oli parasta, ja rohkeutta löytyi.

Lauantaiaamun sää oli pilvinen, ja satoi lunta. Iltapäivällä sää muuttui puolipilviseksi ja aurinko paistoi välillä pilvien välistä. Sekä aamupäivän että iltapäivän harjoitukset aloitettiin eturinteiden puolella lastenrinteessä. 

- Lastenrinteessä harjoiteltiin oikea käsi ylhäällä, vasen käsi alhaalla vasemmalle mentäessä, oikealle mentäessä oikea käsi alhaalla, vasen käsi ylhäällä. Se sujui todella loistavasti, paremmin kuin eilen.

Alkuharjoitusten jälkeen siirryttiin hissillä Itä-Suomun puolelle Uunon rinteeseen. Molemmilla harjoituskerroilla oli tekniikkaharjoituksia, viisi ohjattua ratalaskua ja yksi vapaa lasku. Vapaassa laskussa saa lasketella ja harjoitella omaan tahtiin treenissä opittuja asioita ankkurihissille. Sen jälkeen mennään hissillä ylös ja uudestaan radalle.

- Aamulla rataa mentiin eri harjoituksia tehden. Todella hyvin onnistui ne harjoitukset. Kokeiltiin toisella sauvalla tehdä sivulle isoa ympyrää ja toinen oli ilmassa. Sitten oli sauvat väärinpäin, sitten sauvat kolmioasennossa.

- Iltapäivästä mentiin rataa ilman sauvoja Uunon rinteessä. Tehtiin tekniikkaharjoituksia. Meillä oli kaks rataa yhden laskun aikana. Ylämäki oli jyrkempi. Alempana mäessä oli loivempi rata, siellä tehtiin samaa juttua.

- Piti muistaa tehdä vartalokäännöstä, kun koskettiin ratatolppia.Vasen käsi lähtee edellä koskettamaan tolppaa ja sit vaihtu käsien paikka vartalonkiertoa tehtäessä. Sukset piti olla lähekkäin lasketellessa sekä maaliin tultaessa. Vauhti oli todella reipasta, kovaa ja kiihtyvää. Loivemmalla radalla mentiin molemmat kyynärpäät polvissa pitäen.

Sunnuntaina oli vielä yhdet aamuharjoitukset ennen leirin päättymistä. Sää oli aluksi aurinkoinen, mutta vaihtui pilviseksi. Harjoitukset alkoivat tuttuun tapaan lastenrinteessä. Sen jälkeen siirryttiin aiempia rinteitä astetta vaikeampaan Revontulirinteeseen.

- Tänään tehtiin aloitusrinteessä ihmisrata, et piti kiertää kavereiden välistä. Se oli hauskanpitoa. Sit lasketeltiin rataa eturinteissä, mutta ekana kokeiltiin mennä kanttausta. Minulla oli todella hyvä ja reipas vauhdikas lasketteluvauhti.

Leirin treenit olivat Tinjan mielestä todella rankkoja, mutta menivät hyvin. Rinneharjoitusten lisäksi leiriläiset valmistautuivat yhdessä treeneihin. Joka aamu ennen rinteisiin menoa lämmiteltiin lihaksia päivän koitokseen. Illalla oli yhteinen palauttava jumppa. Niiden avulla leiriläisille muistuteltiin, että lihashuolto kuuluu treenaamiseen. Lihasten täytyy päästä palautumaan, että voi tapahtua kehitystä. 

- Treeneistä vaikein osuus oli radalla laskettelut. Vaikeinta oli pitää kyynärpäät polvissa lasketellessa. Löysin sisäisen rohkeuteni radalla. Keskityin käännöksiin ja rataan. 

Leirin lähtöhetkeen liittyi pientä draamaa: Yhteiskuljetusauto jäi jumiin hotellin parkkipaikan vesilätäkköön. Hinaustraktorin ja leiriläisen isän avulla päästiin lopulta matkaan. Aikataulu venyi sen verran, että Jyväskylässä oltiin vasta hieman ennen yhtätoista illalla. Onneksi oli yöpaikka tiedossa ja maanantaina vapaata, sillä kodin suuntaan ei liikkunut enää yksikään julkinen kulkuneuvo.  

Neljän päivän reissusta puolet meni matkatessa. Kannattiko lähteä Suomulle asti leirille? 

- Kannatti lähteä. Parasta oli se, et sain uusia harjoitusvinkkejä leiriltä. Näin kavereita. Olen viihtynyt ja oppinut uusia asioita. Leiri ja valmentajat olivat tosi mahtavia.