Alppihiihtokisoissa Himoksella

Alppihiihtokausi huipentui Himos Leitner alppihiihtokilpailuihin. Ennen reissuun lähtöä oli aamusta kotikäynti. Siivosin ohjaajan kanssa paikat kuntoon. Sen jälkeen lähin vielä uimaan. Uinnin jälkeen kävelin kotiin ja kiireellä pakkaamaan. Jännitti kisa, mutta kisasta saa kokemusta.

Äiti tuli hakemaan Himokselle. Ennen lähtöä nostettiin polkupyöräni kellarista ylös ja ulos, koska haluan aloittaa pyöräilykauden. Suunnitelmissa on uusissa kohteissa käymistä pyöräillen ja myös töihin pyöräily kaksi kertaa viikossa.

Automatkalla nukahdin ja nukuin Himokselle saakka. Ajettiin suoraan majoitusmökille. Ryhmälle oli varattu kaksi mökkiä. Tutut Special Olympics laskettelukaverit saapuivat paikalle. Mökki oli mukavan oloinen, mut vähän viileä. 

Lauantaina oli kisapäivä. Aamu alkoi pienellä jännityksellä siitä, miten kisalaskut onnistuvat. Kisatapahtuma alkoi jo kahdeksalta aamulla kisarinteeseen tutustumisella.

Rinteeseen tutustuminen piti tehdä radan vierestä. Tutustuminen auraten sujui hyvin. Radalla lasketeltiin ensin punainen pujotteluportti hissin puolelta ja sininen metsän puolelta. Noin puolivälissä rataa oli kaksi sinistä porttia. Kahden sinisen välistä mentyä vaihtui suunnat: punainen pujotteluportti kierrettiin metsän puolelta ja sininen hissin puolelta. Rata tuntui helpolta.

Ensimmäisellä kierroksella lähdin kisarinteen lähtökukkulan alapuolelta, koska pelotti ylhäältä lähtö. En ollut aiemmin kokeillut sitä. Äiti auttoi lähdössä. Hän kosketti olkapäähän, kun sain lähteä, koska en kuullut mitään. Lähtö tuntui helpolta. Vauhti oli hyvä, enkä jarrutellut yhtään. Ensimmäisen kierroksen jälkeen oli tyytyväinen olo, koska laskettelin radan oikein.

Laskettelin ekan kisalaskun jälkeen äidin kanssa viereisessä rinteessä. Kokeilin päästä lasketellessa vielä matalammaksi. Se parantaa vauhtia, ja vauhti pysyy paremmin koko radan. Onnistui hyvin.

Toiselle kierrokselle piti vähentää vaatteita. Aurinko paistoi ja oli kuuma. Jätin pois laskettelutakin ja laitoin fleecepuseron hupparin alle. Hyvin tarkeni. 

Katsoin ekalla kierroksella, miten muut lähtivät mäeltä, eikä se näyttänyt enää pahalta. Toisella ratakierroksella minäkin lähdin lähtökukkulan päältä radalle, koska halusin kokeilla. Kaikki lähdöt kisoissa tehdään kukkulalta, niin halusin saada kokemusta siitäkin. Ei pelottanut yhtään, vaan pikasen jännitti. Sain neuvon, että kannattaa laittaa lähtiessä polvet enemmän koukkuun, niin silloin pysyy tasapaino.  

Se, että lähdin kukkulalta, auttoi radan alussa, sain enemmän vauhtia. Radalla mulla oli hyvä laskuasento, olin matalampana kuin ekalla kierroksella. Aika parani huomattavasti verrattuna ensimmäisen kierroksen tulokseen. Tulin pronssisijalle. Siitä on hyvä jatkaa treenausta ensi talvena. 

Saariselän maisemissa

Maanantaina käytiin päivällä koirien kanssa kävelemässä Aurorapolulla ja ihastelemassa maisemia. Paistettiin makkarat Auroralla ja nähtiin kuukkeli. Kuukkeli on pohjoisessa asuva lintu. Otin valokuvia maisemista.  

Kävelylenkki teki hyvää, sai liikkua, et jalkoihin tuli voimaa. Piristyin selvästi kävelylenkillä. Vietiin sukset huoltoon sinne mennessä. Isä haki ne, kun palattiin mökille. Toiseen sukseen vaihdettiin monoside. Saatiin sukset kuntoon

Juotiin päiväkahvit ja jatkoin neulontatyöni tekoa. Alkumetreillä ollaan vielä, mutta hyvin se onnistuu.

Illalla käveltiin porukalla koirien kanssa Kaunispään huipulle. Kävin tornissa kavereiden kanssa. Tornista näkyi talviset maisemat. Siitä tuli viiden kilometrin lenkki. Päivän kahdella lenkillä kävelin yhteensä 9,71 kilometriä. Myöhemmin pelattiin 500, tulin toiseksi. 

Odotettu rinnepäivä

Tiistaina lähdin isän kanssa laskettelemaan. Huomasin, että passi oli jäänyt mökille, niin haettiin se ja lähdettiin uudestaan. Tarvitsin passin, koska saan eläkeläisalennuksen hissilipusta. Isä maksoi hissilipun. 

Saariselän rinteet olivat uudet kokeilla. Mentiin ensin yhdessä rinteet läpi. Minä olin kokeneempi laskettelija. Isä oli pitkästä aikaa rinteissä. Hän muisti aika hyvin lasketteluasennon, mutta piti muistuttaa käsien asennosta ja siitä, missä sauvojen kuului olla. Laskettiin helpot rinteet ensimmäisenä ja sit keskivaikeat. 

Laskettelin itse kolmesti keskivaikean rinteen ja menin edellä, kun itselläni oli nopeutta ja reippautta. Isä tuli välillä samat rinteet ja välillä meni eri rinteet. Rohkeutta löytyi, ja uskalsin lasketella nopeampaa rinteet alas. Tuolihissillä ylös nouseminen ei jännittänyt, eikä ankkurilla meno isän kanssa. 

En kaatunut kertaakaan, vaan löysin rohkeuden lasketella reippaammin. En pelännyt jäisiä kohtia, niin kuin muissa tämän talven laskettelukeskuksissa. Uskalsin mennä jäisenkin kohdan lasketellen.

Oikealla puolella rinteiden alaosassa oli pehmeää lunta, se oli huono asia. Ei meinannut saada lasketeltua niitä kunnolla. Vasemman puolen rinteet olivat paremmat ja hyvässä kunnossa. Niissä pystyi hyvin laskettelemaan. Rinne 13 eli kilparinne oli paras. Siinä sain lisää rohkeutta, nopeutta ja tarkkuutta lasketteluun.

Kolmen tunnin laskettelun jälkeen lähdettiin grillille syömään makkaraperunat. Käytiin vielä kaupassa ja mökillä laitoin vaatteeni pyykkikoneeseen pyörimään. 

Illalla saunan ja ruokailun jälkeen pelattiin taas 500, tulin kolmanneksi.

Myöhässä

Maanantaina väsytti aamulla, kun viikonloppuna oli siirretty kelloja tunti eteenpäin. Valvoin liian myöhään. Ajattelin asioita, jotka olisi voinut viikolla tehdä. Sekin vaikutti unirytmiin. Arkiviikko ei siksi lähtenyt hyvin käyntiin, vaan torkahdin uudestaan herätyksen jälkeen. Suljin silmäni siksi, et olin puoliunessa. Väsytti, mutta ei auttanut muu kuin herätä. 

Sitten olikin kiire tehdä asioita. Olin jo lähdössä kitkapohjakengät jalassa töihin, mutta kävin kotona vaihtamassa vaelluskenkiin, koska ei ollut liukasta ja oli pehmeää lunta. Vaelluskengissä saa helpommin kengännauhat kiinni.

Kiirehdin bussille. Olin myöhässä, mikä ei ole hyvä juttu. Pääsin seuraavalla bussilla töihin. Olin lopulta vain kolme minuuttia myöhässä. Työpaikkaohjaaja sanoi, et tee loppupäivästä klo 14.33 saakka ja asia oli sillä selvä.

Mietin, et nyt herätys soimaan ja ajoissa nukkumaan, eikä valvota enää yli puolen yön. Urheilija tarvii 8-9 tunnin yöunet. Ei vaan onnistu käytännössä hyvin. Mietin taas, et vähentäisin olemista jossain, et ehtii kotonakin olla. Täytyy vaan jättää asioita seuraaville päiville, vaikka olis kiva tehdä ne loppuun. 

Vielä kerran Mustavuorelle

Lähdin työpäivän jälkeen kaupan kautta. Oli viimeiset laskettelutreenit, ja halusin muistaa lasketteluvalmentajia suklaarasioilla. Valitsin uutuus All eight -rasiat: appelsiinin ja mansikan. Halusin kiittää vuodesta. 

Päätin, et meen ennen treenejä kokeilemaan, miten hyvin sukset luistaa pehmeässä lumessa. Kolmen rinteen jälkeen ne luistivat hyvin. Laskut tuntuivat kivoilta, vaikka joutui tekemään töitä jaloilla. Treenasin vartalonkiertoa käännöksissä, ja se sujui hyvin. Ennen treenien alkua venyttelin itse. Sit venyttelin uudestaan valmentajan kanssa. 

Kevään viimeiset alppihiihtotreenit

Alunperin piti olla ratatreeni, mutta oli pehmeää lunta ja se ei onnistunut. Lasketeltiin pitkiä hyviä käännöksiä molemmissa rinteissä ja annettiin suksien viedä. Yhden kerran tasapaino horjahti taaksepäin ja kaaduin rinteeseen. Pylly osui lumeen. Pääsin hyvin ylös, eikä sattunut olleenkaan. Nauratti, on hyvä treenata kaatumista.

Lopuksi mentiin keskivaikeasta rinteestä alas ja kahvioon. Valmentaja tarjosi kaakaon ja juteltiin Himos Leitheristä ja muusta. Ollaan menossa kaverin kanssa kisoihin Himokselle, mutta valmentajat eivät pääse paikalle. 

Treenikausi on ollut kiva. Kaikki ovat oppineet paljon tänä vuonna. Tuntuu mukavalta, kun on oppinut uusia asioita. Parhaiten on jäänyt mieleen asennon harjoitus, erilaisten käännösten harjoitteleminen ja ennen kaikkea leikkaavan käännöksen harjoitus. Treenit jatkuvat ensi talvena. 

Ensimmäinen kerta hyppyreissä

Maanantaina ostin työpaikalta työpäivän jälkeen välipalahedelmiä ja suuntasin Mustavuoreen hyvillä mielin. Luulin, että rinteissä olisi muitakin laskettelijoita, mutta rinteet olivat tyhjillään, eikä sää ollut mieluinen. Räntäsade vei ilon. Menin silti rinteisiin, vaikka ei oikein huvittanut, kun oli surkea keli.  

Laskettelin kuusi rinnettä. Sukset eivät halunneet toimia kunnolla ja jumittuivat ylärinteisiin. Tuntui et lunta olisi suksien pohjassa, ettei pääse eteenpäin. Oli liian pehmeä lumi, niin käännökset eivät sujuneet. Vauhti hidastui ja pysähtyi täysin käännöksissä. Siksi käännökset epäonnistui. Sai tehdä hommia, et sukset suostuivat toimimaan. Piti lasketella keskivaikeaa rinnettä alas, että sukset suostuivat liikkumaan. 

Menin ennen treenejä vielä pukkariin lämmittelemään ja kuivattelemaan.  

Taitotreenausta

Treeneissä olikin edessä taitojuttuja hyppyreissä. Hyppyritreenissä piti pysyä tasapainossa ja mennä valmentajien perässä hyppyrit alas. 

Ensin oltiin perherinteen vieressä olevassa parkrinteessä. Siellä mentiin pienemmät hyppyrit itämaalaiseen tapaan. Silloin mennään hyppyrin sivusta vinottain. Kaaduin yhden kerran parkrinteen hyppyreissä niin, että suksi lähti jalasta irti. Menin liian jyrkästä kohdasta hyppyrinreunaa alas, ja tasapaino horjahti täysin. 

Pääsin hyvin ylös ja jatkamaan matkaa. Toisella kerralla kaaduin pyllylleni, kun tasapaino horjahti uudelleen. Taas oli jyrkkä kohta hyppyristä tullessa. Paino oli jäänyt liian taakse, ja pylly osui lumeen. Ei yhtään naurattanut, kun takapuoli kastui.

Lastenrinteessä mentiin sateenkaari-hyppyri. Siinä mentiin liukumalla suksilla pyöreän jutun yli. Uskalsin mennä siitä. En hypännyt, sukset liukuivat siitä nätisti alas. Se tuntui kivalta ja hauskalta. 

Keskivaikean rinteen hyppyri jännitti aluksi. En ollut aiemmin mennyt niitä hyppyreitä ja pelkäsin, että satutan itseni. Uskalsin sitten pari kertaa mennä ne mäet. Toisella kerralla sukset hyppäsivät vähän. Se tuntui hauskalta, siinä kohti nauratti. Hyppyri oli loppujen lopuksi kiva. Piti vain uskaltaa.

Lopuksi oli vielä kolme vaparilaskua. Sukset alkoivat liukua paljon paremmin hyppyreissä ja vapaalaskuissa. Treenit lopetettiin 10 min etuajassa pehmeän lumen takia. Jalkoihin sattui ja olin märkä. Mietin, että en mene enää räntäsadepäivinä laskettelemaan. Silti hymy nousi huulille treeneissä. 

Vihdin rinteissä

Sunnuntaina lähdin äitini kanssa Vihtiin laskettelemaan. Mentiin vaihtelun vuoksi uusiin rinteisiin. Sää oli pilvinen, ja matka vähän sateinen. Vaihdettiin monot parkkipaikalla. Monojen vaihtopaikka oli kurainen.

Rinteet olivat hyvässä kunnossa. Päätettiin lasketella kaksi tuntia. Ensimmäisenä lasketeltiin Vauhtirinne, mutta mentiin siteen laskemaan helpoissa rinteissä. Saisin rohkeutta ja nopeutta lasketteluvauhtiin. Sitten kokeiltiin uudet rinteet kauempaa, ja palattiin takaisin eturinteisiin.

Kaaduin ekalla laskettelukerralla rinteen puolivälissä. Tasapaino horjahti, suksi lähti jalasta ja sauvat lensivät ylämäkeen. Pääsin hyvin ylös, sain suksensiteen alas ja jalkaan. Hain sivunousulla sauvat ja lähdin reippaasti laskettelemaan alas hisseille. Kaatumisharjoitus on hyvä, että oppii kaatumaan oikein ja pääsee ylös. 

Kokeiltiin lasketella kolme mäkeä Takarinteessä, joissa mun lasketteluvauhti ei ollut liian luja. Viereisessä kapeammassa Minipark-rinteessä harjoittelin pienempiä käännöksiä. Ne vaativat harjoitusta, koska menevät liian leveiksi. Kapeassa rinteessä on pakko kääntyä nopeammin.

Takaisin tultiin Alkeisrinteen kautta. Noustiin ylös sompahissillä ja lasketeltiin Perherinne II. Kokeiltiin taikamattohissiä, jota kumpikaan ei ollut aiemmin kokeillut. Ei oltu aiemmin sellaisella noustu ylös rinteisiin. Se oli kiva uusi kokemus. Hissi oli hidas, mutta hyvä. Siihen oli helppo mennä.

Kokeiltiin pari kertaa kisarinteitä. Rinteissä oli kahdella radalla harjoittelijoita. Pääsin laskettelemaan kahdesti osan Taitajarinteen radasta. Minua pelotti, että kaatuisin, niin menin auraamalla alun Stenmark-kisarinteestä ja sitten suuntasin Taitajarinteen loppuradalle, ennen kuin se purettiin. 

Lopuksi otin kisalaskut äidin kanssa Vauhtirinteessä ja Turistirinteessä. Minulla hiljeni vauhti, kun jarrutin ja säikähdin, kun edessä mennyt lautailija kaatui. Äiti voitti muutaman kerran ja mä voitin pari kertaa. 

Ennen viimeistä alaslaskua mentiin rinteiden huipulla tauolle. Syötiin pitsa puoliksi.

Uudet rinteet oli loppujen lopuksi kiva lasketella läpi. Tykkäsin eniten harjoitella reippautta ja nopeutta lasketteluvauhtiin. Se näyttää, uskaltaako vielä kisata muualla kuin omalla paikkakunnalla.

Hämeenlinnassa käytiin kaupassa ja käveltiin asemalle. Juna olikin tunnin myöhässä. Ei auttanut muu kuin mennä asema-aulaan odottamaan. Mulla putosi kännykkä lattialle, kun aloin heilumaan. Harmitti tietysti, et panssarilasi sai taas uudet säröt. 

Aina ei huvita

Maanantaina oli tuttuun tapaan treenit Mustavuoressa työpäivän jälkeen. Suuntasin taas kauppaan ostamaan välipaloja ja lähdin treeneihin. Treenit loppuisivat myöhään ja sitten pitäisi mennä busseilla kotiin. Ei olisi huvittanut. Pääsin töistä ajoissa, mutta meni pari tuntia Mustavuoren pukuhuoneessa, ennen kuin siirryin rinteille. 

Kaikki tuntui hankalalta ja harmitti. Katsoin ennen pukkariin menoa rinteitä ja minusta ne olivat osittain jäisiä. Kuvittelin, että kaadun väsyneenä viikonlopun jälkeen rinteisiin, kun ne olivat jäisiä. Silloin satutan itseni rinteessä alas tullessa, et käsi tai jalka napsahtaa. Vahinkoja käy kaikille. Sen jälkeen olisin saanut jättää hyvästit uimiselle, jos jalka olis katkennut. Eikä oikein olis huvittanut muiden joukossa lasketella. Pohdin, että muut voivat kaataa minut rinteeseen, kun liian läheltä kaartavat, eivätkä katso eteensä. 

Ei meinannut treenaus maistua. Vaatteiden vaihdon ja eväiden syömisen jälkeen päätin lopulta lähteä testaamaan rinteet. Rinteet olivat jäässä, mutta lumen alla. En kaatunut olleenkaan, vaan pysyin pystyssä. Harjoittelin vapareita ja hyvää lasketteluasentoa. Lasketteluasennon harjoitus oli leiriltä. Muita juttuja en ehtinyt, ennen kuin treenit alkoi. Ehdin lasketella viisi rinnettä, ennen kuin palasin suksitelineille venyttelemään ja odottamaan treenien alkua. 

Erilaisia käännöksiä

Treeneissä harjoiteltiin käännöksiä. Ensin harjoiteltiin leikkaavia käännöksiä. Niissä lähetään laittamaan suksia kantilleen ja odotetaan, et suksi tekee käännöksen. Ne sujuivat aika hyvin. Tarvitaan rohkeutta tehdä käännös hyvin.

Harjoiteltiin myös pyöreitä, nättejä käännöksiä. Pyöreä käännös oli helppo. Ne sujuivat hyvin, koska niitä harjoiteltiin jo leirillä. Käännökset tuntui nyt sujuvan paremmin kuin leirillä.

Kolmantena tehtiin tuhansia pieniä käännöksiä, ettei vauhti kasva liian suureksi. Silloin tehdään koko ajan käännöksiä, koko rinne alas saakka. Tuhansien käännösten jonon teko oli aluksi haastavaa, kun meinasi tulla isoja käännöksiä. Mutta lopulta sujui hyvin.

Olin väsynyt treenin jälkeen, mutta tuntui hyvältä, kun oppi jotain uutta. Valmentaja sanoi, että käännökset ja asento olivat parantuneet leirillä ollessa. Treeneissä oli lopulta mukava olla. 

Alppihiihtoleiri Tahkolla

Torstain matkustin isän luo yhdeksi yöksi ennen leiriviikonloppua. Matkustin junalla Kuopioon. Mukana reppu, matkalaukku ja suksipussi. Suksipussi mahtui pystyyn vaunuun etuosaan pyörätuolipaikalle. Mulla oli istumapaikka sen lähettyvillä. Pyörätuolipaikalle ei tullut ketään koko matkan aikana. Kuuntelin musiikkia, selasin nettiä ja söin välipalaa. Pääsin turvallisesti perille. Olin väsynyt matkasta, mutta tyytyväinen. Isä oli Kuopiossa asemalla vastassa. 

Perjantaina käytin koirat isän kanssa lenkillä ja sain itsekin happea. Sitten isä heitti Tahkolle Special Olympics lasketteluleirille. Kivalta tuntui lähteä. 

Majoittumista ja tasapainoilua

Majoitus oli Tahkon keskustassa aika lähellä rinteitä. Olin ensimmäinen majoittuja kolmen hengen huoneessa. Mukavan tuntuinen huone oli. Ikkunasta näkyi metsää. Sänky oli pehmeä nukkua. Nukuin kuin tukki.

Sain huonekavereiksi Sagan ja Saimin. Saimin kanssa oon ollut aiemmin, mutta Saga oli uusi huonekaveri. Leirillä oli kaikki tutut kaverit ja valmentajat. Mukana oli pari uuttakin. Leiriläisiä oli yhteensä 16.

 

Illalla oli tasapainoharjoituksia: piti seisoa yhdellä jalalla, tasapainotella kepin päällä ja muita tuttuja juttuja. Yhden jalalla tasapainoharjoittelu tuntui vaikealta aluksi. En meinannut pysyä pystyssä. 

Kepin heitto oli ihan uusi juttu. Siinä piti ottaa koppi heitosta ennen kuin keppi kolahtaa maahan. Kepin heitto kaverin kanssa onnistui hyvin. Sain kopin kepistä ja niin sai kaverikin. 

Pienryhmissä rinteeseen

Lauantaina aamuna kaveri herätti, kun olin ajatuksissani laittanut hälytyksen perjantaille, vaikka piti lauantaille laittaa. Ehdittiin hyvin aamupalalle ja treeneihin. Hyvä kun oli huonekaveri.  

Saatiin rinteeseen hissiliput ja Special Olympics liivit. Laitettiin sen takia liivit, et tunnistetaan porukkaan kuuluvat. Ettei sekoitu muiden laskettelijoiden sekaan omasta porukasta.

Aamulla jakaannuttiin pienryhmiin. Valmentajat päättivät, ketkä olivat samassa. Kolme ryhmää oli. Tehtiin niissä erilaisia harjoituksia. Samassa ryhmässä mun kanssa oli Veera, Erika, Saga ja Saimi. Meillä oli Virpi valmentajana.

Mentiin länsirinteille laskettelemaan. Rinteet olivat hyviä ja riittävän haastavia. Ne olivat erilaisia verrattuna Mustavuoren rinteisiin: pidempiä kuin Mustavuoressa, vähän jyrkempiä. Alastulo-osuudet olivat haastavia alkuun. Vähän jännitti, että pysyykö pystyssä. Tykkäsin lasketella niissä. Tuli kokemusta. 

Tekniikkaa ja ensimmäinen rata

Ensimmäisissä treeneissä harjoiteltiin vartalonkiertoa, jossa kädet painaa vuoronperään toiseen polveen. Silloin toinen suksi kantaa ja kääntää lasketellessa. Oikealle kun kääntyy, niin kädet menevät oikealle polvelle ja painaa, vasemmalle mentäessä vasempaan polveen. Vartalo kääntyy sinne suuntaan, missä tolppa on: oikealle mentäessä oikealle ja vasemmalle mentäessä vasemmalle. Ne olivat aluksi mulle haastavia. Tein vartalonkiertoa väärälle puolelle. 

Laskettiin myös kädet kiinni polvissa ja muisteltiin lasketteluasentoa, että radalla pystyy menemään oikeassa asennossa. Se sujui aika hyvin, mutta käytiin läpi yhdessä, kun osalla jää selkä pystyyn. Hyvin meni treeni, ja muistin asennon aika hyvin.

Tekniikkaharjoituksia oli ennen rataa ja radalla päästiin kokeilemaan samat asiat. Aamulla oli helpon tuntuinen rata. Oli hyvät käännösvälit radalla tolppien välillä. Tolpat olivat siis kauempana toisistaan. Silloin on enemmän aikaa ajoittaa käännös ennen tolppaa. Aika monta kertaa mentiin rata läpi.

Radalla piti kiinnittää huomiota käännökseen, lasketteluasentoon ja siihen, että menee oikein kiertäen ne tolpat. Osasin mennä tolpat oikein ja lasketteluasento oli aika hyvä, vaikka sitä pitää harjoitella vielä vähän lisää. Vartalonkierto meni radallakin välillä ihan sekaisin. Kääntyvä puoli sekoittuu.

Lauantain toinen ratatreeni

Iltapäivällä oli taas ratalaskua. Harjoiteltiin radalla aamuisia tekniikkatreenejä ja tehtiin sama vartalonkiertoharjoitus, jota mentiin aamulla. Saatiin lisäharjoitusta. Valmentajat kertoivat huomioita tekniikkalaskujen jälkeen. 

Minulle sanottiin asennosta, että selkä ei ollut panssarina edessä ja sauvat jäivät liian ylös - niiden piti olla alempana. Piti kokeilla saada yhdellä sauvalla juonesta kiinni. Se olikin hyvä neuvo, pitää jatkaa itse treenaamista sillä ohjeella. 

Vartalonkierto on vaikea. Minun piti mennä valmentajien kanssa rata läpi. Menin perässä ja katsoin, mitä valmentaja teki. Ekana menin kädet ulkosuksen jalalla ja sitten yhden sauvan kanssa. Ne olivat harjoitukset minua varten, et sain tietää, mikä oli mennyt vikaan laskettelussa.

Iltapäivän rata oli tarkoituksella tiukempi ja haastavampi aamuiseen verrattuna. Radalla oli 8 tolppaa. Mentiin yhden tolpan ympäri kääntyen toiselle tolpalle. Käännöksen ajoittaminen oli hankalampaa, koska menin liian pitkälle, eikä käännös osunut oikein. Laskettiin rata niin monta kertaa, et vauhti kasvoi ja käännökset onnistuivat menemään oikein.

Muistin harjoitukset aika hyvin. Iltapäivällä keskittyminen lasketteluasentoon ja sauvojen pitämiseen alhaalla onnistui aamua paremmin. Keskityin myös vauhtiin, etten jarruta radalla.

Radalta mentiin kaakaolle ja sen jälkeen osa porukasta jäi rinteisiin, osa lähti hotellille. Jäin rinteisiin vähäksi aikaa, koska oli vielä virtaa lasketella vapareita. Osa kavereistakin jäi rinteisiin. Lasketeltiin eturinteillä. Tehtiin 5-6 vaparia. Sitten lähdettiin saunaan ja syömään. 

Vielä kerran rinteeseen

Sunnuntaina mentiin porukalla ensin tuolihissillä ylös ja lasketeltiin takaisin alas, että päästiin  ankkurihissille, josta noustiin ylös länsirinteille. Matkalla tuolihissille kaaduin kahden kaverin väliin ankkurihissin ohituksen jälkeen olevassa mutkassa. Yritin pitää turvaväliä laskettelijakavereihin. Toinen tuli takaa ja toinen edestä. Yritin katsoa edessä olevaa ja lähteä kiertämään. Menetin tasapainon, horjahdin ja kaaduin. 

Kaatuessa suksi lähti jalasta. Laskettelukaverin isä ja ratamestari Make jäivät auttamaan ja katsomaan, että kaikki oli hyvin. Pääsin itse ylös. Ratamestari auttoi ja painoi suksen siteen alas, että sain sen takaisin jalkaan. 

Päästiin lopulta tuolihissille. Olen käyttänyt tuolihissiä joskus aiemminkin. Tuolihissillä ylös meno tuntui mukavalta pitkän ajan jälkeen. Sai istua paikallaan ja katsoa maisemia. 

Koko aamupäivä meni radoilla. Meillä oli kaksi rataa. Toinen oli samassa paikassa kuin lauantaina ja toinen oli viereisessä rinteessä. 

Toisella radalla piti mennä kahden tolpan välistä tai kiertää molemmat. Käännös piti ajoittaa tolppien väliin. Se olikin haastavampi homma, kun piti tehdä pyöreämpää käännöstä. Menin laskettelukaverin perässä samoja jälkiä, niin onnistuin menemään radan oikein. Toisella kierroksella yhdessä kohtaa rataa olisi pitänyt mennä tolppien välistä, mutta kiersin ne molemmat. Loppurata meni oikein.  

Toinen rata oli samanlainen kuin lauantaina. Oli aina yksi tolppa, mikä piti kiertää. Osa tolpasta mentiin metsän puolelta ja osa ankkurin puolelta kiertäen. Meillä oli 6-8 tolppaa radoilla.  

Lopeteltiin treenit aiemmin kun ohjelmassa oli, kun piti pakata loput tavarat ja luovuttaa huone. Sen jälkeen mentiin syömään ja oli leirin lopetus. Leirin lopetuksessa valmentajat kehuivat laskettelijoita ja osa sain tsempparijutut. Äitini saapui leirin päätökseen ja tutustui osaan kavereistani. 

Rinteet tulivat tutuiksi

Leirin jälkeen jäin vielä äidin kanssa laskettelemaan. Mentiin leirillä lasketut rinteet läpi ja osa oli uusia rinteitä, mitä laskettiin. Kokeiltiin eturinteiden tuolihissiä, jossa ekaksi en huomannut nousta ajoissa pois. Hyppäsin ja suksi lähti jo toisen kerran jalasta. Äiti haki suksen hissin edestä. Sain sen itse jalkaan. Kokeiltiin uudestaan samaa hissiä. Toisella kerralla pääsin ajoissa hissistä pois. 

Ennen kotiin lähtöä lasketeltiin vielä kisarinteet. Toisessa rinteessä vauhti oli ankkurista poistuessa hyvä ja pääsin jarruttamatta alas saakka. Ne olivat vähän vaativampia, mustia rinteitä.

Leirillä oli mukavaa. Opin uusia asioita.

Jälleen kisarinteessä

Maanantaina valmistauduin kotona laskettelutreeneihin lähtöä varten. Olin menossa treeneihin laskettelukaverin äidin kyydillä. Yleensä menen suoraan töistä bussilla rinteille. Nyt oli poikkeus. Siksi laskettelukaverin äiti unohti hakea minut. 

Harmittelin asiaa äidilleni. Jos lähtisin bussilla, niin välillä pitää vaihtaa, enkä ehtisi treeneihin. Äiti sai järjestettyä kyydin. Enoni heitti minut puolituntia myöhässä treeneihin. 

Mustavuoressa kuulin, että treenejä ei ollutkaan. En ollut huomannut viestejä ryhmässä huonon verkkoyhteyden takia. Valmentajat olivat muualla. Saikin itse lasketella omatoimisesti vapareita. Kaverin äiti sanoi, et laskettele niin kauan kuin haluat. Laskettelin tunnin. En jarrutellut yhtään, vaan annoin vauhdin viedä. Vauhditus ja tarkkuus onnistuivat hyvin. Ne näkyi käännöksissä koko ajan. 

Kisaamaan Mustavuoreen

Tiistaina lähdin matkaan kaupan kautta. Ostin hedelmiä, koska oli pitkä ilta edessä. Töiden jälkeen oli aikaa. Kävin uimassa ja sen jälkeen lähdin reippaasti vaihtamaan alppihiihtovarusteet päälleni.

Kävelin työpaikalle hakemaan pukkarista sukseni ja lähdin kävelemään Vanhalle kirkkotielle odottamaan bussia. Noin kilometri piti vielä kävellä. Lähempänä ei ollut bussipysäkkiä tai sit olis pitänyt mennä Tampereelle päin ja vaihtaa Epilässä bussia takaisin. 

Mustavuoren pukkarissa söin välipalaa ja vaihdoin monot jalkaan. Lähdin laskettelemaan pari vaparia. Tuntui rankalta mennä suoraan uimasta rinteisiin. Tavaroiden kantaminen paikasta toiseen oli raskasta. Mukavaa se silti oli.

Alma Media Cup:n viimeiset kisat

Vaparien jälkeen oli rataan tutustuminen. Valmentaja oli meidän kanssa. Se oli taas erilainen, kun aiemmat radat, mutta tuntui hyvältä. Rata oli nyt helpon tuntuinen. Edellinen oli vähän haastava. Nyt oli kaksi tolppaa lähdössä ja radalla, joiden välistä piti mennä. Valmentaja ohjeisti, että tarkkana nyt radalla, että suoritukset menevät oikein.

Ennen kisan alkua oli vielä yhteiskuvan otto. Yhteiskuva otettiin ylhäällä. Valmentajat ja kaikki alppihiihtäjät olivat mukana.

Kisat alkoi hyvin. Ei jännittänyt yhtään lähteä radalle. Ekassa ratalaskussa keskityin vauhtiin ja tarkkuuteen. Sain radan läpi onnistuneesti. Toinen ratalasku oli parempi. Vauhti oli hyvä. Kisan jälkeen sai lasketella lisäkierroksen, jos halusi. Se oli paras kierrokseni. Kisan ulkopuolella olin rohkeampi radalla. Rohkeus näkyi vauhdissa. Kivalta tuntui. Laskut meni hyvin.

Olin tyytyväisin mielin Cup-kisan päättyessä, onpahan kokemusta laskettelukisoihin. Kivaa oli lasketella rata läpi vauhdikkaasti. Ratalasku nostaa rohkeutta ja tarkkuutta mennä tolpat oikeasta suunnasta. Mikään ei ollut vaikeaa, kun keskittyi radalla käännöksiin.

Käännösten harjoittelua

Maanantaina ostin työpäivän jälkeen vähän välipaloja. Ostin proteiinijuomia ja soseita, että jaksan treeneissä paremmin. Kävelin tuttuun tapaan Vanhalle kirkkotielle odottamaan bussia ja menin Mustavuoreen laskettelemaan ja treeneihin.

Treenit alkoi tänään myöhemmin eli vähän ennen kuutta. Valmentaja ilmoitti, että ei pääse aikaisemmin paikalle. Ehdin hyvin syödä välipalaa ja vaihtaa vaatteet pukuhuoneessa. En meinannut saada toista monoa jalkaan olleenkaan. Jalka ei vain meinannut mennä monoon. Otin jalan pois monosta ja kokeilin uudestaan. Silloin sain monon jalkaan. Hyvä, että lopulta onnistui. 

Lähdin venyttelemään ja pääsin laskettelemaan vapareita. Rinne oli hyvässä kunnossa ja hyvin lumitettu. Ehdin lasketella 45 minuuttia ja 12 mäkeä. Harjoittelin hyvää lasketteluasentoa ja reipasta vauhtia.

Pitkiä ja lyhyitä mutkia 

Myös valmentajan kanssa venyteltiin ennen treenejä. Sitten lähdettiin laskettelemaan. Aluksi oli vapareita. Piti muistaa hyvät käännökset koko ajan.

Ennen käännösharjoituksia mentiin sauvojen kanssa asennon hakua. Sauvat pidettiin käsissä suoraan edessä. Käännösharjoituksissa oli neljä pitkää ja neljä pientä käännöstä. Kaikki käännökset olivat samassa laskussa peräkkäin. Ne sai tehdä siinä kohti rinnettä, missä itse halusi.  

Isoja käännöksiä tarvitaan koko ajan mutkitellessa. Pieniä käännöksiä tarvitaan käännösten alkuvaiheessa. Molemmat käännökset olivat helppoja, kun kuuntelin valmentajan ohjeita. Mutta isot käännökset ovat mukavampia, koska silloin saa keskittyä paremmin vauhtiin.

Päästiin myös radalle laskettelemaan. Rataharjoittelu tuntui hyvältä, koska tulee nopeutta lisää. Valmentaja sanoi, et alkoi löytyä ajoitettu käännös eli tein käännökset oikein ennen seuraavan kepin kiertoa. Valmentaja kehui, että vauhdit olivat hyviä. Et olen kehittynyt siinä hommassa.

Loppuun lasketeltiin vaparit ja venyteltiin. Treenit loppuivat tänään taas vähän aiemmin, kun oli tehotreenit. Olin treenien jälkeen hyvillä mielin, kun päästiin radalle treenaamaan käännöksiä ja vauhtia.

Lisäkokemusta rinteessä ja radalla

Maanantaina menin työpäivän jälkeen Mustavuoreen laskettelemaan ensin vähän aikaa itsekseni. Sitä ennen söin nopean välipalan ja vaihdoin vaatteet. On hyvä, että siellä on pukuhuone, jossa saa vaihdettua vaatteet ja laittaa monot jalkaan. Pukuhuone on kaikkien käytössä. 

Venyttelin vähän ja laskettelin 12 kertaa rinteen ylhäältä alas saakka reipasta vauhtia. Ei ollut paljon laskijoita rinteissä eikä hississä. Hississä saan apua. En osaa itse ottaa hissiä, koska ne ovat nopeita.

Treeneissä oltiin aluksi perherinteessä. Yritettiin edelleen löytää tasapainoa rinteissä eri tehtävien avulla. Jokainen harjoitus tehtiin kaksi kertaa:

• Mentiin auraamalla alas saakka, 
• Mentiin leikaten, et toinen suksi leikkaa käännöksessä. Silloin vauhti ei kasva liian isoksi. Jos käännöksessä toinen suksi meni aura-asentoon, se sai mennä.
• Pidettiin yhtä sauvaa käsissä ja kädet edessä.

Sen jälkeen siirryttiin keskivaikeaan rinteeseen vapareita laskettelemaan. Harjoiteltiin ulkosuksen ylös nostoa ja laajakäännöstä. Lopuksi mentiin kerran radalla. Rata sujui hyvin. Valmentaja korjasi vähän mun käsivarsien asentoa. Mun kädet eivät olleet koukussa vartaloa vasten vaan irti niistä. Muuten oli hyvä asento.

Kenkiä vaihtaessa kaveri auttoi monon solkien kanssa, kun en meinannut saada toista monoa jalasta irti. Ylempi solki ei meinannut millään irrota hammassoljesta. Ei ole ollut aiemmin sellaista pulmaa.

Illan kisaa odotellessa

Torstaina oli vuorossa kauden kolmas TSS Alma Media Cup. Tuntui kivalta lähteä taas radalle kisaamaan.

Työpäivän jälkeen kävin kuitenkin ensin uimassa Tesoman uimahallilla omatoimiset treenini. Työpaikalla huomasin, että uimalakki oli unohtunut pakata mukaan. Ei auttanut muu kuin uida ilman sitä. 

Kaveri oli haastanut minut tekemään ennen treenejä etuperin kuperkeikkaa ja pomput. Vaikka kaveri ei ollut paikalla, muistin ne haastejutut. Tein kuperkeikkoja, sukelsin, uin vaparia ja selkää, uin myös sekarin kaksi kertaa, tein makkaroita ja voltteja, pompin vedessä ja oli kivaa. Uin yhteensä 1225 metriä. Lähdin pesulle ja vaihtamaan lasketteluvaatteet pukkariin. 

Kävelin hakemaan laskettelusukset työpaikalta ja sen jälkeen odottamaan bussia. 

Taas erilainen rata

Olin hyvissä ajoin Mustavuoressa. Ehdin vaihtaa monot, syödä banaanin ja juoda smoothien. Sitten pääsin laskettelemaan vapareita rinteisiin. Ehdin lasketella vapareita ennen kisan alkua melkein puoli tuntia.

Tutustuttiin valmentajan kanssa kisarataan. Se oli erilainen muihin laskettuihin ratoihin verrattuna. Lopussa oli kepit ristissä maalitolppina. Kaksi keppiä oli samassa paikassa ja niiden välistä piti mennä. 

Radalla oli tiukka mutka ja jouduin hiljentämään vauhtia, etten kaatuisi. Mulla pysähtyi ekassa laskussa radan loppuosassa vauhti, mutta annoin sauvoilla lisää vauhtia ja pääsin vauhdissa maaliin asti. Toisen kierrokseen alkua odotellessa venyttelin ja laskin oman vaparin. 

Kisakokemus on aina hyväksi

Toisella kierroksella vauhti oli paljon parempi. Kaaduin maalin jälkeen ankkurille mennessä, kun tasapaino petti. Onneksi oli auttaja, joka kysyi pääsenkö ylös. Taisin mennä radalla yhden sinisen tolpan ohi, enkä kiertänyt sitä. Harmittaa vähäsen, kun en saanut tulosta. Seuraavan kerran sitten tarkemmin rataan keskittyminen.

Menin vielä ylös, koska en nähnyt, missä laskettelukaverini oli. Porukkaa oli paljon. Masters-laskettelija tuli samalla ankkurihissillä ylös. Lähdin alas, kun kuulin, että isopuikka korjataan pois ja vain pienten rata jää. Emme jääneet laskettelemaan lisäkierroksia. 

Tällä kertaa sain monojen soljet itse auki. 

Asennon harjoittelua

Sunnuntaina suuntasin alkuillasta laskettelemaan Mustavuoreen. Menin keskivaikeaan rinteeseen kahdeksi tunniksi, että rauhoittuisin aamuisesta hermostuksestani. Olin hermostunut, koska olin nukkunut puolikymmeneen saakka. Rinteeseen lähtö meni myöhäksi. Mietin, että ehdinkö vielä kauppaan laskettelun jälkeen ja ehdinkö mitään muutakaan. 

Ennen laskettelua ja sen jälkeen venyttelin. Harjoittelin maanantain laskettelutreeneissä opittua asiaa, jossa käännöksen jälkeen viedään sukset yhteen ja käännöksessä aura-asentoon. Otin välillä kuvia. 

Harjoittelin reippautta lasketella vauhdikkaammin. Menin laajakäännöksellä ja harjoittelin lasketteluasentoa niin, ettei vartalo käänny liikaa sivulle vaan nousee välillä suoraksi ja kallistuu uudestaan sivulle. Oikea lasketteluasento löytyy silloin.

Laskettelut ja treenit sujuivat hyvin. Asento alkoi löytyä, ja pidin kädet rentoina kyljissä. Uskalsin lasketella reippaasti. 

Pyöreämpi käännös

Maanantaina matkustin työpäivän jälkeen taas Mustavuoreen laskettelutreeneihin. Pääsin laskettelemaan yksin puoli viiden aikaan. Muistin venytellä ennen omatoimilasketteluja ja muistelin rinteessä lasketteluasentoa. Vauhti tuntui reippaalta ja lujalta.  

Ennen ryhmän yhteisiä laskettelutreenejä venyteltiin. Treeneissä harjoiteltiin kääntämään vartaloa sauvat ristissä, tasapainoiltiin yhdellä jalalla, ja ilman sauvoja laskettiin niin, että toinen käsi menee käännöksessä alas ja toinen ylös. Lopputreenistä päästiin radalle laskettelemaan ja hyödyntämään opetetut asiat siellä. 

Valmentajalta tuli hyviä neuvoja. Kaikki tasapainoharjoitukset sujuivat hyvin ja yhdellä jalalla harjoitus onnistu paremmin kuin edellisellä kerralla. Sain nostettua jalkaa ilmaan hyvin. Radalla saisi olla pyöreämpi käännös ja vauhdikkaampi laskettelu.  

Lopuksi venyteltiin, ja pääsin laskettelukaverin äidin kyydillä kotiin. Lähdin vielä illalla käymään kaupassa ruokaostoksilla, ja tein samalla pienen lenkin. 

Perustreeniä rinteessä

Valmiina lähtöön

Maanantaina ostin taas välipaloja ja ostamisen jälkeen suuntasin Mustavuoreen laskettelemaan ja laskettelutreeneihin. Välipalan syömisen ja sukkien vaihtamisen kanssa meni aikaa ennen kuin sain monot jalkaan. Laskettelusukat piti laittaa jalkaan tavan sukkien tilalle. Laskettelusukat yltävät paremmin monojen varren yläosan yli. Monoon ei saa jäädä saumoja, jotka painaa jalkaa.

Venyttelin ennen treenejä ja omatoimisia laskuja. Työllistymiskeskuksen ohjaaja soitti ja kutsui torstaina tukikäynnille. Tarkoituksena on jutella työasioista, kun ohjaaja ei pääse westeriin mua moikkamaan, ja uusien työpaikkojen hakua. Pääsen sen jälkeen naistenryhmäläisten kanssa uimaan. 

Puhelun takia pääsin rinteeseen vasta lähempänä viittä. Ehdin laskea muutaman mäen ennen treenejä.

Käännösten treenausta

Treeneissä harjoiteltiin peruskuntoasioita. Perherinteessä mentiin lasketteluasento läpi, auraten osa mäestä. Mentiin käännöksiä auraten. Aurakäännöksen jälkeen sukset laitettiin yhteen eli ensin aurataan niin, että kääntyy ja käännöksessä toinen suksi viedään toisen viereen.

Lopputreeneissä oltiin keskivaikeassa rinteessä. Harjoiteltiin käännöksiä laajalti molemmissa rinteissä. Mentiin niitä läpi, koska kisat olivat takana ja uusia. Sama harjoitus kuin perherinteessä tehtiin hyvässä lasketteluasennossa keskivaikeassa rinteessä. 

Opit menivät perille kaikilla, ja valmentaja oli tyytyväinen. Lopetettiin treenit 15 minuuttia aikaisemmin, ja tehtiin loppuvenyttelyt. Tehtiin eläinjoogasta apina- ja norsuliikkeitä, joilla venyteltiin lonkankoukistaja, reidet ja kylki.

Pääsin laskettelukaverin äidin kyydillä kotiin. Se on paljon nopeampaa kuin bussilla. Ehdin ennen iltapuuhissa pakata omatoimisiim treeneihin uintirepun valmiiksi.

Oliko kisanumero enne?

Lauantaina oli Ellivuoressa leikkimielinen soveltavan alppihiihdon suurpujottelukisa. Menin kisoihin äidin kanssa. Special Olympics alppihiihdon valmentajat olivat tulleet paikalle. Päävalmentaja oli vaihtunut viime vuodesta. Valmentajilla oli hyvät ohjeistukset ja sanomiset. He kertoivat aina, missä kokoonnutaan laskettelujen jälkeen ja katsotaan, ovatko kaikki paikalla. 

Päästiin alkulämmittelyn jälkeen rinteisiin ennen kisaradalle tutustumista. Ensin laskettiin yhdessä. Piti mennä käännökset auraten ja sitten sukset yhteen. Puolivälissä olisi pitänyt tehdä lyhyitä käännöksiä. Olin kauempana porukasta. Menin liian kauas pysähdyspaikasta eli olin jo alaspäin menossa. En saanut niitä tehtyä, kun en kuullut uutta ohjeistusta.

Kisarataan mentiin tutustumaan valmentajan kanssa auraten. Rata oli tänä vuonna samassa rinteessä kuin viime vuonna, mutta eri kohdassa. Rata tuntui aiempiin tämän vuoden kisoihin verrattuna helpolta, kun sen ensin kävi valmentajien kanssa läpi. Rata oli hyvä, siinä oli vähän isommat käännösvälit. Radalla sai tehtyä paljon paremmin käännökset kuin aikaisemmissa kisoissa. 

Tämän vuoden radan paikka oli parempi kuin viime vuonna. Siitä pääsi paremmin laskettelemaan hissille. Viime vuonna ei vauhti riittänyt sinne saakka. Se oli hyvin aseteltu myös muita laskettelijoita ajattelen ja merkattu vaan kilpailijoille oleva alue ylärinteessä.

Alhaalla jaettiin kilpailijoille numerolaput. Sain liivin numero 5. Osallistujia oli neljässä sarjassa. Kilpailussa oli 10 laskijaa itsenäisesti ja 3 avustettua laskettelijaa, 2 avustettuani kelkkalaskijaa ja perhesarja. Mukana oli monta tuttua alppihiihtäjää.

Kisassa laskettiin kaksi ratakierrosta. Laskettelut tuntuivat hyviltä. Kisarata oli helppo mennä, kun keskittyi kumpaa kautta kepit kiertää. Siniset kierrettiin ankkurin puolelta ja punaiset metsää kohti. 

Pääsin radalle kosketusmerkistä. Siitä tiesin milloin piti lähteä, kun en kuule kunnolla lähettäjää. Kosketus oli hyvä olla. En lähde liian aikaisin liikkeelle, vaan odotan kosketusta. Muut osasivat lähteä ilman kosketusta.

Ensimmäisellä kerralla vauhti oli hyvä, mutta saisi olla nopeampi lähtö. Toinen ratalasku meni jo paremmin ja vauhti pysyi. Maltoin keskittyä vauhdin ylläpitämiseen. Tuloksissa ratkaisi nopeamman kierroksen rata-aika. Tulin omassa sarjassa viidenneksi.

Ennen palkintojen jakoa pääsin äidin kanssa laskettelemaan rinteisiin. Laskettiin muutama mäki vapaalaskuna äidin kanssa kilpaa. Uskalsin lasketella nopeasti, enkä jarrutellut yhtään. Palkintojen jaon jälkeen jäätiin laskettelemaan, että löytäisin paremman asennon ja vauhdin, ettei nopeus hidastu. 

Välillä syötiin. Söin äidin kanssa makkaraperuna-ateriat. Ruokailun jälkeen taas lasketeltiin. Rohkeus löytyi uudestaan. 

Päivä oli kiva ja mukava. Mukavinta oli harjoitella lasketteluasentoa ja vauhdin löytämistä eri rinteissä. Vartalo ei saa olla liian pystyssä vaan nojataan vähän eteenpäin. Selkä melko suorana, peppu takana ja kädet rentoina sekä jalat monon etureunassa kiinni. 

Radalla lasketteluun pitää olla enemmän rohkeutta, ettei vauhti hidastu siellä. Eli laskettelukisoja varten olisi hyvä löytää rohkeutta uskaltaa lasketella nopeammin. Rohkeuden löytäminen vaatii harjoittelua. Treenausta vaatii vauhdin ylläpitäminen. Mä jarrutan ja hidastan vauhtia, kun alkaa jännittää.

Kaatuminen ei haittaa

Sunnuntaina oli lepopäivä. Takana oli neljät kisat reilun viikon aikana. Arkeen palaaminen oli hieman vaikeaa. Mutta uusi viikko alkoi vauhdikkaasti tutuksi tulleessa rinteessä.

Maanantaina suuntasin iltatreeneihin kaupan kautta, kun ostin vähän välipalaa mukaan Mustavuoreen. Kävelin töistä Vanhalle kirkkotielle ja pääsin bussiin. Salmenrannan bussipysäkillä jäin pois bussista ja kävelin rinnealueelle. Sain otettua valokuvia ennen välipalan syömistä. 

Pääsin rinteisiin vasta puoli viisi, kun meni vaihtaessa monoja ja vaatteita ulkoiluasun alle. Muistin venytellä ja ehdin lasketella kaksi rinnettä. Kun valmentaja oli jo paikalla, menin vielä yhden kerran rinteeseen. Löysin taas rohkeuden lasketella nopeammin. 

Sitten odottelin muita. Kun muut tulivat, alettiin venytellä. Rinteessä mentiin ensin sauvojen kanssa vapareita käännöksillä. Mä kaaduin kerran niin, että suksi lähti jalasta ja sauvakin jäi matkalle. Kun mun piti kääntyä alaspäin rinteessä, niin olin kääntynyt ylöspäin. Kaatuminen ei sattunut yhtään. 

Ylös ja uudelleen mäkeen

Toinen valmentaja tuli auttamaan, että sain sekä laskettelusukseni että sauvan ja pääsin hyvin ylös. Vähän piti vasemman suksen kanssa pyöriä, että pääsin nousemaan suksi ankkurihissiä päin ylös rinteestä ja että sain oikean sukseni jalkaan. 

Pääsin alas asti. Nauratti. Vähän oli liian kova vauhti ollut. Treenit jatkui ilman sauvoja supermiehellä, jossa on toinen käsi lantiolla, toinen edessä. Se meni hyvin. Jossain kohti sekosin käsien kanssa. Sitten vielä piti viedä kättä ulkosuksen päälle. Sen jälkeen oli vaikea osuus: piti nostaa sisäsuksi ilmaan. Se ei mulla onnistu ja vaatii harjoitusta. 

Päästiin kokeilemaan suurpuikkarataa. Vikalla kerralla mulla pysyi vauhti ylärinteessä hyvänä, mut saisi olla koko matkan samana. Muutamilla kerroilla sain tehdä laajakäännöstä keppien luo mennessä. Sit vielä pari vaparilaskua, joissa vauhti pysyi hyvänä. Oli nopeaa käännöstä. Sitten olikin loppuvenyttelyjen aika. 

Urheilija ei luovuta

Lauantaina alkanut kisaputki jatkui viikon alussa Tampereen Slalomseuran omassa cupissa. Soveltavan alppihiihdon ryhmäläiset kuulivat niistä maanantain treeneissä, ja Tinja ilmoittautui heti mukaan. 

Maanantaina oli taas työpäivän jälkeen laskettelutreenit edessä. Ehdin ennen muita melkein tunniksi rinteeseen vapareita laskettelemaan ja löysin sisäisen rohkeuteni. Treeneissä valmentajat huomasivat rohkeuteni laskettelunopeuteen. En enää hidastanut vauhtia yhtään, vaan annoin vauhdin viedä. Valmentajat sanoivat, että hyvältä näyttää.

Sain harjoitella kädet selän takana ja lantio edessä -harjoitusta, sitten toinen käsi edessä käännöksissä ja toinen lantiolla. Tavoitteena oli lisätä rohkeutta lasketteluvauhtiin. Ilman sauvoja ne olivat tasapainoharjoituksia.

Päästiin treenien lopuksi laskettelemaan rataa. Rata oli samalla treeniä TSS-cup kisoihin ja Ellivuoren laskettelukisoihin. Mulle tuli ohje, että saisi olla vauhdikkaampaa laskettelua. Saa ottaa alussa lisää vauhtia, että pääsee nopeammin lasketteluvauhtiin. 

Kohti lauantain uintikisoja

Tiistaina oli töiden jälkeen vuorossa omatoimiset uintitreenit Tesoman uimahallilla. Lähdin tyytyväisenä uimaan kaupan kautta, josta ostin välipalaa ja valmisruuan. Harjoittelin yksin muiden TaTU:n parauimareiden lauantaina tekemää treeniä. Uin 3×50 metriä (25 kovaa+25 löysää) sekä vaparia, rintaa että selkää. Ohjelmasta jäi 100 metriä tekemättä, kun ei ollut kaveria ankkuriksi nilkoista kiinni pitämässä. 

Uin lisäksi läpi kisalajit, koska Jääkarhu-uintikisat lähestyvät. Kisat uidaan lauantaina Tampereen uintikeskuksella 50 metrin altaassa. Aion uida kisoissa 100 metriä selkää ja vaparia sekä 50 metriä rintaa ja perhosta. Perhosesta yritetään saada mulle kisoissa virallinen aika. Perhosuintia jännitän, kun kisaan ensimmäistä kertaa siinä lajissa. Muut kisalajit sujuvat jo. 

Uin yhteensä 1400 metriä. Muistin myös venytellä ja juoda. Uiminen virkisti ja piristi mieltä. 

Jälleen cupissa

Uinnin jälkeen kävelin työpaikalle hakemaan laskettelusuksipussiani. Olin sopinut työpaikkaohjaajan kanssa, että sen voi hakea uimisen jälkeen. Hanska hävisi kävellessäni bussipysäkille päin. Se oli tippunut taskusta, enkä heti huomannut. Käännyin etsimään sen, ja löytyi lopulta. Ehdin onneksi seuraavaan bussiin, ja pääsin ajoissa Mustavuoreen syömään välipalaa ja vaihtamaan monot jalkaan. 

Oli alkamassa Tampereen Slamonseuran omat cup-kisat. Laskin kisassa taas ensimmäisenä. Oman seuran laskettelukisat ovat hyvää treeniä tulevia laskettelukisoja varten. Pääsin laskettelemaan kaksi vaparia, joissa huomasin, et vauhti oli nopea. Menin valmentajan kanssa radan läpi ennen kisoja. 

Laskettelin radalla kolme kertaa. Kisassa lasketeltiin sama rata kahdesti. Sen jälkeen lasketeltiin vielä yksi harjoituskisalasku. Tuntui kivalta mennä sama rata useamman kerran, kun osasin mennä sen oikein kaikilla kerroilla. Ekassa vauhti jäi vähän vajaaksi maaliin tullessa. Toisessa kisalaskussa vauhti hidastui vähäsen matkalla, vaikka yritin pitää sen nopeana. En saanut vauhtia ihan niin nopeaksi kun ensimmäisellä ja kolmannella kierroksella. Kolmas lasku oli nopein.

Rohkeuteni oli löytynyt. Kisatunnelma oli jännittynyt, mutta mukava, kun kaverit tsemppasivat toisiaan. 

He toivottivat onnea kisaan ja kannustivat. Cup -kisat ovat hyviä, että löytää rohkeutta ja voi miettiä, mitä pitää seuraavaksi treenata. Urheilija ei luovuta, vaan jatkaa eteenpäin. 

Pujottelukisat Mustavuoressa

Varhainen aamu ja pientä pakkasta. Viikon loskakelit väistyivät kisapäiväksi. Oli jännittävä päivä edessä. Mukaan oli ilmoittautunut 187 kilpailijaa.”Rata on iskussa ja sää näyttää vähintäänkin lupaavalta”, viestittivät järjestäjät. Ensimmäiset Etelä-Suomen Puuhapark CUP-kisat saattoivat alkaa. 

Kisalasku ES Puuhapark CUP:ssa 

Lauantaina oli vuoden ensimmäiset laskettelukisat Mustavuoressa. Parakilpailijoilla oli oma sarja. Menin, että saisin kokemusta Ellivuoren laskettelukisoihin, jotka ovat helmikuussa. Special Olympics alppihiihtäjät kilpailevat siellä.

Tampereen Slalomseuran parakilpalaskettelijat pääsivät Mustavaaran Original-rinteen radalle valmentajan kanssa testaamaan rataa. Ensimmäiseen pujottelurataan tutustuminen oli hyvä, kun valmentaja antoi ohjeita. Ohjeena oli, että mennään auraten rata läpi. Tutustumisessa lasketeltiin rata keppien välistä katsoen samalla kumpaa kautta sininen ja punainen mentiin. Kaks keppiä kierrettiin yhdessä. 

Kisatunnelma oli loistava ja jännittävä. Jännitin miten mulla sujuu ratalaskut ja omat pari vaparilaskua ennen ensimmäistä kisaosuutta. Omat vaparilaskut sujuivat hyvin, kun laskettelin vauhdilla alas ja keskityin käännöksiin eli vartalonkiertoon ja suksien saamiseen kantilleen. Laskin ne radan tutustumisen jälkeen rataradan viereisellä mäellä. 

Kilpailut alkoivat vähän ennen yhtätoista. Olin kilpailun ensimmäinen laskija. Radalla oli 26 porttia. Tuntui jännittävältä, mutta uskalsin lasketella alas saakka. Ensimmäisen pujotteluradan tein puhtaasti. Vauhti oli hyvä, vaikka saisi olla nopeampi. 

Toinen rata olikin erilainen. Keppit vaihtoivat paikkaa. Portista lähtiessä mentiin kahden punaisen kepin välistä siniselle kepille, joka kierrettiin aidan kautta ja sitten punaiselle kepille, joka meni ankkurihissin luota. Taas oli kaksi keppiä, jotka kierrettiin yhdessä. Myös toisella radalla oli 26 keppiporttia. Radan katselu alkoi puoli kahdelta. Sekin mentiin valmentajan kanssa läpi ennen kisan toista osuutta. Valmentaja sanoi ohjeeksi, että keskittykää rataan.

Toisella pujotteluradalla laskettelessani vauhti nousi enemmän. Löysin sisäisen rohkeuteni. Vähän oli vaikeampi rata, mutta se meni paremmin kuin edellinen. Aika oli parempi kuin edellisellä kerralla. Pääsin omassa sarjassa toiselle sijalle. Tarviin lisää rohkeutta lasketteluuni, että vauhti olisi hyvä, enkä pelkäisi enää radoille menoa. En luovuta laskettelun suhteen, vaan jatkan treenausta. Tavoitteena on päästä joskus Special Olympics urheilijana ulkomaille kisaamaan laskettelussa. 

Kotiin päästyäni aloin etsiä laskettelijalle sopivia treenejä netistä. Löysinkin kaksi hyvää treeniä voimaharjoitteluun. Toinen oli Lisää voimaa laskettelijan harjoitusohjelmalla. Siinä kerrottiin, että kun lihasten kestävyys ja voima ovat kunnossa, jaksaa laskea kovempaa ja pidempään. Kaikkia liikkeitä en voi tehdä omilla välineillä.

Toinen oli Laskettelijan tehokas treeniohjelma, jossa tasapainotellaan käsipainon ja vartalon kanssa. Liikkeet vaikuttavat hyviltä. Tein ne jo kaksi kertaa. Vaatii aikaa, että opin tekemään kaikki liikkeet. Mutta urheilija ei luovuta, vaan tekee liikkeet uudestaan ja uudestaan.

Välillä ulkona ja välillä sisällä

Arkinen treenausrytmi on palannut. Ulko- ja sisäliikunnan vuorottelu tuo vaihtelua liikkumiseen. 

Tampereen Slalomseuran treeneissä 

Maanantaina suuntasin työpäivän jälkeen Mustavuoreen laskettelemaan jo ennen treenejä. Venyttelin ennen rinteeseen menoa, ja laskettelin vähän yli tunnin. Venyttelin muita odottelessa sekä heidän kanssaan. 

Harjoitukset sujuivat hyvin. Lasketeltiin yksi suksi ilmassa, pari vaparia, sauva vartalon edessä pitäen ja kanttikäännöksiä. Onnenkoukut kantillaan meno rinteen reunasta toiseen oli helppoa. Vaikeaa oli tasapaino jalalla niin, että toinen suksi on ilmassa käännöksissä.

Treenit lopetettiin 5 minuuttia etuajassa lumisateen takia, ja venyteltiin loppuun. Pääsin laskettelukaverin isän kyydillä kotiin. Ehdin pakata seuraavan päivän uintirepun valmiiksi.

Spurttausta ja piikkejä

Tiistaina menin uimaan Pyynikin uimahallille omatoimisia harjoituksia. Tein äidin netistä löytämän spurttitreenin kahdesti sekaria uiden. Spurttitreeni on vauhtikestävyysuintia, siinä uidaan kovaa sekä kevyet väliin. Treeni onnistui nyt hyvin: uin 50 metriä kovaa ja toiset kevyesti. 

Sitten kävin läpi kisalajit, jotka uin tammikuun lopussa Jääkarhu-uinneissa. Menin tekniikassa 200 metriä käsivetoja pullari jalkojen välissä & lättärit käsissä. Niillä menin 100 metrin vaparin ja 100 metrin rinnan. 200 metrin potkuharjoituksissa menin selän ja vaparin. Verryttelyjen kanssa uin yhteensä 2450 metriä. Se on enemmän kuin viime sunnuntaina. Aikaa meni tunti ja neljäkymmentä minuuttia.

Olin tyytyväinen uimiseen. Onnistuin tekemään spurttitreenin oikein pitäen välissä taukoja, jolloin nesteytin itseni. Rinnan potkut alkavat sujua, perhosen käsivedot vaativat harjoitusta, selkä ja vapari sujuvat muita lajeja paremmin.

Matkustin Messukylän kirjaston lähelle bussilla. Olin varannut sinne lainani. Kävelin kirjastolle, mutta kaaduin liukkaalla, just hiekotuksen kohdalla. Sain pintahaavan oikeaan käteen ja mustelman jalkaan polven sivulle oikealle puolelle. Housun lahje repesi. Palautin lainani ja lainasin animepiirustuskirjat, jotka olin varannut. Lainasin ne piirtämistä varten, voin katsoa mallista. 

Kotona sain siivottua keittiön, pyykit pyöritettyä ja tiskit hoidettua. Pakkasin ke treenien kassit valmiiksi.

Keskiviikkona suuntasin Tesoman uimahallin lähibussipysäkille, josta kävelin hallille. Uimavalvojalle kerroin, et altaassa on uimari, jolla oli lättärit ja räpylät. Pelkäsin lättäreiden osuvan muhun, jos menen altaaseen. Hän tuli sanomaan altaalle, miten asia on: Jos on vain kaksi uimaria radalla, saa olla räpylät ja lättärit. Kolmannen tullessa räpylät pitää ottaa pois, ettei satu muihin. Silloin jos osuu toiseen, on kielto uida välineillä.

Asia selvisi, ja uimari osasi sitten väistää mua. Pääsin venyttelyn jälkeen uimaan vanhan leirin treeniohjelman, jossa uitiin 8×25 piikit vaparia ja omavalintaista lajia. Omavalintaisena uin rinnan ja menin toisessa altaassa selän potkut. Vaparin ja rinnan välissä uin 100 metrin verran ja ennen potkuja räpylöillä 200 metriä verraa. Uin yhteensä 1775 metriä. Kävelin uinnin jälkeen töihin ihanassa talvisäässä juoden päiväkahvia, jonka ostin kahviosta.

Illalla oli jälleen kerran Tatun treenit Pyynikin uimahallilla. Ehdin venytellä ennen muiden tuloa, ja aloin uintikaverien kanssa uimaan alkuverraa. Uin melkein 200 metriä ennen kuin valmentaja ilmestyi paikalle. Meidän uintikaverikin saapui tällä viikolla treeneihin. 

Vuorossa oli uintia ×3×100 vu, ×3×100 su ja ×3×100 ru räpylöillä ja lättäreillä, niin että alkoi hapottaa ja tuntua käsissä ja jaloissa. Aina satasten välissä oli tauko, ja sitten uudestaan. Uin yhteensä 1300 metriä.

Kotiin päästyäni pakkasin torstain laskettelutreenitavarat valmiiksi ja tein aamupalaleivät samalla kun iltapalaleivätkin. 

Torstaina taas rinteeseen 

Torstaina menin töihin laskettelusuksipussi mukanani. Olin menossa iltapäivästä Mustavuoreen laskettelemaan. Muistin syödä välipalan, juoda sekä venytellä ennen ensimmäisiä vaparilaskuja. Olin etuajassa, mutta paikalla oli ankkurihissin antaja. Pääsin rinteisiin ilman porttia. Ehdin lasketella 11 kertaa mäen alas ennen kuin rinne normaalisti aukesi. 

Sen jälkeen kävin taas juomassa sekä venyttelin. Oli tauon ja venyttelyn paikka, ettei lihakset väsy ja jalkoihin tule suonenvetoa. Kun pääsin rinteisiin takaisin, laskettelin keskivaikealla rinteellä. Rataradalle ei päässyt. Se oli suljettu lauantain laskettelukisoja varten. 

Kaksi tuntia tuli lasketeltua. Tuntui hyvältä päästä treenaamaan lauantain laskettelukisoja varten. Sain rohkeutta lasketella ylhäältä saakka alaspäin. Yhden kerran, kun laskettelin perherinteessä, kaaduin ennen vikaa lasketteluosuutta rinteeseen. Pääsin hyvin ylös. Nauratti vähäsen, mutta ei haitannut yhtään. 

Muistin tehdä myös loppuvenyttelyt ja lähdin vaihtamaan monot kenkiin, niin ehtisin kotiin vielä touhuamaan. Bussien vaihdot alkoivat sujua. Pääsin hyvin ja turvallisesti kotiin. Pakkailin perjantain uintikamat valmiiksi kasaan.

Treenikaudet alkuun

Tällä viikolla alkoivat kevätkauden ohjatut treenit. Tampereen Slalomseuran Soveltavan alppihiihdon ryhmä kokoontui rinteessä jo viikko sitten. Lomien vuoksi Tinjan vuoden 2023 ensimmäinen kerta oli tällä viikolla. Myös TaTU:n parauimareiden kilparyhmässä aloitettiin harjoituskausi. Mutta viikko ei ollut pelkkää treeniä.

Maanantaina pääsin työpäivän jälkeen Mustavuoren rinteisiin uusien laskettelumonojen ja -suksien kanssa jo ennen treenejä. Sain kokeilla lasketteluvauhtia rauhallisesti keskivaikeassa rinteessä, missä laskettelin vaparia aika monta kertaa. Sukset olivat hyvät. Ne kääntyivät kantilleen. 

Treenit alkoi myöhässä, kun valmentajalla kesti tulo. Meitä oli vaan kaksi mukana treeneissä. Aloitettiin venyttelemällä ennen kuin lähdettiin rinteisiin. Mentiin aluksi perherinteeseen sauvojen kanssa. Samassa rinteessä tehtiin juttuja ilman sauvoja: kädet lantiolla peukalo taaksepäin sekä kädet edessä ristissä. Sit oli yksi sauva ainoastaan vartalon edessä suorana, sitten molemmat sauvat vartalon edessä molemmin käsin ja sit molemmat sauvat pään yläpuolella. Viimeinen laskettelu oli toisessa rinteessä. 

Valmentaja sanoi, että mulla oli hyvät uudet sukset ja monot. Hyvin sain ne kantilleen, kun olin vähän alaspäin ja nostin vartaloa. Sain vartalon taivutettua käännöksissä alas ja taas suoraksi ylös. Tehtiin myös tasapainoharjoituksia. Laskettelun jälkeen suuntasin bussipysäkille odottamaan bussia. Pääsin turvallisesti kotiin.

Välipäivä

Tiistaina aamupalaa tehdessä venyttelin edellisen päivän lasketteluvenytykset ja uimarille tärkeät venyttelyt. Uimarille tärkeisiin venytyksiin kuuluu käsien pyöritykset ja jalkojen venyttelyt.

Työpäivän jälkeen kävin kirjastossa hakemassa varauslainani, eli käsityökirjan virkkaa isolla koukulla, ja lähin äidin työpaikalle hakemaan loput lahjani. En saanut niitä sunnuntaina otettua mukaan Hämeenlinnasta. Äiti toi ne Tampereelle.

Ulko-ovet olivat jo kiinni. Menin myös katsomaan kirjaston suunnalta, että ei päässyt kulkemaan väliovista. Kiersin takaisin ulko-oville ja pääsin sisään, kun lukiolainen tuli ulos. Löysin vahtimestarin ja pääsin äidin työhuoneeseen hakemaan tavarat. 

Kävelin vielä illalla ihanassa lumisateessa Jankassa ja harjoittelin valokuvausta. Kotiin päin kävellessä mieli oli työpäivästä iloinen, kun ahkerasti tein hommia töissä.

Kotona aloin tekemään huomisen päivällisen valmiiksi. Ensimmäisten kananmunien keittäminen epäonnistui liian pienessä kattilassa. Piti kysyä äidiltä neuvoa. Uusien munien keittäminen onnistui. Samalla oli tiski-ja pyykkikoneet päällä, ja tiskasin osan astioista pois tiskialtaasta. Järjestelin kaappeja keittiössä. Kotityöt pitää tehdä, vaikka väsyttää. 

Keskiviikkona oli liukas keli. Kävelin varovasti Kalevan uimahallille uimaan omatoimiset treenit. Uin Special Olympics leirin treenit. Treenasin kestävyyttä ja nopeutta. Olin tyytyväinen uintimatkaani. Uin siis 2325 m.

Illalla alkoi Tatun kevään treenit Pyynikin uimahallilla. Maitohappotreeneissä uintiin 3×100 vaparia, 3×100 selkää, 3×100 rintaa ja 100 perhosta sekä 200 loppuverraa. Mulle kaksi ekaa vaparia oli samalla alkuverraa. Täysillä uitiin kaikki sataset taukoja pitäen ja uudestaan. Alkoi hapottaa kovaa uiminen. Tuli uitua 1425 metriä. 

Yhteensä uin keskiviikkona 3750 metriä. 

Uinnin sijasta kavereita tapaamaan

Torstaina piti mennä uimaan työpäivän jälkeen, mutta suunnitelmiin tuli muutos. Piti mennä työllistymiskeskukselle naistenryhmän kokoontumiseen suunnittelemaan kevään ohjelmaa: Näin osan kavereista silloin. Suunnittelimme muun muassa leffaan menoa, museossa käyntiä, uimista ja kevätkauden aloitusta Äijäryhmän kanssa toukokuussa. 

Illalla menin vielä pitämään hauskaa Iltalinjan ja Voimavirran porukoiden kanssa Ihkuun. Oli nälkä, niin tilasin halloumi-aterian. Lauloin kaverin kanssa dueton. Sain laulaa myös omat kappaleeni Katri Ylanderin Onko vielä aikaa ja Anna Ericssonin Kun katsoit minuun. Ne ovat ihania kappaleita ja tykkäsin laulaa ne. Ne kertoo rakkaudesta. Tällä kertaa ehdin laulaa muiden ollessa paikalla.

Loma päättyi loppiaiseen

Loman lopulla ehti vielä piipahtaa urheilemassa. Vanhat sukset ja monot palvelivat treeneissä viimeisen kerran. Vuoden 2022 lopussa saatu iloinen uutinen Startti-stipendistä mahdollisti uusien välineiden ostamisen. Paremmat sukset ja monot edesauttavat kehittymistä alppihiihtäjänä.

Piparkakkutaloja Piparkakkutalokaupungissa

Asumisenohjaaja tuli kotikäynnille. Kotikäyntipäivä oli poikkeuksellisesti torstaina. Perjantai olisi pyhä ja kotikäyntiä ei olisi silloin ollut. Siksi asumisenohjaaja ehdotti, että perjantain kotikäynti voitaisiin siirtää toiseen päivään. Ehdotin torstaita, koska halusin, että siivotaan jääkaappi ja pakastin. Oli pakkaskelit, niin voitiin siivota ne yhteisvoimin. Heitettiin päivämäärillä vanhoiksi menneet elintarvikkeet pois. Asumisenohjaaja pesi korit tiskialtaassa sillä välin, kun minä pesin liat pois rätillä. 

Laskettelutavaroita ja luistimia viedessä olin huomannut, että varaston käytävän valo oli pimeänä. Lamppu oli palannut käytävästä. Soitettiin huoltoon, että käytävän lamppu piti vaihtaa. Se tultiin vaihtamaan vielä saman päivän aikana. Nyt ei tarvitse enää otsalampun valossa mennä tai kännykän taskulamppua käyttää mennessä viemään urheiluvälineitä varastoon.

Kotikäynnin jälkeen kävelin kuulokojehuoltoon. Menin näyttämään oikean korvan kuulokojeen korvakappaletta, joka oli painanut niin, että korvaan sattui. Tehtiin uusi malli korvakappaleeseen. Kaksi-kolme viikkoa menee, kun tulee uusi korvakappale postissa. Siihen saakka pitää kuunnella vain vasemmalla kuulokojeella. Kävelin takaisin kotiin. Sää oli ihanan aurinkoinen. 

Rinteeseen tasapainoilemaan

Kotona vaihdoin laskettelukamat päälleni ja lämmitin mikrossa ruokaa. Lähdin eväsreppu selässä ja suksipussia perässä vetäen bussipysäkille. Menin Mustavuoreen laskettelemaan. Bussin vaihtoi onnistui hyvin. 

Perillä jätin suksipussin telineeseen suksien ja sauvojen kanssa. Otin mono- ja kypäräkassit mukaani pukuhuoneeseen. Kun olin vaihtanut monot jalkaan ja laittanut kypärämyssyn päälle laskettelukypärän, otin nopean välipalan. Sitten lähdin ottamaan kuvia rinteestä. 

Kaksi tuntia meni nopeasti. Laskettelu piristi ja oli mukavaa. Laskettelin ensin sauvojen kanssa, mutta suurimman osan treeneistä tein ilman sauvoja. Menin samat treenit kuin ennen vuoden vaihdetta. Harjoittelu painottui tasapainoharjoituksiin ja lasketteluvauhdin löytämiseen. Pysyin pystyssä. Viimeisiin laskuihin otin sauvat mukaan, laskettelin pari vaparilaskua. Kun jalkoja alkoi paleltaa, lähdin pois rinteestä.

Uimalla kohti viikonloppua

Perjantaina kävelin aamulla uimahallille uimaan omatoimiset treenini. Treenasin alkuun vaparia, rintaa ja selkää. Selkä jäi uimatta muissa ohjelman jutuissa. Oli enemmän väkeä altaissa, enkä halunnut uida kenenkään päälle selälläni. Treenasin enemmän rintaa. Vähän oli vaikea aluksi löytää asento vasemmassa jalassa. Vasen jalka meinaa yhä välillä kääntyä sisäkiertoon. Pitää miettiä, että jalka kääntyisi ulospäin ja jalkaterä pitää sivulle. Vapariakin uin. Uiminen piristi mieltä.

Uimisen jälkeen lähdin kiireellä saunaan ja pesulle. Vaihdoin ripeästi vaatteet päälle. Piti toimia nopeasti, että ehtisin äidin luo viikonlopun viettoon. Ostin vielä hallin kahviosta aamukahvin ja voicroissantin, kun olin saanut uitua 2025 metriä. Jaksoin uida enemmän kuin maanantaina, niin palkitsi itseni.

Kävelin ostamaan lankakerän viikonlopuksi. Äiti korjaa ja neuloo uuden pohjat villasukkiini. Vanhat pohjat olivat kuluneet. Korjattavat sukat ovat ohuemmat kuin muut villasukat. Siksi haluan pitää niitä.

Uudet välineet mäkeen Startti-stipendillä

Kävelin kotiin reippaasti. Laitoin nopeasti uintikamat kuivumaan. Ruoka piti lämmittää mikrossa, syödä reippaasti ja pakata viimeiset tavarat kasaan. Oli kiire Ideaparkiin, koska olin menossa bussilla ostamaan uudet laskettelusukset ja -monot. Äiti odotti Ideaparkissa.

Sain viime vuoden lopussa Suomen Paralympiakomitean ja Tukilinja-säätiön Startti-stipendin niitä varten. Sukset ostettiin valmentajan neuvojen mukaan. Ostettiin myös uudet monot, koska vanhat monot olivat vähän pienet. Uudet monot tuntuivat tukevammilta. Niissä oli korkeampi varsi ja kantapää pysyi paremmin pohjassa kuin vanhoissa. Polvi nojaa nyt paremmin varteen.

Ostin myös yhdet uudet laskettelusukat. Ne ovat vähän pidempivartiset, että yltävät hyvin polviin saakka. Muuten vaan kierreltiin ja katsottiin piparkakkutalonäyttely. Siinä oli kivoja rakennuksia ja jokunen iso piparkakkukuusikin. Minä äänestin parhaaksi vaaleanpunaisella kuorrutetun piparkakkutalon.

Äidin luona availin loput joululahjat. Ne oli tuotu mummin luota. Sain muun muassa pari tyynyä ja pari uutta työkalua, joita olin toivonut.

Ystävänpäivä lähestyy

Lauantaina äiti voiteli uudet laskettelusukseni. Minä askartelin jo ystävänpäiväkortteja. Leikkasin värillisistä papereista sydämiä, pöllöjä ja lintuja. Sommittelin tekemiäni kuvioita ja valmiita sydämiä korttipohjiin. Ne liimattiin kiinni.

Iltapäivällä käytiin kävelemässä Tiiriön Prismalla ostamassa maastosuksilleni suksipussi. Matkalla tunnistettiin erilaisia puita. Molempiin suuntiin kävellessä tuli punaiset posket. Autoin ruuanteossa, tein salaatin ja katoin pöydän. Illalla tehtiin torttuja ja juotiin glögiä torttujen kanssa elokuvaa katsoessa. 

Sunnuntaina oli lähtö kotiin. Matka laskettelusuksien ja varusteiden kanssa meni hyvin. Sukset kuljetin äidiltä lainaan saamallani suksipussilla. Monoille oli kassi mukanani. Jätin vanhat monot äidin luo, niin uudet mahtui monokassiin. 

Sain sukset kulkemaan hyvin junassa, kun laitoin ne viereeni seinää vasten pystyyn. Kuuden hengen istumapaikoilla oli tilaa, joten istuin itse viereisellä penkillä lähellä tavaroitani. Sain varusteet kannettua kotiin päästessä varovasti ylös rappusia. Vaihdoin ne omaan suksipussiini huomiseksi valmiiksi. Vanhat sukset vein varastoon varasuksiksi.