Kisat tulossa - edustussiirto tehty

Tiistaina oli aika ladata uimakortti. Tampereella, kuten joissakin muissakin kaupungeissa, erityisuimarit voivat saada erityisuimakortin. Kortti on tarkoitettu eri tavoin vammaisille ja pitkäaikaissairaille aikuisille henkilöille edistämään omaehtoista uintiharrastusta. Kortilla saa uida puoli vuotta noin 12 kerran hinnalla. 

Tinja käyttää korttia kahtena päivänä viikossa: yhtenä ohjattuna päivänä sekä yhtenä omana harjoittelupäivänä. Kortti on hänelle iso etu. Se mahdollistaa tarvittaessa itsenäiset lisäharjoitukset kisoihin valmistautuessa.

- Erityisuimakortti on uimarille hyväksi. Sillä pääsee puoli vuotta aina uimaan, eikä tarvii maksaa käteisellä.

- Muistakaahan ottaa lisenssit ajoissa, että 2.4. kisaan sitten pääsee osallistumaan, muistutteli valmentaja helmikuun lopulla. Kilpailevien urheilijoiden tulee ostaa Suomen Uimaliiton kilpailulisenssi eli Blue Card. Tinja hankki lisenssin tälle kaudelle jo viime syksynä. Hän tarvitsi sen joulukuussa 2021 Espoon lyhyen radan SM-kisoihin osallistumiseksi. 

Tinja ehti kilpailla kaksi vuotta Brahean Uimareiden edustajana. Ennen sitä hänelle yritettiin löytää uimaseura kotikaupungista. Parauimareille ei ollut silloin ryhmää Tampereella eikä lähikaupungeissa. Tinja halusi silti aloittaa kilpailemisen. 

Kilpailuihin voi ilmoittautua vain uimaseuran kautta. Perhesiteiden vuoksi hän liittyi Brahean Uimareihin. Ilmoittautuminen kisoihin onnistui hienosti, ja Tinja saattoi mennä juuri niihin kisoihin, mihin halusi. Uimista Tinja harjoitteli kahdesti viikossa itsenäisesti, kerran viikossa yksityisen valmentajan kanssa ja pari-kolme kertaa vuodessa Special Olympics -leireillä.

Nykyinen parauimareiden ryhmä Tampereella alkoi tammikuussa. Ryhmän nimen mukaisesti tavoitteena on kilpaileminen. Uimari voi olla useamman seuran jäsen, mutta kilpailuissa hän voi edustaa vain yhtä Uimaliiton jäsenseuraa. Edustusseura määritellään silloin, kun uimari hakee ensimmäisen kerran lisenssiä. 

Tinja olisi voinut jatkaa kilpailemista entisessä seurassa ja treenata uudessa seurassa. Uusi seura kuitenkin toivoi, että hän hakee edustussiirtoa, koska se helpottaa kilpailuihin ilmoittautumista ja kisamaksujen maksamista.

Edustussiirto on maksullinen ja etenkin perustasolla urheileva uimari maksaa maksun itse. Hakemus lähti matkaan maaliskuun alkupuolella. Nyt Tinja edustaa virallisesti TaTUa, ja ensimmäiset kisat uuden seuran edustajana odottavat viikon päästä.

Keskiviikon treenien alussa päätettiin, mitä kukin tulee kisassa uimaan. Tinja lähtee kokeilemaan normaalien kisalajiensa lisäksi rintauintia. Hän toivoo saavansa siitä vertailukelpoisen ajan ennen Maltan kisoja.

Treeneissä uitiin tähän mennessä lyhin matka, 725 metriä. Siitä reilu puolet oli verryttelyuinteja.

- Me uitiin kaks kertaa kisalajit: 50 m vapaauintia, 50 m rintauintia ja 50 m selkäuintia. Katsottiin, miten nopeasti pystyi uimaan, tekemään käännöksen ja maaliintulon. Yritettiin vauhdittaa lajeja ja katsoa, oliko tekniikka kohdillaan. Uinnit tuntuivat todella rankoilta, mut olin tyytyväinen suorituksiin. Ensimmäistä kertaa kolme lajia samana päivänä kisoissa uitavana, niin jännittää miten käy.

Kolme uintia yhden kisapäivän aikana kysyy kuntoa. Selkäuinti on kisojen ensimmäinen laji. Sen jälkeen on pidempi tauko, kunnes kisojen puolen välin jälkeen tulee vapaauinti. Tinjan viimeinen laji, rintauinti, on melko pian vapaauinnin jälkeen. Rintauinti on näistä raskain laji.

- Mä sain tehtäväksi uida omatoimitreeneissä kevyttä matkaa 1075 metriä. Kisojen jälkeen alkaa kunnon uintitreenit. Hiotaan tekniikat kuntoon, suunnitellaan jokaiselle venyttelyt ja kuntosaliohjelmaa.

Itsenäiset uintitreenit toteutuivat lauantaina. Tinja ui hänelle suositellun matkan.

- Treenit menivät hyvin tänään. Treenasin kisamatkoja. Uin 375 metriä 25 metrin altaassa ja kisamatkat 50 metrin altaassa. 

Talven viimeiset alppihiihtotreenit

Kolmipäiväisen leirin jälkeen oli vielä talven viimeiset alppihiihtotreenit Mustavuoressa. Tammikuusta lähtien jännitettiin sitä, jatkuuko laskettelukausi maaliskuun loppuun asti. Talven säät olivat onneksi suotuisat. Lunta riitti erinomaisesti ennakkotiedoissa luvatuilla kuudelle harjoituskerralle.

Pujottelu on ennen kaikkea tekniikkalaji. Teknisten valmiuksien harjoittelu vie paljon aikaa, eikä tekniikkaharjoitteita voi tehdä liikaa. Harjoittelussa on tärkeä tehdä toistoja.

Myös hyvä tasapaino on tärkeä. Kun laskija pystyy pitämään tasapainoa, hän pystyy paremmin palauttamaan asentonsa radan muuttuessa. Lajinomainen tasapaino kehittyy lasketellessa. 

Viimeisellä treenikerralla olikin monenlaisia tasapainoharjoituksia ja kanttaamista. Niitä harjoiteltiin laskien ilman rataa. Ensin laskettiin kolme erilaista harjoitusta perherinteessä. Sen jälkeen jatkettiin vielä muutama harjoitus Mustavuori Original rinteessä. Lopuksi oli vapaata laskua sauvojen kanssa.

• vasemmalle mennessä laskettiin vasen käsi alhaalla, oikea käsi ylhäällä - oikealle mentäessä vuorostaan oikea käsi alhaalla ja vasen ylhäällä
• oikealle mennessä oikea käsi edessä, vasen lantiolla - vasemmalle mennessä vasen käsi edessä, oikea lantiolla
• molemmat kädet polvissa ilman sauvoja
• kädet olkapäillä ilman sauvoja
• kädet lantiolla ilman sauvoja

Alppihiihto sekä harrastuksena että kilpatasolla edellyttää taitoa ja rohkeutta.

- Rohkeutta löytyi taas tosi paljon. Rinteet olivat jäiset, mutta pysyin pystyssä. Mentiin vartalonkiertoa vasemman puoleisessa rinteessä. Vartalonkierto ja kädet polvissa oli mun ehdottamia harjoituksia. Sain idean leiriltä. Juttelin valmentajan kaa. Hän ehdotti, kun kuuli, mitä oltiin leirillä tehty, et mennään ne ekana. 

Urheilija lisää ymmärrystä taidoistaan ja itsestään urheilijana jokaisessa harjoituksessa. Valmentajalla, joukkueella, kodilla ja ystävillä on vaikutusta urheilijana kehittymisessä.

- Treenaaminen slalomseurassa on tuntunut hyvältä. Valmentaja oli mukava, ja katsoi, mitä ollaan opittu. Valmentaja sanoi mulle, et mul oli hyvä lasketteluasento ja vauhti oli reipasta. Lasketteluasento oli parantunut todella loistavasti. Olen saanut sukset vähäsen kantilleen. Saanut paljon uusia vinkkejä sieltäkin itsekseen lasketteluun. 

Harjoituskausi on tältä talvelta päättynyt. Millaiset suunnitelmat Tinjalla on jatkosta?

- Himoksen kisoja odotellessa. Toivon, et tulos paranee tällä kertaa alppihiihdon kisoissa.

- Jatkan tietysti alppihiihtoakin ensi talvena. Alppihiihdon treenit olivat loistavia. Ensi talvena on joka viikko maanantaisin alppihiihdon treenit Mustavuoressa.

Ryhmään mahtuu myös uusia innokkaita urheilijoita. Jos on perustaidot alppihiihdossa ja halu kehittyä, niin rohkeasti talven tullen mukaan!

- Laskettelu kannattaa aloittaa lastenrinteessä, että saa rohkeutta. Hiihdonopettajan tunneilla oppii, mitä pitää tehdä rinteissä, rohkaisee Tinja niitä, jotka pohtivat alppihiihtoharrastuksen aloittamista. 

Alppihiihtoleiri Suomulla

Special Olympics rinneurheilijoille järjestettiin alppihiihdon ja lumilautailun leiri Suomulla. Edessä oli kaksi ja puoli päivää rinteessä. Paikat olivat edellisvuodesta tuttuja.

Napapiirillä sijaitseva Suomutunturi on 410 metriä korkea. Suomutunturilla on 10 rinnettä, joista viisi on valaistu. Korkeusero rinteissä on 250 - 200 metriä. Korkeuserolla mitattuna Suomutunturi on Suomen viidenneksi suurin hiihtokeskus.

Tampereelta Suomulle on matkaa 800 km. Tinja matkusti leirille yhteiskuljetuksella. Yhteiskuljetus lähti Vantaalta. Tinjalle lähin mahdollisuus nousta kyytiin oli Keski-Suomessa. 

Juna Jyväskylään lähti yhdeksän maissa. Kaikki tavarat oli laitettu valmiiksi jo illalla uintitreenien jälkeen. Tinjan aamu on verkkainen, joten herätys oli kuudelta. 

Reissuun lähtö jännittää aina, siksi aamu sujui normaalia joutuisammin. Niinpä Tinja oli menossa bussilla kohti rautatieasemaa jo ennen kahdeksaa. Kaveri oli saattamassa matkaan. Se helpotti ison suksipussin ja matkalaukun kanssa liikkumista.

- Olen lähdössä leirille iloisella ja reippaalla mielellä. Leiriodotuksia on se, että pääsee laskettelemaan rinteisiin: odotan lisää vinkkejä ja ratatreeniä. Odotan, että olisi mahtava leiri ja saa viettää aikaa kavereiden kaa. Kiva nähdä leirikavereita. 

Bussimatkan ja junamatkan jälkeen oli vuorossa automatka. Vantaalta lähtenyt yhteiskuljetus otti Tinjan ja toisen leiriläisen mukaan Jyväskylän Matkakeskuksesta. Kuusi leiriläistä ja husky-koira matkasivat 6 + 1 paikkaisella autolla pitkän päivän.

- Hyvin meni matka. Pysähdyttiin vaan kerran syömään. Yksi pitkä tauko Oulussa, sit oli tankkaustauko. Kuuntelin musaa ja katsoin Netflixiä matkalla. Osa porukasta nukkui. Saimin kaa juttelin vähän. Oltiin klo 20:49 perillä.

Kokonaisuudessaan Tinjan matkustamiseen kului yli puoli vuorokautta, reilut 13 tuntia.

Treenit alkoivat heti perjantaiaamuna. Ilma oli pilvinen ja vähän sumuinen. Aamun harjoitukset pidettiin mäntymetsän ympäröimässä Itä-Suomun Uunon rinteessä sekä Kotarinteissä. Iltapäivällä ratalaskuharjoitukset olivat eturinteiden puolella Revontulirinteellä. Rinteet olivat erinomaisessa kunnossa.

- Aamutreenit menivät hyvin rinteissä. Harjoiteltiin aurakäännöstä sauvoilla ja ilman sauvoja. Aurakäännöksessä pitää kädet viedä jalan nilkan kohdalle ja kääntyä auraamalla ja mennä vaan suoraan. Sitten käännytään vastakkaiseen suuntaan. Käännös on vähän vaikea tehdä. 

- Sitten harjoiteltiin niin, että paino siirtyy puolelta toiselle kanttaamalla. Ei enää aurausta, vaan sukset lähekkäin niin, että vartalo kiertää. Vartalonkiertoa tehdessä käsien paikat vaihtuu vasemmalle ja oikealle mentäessä.Vasemmalle käännyttäessä piti olla oikea käsi ylhäällä, vasen alhaalla. Oikealle käännyttäessä piti olla vasen käsi ylhäällä, oikea alhaalla. Välillä meni kädet väärin. Kädet meni sekaisin.

- Iltapäivällä mentiin vapaalaskua ja rataa parissa eri rinteessä. Mentiin aamun harjoituksia ja sitten rataa ilman sauvoja kolme kertaa. Rinteet olivat hyvin lumetettu, että pystyi laskemaan rauhallisesti, mut vauhdin piti olla hyvä. Rata oli helppo mennä, kun keskittyi vaan rataan, vauhtiin, käännöksiin. Piti mennä läheltä tolppaa. Vauhti oli parasta, ja rohkeutta löytyi.

Lauantaiaamun sää oli pilvinen, ja satoi lunta. Iltapäivällä sää muuttui puolipilviseksi ja aurinko paistoi välillä pilvien välistä. Sekä aamupäivän että iltapäivän harjoitukset aloitettiin eturinteiden puolella lastenrinteessä. 

- Lastenrinteessä harjoiteltiin oikea käsi ylhäällä, vasen käsi alhaalla vasemmalle mentäessä, oikealle mentäessä oikea käsi alhaalla, vasen käsi ylhäällä. Se sujui todella loistavasti, paremmin kuin eilen.

Alkuharjoitusten jälkeen siirryttiin hissillä Itä-Suomun puolelle Uunon rinteeseen. Molemmilla harjoituskerroilla oli tekniikkaharjoituksia, viisi ohjattua ratalaskua ja yksi vapaa lasku. Vapaassa laskussa saa lasketella ja harjoitella omaan tahtiin treenissä opittuja asioita ankkurihissille. Sen jälkeen mennään hissillä ylös ja uudestaan radalle.

- Aamulla rataa mentiin eri harjoituksia tehden. Todella hyvin onnistui ne harjoitukset. Kokeiltiin toisella sauvalla tehdä sivulle isoa ympyrää ja toinen oli ilmassa. Sitten oli sauvat väärinpäin, sitten sauvat kolmioasennossa.

- Iltapäivästä mentiin rataa ilman sauvoja Uunon rinteessä. Tehtiin tekniikkaharjoituksia. Meillä oli kaks rataa yhden laskun aikana. Ylämäki oli jyrkempi. Alempana mäessä oli loivempi rata, siellä tehtiin samaa juttua.

- Piti muistaa tehdä vartalokäännöstä, kun koskettiin ratatolppia.Vasen käsi lähtee edellä koskettamaan tolppaa ja sit vaihtu käsien paikka vartalonkiertoa tehtäessä. Sukset piti olla lähekkäin lasketellessa sekä maaliin tultaessa. Vauhti oli todella reipasta, kovaa ja kiihtyvää. Loivemmalla radalla mentiin molemmat kyynärpäät polvissa pitäen.

Sunnuntaina oli vielä yhdet aamuharjoitukset ennen leirin päättymistä. Sää oli aluksi aurinkoinen, mutta vaihtui pilviseksi. Harjoitukset alkoivat tuttuun tapaan lastenrinteessä. Sen jälkeen siirryttiin aiempia rinteitä astetta vaikeampaan Revontulirinteeseen.

- Tänään tehtiin aloitusrinteessä ihmisrata, et piti kiertää kavereiden välistä. Se oli hauskanpitoa. Sit lasketeltiin rataa eturinteissä, mutta ekana kokeiltiin mennä kanttausta. Minulla oli todella hyvä ja reipas vauhdikas lasketteluvauhti.

Leirin treenit olivat Tinjan mielestä todella rankkoja, mutta menivät hyvin. Rinneharjoitusten lisäksi leiriläiset valmistautuivat yhdessä treeneihin. Joka aamu ennen rinteisiin menoa lämmiteltiin lihaksia päivän koitokseen. Illalla oli yhteinen palauttava jumppa. Niiden avulla leiriläisille muistuteltiin, että lihashuolto kuuluu treenaamiseen. Lihasten täytyy päästä palautumaan, että voi tapahtua kehitystä. 

- Treeneistä vaikein osuus oli radalla laskettelut. Vaikeinta oli pitää kyynärpäät polvissa lasketellessa. Löysin sisäisen rohkeuteni radalla. Keskityin käännöksiin ja rataan. 

Leirin lähtöhetkeen liittyi pientä draamaa: Yhteiskuljetusauto jäi jumiin hotellin parkkipaikan vesilätäkköön. Hinaustraktorin ja leiriläisen isän avulla päästiin lopulta matkaan. Aikataulu venyi sen verran, että Jyväskylässä oltiin vasta hieman ennen yhtätoista illalla. Onneksi oli yöpaikka tiedossa ja maanantaina vapaata, sillä kodin suuntaan ei liikkunut enää yksikään julkinen kulkuneuvo.  

Neljän päivän reissusta puolet meni matkatessa. Kannattiko lähteä Suomulle asti leirille? 

- Kannatti lähteä. Parasta oli se, et sain uusia harjoitusvinkkejä leiriltä. Näin kavereita. Olen viihtynyt ja oppinut uusia asioita. Leiri ja valmentajat olivat tosi mahtavia. 

Vauvauimarista Special Olympics uimariksi ja parauimariksi

Isän mielestä Tinjan selkäuinnin potkuissa oli vielä hiomista. Sukeltaminen sen sijaan sujui oikein mallikkaasti.

Uiminen tukee motorista kehitystä. Siksi uiminen on hyvä laji myös kehitysvammaisille. Tinjan matka uinnin pariin alkoi jo muutaman kuukauden iässä. Hän osallistui vanhempiensa kanssa vauvauintiin. Vauvauinnissa tavoitteena on kehittää lapsesta veden ystävä. Tinjasta kasvoikin todellinen vesipeto, joka on aina osannut iloita uimisesta. 

Vauvauinti ei opeta vielä uimaan, mutta se opettaa yhden tärkeän taidon: pidättämään hengitystä veden alla. Vauvaikäisellä on sukellusrefleksi, joka estää veden pääsyn lapsen hengitysteihin. Refleksi häviää vähitellen noin vuoden ikään mennessä. Kun lapsi harjoittelee sukellusta ennen refleksin häviämistä, hän oppii pidättämään hengitystä, jos hän joutuu veteen. Taidosta on apua varsinaista uimataitoa harjoitellessa.

Tinjan kanssa jatkettiin uimista etenkin kesäisin, ja vähitellen hän saavutti uimataidon. Pohjoismaissa uimataitoon kuuluu se, että osaa ja uskaltaa hypätä veteen niin, että pää menee veden alle. Sen jälkeen tulee päästä pintaan ja pystyä uimaan. Uimataitoinen uimari jaksaa uida yhtäjaksoisesti 200 metriä. Vähintään 50 metriä siitä on selkäuintia. 

TaTU:n parauinnin kilparyhmän pääsyvaatimuksena on 200 metrin uimataito. Parauimareiden kuluneen viikon teemana oli selkäuinti. Maanantain ohjatussa treenissä uitiin yhteensä 1275 metriä. Se on 51 kertaa uima-altaan mitta, kun harjoitellaan 25 metrin altaassa. 

- Harjoittelin selkää tänään käännöksillä ja maaliin tulolla. Tekniikassa piti mennä pelkkiä käsivetoja 50 m ja toiset 50 m pullaria apuna käyttäen. Treenit oli kovimmat, kun piti nopeuttaa käsivetoja ja potkuja. Käsivetoihin piti saada nopeutta. Ne olivat minulla hitaita.

- 200 kestävyystestissä piti uida 4 kertaa 50 m täysillä. Hyvin onnistui, kun tein reippaasti käännöksen ja uin altaan päästä päähän laskien käsivedot lippusiiman kohdalta. Käännöksissä ei saa hidastella, eikä mennä liian pohjaan kääntöliu’ussa. Käsivetojen laskut lippusiimalta menivät hyvin, ja uskalsin olla kurkistelematta. Oli helppoa, koska sitä on treenattu. Välillä laskut menevät sekaisin käännöstä tehdessä.

Keskiviikon treeneissä uitiin 1250 metriä. Selkäuinnin lisäksi uitiin hieman kaikkia muitakin uintilajeja: vapaauintia, rintauintia ja perhosuintia. 

- Eniten mä tykkään vaparista, koska siinä saa keskittyä hengitykseen ja maaliin tuloon täysillä. Vapari on helpoin laji mulle ollut aina.

- Rankat treenit olivat tällä kertaa, mutta menivät loistavasti. Selkäuinti sujuu jo tosi hyvin. Rinta meni tänään loistavasti. Valmentaja katsoi potkut ja sanoi, että olivat hyvät. Perhosuinnin potkuja täytyy treenata, sanoi valmentaja. Potku on huono. Perhosuinnissa potkun pitää lähteä lantiosta. Se pitää saada pysymään rytmissä. 

Perhosuinnissa on niin sanottu delfiinipotku. Siinä molemmat jalat liikkuvat yhtä aikaa. Liike lähtee voimakkaana lantion liikkeenä ja jatkuu aaltomaisesti nilkkoihin saakka. Hyvä potku edellyttää joustavaa nilkkojen liikettä. Siinäpä jälleen yksi motorinen haaste Tinjalle.

Uintitreeniä välineillä ja ilman

Keskiviikon ryhmän uintitreeneissä keskityttiin selkäuintiin. Harjoitusallas on 25 metriä pitkä. Alku- ja loppuverryttelyä oli 375 metriä. Harjoitteluna uitiin 11 kertaa 50 metrin matka selkäuintia lähdöllä ja käännöksellä. 

- Sain ohjeen: älä katso seinään vaan laske käsivedot ja tee käännös. Seinään katsominen hidastaa. Laskeminen aloitetaan lippusiiman kohdalta ennen käännöstä. Kokeilin ja se onnistui: 11-12 käsivetoa ennen käden kosketusta seinään ennen käännöstä. Menen potkien loppuun saakka, sit teen käännöksen. Selän potkut meni hyvin.

Loppuverryttelyssä Tinja halusi uida kaksi uima-altaan mittaa rintauintia. Pienikin harjoittelu auttaa mieleen palauttamisessa. 

- Halusin katsoa, onnistuuko rintauinnin potku. Sain potkut onnistumaan.

Perjantain omissa uintitreeneissä oli taas Maltan uintikisojen lajit: selkä- ja rintauinti. Harjoituksissa oli mukana apuvälineitä. 

- Luin rintauintiin 10 vinkkiä, joiden avulla harjoittelin rinnan potkuja. Vinkeissä oli, että kokeile pullarilla käsivetoja, laudalla potkuja alkuun, ja ota sitten lättärit ja räpylät käyttöön. Hämeenlinnan uintiryhmässä käytin välineitä tekniikan oppimiseen. Tampereella Heidin valmennuksessa kanssa käytin niitä välillä. Sit leireillä uintitreeneissä käytettiin niitä.

• Pullari on jalkojen väliin laitettava kelluttava apuväline. Se vähentää jalkojen liikettä ja auttaa pitämään lantion ylhäällä ilman potkuja. Kun jalkoja ei tarvitse käyttää, voi keskittyä käsivetojen harjoitteluun. Pullari auttaa kehittämään kestävyyttä. 
• Lättärit ovat käsiin laitettavat muoviset levyt eli käsiräpylät. Ne tehostavat käsien liikettä. Siksi niitä käytetään käsivetotekniikan harjoitteluun. Lättärien avulla löytää paremmin käsiliikkeiden vetokulman. Ne kehittävät myös ylävartalon ja käsien voimaa. 
• Uimaräpylät ovat jalkoihin laitettavat apuvälineet. Uimaräpylöiden lavat ovat lyhyemmät kuin sukellusräpylöissä. Niiden avulla saa potkun lähtemään lantiosta saakka. Jos potku ei mene oikein, ei pääse eteenpäin.

- Harjoittelin rinnan käsivetoja pullaria käyttäen ja potkuja lautaa käyttäen. Lättäreitä ja räpylöitä käytin sen jälkeen, kun sain potkut ja käsivedot sujumaan. Niiden avulla saa harjoiteltua oikean tekniikan. Rintauinnissa täytyy keskittyä liukuun, potkun ja käsivetoon.

Tinja käytti välineitä myös kerratessaan keskiviikon selkäuintitreeniä. Räpylöillä uidessa on pakko käyttää potkussa oikeita lihaksia. Ne auttavat myös venyttämään kankeita nilkkoja, koska nilkan liike räpylällä potkiessa on laajempi.

- Yritin saada selkäuintiin tehokkaampia eli enemmän ja nopeita potkuja. Yritin harjoitella niin, ettei polvi koukistu. Harjoittelin myös laskua ennen käännöstä. Nyt alkaa sujua. Uskalsin olla kurkistelematta. 

Suksitaituruutta ja matkaluistelua

Treeniviikko alkoi ja päättyi talviurheilun parissa. Maanantaina oli jo viides alppihiihdon treenikerta Mustavuoressa. Alkutalvesta tykitetty lumi kestää pientä lämpöä ja auringonpaistetta. Mutta kevättalvella rinteiden pinta haastaa laskettelijaa. Rinteiden jäiset kohdat paljastuvat, ja rinne täyttyy kumpareista.

- Oli jäinen ja luminen rinne. Pehmeä lumi hankaloitti. Siellä oli lumi pöllynnyt kumpareiksi. 

Ensin oli alkuverryttely ja muutama vapaa lasku. Sen jälkeen harjoiteltiin suksitaituruutta. Suksitaituruuteen kuuluivat piruetti, takaperin laskettelu ja yhdensuuntaiseen suksin kääntyminen. Ne vaativat tasapainoa ja kehonhallintaa. 

• Piruetissa ollaan tasaisesti suksen pohjat maassa. Suksilla ei yhtään kantata. Paino on tasaisesti suksen keskellä. Piruetissa noustaan hieman tavallista laskuasentoa ylemmäs ja käännetään ylävartaloa sekä päätä. Liikkeen suuntaa ohjataan katseella. Sukset seuraavat vartalon mukana. Vaikein kohta on 180 astetta.
• Takaperin laskiessa perusasento on sama kuin eteenpäin laskiessa. Polvet ja nilkat taipuvat. Liukuminen taaksepäin ja kanttaaminen aloitetaan yhtäaikaa. Liikkeelle lähtiessä käännetään lantiota hitaasti oikealle. Painetaan ja liu’utetaan oikea jalka taaksepäin. Hartiat seuraavat liikettä, ja katse kohdistuu oikean olkapään yli. Paino on oikean suksen päällä. Sen jälkeen käännetään päinvastaiseen suuntaan: lantio vasemmalle, vasen jalka työnnetään taaksepäin, hartiat seuraavat ja katse siirtyy vasemman olkapään yli. Paino siirtyy vasemmalle sukselle.
• Yhdensuuntaisin suksin luisuvassa käännöksessä molemmat sukset kulkevat käännöksessä rinnan samaan suuntaan. Jalat ovat noin hartioiden leveydellä. Käännöksen alussa keho siirtyy tulevan käännöksen suuntaan. Jalat ja sukset seuraavat perässä.

- Ei onnistunut takaperin laskettelu. Eikä onnistunut piruetin teko oikein. Mutta yhdensuuntaisten suksien käännös meni melko hyvin.

- Pääsin takaperin kääntymään, mut en laskettelemaan alas. Takaperin mennessä meinasin horjahtaa. Kun lähin harjoittelemaan takaperin, käännyin aina oikeinpäin. 

- Piruetissa pitää laittaa painoa jalkateriin ja kääntyä ympäri. Pääsin siinäkin puoliksi eli kääntymään takaperin. Mutta sitten käännyin samaan suuntaan mistä mä tulin etuperin. 

- Kokeilin tehdä kolme lyhyttä käännöstä. Niistä yksi meni liian pitkälle. Muuten sain kääntymään. Sitten piti tehdä kaksi pitkää käännöstä. Ne onnistuivat.

Kuva Ellivuoren kisalaskusta.

Lopuksi oli vielä ratalaskua suurpujotteluradalla. Rata käytiin selostamalla lävitse ennen laskemista. Sen jälkeen rata laskettiin yksin läpi. Toisella laskulla Tinja kertasi ohjeet ja meni valmentajan perässä. Lopuksi sai vielä oli kolme itsenäistä laskua. Ratalasku oli haasteellinen.

- En huomannut uraa, mikä meni radan läpi. Kiersin liian kaukaa kaks punaista tolppaa, vaikka piti mennä välistä. Toisessakin kohti lähdin uralta. Oli pimeää ja tiukka rata. Viimeisellä kerralla meni oikein koko rata. Pelotti vähän.

- Harjoitukset olivat hyvät, vaikka vaikeita asioita olikin. Täytyy vain harjoitella, eikä luovuttaa. Oli mukavaa.

Aamut ovat olleet tällä viikolla viileitä. Sää olisi sallinut viikonloppuna hiihtämisen, mutta Tinja halusi harrastaa yhdessä ystävän kanssa. Siksi he valitsivat luistelun.

Tampereen Sorsapuiston kentällä on talvisin iso avoin luistelualue. 150 x 70 metrin tekojäällä on hyvin tilaa pikaluistelulle. Lauantaina aamupäivällä Sorsapuistossa oli kaikille avoin rataluisteluvuoro. 

- Aurinkoinen sää houkutteli luistelemaan. Sorsapuiston tekojäärata oli hyvässä kunnossa. Luistelin matkaa, kokeilin luistella koko radan ympäri pysähtymättä. Luistelin 11 kierrosta radan ympäri. Harjoittelin potkuja sivuille ja liukuasentoa. Lopuksi harjoittelin vielä makkaroita ja pyörähdyksiä.

Makkaroissa edetään jäällä tekemällä jaloilla ympyräkuvioita. Toiset kutsuvat niitä piparkakuiksi. Polvissa on joustoa. Molempia jalkoja liu’utetaan vuoroin poispäin toisistaan ja sitten takaisin lähelle toisiaan.

Rintauintia ja vähän muutakin

Viikolla 9 keskityttiin jälleen uimiseen. Se on Tinjan päälaji. Uintia voi harrastaa sekä kesällä että talvella. 

Maanantain treeneissä oli tuttuun tapaan vapaauintia. Verryttelyuinnin jälkeen uitiin nopeita kierroksia.

- Oli rankat treenit. Mentiin vaparia täysillä 100 metriä 7 kertaa ja sit potkuja täysillä 50 metriä 3-4 kertaa. Kiihdyttäen uitiin toiseen päähän. Takaisin uitiin lujempaa ja kiihdyttäen et hengästyttää. Hyvät neuvot sain: Tee töitä jaloilla eli potki lujempaa ja lujempia käsivetoja.

Keskiviikon treeneissä oli Tinjan toiveen mukaisesti rintauintia. Verryttelyn jälkeen uitiin taas täysillä. 

- Mentiin 50 metrin matkoja rintaa kiihdyttäen, 50 vaparia ja 150 verrassa selkää. Vasenta jalkaa yritettiin saada kuntoon. Se ei potki samalla tavalla kuin oikea. Mä nousin altaasta, ja Jarkko venytti jalkojani ylöspäin ja koukisti ja tunnusteli miltä ne tuntuivat. Polvi ei suoristu. Sit sain mennä takaisin veteen. Lopputreeneissä jalat alkoivat potkia molemmille sivuille.

Mitä tavoitteellisemmaksi kilpauinti käy, sitä enemmän käytetään aikaa harjoitteluun. Pienellä parauintiryhmällä on tunti ohjattua treeniaikaa kaksi kertaa viikossa. Ohjattu toiminta auttaa ylläpitämään motivaatiota. Se antaa vinkkejä omatoimiseen harjoitteluun. 

Tämän viikon itsenäinen treenipäivä oli sunnuntai. Päivän teema oli Maltan kisoihin valmistautuminen. Yhteensä uintimatkaa tuli 2325 metriä. Siitä verryttelyä oli 500 metriä. Treeniosuudesta suurin osa oli rintauintia.

- Uin 50 m altaassa kisalajit: rintaa, selkää ja vaparia. Rintauinti vaatii eniten treeniä. Rintauinnissa hengästyttää se, että yrittää ottaa potkut ja käsivedot mukaan ja päästä altaan päästä päähän. Välillä uin rauhallisemmin, kun oli vaikea ohittaa muita. Vasemman jalan potku ei tee oikeaa liikettä. Harjoittelin 25 m altaassa rintauinnin potkuja.

Kaikilla Special Olympics -urheilijoilla ei ole urheiluseuraa. Urheiluseurojen erityisryhmien ohjattu harjoitusmäärä on monesti pienempi kuin muilla urheilijoilla. Kun oman lajin ohjattua harjoitusmäärää ei voi lisätä, voi harjoitteluun lisätä muuta omatoimista liikkumista. Kaikki liikunta kehittää kilpasuorituksissa tarvittavaa voimaa, nopeutta, kestävyyttä ja liikkuvuutta. Liikunnan lisäämisessä on helppo käyttää mielikuvitusta. Tavoitteisiin tähdätään ilon kautta. 

Uintipäivien välissä Tinjasta oli mukava liikkua ulkona kevätsäässä. Lämpötila oli tällä viikolla melko lämmin. Muutama lämpöaste ei kuitenkaan haitannut ulkoilua. Tiistai-iltana ulkoilu tapahtui suksilla. Laskiaistiistain kunniaksi matkan varrella oli kahvitauko. Hiihtomatkaa kertyi 16,5 km. Sen jälkeen kotona oli vielä lyhyt kuperkeikkaharjoittelu. Tällä kertaa sujui jo helpommin.

- 12 kuperkeikkaa, josta neljä meni nappiin ja kahdeksan pieleen. Hyvin onnistui.

Toinen hiihtopäivä oli lauantaina. Silloin Tinja hiihti auringon paisteessa muutaman lyhyemmän lenkin. Matkaa kertyi vajaa kymmenen kilometriä. Vaativampia mäkiä laskiessaan hän muisti isän neuvon:
- Nyt oli toinen suksi ladulla ja toinen aura-asennossa ladun vierellä, että pysyin pystyssä laskun aikana.

Rintauinnissa Tinjan tavoitteena on parantaa vasemman jalan liikerataa. Rintauinnin potkussa nilkat käännetään ulospäin. Potku edellyttää reisien ja lonkankoukistajien liikkuvuutta. Tinjalla on pienestä saakka ollut reisissä ja pohkeissa lihaskireyttä. Se vaikeuttaa rintauinnin potkuja. 

Ennen sunnuntain uintia jalan avaamista harjoiteltiin matkaluistelulla. Sorsapuiston tekojääradalla oli kaikille avoin jääratavuoro. Sää oli erinomainen ulkoiluun.

- Luistinradalla tuntui kivalta, vaikka meinasin kerran horjahtaa. Kivaa oli luistella matkaa. Harjoittelin luistelussa potkuja ja liukuja sivuille. Se oli kivaa. Vasemman jalan potkua vois treenata myös kotona esimerkiksi ankkakävelyllä kuivaharjoituksena. 

Viikolla oli taas viisi aktiivista urheilupäivää. Mikä sinua motivoi urheilemaan?

- Haluan urheilla, et pysyn liikkeellä ja mieli rauhoittuu.

Mutta ei urheilusta innostunut Tinja unohda lepopäiviä. Lepopäivinä käydään kavereita tapaamassa. Alppihiihdon ja uinnin ryhmistä on tullut uusia kavereita. Heitä tapaa treeneissä.

- Sain kannustavia treenikavereita. On kiva, kun saa tutustua heihin.