Oliko kisanumero enne?

Lauantaina oli Ellivuoressa leikkimielinen soveltavan alppihiihdon suurpujottelukisa. Menin kisoihin äidin kanssa. Special Olympics alppihiihdon valmentajat olivat tulleet paikalle. Päävalmentaja oli vaihtunut viime vuodesta. Valmentajilla oli hyvät ohjeistukset ja sanomiset. He kertoivat aina, missä kokoonnutaan laskettelujen jälkeen ja katsotaan, ovatko kaikki paikalla. 

Päästiin alkulämmittelyn jälkeen rinteisiin ennen kisaradalle tutustumista. Ensin laskettiin yhdessä. Piti mennä käännökset auraten ja sitten sukset yhteen. Puolivälissä olisi pitänyt tehdä lyhyitä käännöksiä. Olin kauempana porukasta. Menin liian kauas pysähdyspaikasta eli olin jo alaspäin menossa. En saanut niitä tehtyä, kun en kuullut uutta ohjeistusta.

Kisarataan mentiin tutustumaan valmentajan kanssa auraten. Rata oli tänä vuonna samassa rinteessä kuin viime vuonna, mutta eri kohdassa. Rata tuntui aiempiin tämän vuoden kisoihin verrattuna helpolta, kun sen ensin kävi valmentajien kanssa läpi. Rata oli hyvä, siinä oli vähän isommat käännösvälit. Radalla sai tehtyä paljon paremmin käännökset kuin aikaisemmissa kisoissa. 

Tämän vuoden radan paikka oli parempi kuin viime vuonna. Siitä pääsi paremmin laskettelemaan hissille. Viime vuonna ei vauhti riittänyt sinne saakka. Se oli hyvin aseteltu myös muita laskettelijoita ajattelen ja merkattu vaan kilpailijoille oleva alue ylärinteessä.

Alhaalla jaettiin kilpailijoille numerolaput. Sain liivin numero 5. Osallistujia oli neljässä sarjassa. Kilpailussa oli 10 laskijaa itsenäisesti ja 3 avustettua laskettelijaa, 2 avustettuani kelkkalaskijaa ja perhesarja. Mukana oli monta tuttua alppihiihtäjää.

Kisassa laskettiin kaksi ratakierrosta. Laskettelut tuntuivat hyviltä. Kisarata oli helppo mennä, kun keskittyi kumpaa kautta kepit kiertää. Siniset kierrettiin ankkurin puolelta ja punaiset metsää kohti. 

Pääsin radalle kosketusmerkistä. Siitä tiesin milloin piti lähteä, kun en kuule kunnolla lähettäjää. Kosketus oli hyvä olla. En lähde liian aikaisin liikkeelle, vaan odotan kosketusta. Muut osasivat lähteä ilman kosketusta.

Ensimmäisellä kerralla vauhti oli hyvä, mutta saisi olla nopeampi lähtö. Toinen ratalasku meni jo paremmin ja vauhti pysyi. Maltoin keskittyä vauhdin ylläpitämiseen. Tuloksissa ratkaisi nopeamman kierroksen rata-aika. Tulin omassa sarjassa viidenneksi.

Ennen palkintojen jakoa pääsin äidin kanssa laskettelemaan rinteisiin. Laskettiin muutama mäki vapaalaskuna äidin kanssa kilpaa. Uskalsin lasketella nopeasti, enkä jarrutellut yhtään. Palkintojen jaon jälkeen jäätiin laskettelemaan, että löytäisin paremman asennon ja vauhdin, ettei nopeus hidastu. 

Välillä syötiin. Söin äidin kanssa makkaraperuna-ateriat. Ruokailun jälkeen taas lasketeltiin. Rohkeus löytyi uudestaan. 

Päivä oli kiva ja mukava. Mukavinta oli harjoitella lasketteluasentoa ja vauhdin löytämistä eri rinteissä. Vartalo ei saa olla liian pystyssä vaan nojataan vähän eteenpäin. Selkä melko suorana, peppu takana ja kädet rentoina sekä jalat monon etureunassa kiinni. 

Radalla lasketteluun pitää olla enemmän rohkeutta, ettei vauhti hidastu siellä. Eli laskettelukisoja varten olisi hyvä löytää rohkeutta uskaltaa lasketella nopeammin. Rohkeuden löytäminen vaatii harjoittelua. Treenausta vaatii vauhdin ylläpitäminen. Mä jarrutan ja hidastan vauhtia, kun alkaa jännittää.

Kisat innostavat harjoittelemaan

Helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna oli Ellivuoressa soveltavan alppihiihdon leikkimieliset kisat. Esan viidensiin muistokilpailuihin osallistui Special Olympics alppihiihtäjiä eri puolilta eteläistä Suomea. Nämä olivat toiset kisat, joihin Tinja osallistui alppihiihtäjänä. 

- Oli kiva nähdä Special Olympics kavereita.

Ellivuoren rinne oli Tinjalle uusi ja tuntematon. Hän tutustui muiden Special Olympics alppihiihtäjien mukana rinteeseen ennen kisojen alkua. Noin kymmenen laskua lasketeltiin omaan tahtiin. Se lämmitti urheilijat kisakuntoon. Rinteeseen tutustuminen helpotti myös kisajännitystä.

- Saatiin lasketella kisarinteessä ennen kuin rataa tehtiin. Sillä oli vähän vaikutusta kisalaskuun. Harjoittelin käännöstä, ja siinä mietin vauhtijuttua. Uudet rinteet jännittivät aluksi, mut lopulta jännitys hävisi. 

Kisojen jälkeen Tinja analysoi suoritustaan. 

- Kisat menivät hyvin. Kisassa laskettiin kaksi laskua. Löysin ennen kisaa sisäisen rohkeuteni, et onnistuin kisalaskut laskettelemaan onnistuneesti.

- Oli vähän pehmeää lunta. Lähtöpaikalta piti sauvoilla tyrkätä vauhtia. Ekassa olin liian alhaalla asennossa, menin liian kyykkyyn. Mun piti korjata asentoa. Toisessa laskettelussa sain enemmän vauhtia, oli parempi asento. Menin rohkeasti, enkä jännittänyt. 

- Paransin omaa laskusuoritusta kisaradalla. Sain harjoitusta Himoksen suurpujottelukisoihin ja sain positiivista palautetta. Vauhtia vois parantaa.

Kisoissa oli Special Olympics alppihiihtäjien vahva edustus.

Kisat sujuivat Tinjan mielestä paremmin kuin ensimmäiset kisat. Milloin kisoja voi pitää onnistuneena?

- Silloin, kun laskettelu sujuu radalla ja on ylpeä omasta suorituksesta. Ekoissa kisoissa oli liukas kohta, missä jarrutin liikaa ja aika oli huono. Silloin pelotti. Nyt vauhti oli reippaampaa, enkä jarruttanut radalla kertaakaan.

Ellivuoren kisapäivän haastavin osuus ei ollut itse kisoissa vaan niiden jälkeen.

- Palkintojen jakopaikalle mennessä oli vaativa rinne. Se oli toisella puolen rinteitä. Ei niin vaikea aluksi, mut loppurinne oli vähäsen vaikea. Sinne tuli jyrkkä alamäki, mut pääsin alas kuitenkin. Piti kerätä rohkeutta ja kokeilla mennä reippaasti. Pelkäsin, et menetän tasapainon. En menettänyt, ja pääsin auraamalla osan rinteestä.

Kisojen jälkeen oli mukava palata tuttuun Mustavuoren rinteeseen ja oman seuran harjoituksiin. Harjoituksissa oli taas uutta opittavaa. Treeni-illoissa on aina helpompia ja vaikeampia harjoituksia. Joissakin harjoituksista tarvitaan enemmän rohkeutta. Oikotietä ei ole, harjoitus ja toistot tekevät mestarin.

- Sain lisää vinkkejä, mitä voi harjoitella, kun ollaan laskettelemassa. Harjoiteltiin käännöstä sivulle päin sauvojen kaa, jalan tamppaamista ja nostoa ylös, mentiin ilman sauvoja toinen käsi kyljessä ja toinen edessä ja sit lopuksi mentiin pari vaparia. Ilman sauvoja tehtävä harjoitus oli mukava, koska sai vartalon kierron menemään oikeaan suuntaan. Jalan tamppaus oli vaikeaa. Jalka oli vaikea nostaa käännöksessä ja ei pysynyt ylhäällä. 

- Kivaa oli. Laskettelusta tuli hyvä mieli, tuumi Tinja jälleen kerran harjoitusten jälkeen. Hyvän valmentajan ohjauksessa haastavatkin harjoitukset tuntuvat mukavilta.