Sateella mieluummin uimaan

Viikonlopun sää ei suosinut talviurheilua. Hyvin alkaneen alppihiihtokauden omatoimiset treenit vaihtuivat sunnuntaina uintiin. Treenaaminen pitää mielen virkeänä. Vuoden ensimmäiset kisatkin ovat tulossa.

Perjantaina kävelin aamulla Kalevan uimahallille uimaan omatoimiset treenit. Ehdin uida 100 metriä alkuverraa, kun aktiivisuusranne sekosi ja stoppasi itsensä. Uin 250 metriä ilman sitä. Huomasin vasta potkujen jälkeen, että aktiivisuusranneke oli mennyt päältä pois. Ei haitannut yhtään. 

Vikatreeneihin käynnistin sen uudelleen. Sain uitua mittarin kanssa 1450 metriä. Yhteensä tuli uitua 1800 metriä. Harjoittelin nopeutta. Uin piikkejä lujaa. Harjoittelin myös potkuja räpylöillä. Uinti tuntui kivalta ja rankalta, niin pitääkin. Tyytyväisin mielin lähdin saunaan ja pesulle. Nopeutta pitää kehittää, että jaksaa uida todella kovaa. Käsivetojen pitää pyöriä nopeammin. 

Asiallista puhetta

Kotikäynti oli poikkeuksellisesti puolilta päivin. Tuetusta asumisesta ei saatu aamulle kotikäyntiä, ja vastaava ohjaaja ehdotti myöhempää aikaa. Omaohjaaja ei päässyt tulemaan. Tuuraaja tuli käynnille. Järjesteltiin askartelutavaroita laatikoihin ja juteltiin askartelusta ja muutenkin, et mitä on tapahtunut jouluna.

Kotikäynnin jälkeen lähdin Olkkariin kavereiden pariin. Siellä puhuttiin seksuaalisesta käytöksestä parisuhteessa. Tänä vuonna saa tehdä rikosilmoituksen, jos joku laittaa toiselle alastomia kuvia netistä tai pakottaa seksiin. Kannattaa luotettaville henkilöille kertoa, jos sellaista tapahtuu. Viime vuonna se ei ollut rikos, mutta nyt on. Niin oli asiallista puhetta ohjaajilta. 

Olkkarista lähdin Iltalinjalle kavereiden kanssa. Tampereen Hämpit pitivät kokouksen Iltalinjan tiloissa. Menin paikalle, kun kuulun hämppeihin. Kokous oli vuosikokous, ja mukana somevastaavan asioita.

Kohti kisoja

Lauantaina ehdin treeneihin vähän myöhässä. En lähtenyt ajoissa kotoa bussipysäkille ja piti kävellä ratikkapysäkille. Valmentaja ei ollut vielä paikalla. Hänen piti ajaa varovasti, kun ajotiet olivat liukkaita. Ehdin juuri ennen valmentajaa paikalle, ja ehdin uida kavereiden kanssa alkuverraa. Treeneissä oli vuorossa 

• 3×100 vaparin potkut,
• 3×100, jossa 50 vaparin potkut ja 50 käsivedot jalat pysähdyksissä niin, et kädet menee eteenpäin,
• 3x100 selän potkuja,
• 2×50 vaparia täysillä. Nämä mentiin räpylöillä ja lujaa.
• 200 metrin loppuverraa.

1375 metriä uitu. Oli rankat treenit. Räpyläosuus teki treeneistä rankan, kun uintiin lujaa. Jaloissa ja käsissä alkoi tuntua. Rentouduin illalla.

Mäen sijasta hallille

Sunnuntaina en lähtenyt laskettelemaan Mustavuoreen räntäsateen vuoksi. Menin kävelen uimaan Kalevan uimahallille. Uin 10 x 50 metriä vaparia lujaa alkuverran jälkeen, väliin 50 metriä löysää, ja uudestaan 10×50 metriä, jossa vuorottelin rinnan ja selän kanssa. 

Olin uinut jo toisesta 4×50, kun homma keskeytyi. Uintikaveri tuli uimaan. Hän halusi tulla uimaan kaveriksi samalle radalle ja moikata mua. Jatkoin sen jälkeen reippaasti loput 50 metrisen. 

Sitten uin tekniikkaa käytäen pullaria, räpylöitä ja lättäriä. Käsivedot menin pitäen pullaria jalkojen välissä ja lättäreillä. Tein 100 metriä vaparin käsivetoja ja rinnan käsivedot. Potkuista uin vaparin ja perhosen. Ekan 50 metrisen jälkeen alkoi suonta vetää nilkasta. Unohdin venytellä jalkoja samalla, kun venyttelin ja pyörittelin käsiä ennen altaaseen menoa. Unohdin myös riittävän nesteytyksen. 

Venyttely helpottaa 

Nousin altaasta, otin räpylät pois. Valvoja huomasi minun nousevan altaasta ja kysyi, onko kaikki hyvin. Kerroin suonenvedosta, niin hän sanoi, että venyttele, että helpottaa. Aloin venyttää jalkaa valvojan pyynnöstä altaan reunaa vasten. Neuvo muille uimareille: Muistakaa venytellä ja juoda, ettei tuu suonenvetoja kesken uimisten. 

 

Venyttelyn jälkeen jatkoin uimista. Sain uitua 2000 metriä, enemmän kuin perjantaina. Olin tyytyväinen. 

Kävelin kotimatkalla Giganttiin ostamaan uudet mikrofonikuulokkeet kännykkään. Entisistä meni toinen kuuloke mykäksi. Tarvitsen niitä, että voin puhua toiselle liikkuessani ulkona tai kotona. Niillä kuulee paremmin kuin pelkällä kuulolaitteella. Kävin samalla ruokakaupassa. Kotiin päästyäni tein jauhelihakeittoa ja laitoin uintikamat kuivumaan.

Joulutauolla talvilajien parissa

Joulun jälkeen oli vielä toinen viikko lepoa uintitreeneistä. Treenitauosta ja lahjaksi saaduista herkuista huolimatta oli mukava liikkua ulkona uimahalliin menoa odotellessa. Alppihiihtotreenit jäivät Tapaninpäivänä väliin, mutta omatoimiset treenit pitivät yllä tuntumaa rinteeseen.

Tiistaina oli paluu vähäksi aikaa arkeen. Työpäivä alkoi aamukahvitauolla. Oli vähän erilainen työpäivä.  Tein ekana pullohuoneen hommat. Sit autoin myymälässä kaurahiutalelavan viennissä varastosta myymälään, ja vein paperilavat lastauslaiturilta varastoon. 

Tulin kotiin suoraan töistä. Toin työpaikalta pukkarista loput lahjatavarani. Oli paljon makeisia. Tein vielä kotihommia, laitoin tiskikoneen ja pyykinpesukoneen päälle. Koneet pyörivät ja keräilin roskia lattioilta. Siistiin kotiin on kiva palata reissun jälkeen. 

Pieni liikunta saa palamaan arkeen. Aloin venytellä ja tehdä lihaskuntoa videoiden avulla. Liikkeet sujuivat hyvin. Osasin nyt paremmin liikkeet kuminauhan kanssa kuin aiemmin. Tein myös laskettelutreeneissä olleet venyttelyt. Ensi viikolla saa aloittaa jo kevyesti uimisen kahden viikon tauon jälkeen. 

Keskiviikkona aamulla ennen töihin lähtöä hain luistimet illaksi ja laskettelusukset torstaiksi valmiiksi varastosta eteiseen. Lähdin töihin iloisin mielin. Työpäivä oli taas kiireisempi, kun piti hakea ostoskärryjä ja -koreja paikoilleen. Tein pullohuoneen eri työtehtävät. Siistin hyllyjä ja hyllytin osan tavaroista. 

Työpäivän jälkeen menin kiireesti kotiin syömään ja lähdin uudestaan liikenteeseen. Menin tunniksi Sorsapuiston tekojääradalle. Tuntui kivalta päästä luistelemaan. Se aloittaisi talviharrastukset. Harjoittelin viimetalvisia luisteluoppeja. Harjoittelin jalkojen sivulle potkua luistellessa ja tein makkaroita ja pyörähdyksiä. Pysyin hyvin pystyssä. 

Luistelun jälkeen suuntasin kauppaan ostamaan välipaloja ja matkaeväitä. Tarvitsin välipaloja urheilupäiville ja matkaeväitä Lieksaan lähtöä varten. Kävelin sieltä reippaasti kotiin. Iltatouhut odottivat. Vaihdoin sänkyyn petivaatteet, ja pakkasin lasketteluvaatteet vaatekassiin.

Torstaina lähdin töihin vaatekassia reppuna kantaen ja suksipussia perässä vetäen. Matka tavaroiden kanssa sujui hyvin. 

Työpäivän jälkeen kävelin Vanhaa kirkkotietä pitkin bussipysäkille ja matkustin Mustavuoreen laskettelemaan. Laitoin jo työpaikan pukkarissa päälle uuden kerraston, jonka sain isältä joululahjaksi, ja fleecevaatteet. Pysyisin lämpimänä. Kerrasto oli lämpimämpi kuin edellinen. Vaihdoin monot ja kypärät Mustavuoren pukuhuoneessa. Söin vielä nopean välipalan, että jaksaisin treenata. 

Venyttelin ulkona viisi minuuttia ennen suksien jalkaan laittoa, ettei jalkoja ala rampata kesken urheilun. Hissillä oli vähän vaikeuksia. Piti pyytää työntekijöitä antamaan mulle vauhdikas ankkurihissi, kun en itse saanut sitä otettua. Pääsin laskettelemaan. Lumi oli pehmeää. Laskettelin ensin kolme vaparia. Sitten laskettelin leirin ja treenin ohjelmat, jotka piti tehdä ilman sauvoja, paitsi takaperin laskettelua en tehnyt. Oli pieniä laskettelijoita rinteessä, niin halusin varoa. 

Menin leirin ohjelmasta 1) kädet lanteilla laskemista peukalo taaksepäin, jolloin asento on edessä, 2) kädet polvissa, 3) vuoron perään käsi eteen ja toinen lantiolla, 4) molemmat kädet edessä leikkausasennossa rinteeseen. Leikkausasennossa kädet ovat suorana rinteiden sivuille päin. Pysyin pystyssä, löysin sisäisen rohkeuteni lasketella nopeammin ja silti varovasti. Piti varoa lapsia ja kiertää kauempaa rinnettä. Vauhtia sain kyllä rinteessä. Välillä otin sauvat taas mukaan alhaalta. 

Pääsin monojen vaihdon jälkeen lähtemään kotiin. Menin ensimmäisen kerran bussilla rinteiltä kotiin. Vaihdoin bussia matkalla, että pääsin kotipysäkille asti. Kotona vein monot ja sukset varastoon. Viikon urheilut oli tehty. Kaksi tuntia laskettelua sai ajatukset siirtymään lomaviikkoon. Pääsisin lapsuuden maisemiin mummin luo muutamaksi päiväksi rentoutumaan.

Special Olympics Lumilajileirillä

Talvikausi on avattu lumilajileirillä. Uintikaverien suunnatessa Pikkujoulu-uintikisoihin, oli Tinjalla toisen päälajin ensimmäinen leiri. Alppihiihtotreenit olivat mukava irtiotto rutiineihin. Pian pääsee treenaamaan lumisille rinteille kerran viikossa.

Laajavuori oli jo avannut kauden.

Perjantaiaamuna tuli uusi asumisen ohjaaja, kun oma ohjaaja ei päässyt. Oli taas ihan uusi, jota en ollut ennen tavannut. Tutustuin häneen ja juteltiin siitä, mitä mä teen yleensä ohjaajien kanssa kotikäynnillä. 

Kotikäynnin jälkeen ei ollut aikaa tehdä ruokaa. Piti ehtiä Laajavuoreen hyvissä ajoin. Söin valmisruuan ja riensin bussille. Suuntana oli Jyväskylä. Tuntui ihan kivalta lähteä ensimmäisen kerran pitkään aikaan laskettelemaan. Odotuksina mul oli nähdä kavereita ja oppia uusia asioita laskettelurinteissä. 

Junamatka meni neuloen harjoitusmallineuletta. Neulon sitä pipon ja kaulahuivin malliksi, et tiedän miten paljon silmukoita tarvii. Veljeni saattoi minut bussilla Jyväskylän asemalta Laajavuoreen, jossa olisi Special Olympics lumilajileiri. 

Laajavuoressa tuli ongelmia sisälle pääsyn kanssa. Olin etuajassa ja ovet olivat lukossa. Menin toiselle ovelle. Takaovelta löytyi lapusta numero, johon voi soittaa. Äiti hoiti asian, ja henkilökunnan jäsen tuli päästämään minut sisään. Pääsin majoittumaan ja vaihtamaan vaatteita. 

Se oli neljän hengen huone. Valitsin huoneesta ikkunan lähellä olevan sängyn, josta näkisi ulos. Kulutin aikaa kännykkää selaten ja vähän leväten. Lopulta kaverit saapuivat. Majoituin Saimin, Ainon ja Sinin kanssa. Saimi ja Aino olivat tuttuja ennalta, Sini oli uusi tuttavuus.

Lasketteluasentojen harjoittelua

Alppihiihtäjiä oli tullut 17 henkilöä. Iltatreenit alkoi venyttelyllä ja tutustumalla uusiin alppihiihtäjiin. Jokainen esitteli itsensä ja näytti jonkun venyttelyliikkeen. Minä näytin miten jalat venytetään suorana eteen.

Treenit olivat aloitusrinteessä. Opeteltiin neljä eri tapaa lasketteluasennon löytämiseksi: kädet selän takana, kädet polvissa, kädet lantiolla peukalo eteenpäin ja taaksepäin. Se, onko peukalo eteen vai taakse lantiolla vaikuttaa asentoon. Kädet taaksepäin peukalo edessä saa vartalon taipumaan paremmin eteenpäin ja kädet edessäpäin peukalo taaksepäin lantio kallistuu taaksepäin. 

Lasketteluasennon pitää olla hyvä. Lasketellessa vartalon pitää kääntyä puolelta toiselle. Silloin tasapaino pysyy paremmin, eikä kaadu. Harjoittelu sujui hyvin, kun kuuntelin valmentajien ohjeita ja keskityin vartalon asentoon. 

Harjoiteltiin myös jarrutusasentoa eli suksien laittoa a-asentoon. Suksien kärjet osoittivat toisiaan ja mentiin auramalla. Aura-asento oli aluksi vaikea. En saanut suksia kääntymään aura-asentoon. Kuuntelin ohjeita, ja tein niiden mukaan. Viimeisenä oli vapaavalintainen laskettelu alas.

Ahkera pyöräilijä tutustui fatbikeen.

Lauantaina meidät jaettiin lasketteluohjaajien tekemiin ryhmiin. Oltiin aamu- ja iltapäivä samoissa ryhmissä. Päivä alkoi lastenrinteessä lasketteluasentoa harjoittelen. Asentoa harjoiteltiin ennen laskettelua mäen päällä. Sitten laskettiin asennon pysymisen takia ilman sauvoja. Lasketteluasento löytyi ja tuntui hyvältä. Se pysyi helposti. 

Lounaan jälkeen kokeilimme fatbikea. Valmentaja auttoi minua säätämään pyörän satulan oikein, kun olin säätänyt sen liian korkealle. Pääsin liikkeelle ja pyöräiltiin. Pyöräilimme tien vasemmassa laidassa ylös mäkeä ja takaisin alas. Maisemat olivat talvisia. Lunta oli puissa ja maassa. Se näytti kivalta. 

Fatbikellä ajaminen tuntui kivalta. Sain vaihdettua pyörän vaihdetta pienemmälle ja isommalle. Se oli erilaista kuin omalla pyörällä. Fatbike oli sähköavusteinen pyörä, ja sillä oli lopulta helppoa ajaa. 

Lantio kääntyy varpaita kääntämällä

Illalla mentiin vielä rinteisiin. Aloitettiin lasten rinteestä ilman sauvoja aamuharjoituksia läpi käyden. 

Illan kerta oli helpompi kun aamun. Nyt aamun harjoitukset sujuivat paremmin.

Sauvojen kanssa mentiin isompaan rinteeseen, jossa löysin sisäisen rohkeuteni, ja onnistuin kääntämään lantiota niin, et pääsin vähän vauhdilla laskettelemaan alaspäin. Aiemmin mulla ei lantio kääntynyt niin hyvin, vaan jäi vähän pystyyn. Nyt löysin asennon oikein. Piti vaan kääntää varpaasta jalkaa käännöksessä, niin vartalon kierto onnistui. Laskettelu tuntui todella mukavalta. Vauhti ei pelottanut yhtään. 

Päivällisen jälkeen oli lihaskuntoa. Se teki hyvää lihaksille ja aukaisi jumipaikkoja. Teimme tasapainoa yhdellä jalalla, venytystä varpaat seinää vasten ja sitten tennispalloa pyöritettiin jalan alla niin, että se hieroi jalkapohjia.

Iltapalan jälkeen pääsin saunaan, jossa sain rentoutua. Naiset lähtivät laskettelukaverin äidin kanssa saunaan porukalla. Päivä oli erinomaisen kiva. 

Alppihiihtäjät talvilajileirillä. Kuva: Special Olympics Finland

Sunnuntaina oli leirin vikat laskettelutreenit rinteissä. Me oltiin samoissa ryhmissä, mihin lauantaina porukat jaettiin. Päästiin harjoittelemaan lastenrinteessä takaperin laskettelua, joka oli uusi asia mulle. Kasvot ja varpaat oli kohti ylärinnettä piti kääntää painoa puolelta toiselle vuoronperään. Sukset olivat alussa yhdessä mut kääntyessä ne pitää aueta sinne suuntaan, minne painolla mennään. Paino vasemmalla jalalla vasemmalle ja oikealla oikeaan suuntaan.  

Tuntui hauskalta kokeilla sitä. Mutta aluksi oli vaikeaa lasketella takaperin, koska oli vaikea löytää asento takaperin. Se sujui lopulta hyvin. Sitten siirryttiin ison rinteen keskiosaan laskemaan rata omalla vauhdilla alas. Radan laskettelu muovitöksien välistä onnistui hyvin. Treenit loppuivat siihen.

Lopuksi otettiin ryhmäkuva kaikista. Päästiin pakkailemaan ja syömään. Sain uusia lasketteluoppeja, joista on hyvä jatkaa. Seuraavat Special Olympics -treenit on keväällä Tahkolla. Mutta pian pääsee treenaamaan Mustavuoressa. Ensimmäiset Tampereen Slalomseuran laskettelutreenit ovat jouluviikolla. Kuulin leirillä laskettelukaverin äidiltä, että silloin saa myös tilatut kausikortit rinteeseen.

Vielä jaksaa treenata

Treenaus kohti lyhyen radan SM-kisoja jatkuu. TaTUlaiset lähtevät sinne yhteiskyydillä, parauimarit muiden mukana. Sitä ennen on kuitenkin vielä piipahdus talviurheilun parissa.

Keskiviikkona suuntasin pitkästä aikaa Tesoman uimahallille. Kävin viimeksi kesällä muutamia kertoja siellä uimassa. Liian pitkä aika viime käynnistä. Hallissa oli vaihtunut erityisuimarikortin leimaustapa ja pääsy kaappeihin. Kortilla ei päässyt enää suoraan pukuhuoneisiin. Piti leimata ensin kortti kassalla lukijaan ja leimata myös ranneke, niin pääsi pukkariin, jossa oli rannekkeella suljettavat pukukaapit. Ei ollut enää avainkaappeja.

Pääsin uimaan reippaasti kisalajit läpi kisoja ajattelen. Uin myös syksyn leirin treenistä 100 metriä rintaa, 100 metriä selkää ja 100 metriä vaparia. Niissä menin aina 50 metriä potkuja ja 50 metriä uiden. Keskityin rintauinnissa edelleen enemmän potkuihin. Yhteensä ehdin uida 2300 metriä. Olin iloisella päällä. 

Kävelin hallilta päiväkahvin kanssa työpaikalle. Työpäivä oli kiireinen ostoskorien ja -kärryjen haussa. Tein erilaisia työtehtäviä. Autoin muun muassa työpaikkaohjaajaa viemään täyden kahvilavan etumyymälään. 

Kahdesti Pyynikin hallille

Töiden jälkeen ostin koottavan salaatin ja Jouluruusuja tarinalehden. Lähdin Pyynikin uimahallille TaTUn treeneihin. Pukkarissa söin välipalan, että jaksoin treenata. 

Venyttelin altaan reunalla. Olin ainoa, joka tuli treeneihin. Valmentajan kanssa hiottiin mun rintauinti kuntoon. Katsottiin potkut oikein, ettei tule enää kisoissa jalkaterien sisäänpäin kääntymisiä. Harjoittelin starttilähdöllä kaikki 50 metriset kisalajini. Yksin sai keskittyä paremmin tekniikkaan uimisen ohessa ja sain tekniikat kohdilleen. Uin yhteensä 650 metriä. Aamun ja illan treeneistä tuli 2950 metriä.

Myös torstaina menin työpäivän jälkeen Pyynikin uimahallille uimaan. Sain uitua kisalajit läpi nopeasti ja kevyesti. Harjoittelin vajaan tunnin niin kovaa kuin jaksoin. Matkaa tuli yhteensä 1075 metriä. Keskityin selässä ja vaparissa käsivetojen nopeuteen ja rinnassa potkuihin. Käännöksiin kiinnitin kanssa huomiota. 

Tavarat kasaan

Uimahallilta matkustin ratikalla hakemaan äidin työpaikalta kestokassin, jossa oli tavaroitani. Äiti otti sen keskiviikkona töihin, ettei mun tarvinnut kantaa sitä paikasta toiseen. Mulla oli mukana jo treenireppu ja vaatekassi. Päätimme, että haen kestokassin toisena päivänä, koska keskiviikkona oli työpäivä ja kahdet treenit.

Toin tavarat kotiin ja lepäsin. Myöhemmin aloin pakata. Otin leirille tarvittavat tavarat valmiiksi. Viikonloppuna on Special Olympics talvilajileiri. Pääsen Laajavuoressa jo rinteeseen ja näen kavereita. 

Lähden leirille urheilemaan ja pitämään hauskaa kavereiden kanssa. Tuntuu kivalta lähteä leirille. 

Haluan oppia uusia juttuja rinteessä valmentajilta.

Treenaaminen rytmittää viikkoa

SM-kisat ovat tulossa. Uintitreenit ja työpäivät rytmittävät viikkoa. Alkuviikosta oli haasteita päästä ajoissa töihin, toisin kuin treeneihin.

Potkuja ja käsivetoja

Maanantaina ehdin töihin 3 min myöhässä. Ehdin tekemään päivän työt. Pullohuoneessa piti pestä pullonpalautuskone huolellisesti ohjeiden mukaan, katsoa käsidesit ja täyttää ne. Hain ostoskärryjä- ja koreja paikoilleen, siistin hyllyjä ja vein myymälään yhden tavaralavan. Päivä meni tosi hyvin. Autoin kauppiastakin ja vein uuden käsidesipyyhelaatikkolavan pullohuoneeseen.

Työpäivän jälkeen kävelin bussilta uintikeskukselle omatoimisiin treeneihin. Söin välipalan pukkarissa, ja sit menin uimaan. Ensin harjoittelin laudalla rintauinnin potkuja. Uin myös 100 metriä rintaa ajatellen vasenta jalkaa. Ajattelin jalkaa, ettei uidessa tuu liian isoa potkuväliä ja jalka käänny sisään päin. Vasemman nilkan kääntyminen vaatii polven kääntämistä oikeaan asentoon. 

Potkujen jälkeen harjoittelin vaparin käsivetoja. Uin pullari jalkojen välissä ja lättärit käsissä, koska piti saada nopeat käsivedot uimiseen. Myös selän käsivedot menin välineillä. Kesken selän käsivetojen aktiivisuusranneke stoppasi itsensä. Se piti laittaa altaan päässä uudestaan käyntiin. Välistoppaus ei mua haittanut. Uin myös osia leirin ohjelmasta. Sain uitua 2375 metriä. Se oli kova omatoiminen uintitreeni, jossa oli tekniikat mukana.

Kuivaharjoittelua

Illalla soitin äidille videopuhelun. Katsottiin kuivaharjoitteluna rintauinnin potkuja. Sen jälkeen tein vielä hetken käsipainoilla äidin videoimilla ohjeilla käsilihaskuntoa. Sitten jäin etsimään hukassa olevaa tavaraa, vaikka piti olla nukkumassa. Nukkumaanmeno ei aina onnistu, kun jään tekemään jotain, vaikka sen olis voinut jättää seuraavaan päivään. Sitäkin pitää harjoitella.

Tiistaina herätyskello soi vähän yli 7, vaikka sen piti soida tasalta. Silti ei ollut kiire. Söin aamupalaa, mutta jätin puuron vähän myöhemmäksi. Tein videoiden avulla lihaskuntoa. Ensin tein liikkeet käsipainolla. Ne alkoi sujua aiempaa paremmin, vaikka vieläkin tarvii treenata. Sitten tein liikkeet vastuskuminauhalla. Siinä osa liikkeistä meni oikein, mutta osa tarvii treenausta. Söin puuron pois, ja lähdin töihin. 

Bussi oli myöhässä aikataulusta. Pääsin töihin 15 min myöhässä. Tein sen verran pidempään. Tänään oli vähemmän omia töitä. Omien töiden jälkeen kysyin työpaikkaohjaajalta onko jotain, missä voin olla avuksi. Ruokatauon jälkeen autoin häntä ja vein kahvilavan myymälään, ja yhdistin sen edellisen lavan kanssa samaan. Sitten siivosin hyllyjä ja täytin omatoimisesti mehulavasta mehut oikealle paikalle hyllyyn. 

Tulin kotiin suoraan töistä. Oli vapaa ilta. Menin iltalenkin kautta kauppaan ja ruuan tekoon. Tekemääni ruokaa riittää vielä keskiviikkona iltatreenien jälkeen. 

3200 metrin päivä

Aamulla heräsin herätyksen jälkeen, mutta torkahdin uudestaan. Aktiviisuusranneke tärähti vielä kolmesti, ennen kuin sain sen sammumaan. Nousta pitäisi, kun kello soi, ettei nukahda uudestaan. Se on välillä vaikeaa, sillä väsyttää, kun herää. En vaan pääse ylös sängystä reippaasti. Menen liian myöhään nukkumaan. Onneksi saan aina lopulta itseäni niskasta kiinni.

Aamupalan jälkeen lähdin reippaasti kävelemään uimahallille aamu-uinnille. Kivassa pikkupakkassäässä kävely musaa kuunnellen teki taas hyvää. Pääsin altaaseen jo vähän ennen kymmentä. Treenasin laudan kanssa rintauinnin potkuja. Sitten uin vuorotellen rintaa, vaparia ja selkää. Uin yhteensä 2050 metriä. Aamulla uinti sai ajatukset iloisiin asioihin.

Uimisen jälkeen lähdin nopeasti pesulle ja pukeutumaan, että ehdin töihin. Huomasin pukkarissa, et olin unohtanut kotiavaimeni kotiin. Soitin äidille ja kysyin vara-avainta. Harmitti, kun en muistanut tarkistaa avaimia kotoa lähtiessä. Ostin kahvin mukaan kahviosta. 

Piti kävellä varovasti, kun tiellä oli loskaa. Pääsin ratikalla äidin työpaikalle. Sain vara-avaimen, ja lähdin kiireellä takaisin ratikkapysäkille, et ehtisin Pyynikintorille bussiin. Ehdin ajoissa töihin. 

Työpäivä alkoi lounastauolla. Sen jälkeen lähdin pullohuoneesta aloittamaan hommat. Lajittelin ser-elektroniikat, hain monta kertaa ostoskärryjä ja -koreja paikoilleen ja siistin hyllyjä. Kahvitauon jälkeen tuli pullohuoneessa ongelmia. En saanut pullosammion luukkua auki. Piti pyytää kassatyötovereilta apua. Työpäivä oli kiireinen, mutta mukava. 

Työpäivän jälkeen lähdin kaupan kautta. Ostin valmistiskistä kokoamani salaatin, pirkkalehden ja pipargranolaa. Sitten kiirehdin bussille, et ehtisin uimahallille. 

Söin pukkarissa kokoamani salaatin, ja katsoin samalla muita odotellessa Salatut Elämät. Venyttelin kaverin kanssa ennen altaaseen menoa. Uin 100 metriä omavalintaista ja kaverin kanssa mentiin ankkuria valmentajaa odotellessa. Molemmat ehti uida ankkuri perässä, kun altaan päässä vaihdettiin.

TaTU:n treeneissä uitiin piikit ja 50 metriä. Mulla tuli ajatuskatko 25 metrin selän jälkeen, ja uin takaisin selkää, vaikka piti pysähtyä päähän. Muuten menin ohjeiden mukaan. Puolet altaasta eli 12,5 metriä vaparia kovaa ja loppu 12,5 metriä löysää. Selkää mentiin samalla tavalla. Sit uitiin 50 metrin perhosta. Perhosessa potkut sujuvat hyvin. Se oli rankin uintilaji. Jaksoin uida vaikka hengästytti. 

Harjoiteltiin myös lähtöhyppyjä. Yhteensä treeniin kuului 1150 metriä uintia.

Taas kipeänä

Viikon alussa tuli neljäs sairasloma ja uintitauko puolen vuoden sisällä. Ei onneksi flunssaoireita tällä kertaa. Menossa on edelleen kunnon palautus aiemman sairauden jäljiltä. 

Tallipihan lokakuu

Maanantaina olin taas kipeä

En voinut mennä töihin, kun kylkiin sattui ja päätä särki. Soitin töihin työpaikkaohjaajalle, ja sain luvan levätä. Kävelin myöhemmin Messukyläntielle ja Prismalle ruokaostoksille Aarikkalanpuiston kautta ottaen kuvia. Kokeilin ensimmäistä kertaa kaupassa skanneria, että näin paljonko ostokset maksaa.

Kotiin päästyäni söin ennen lomaa pakkaseen laittamani hävikkiruuan. Se oli herkkusieni- jauheliha-wokkivihannessekoitus, jossa oli riisiä seassa, eli tein kaapista löytyneistä aineista ruuan omasta päästäni. 

En päässyt uimaan. Järjestelin tavaroita hyllyihin. Söin iltapalan ja menin nukkumaan.

Tiistaina tuli uintikielto

Kuljin bussilla töihin. Ehdin olemaan töissä kaksi tuntia. Tein hommia pullohuoneessa. Ruokatauolta piti lähteä suoraan Tammelan terveyskeskukseen, kun oikeaan kylkeen sattui. 

Pääsin päivystävän hoitajan luo näyttämään kylkeä. Kyljissä oli ihottumaa, joka sai kivun aikaiseksi. Sain uintikiellon pariksi päiväksi ja sairaslomaa töistä. Kävin ostamassa hydrokortisonivoidetta apteekista.

Harmitti. Nukuin päiväunet, kun muu ei huvittanut. Pitää venytellä. Tehdä iloisia asioita. Venyttelin hieman mallin mukaan. Aluksi liikkeet olivat vaikeita, kun en hahmottanut, mitä piti tehdä.

Keskiviikkona hieman liikuntaa kotona

Juttelin aamulla työllistymiskeskuksen ohjaajani kanssa. Hän soitti kyselläkseen kyljen kipua. Kerroin, et olen pari päivää sairaslomalla. Soitin iltapäivästä työpaikkaohjaajalleni, joka aloittaa maanantaina toisessa työpaikassa. Sain luvan olla poissa töistä. 

Välillä ei koskenut niin paljon. Löysät vaatteet auttoivat. Tein YouTubesta videoiden avulla venytysliikkeitä. Niissä oli voimaharjoituksiakin. Uimaan pääsen vasta perjantaina. 

Torstaina hetki Tallipihalla

Venyttelin aamupalan jälkeen, ja mietin, mihin lähtisin kävelemään. Päätin pienen välipalan jälkeen lähteä bussilla Finlaysonille ja kävellä Tallipihalle. Otin siellä kuvia. 

Tapasin Tallimiehen puodissa todella ystävällisen naisen kahden lapsen kanssa. Hän maksoi mulle kortit, kun kortinlukija hylkäsi maksuni lähimaksuhäiriön takia. Kiitin naista, ja kysyin tarviiko hän apua lasten kanssa. 

Kuljin heidän kanssa parissa puodissa ja mentiin kahvilaan. Katsoi lasten perään, ja olin heidän kanssaan. Autoin pitämään nuorempaa tyttöä sylissä ja kantamaan naisen kassit. Sain kiitokseksi pientä alkuiltapalaa. Saatoin heidät autolle.

Kävelin yliopiston apteekkiin ostamaan silmätipat. Tulin ratikalla Hakametsään. Meinasin horjahtaa ulos ratikan ovista, kun mua tönäistiin. Ei ollut yhtään kivaa. En jäänyt onneksi ovien väliin.

Viikonloppuna pääsin vihdoin uimaan

Asumisenohjaaja kävi perjantaina aamulla. Juteltiin vaan. Lähdin uimaan valmentajan antamia eri treenejä sekaisin. Tuntui aika hyvältä päästä uimaan viikon tauon jälkeen. Uin 1000 metriä matkaa yhtäkyytiä käännöksillä. Otin selkää ja rintaa kevyesti, ja harjoittelin selän lähtöjä. Treenistä jäi positiivinen mieli - hyvä, että päätin jatkaa urheilua. 

Lauantaina kuljin bussilla treeneihin Ylöjärvelle. Ehdin ajoissa paikalle. Valmentaja teki minulle lihaskuntoa jumipaikkoihin. Ei haitannut, et jäi sen takia alkuverra mulla uimatta. Uin 50 metriset selän, rinnan ja vaparin harjoitukset sekä 200 metriset selän ja vaparin loppuun. 

Äiti tuli mun luo auttamaan kodin siivouksessa ja jäi yöksi. Touhuttiin ja järjesteltiin tavaroita.

Unohdin lauantaina pesuaineet uimahallille. Sunnuntaina menin uudelleen Ylöjärvelle. Olisin hakenut unohtuneet pesuaineet, mutta niitä ei löytynyt. 

Lähdin Pyynikille uimaan. Pystyin uimaan ja toisella radalla harjoittelemaan lähtöjä, kun oli pikkuköysi edessä. Uin 2125 metriä. 

Special Olympics monilajileirillä

Tällä viikolla vietettiin Euroopan urheiluviikkoa #BeActive. Paraurheilussa viimeinen tapahtuma oli Special Olympics Finlandin monilajileiri Pajulahdessa. Yli 200 urheilijaa kokoontui harjoittelemaan valmennusleirillä. 

Asumisenohjaaja kävi aamulla. Juteltiin sekä raivattiin vähän. Pakkailin loppuun matkalaukun ja uintirepun. Söin lounaan, ja lähdin kävelemään uimahallin eteen. Valmentaja otti siitä kyytiin. Suunta kohti Pajulahtea alkoi TaTU:n uintikaverien ja valmentajan kanssa. 

Saavuttiin leirille ajoissa. Saatiin huoneet, ja päästiin syömään päivällinen. Treenit alkoivat. Ne kesti kaksi tuntia. Treeneissä oli yhdeksäntoista uimaria. TaTU:n parauimarit uivat samoja harjoituksia kuin me muut. 

Nyt oli rankat treenit

Uitiin sekauintia ja vaparia. 4×50 vaparia uitiin niin, että päähän piti uida kovaa kiihdyttäen. Sitten uitiin kevyesti. Sen jälkeen mentiin 5×100 vaparia kovaa. Samalla tavalla mentiin vuoron perään rintaa tai selkää. Lähdettiin pillin vihellyksellä. Sitten lyhennettiin matkaa ja uitiin 8×12,5 vaparia lujaa puoliväliin allasta ja loppumatka löysää. 

Tällä kertaa ratajaot oli tehty niin, et uimarit oli jaettu neljälle radalle, ettei tule kolareita toisten kanssa. Uimarit oli eri radoilla vauhdin perusteella. Minä uin Inkan ja Ronin kanssa samalla radalla. Uitiin kaikki erilailla, mut vauhdissa pysyttiin. Minulta jäi osa uimatta, kun piti vaihtaa rataa triathlonien edestä toiselle radalle. Aika loppui. Uin 2475 metriä. 

Valmentajien ohjeita oli helppo kuunnella. Mutta kun kaikki uimarit uivat omaan tahtiin, valmentajat eivät ehtineet antaa palautetta. Käännökset oli aluksi hankalia. Keskityin niihin sitten paremmin. Olin treenin jälkeen poikki, ihan väsynyt.

Potkuja ja vauhtia

Lauantaina tuntui pirteältä ja hyvältä, kun sai illalla nukkua. Aamulla jumpattiin ulkona ennen uintitreeniä. Aamujumppaan kuului juoksua, kyykkyjä ja tasapainoharjoituksia. 

Meillä oli reilun tunnin uintitreenit. Silloin tuli uitua 2025 metriä. Treeneissä piti kiinnittää huomiota potkuihin ja vauhtiin. Sekauinnissa uitiin taas perhosesta vaparin. Kädet ei vielä ui perhosen käsivetoa. 

Sen jälkeen mentiin käsivetoja 2×200 metriä pullarilla ja lättäreillä. 

Vaparia mentiin lähdöllä kovaa 10× 50 metriä. Se oli haastavaa, kun piti kiristää vauhtia ja uida nopeammin. Lopuksi vielä uitiin 8x 25 metriä välineillä, puolet delfaripotkuilla ja puolet vaparia. 

Taas oli rankat treenit. Teki hyvää uida kovaa. Nämä olivat ainoat uintitreenit lauantaina niillä, joilla oli lajinvaihto iltapäivällä. 

Memo-tanssia Pajulahdessa

Ruokailun jälkeen lepäilin ja pakkailin matkalaukkua valmiiksi. 

Iltapäivällä tutustuttiin muihin lajeihin. Lajinvaihtotreeninä mulla oli salibandy, jota halusin kokeilla pitkästä aikaa. Siinä päästiin liikkumaan kentällä pallon perässä juoksemalla. Harjoiteltiin sählypallojen syöttöä kaverin kanssa. Pelattiin pienissä porukoissa. Hiki siinä tuli. Tykkäsin kovasti, sai syötellä ja pelata. Ei ollut vaikeaa.

Illalla oli oheistreeni sambatanssia ja memodancea sekä TaTU:n valmentaja Jarkon vetämä faskiavenyttely lihaskuntohuolto. Samba oli ihan uusi juttu ja kuviot meni hyvin. Se oli kivaa. Memodance oli samaa kuin temppu, taito ja tasapainoleirillä. Faskiavenyttelyissä paikat aukesivat erilaisten venyttelyjen myötä. Pystyy paremmin uimaan, kun paikat aukeavat. 

Päivä oli kaiken kaikkiaan kiva. 

Pyramidiuintia

Sunnuntaina oli vielä yksi uintitreeni. Se käynnistyi ulkona aamujumpalla, jossa tehtiin samoja venyttelyitä kun lauantaina. Sen jälkeen päästiin uimaan.

Vuorossa oli pyramidiuintia, jossa piti uida kovaa viimeisenä ja löysää aluksi. Pyramidiuinti oli mulle ihan uusi juttu uimisessa. Piti uida ensin huipulle ja sieltä alas vauhdikkaasti. Käytettiin osassa kohdissa urheiluvälineitä. 

Pyramidiuinnissa oli 100 m sekaria, 200 m vaparia, 300 m vaparin potkuja, 400 m vaparia, 300 m vaparin potkuja räpylöillä ja laudalla, 200 m vaparia ja 100 m sekaria. Piti aina kuunnella kierroksen lopulla, mitä seuraavaksi tapahtuu ja ehtiä uida.

Treenin lopuksi uitiin vapariviestiä kuuden hengen joukkueena. Matkaa tuli uitua 2325 metriä.

Ensi viikolla hyödynnän leirin ohjeita omatoimisissa treeneissä.

Temppu, taito ja tasapaino -leirillä Pajulahdessa

Viikonloppuna olin Special Olympicsin järjestämällä Temppu, taito ja tasapaino -leirillä Pajulahdessa.

”Leirillä harjoitellaan monipuolisesti urheilijan taitoja, tasapainoa ja muita tärkeitä ominaisuuksia, jotta sinusta tulisi vielä parempi urheilija. Leirillä ei harjoitella suoraan mitään tiettyä lajia, vaan tehdään kaikkien lajien urheilijoille sopivia harjoitteita.”

Huonokuuloisuus heikentää tasapainoa. Halusin leirille, koska tarvitsen tasapainoa talvella laskettelutreeneissä. Tasapainoa tarvitaan käännöksiin ja yhdellä jalalla lasketteluun. 

Leirillä oli urheilijoita muun muassa taitoluistelusta, rytmisestä voimistelusta, koripallosta, uinnista ja jalkapallosta. Vanhojen kavereiden näkeminen piristi. Tapasin uusiakin kavereita. Oli myös kaksi uutta valmentajaa. Valmentajat olivat mukavia.

Meidät jaettiin neljään ryhmään. Minun ryhmässä oli yhdeksän urheilijaa. 

Paljon erilaisia harjoituksia

Ryhmässä tehtiin kaikki valmentajien neuvoja kuunnellen. Leirillä harjoiteltiin ulkona temppuradalla erilaisia juttuja: pölkyn pyöritystä, kahvakuulan vetämistä, köyden päällä kävelyä, sixsax juoksua, jossa kädellä piti koskettaa tötteröitä, tasajalkahyppyjä viivojen päällä, kivillä rinnalta ylös nostoa käsillä, köydellä ylös rinnettä nousua. 

Sisähallissa harjoiteltiin myös. Mentiin keppien yli niin, että keppi kantapään alla hieroo jalkapohjat. Sitten laitettiin kaveri liikkumaan. Keppiä liikuteltiin kaverin edessä ja katsottiin mihin päin kaveri onnistuu väistämään. Se sujui hyvin. Onnistuttiin parin kanssa molemmat väistämään.

Lopuksi tasapainoteltiin keppien päällä. Aluksi keppien päällä tasapainottelu oli erityisen haastavaa. En meinannut löytää asentoa. Sitten se löytyi.

Illalla oli venyttelyä, lihaskuntoa ja discoilua tanssistudiossa. Se oli hauskanpitoa kavereiden kanssa. Kavereiden kaa juteltiin, naurettiin ja tanssittiin biisien tahtiin. Kiva iltaohjelma! 

Sunnuntaina oltiin vielä ulkona. Alkuun venyteltiin. Kuntopiirissä oli erilaisia venytyksiä ja rentoutusta patjojen päällä. Se oli erilainen päivä. Hymyilytti, kun tuli uusia vinkkejä venytyksiin. Oli kivaa tehdä uusia liikkeitä. Ne ei ollut vaikeita.

Lopuksi saatiin harjoitusvihko, jossa on kotiin tekemistä ja hyviä ohjeita kotona venyttelyyn. Kotona pystyy tekemään kuntopiiriohjelman ja seinää vasten punnerrukset. Harjoitukset auttavat urheilijaa venyttelemään sekä pitämään kuntoa yllä. Ne on hyväksi uimarillekin.

Tykkään urheilla muutenkin vapaa-ajalla. Pidän pari lepopäivää viikossa. Lepopäivät ovat tärkeitä, ja unirytmistä huolehtiminen.

Uudestaan!

Mukava leiri oli. Mukavinta oli uusien tehtävien teko temppuradalla. Erityisesti hauskaa oli narusta kiinnipitäminen ja nousu rinnettä ylös.

Haluan uudestaan samanlaiselle leirille. Leiriltä sai hyviä neuvoja lasketteluun ja venytyksiin. Sain harjoituksia tasapainoliikkeisiin. Oli kivaa. 

Tykkään käydä Special Olympicsin leireillä, koska saan omatoimitreeneihin vinkkejä siitä, missä pitää jotain hioa ja saan uusia kavereita. Toivon, että pääsen Special Olympics kilpailuihin ulkomaille, kun olen treenannut yksin, porukassa ja perheen kanssa.

 

Käsivetojen harjoittelua

Maanantaina matka suuntautui jälleen Ylöjärvelle ohjattuihin uintitreeneihin. Paluu kisakuntoon alkoi treeneissäkin rauhallisella ja kevyellä tekniikkapainotteisella harjoittelulla. Uintimatkaa kertyi 650 metriä. Se on Tinjalla tähän mennessä kaikkien aikojen lyhin treeneissä uitu matka.

- Maltan kisoihin treenaus alkoi. Uin ennen treenejä selkäuintia ja rintauintia, molempia 100 metriä. Treeneissä otin rauhallisesti 4 x 50 metriä rintaa starttihypyllä ja 5 x 50 metriä selkää. Katsottiin tekniikkaa: lähdöt, käännökset, maaliintulot, potkut ja käsivedot. 

- Rintauinnin potkut menivät hyvin. Rinnassa piti kiinnittää huomiota käsivetoihin. Mulla on ollut liian pitkä liuku, ja se on hankaloittanut käsivetoja. Käsivedot ei ole ajoittunut oikein potkuihin nähden. Sitten liuku pitää olla hyvä, kädet suorana, ei liian koukussa. Mulla on jäänyt kyynärpäät koukkuun ja lähelle vartaloa. Pitää huomioida, että leuka ei nouse liian ylös. Käännökset ja maaliintulo menivät niin kuin pitikin. 

- Selässä harjoiteltiin asentoa, ettei pää mene liian syvälle veteen. Katson kattoon ja mulla leuka nousee vähän liian ylös. Sitten piti laskea käännöksen ja maaliintulon käsivedot lippusiimalta. Valmentaja neuvoi, että käsi pidetään suorana ennen seinää, kun teen käännöstä. Maaliin tullessa pitää jättää viimeisen vedon jälkeen käsi suoraksi. Rauhallisella vauhdilla käsivetoja tuli lippusiiman jälkeen 9-10.

Keskiviikon treeneissä uintimatka kasvoi kilometriin. Harjoittelu keskittyi maanantain tavoin tekniikkaa. Rintauinnin aikana piti keskittyä jälleen käsivetoihin ja selkäuinnissa vartalonkiertoon.

- Molemmissa lajeissa oikean käden sormet jäivät uidessa haralleen. Silloin ei pääse kunnolla eteenpäin, koska veden vastus ei ole hyvä. Sormet pitää yrittää saada kiinni toisiinsa. Ne tarvitsee harjotusta.  Vasemmassa kädessä ote oli ihan hyvä. 

- Rintauinnin liu’ut olivat parempia kuin maanantaina. Käsivetojen jälkeen pitää vielä saada rintaa nousemaan.

- Selkäuinnissa samalla kun tekee käsivetoja, niin vartalon pitää kiertää vähän. Sain tuntuman, miten se menee.

Tähän mennessä kaikissa treeneissä on keskitytty lähinnä uimiseen ja sen tekniikkaan. Jatkossa tavoitteena on myös voimaa lisäävät harjoittelut. 

- Valmentaja ehdotti puntteja, kahvakuulaa ja jumppamattoa omatoimiseen kuivaharjoitteluun. Punteilla ja kahvakuulalla treenataan ranteita. Hän tekee myöhemmin omatoimiohjeet.

Kevyt laskeutuminen harjoitteluun

Koko talven Tinjan ajatuksissa siinsivät Himoksen alppihiihtokisat. Hän oli treenannut ahkerasti ja tiesi osaavansa lasketella paremmin kuin vuosi sitten. Tähtäimessä oli edellistä talvea parempi aika. Kisat pidettiin lauantaina, mutta kuinka ollakaan - Tinja sairastui lomaviikolla, eikä voinut lähteä kisoihin.

- Urheilu on mulle tärkeää. Haluan urheilla ja kisata. Mä odotin näitä kisoja. Harmittaa, kun en päässyt kisaamaan. Mut ei kannata harmitella. Uusia kisoja tulee. Paranen nopeammin. En ota riskiä et sairastun uudelleen. 

Himoksen kisarinteessä harjoittelu ei johtanutkaan kisoihin.

Moni huippu-urheilija lähtee tärkeisiin kisoihin toipilaana. Marcus Sandell teki siihen mennessä uransa parhaan tuloksen suurpujottelussa. Aino-Kaisa Saarinen oli paras suomalaisnainen Salpausselän hiihdon yhdistelmäkisoissa. Mira Potkonen sai nyrkkeilyssä 11. Suomen mestaruuden. Tavoitteena on kuitenkin kisata täysin terveenä.

Tinjan sairaus oli lievä. Siihen liittyi vain kaulan yläpuoleisia (nuha, tukkoisuutta, kurkkukipu) oireita. Kisat olisivat olleet aikaisin lauantaiaamuna. Sitä varten Special Olympics alppihiihtäjille oli järjestetty yhteismajoitus. Niinpä päätös kisoihin lähdöstä piti tehdä jo torstai-iltana. Tilanne oli jo melko hyvä, mutta vielä oli hieman tukkoisuutta. 

Urheilemisen aloittamisesta sairastamisen jälkeen löytyy erilaisia suosituksia. Urheilulääkäri Pippa Laukan mukaan sairasteluvaiheessa voi vuodelevon lisäksi tehdä hyvin kevyitä lihaskuntoharjoitteita, venyttelyä, jaloittelu sekä palauttavia ja huoltavia harjoitteita. Niillä ehkäistään mahdollisia levon tuomia lihasjumeja sekä suorituskyvyn laskua. Liian aikainen rankan treenaamisen aloittaminen hidastaa toipumisprosessia, saati kilpaileminen. 

Kevyellä liikunnalla paluu arkeen

Tinjallakin oli tarve päästä hetkeksi jaloittelemaan. Koska sairaus ei edellyttänyt vuodelepoa, hän kävi viikon puolivälistä lähtien päivittäin hetken ulkoilemassa. Pieni kävelylenkki rauhalliseen tahtiin kotiympäristössä virkisti. Aktiivisuusrannekkeen mukaan matalatehoisen lenkin aerobinen vaikutus oli aloittelijoille ja takaisin harjoittelun pariin palaaville tarkoitettua palautumista.

- Ihan hyvältä tuntui. Sain liikkua ja piristyin ulkoilmassa. Mul on parempi olo. Huomenna pikkuisen pidempi lenkki.

Terveyssuositusten mukaan kevyen tai kohtuusuoritteisen liikunnan voi aloittaa sairauden jälkeen sitten, kun yleisoireet, eli kuume, väsymys, lihas- ja nivelkivut sekä kiihtynyt leposyke, ovat poissa. Koska perjantai oli oireeton, aloitti Tinja lauantaina toipilaalle suositellun varovaisen liikunnan.

 

Aloitusvaiheen määrän ja tehot pidetään maltillisena. Liian rankka aloitus voisi aktivoida viruksen uudelleen, ja antaa sille taas otteen kehossa. Kävelylenkki piteni jälleen hieman ja lisäksi ohjelmassa oli reilun puolen tunnin rauhallinen venyttely koko keholle.

- Hyvältä tuntui, sain kaikki lihakset aukeamaan. Jäi hyvä olo, tuumi Tinja venyttelyn jälkeen.

Aktiivisuusranneke helpottaa treenin tekemistä.

Maanantain uintitreenejä ajatellen Tinja lähti sunnuntaina kokeilemaan uimista kahden viikon tauon jälkeen. Tavoitteena oli uintia omaa kehoa kuunnellen. Ennen altaaseen menoa oli lämmittelyä altaan reunalla. Siihen kuuluivat myös käsien ja jalkojen venyttelyt. Mittariin kertyi 1050 metriä rauhallista verryttelyuintia, jossa syke pysyi rauhallisena.

- Uiminen tuntui mukavalta ja sain ajatukset muualle. Keskityin vaan treeneihin, mitä tein. Olo tuntui normaalilta uidessa ja sen jälkeen illalla. Treenit lisäsivät tunnetta paranemisesta.

Stipendi ilahdutti

Tulevien viikkojen treenien tavoite on selkeä. Keskiviikkona tuli siitä iloinen muistutus: Tinja ja 67 muuta paraurheilijaa saivat stipendin paralympiarahastosta. Para-stipendillä korjataan vammaisurheilijoiden sosioekonomista asemaa ja tuetaan urheilusta aiheutuvia ylimääräisiä kuluja. 

Saadulla stipendillä on Tinjallekin suuri merkitys. Tinjan 300 euron stipendi on tarkoitettu kattamaan osa Maltan kisamatkan kustannuksista. Special Olympics urheilijana hänellä ei ole sponsoreita, vaan hän maksaa itse kaikki kisoihin ja kisamatkoihin liittyvät kulut.

- Yllätyin positiivisesti, et sain stipendin. Tää on uskomatonta. Tuntuu todella hyvältä.

Alppihiihtoleiri Suomulla

Special Olympics rinneurheilijoille järjestettiin alppihiihdon ja lumilautailun leiri Suomulla. Edessä oli kaksi ja puoli päivää rinteessä. Paikat olivat edellisvuodesta tuttuja.

Napapiirillä sijaitseva Suomutunturi on 410 metriä korkea. Suomutunturilla on 10 rinnettä, joista viisi on valaistu. Korkeusero rinteissä on 250 - 200 metriä. Korkeuserolla mitattuna Suomutunturi on Suomen viidenneksi suurin hiihtokeskus.

Tampereelta Suomulle on matkaa 800 km. Tinja matkusti leirille yhteiskuljetuksella. Yhteiskuljetus lähti Vantaalta. Tinjalle lähin mahdollisuus nousta kyytiin oli Keski-Suomessa. 

Juna Jyväskylään lähti yhdeksän maissa. Kaikki tavarat oli laitettu valmiiksi jo illalla uintitreenien jälkeen. Tinjan aamu on verkkainen, joten herätys oli kuudelta. 

Reissuun lähtö jännittää aina, siksi aamu sujui normaalia joutuisammin. Niinpä Tinja oli menossa bussilla kohti rautatieasemaa jo ennen kahdeksaa. Kaveri oli saattamassa matkaan. Se helpotti ison suksipussin ja matkalaukun kanssa liikkumista.

- Olen lähdössä leirille iloisella ja reippaalla mielellä. Leiriodotuksia on se, että pääsee laskettelemaan rinteisiin: odotan lisää vinkkejä ja ratatreeniä. Odotan, että olisi mahtava leiri ja saa viettää aikaa kavereiden kaa. Kiva nähdä leirikavereita. 

Bussimatkan ja junamatkan jälkeen oli vuorossa automatka. Vantaalta lähtenyt yhteiskuljetus otti Tinjan ja toisen leiriläisen mukaan Jyväskylän Matkakeskuksesta. Kuusi leiriläistä ja husky-koira matkasivat 6 + 1 paikkaisella autolla pitkän päivän.

- Hyvin meni matka. Pysähdyttiin vaan kerran syömään. Yksi pitkä tauko Oulussa, sit oli tankkaustauko. Kuuntelin musaa ja katsoin Netflixiä matkalla. Osa porukasta nukkui. Saimin kaa juttelin vähän. Oltiin klo 20:49 perillä.

Kokonaisuudessaan Tinjan matkustamiseen kului yli puoli vuorokautta, reilut 13 tuntia.

Treenit alkoivat heti perjantaiaamuna. Ilma oli pilvinen ja vähän sumuinen. Aamun harjoitukset pidettiin mäntymetsän ympäröimässä Itä-Suomun Uunon rinteessä sekä Kotarinteissä. Iltapäivällä ratalaskuharjoitukset olivat eturinteiden puolella Revontulirinteellä. Rinteet olivat erinomaisessa kunnossa.

- Aamutreenit menivät hyvin rinteissä. Harjoiteltiin aurakäännöstä sauvoilla ja ilman sauvoja. Aurakäännöksessä pitää kädet viedä jalan nilkan kohdalle ja kääntyä auraamalla ja mennä vaan suoraan. Sitten käännytään vastakkaiseen suuntaan. Käännös on vähän vaikea tehdä. 

- Sitten harjoiteltiin niin, että paino siirtyy puolelta toiselle kanttaamalla. Ei enää aurausta, vaan sukset lähekkäin niin, että vartalo kiertää. Vartalonkiertoa tehdessä käsien paikat vaihtuu vasemmalle ja oikealle mentäessä.Vasemmalle käännyttäessä piti olla oikea käsi ylhäällä, vasen alhaalla. Oikealle käännyttäessä piti olla vasen käsi ylhäällä, oikea alhaalla. Välillä meni kädet väärin. Kädet meni sekaisin.

- Iltapäivällä mentiin vapaalaskua ja rataa parissa eri rinteessä. Mentiin aamun harjoituksia ja sitten rataa ilman sauvoja kolme kertaa. Rinteet olivat hyvin lumetettu, että pystyi laskemaan rauhallisesti, mut vauhdin piti olla hyvä. Rata oli helppo mennä, kun keskittyi vaan rataan, vauhtiin, käännöksiin. Piti mennä läheltä tolppaa. Vauhti oli parasta, ja rohkeutta löytyi.

Lauantaiaamun sää oli pilvinen, ja satoi lunta. Iltapäivällä sää muuttui puolipilviseksi ja aurinko paistoi välillä pilvien välistä. Sekä aamupäivän että iltapäivän harjoitukset aloitettiin eturinteiden puolella lastenrinteessä. 

- Lastenrinteessä harjoiteltiin oikea käsi ylhäällä, vasen käsi alhaalla vasemmalle mentäessä, oikealle mentäessä oikea käsi alhaalla, vasen käsi ylhäällä. Se sujui todella loistavasti, paremmin kuin eilen.

Alkuharjoitusten jälkeen siirryttiin hissillä Itä-Suomun puolelle Uunon rinteeseen. Molemmilla harjoituskerroilla oli tekniikkaharjoituksia, viisi ohjattua ratalaskua ja yksi vapaa lasku. Vapaassa laskussa saa lasketella ja harjoitella omaan tahtiin treenissä opittuja asioita ankkurihissille. Sen jälkeen mennään hissillä ylös ja uudestaan radalle.

- Aamulla rataa mentiin eri harjoituksia tehden. Todella hyvin onnistui ne harjoitukset. Kokeiltiin toisella sauvalla tehdä sivulle isoa ympyrää ja toinen oli ilmassa. Sitten oli sauvat väärinpäin, sitten sauvat kolmioasennossa.

- Iltapäivästä mentiin rataa ilman sauvoja Uunon rinteessä. Tehtiin tekniikkaharjoituksia. Meillä oli kaks rataa yhden laskun aikana. Ylämäki oli jyrkempi. Alempana mäessä oli loivempi rata, siellä tehtiin samaa juttua.

- Piti muistaa tehdä vartalokäännöstä, kun koskettiin ratatolppia.Vasen käsi lähtee edellä koskettamaan tolppaa ja sit vaihtu käsien paikka vartalonkiertoa tehtäessä. Sukset piti olla lähekkäin lasketellessa sekä maaliin tultaessa. Vauhti oli todella reipasta, kovaa ja kiihtyvää. Loivemmalla radalla mentiin molemmat kyynärpäät polvissa pitäen.

Sunnuntaina oli vielä yhdet aamuharjoitukset ennen leirin päättymistä. Sää oli aluksi aurinkoinen, mutta vaihtui pilviseksi. Harjoitukset alkoivat tuttuun tapaan lastenrinteessä. Sen jälkeen siirryttiin aiempia rinteitä astetta vaikeampaan Revontulirinteeseen.

- Tänään tehtiin aloitusrinteessä ihmisrata, et piti kiertää kavereiden välistä. Se oli hauskanpitoa. Sit lasketeltiin rataa eturinteissä, mutta ekana kokeiltiin mennä kanttausta. Minulla oli todella hyvä ja reipas vauhdikas lasketteluvauhti.

Leirin treenit olivat Tinjan mielestä todella rankkoja, mutta menivät hyvin. Rinneharjoitusten lisäksi leiriläiset valmistautuivat yhdessä treeneihin. Joka aamu ennen rinteisiin menoa lämmiteltiin lihaksia päivän koitokseen. Illalla oli yhteinen palauttava jumppa. Niiden avulla leiriläisille muistuteltiin, että lihashuolto kuuluu treenaamiseen. Lihasten täytyy päästä palautumaan, että voi tapahtua kehitystä. 

- Treeneistä vaikein osuus oli radalla laskettelut. Vaikeinta oli pitää kyynärpäät polvissa lasketellessa. Löysin sisäisen rohkeuteni radalla. Keskityin käännöksiin ja rataan. 

Leirin lähtöhetkeen liittyi pientä draamaa: Yhteiskuljetusauto jäi jumiin hotellin parkkipaikan vesilätäkköön. Hinaustraktorin ja leiriläisen isän avulla päästiin lopulta matkaan. Aikataulu venyi sen verran, että Jyväskylässä oltiin vasta hieman ennen yhtätoista illalla. Onneksi oli yöpaikka tiedossa ja maanantaina vapaata, sillä kodin suuntaan ei liikkunut enää yksikään julkinen kulkuneuvo.  

Neljän päivän reissusta puolet meni matkatessa. Kannattiko lähteä Suomulle asti leirille? 

- Kannatti lähteä. Parasta oli se, et sain uusia harjoitusvinkkejä leiriltä. Näin kavereita. Olen viihtynyt ja oppinut uusia asioita. Leiri ja valmentajat olivat tosi mahtavia. 

Vauvauimarista Special Olympics uimariksi ja parauimariksi

Isän mielestä Tinjan selkäuinnin potkuissa oli vielä hiomista. Sukeltaminen sen sijaan sujui oikein mallikkaasti.

Uiminen tukee motorista kehitystä. Siksi uiminen on hyvä laji myös kehitysvammaisille. Tinjan matka uinnin pariin alkoi jo muutaman kuukauden iässä. Hän osallistui vanhempiensa kanssa vauvauintiin. Vauvauinnissa tavoitteena on kehittää lapsesta veden ystävä. Tinjasta kasvoikin todellinen vesipeto, joka on aina osannut iloita uimisesta. 

Vauvauinti ei opeta vielä uimaan, mutta se opettaa yhden tärkeän taidon: pidättämään hengitystä veden alla. Vauvaikäisellä on sukellusrefleksi, joka estää veden pääsyn lapsen hengitysteihin. Refleksi häviää vähitellen noin vuoden ikään mennessä. Kun lapsi harjoittelee sukellusta ennen refleksin häviämistä, hän oppii pidättämään hengitystä, jos hän joutuu veteen. Taidosta on apua varsinaista uimataitoa harjoitellessa.

Tinjan kanssa jatkettiin uimista etenkin kesäisin, ja vähitellen hän saavutti uimataidon. Pohjoismaissa uimataitoon kuuluu se, että osaa ja uskaltaa hypätä veteen niin, että pää menee veden alle. Sen jälkeen tulee päästä pintaan ja pystyä uimaan. Uimataitoinen uimari jaksaa uida yhtäjaksoisesti 200 metriä. Vähintään 50 metriä siitä on selkäuintia. 

TaTU:n parauinnin kilparyhmän pääsyvaatimuksena on 200 metrin uimataito. Parauimareiden kuluneen viikon teemana oli selkäuinti. Maanantain ohjatussa treenissä uitiin yhteensä 1275 metriä. Se on 51 kertaa uima-altaan mitta, kun harjoitellaan 25 metrin altaassa. 

- Harjoittelin selkää tänään käännöksillä ja maaliin tulolla. Tekniikassa piti mennä pelkkiä käsivetoja 50 m ja toiset 50 m pullaria apuna käyttäen. Treenit oli kovimmat, kun piti nopeuttaa käsivetoja ja potkuja. Käsivetoihin piti saada nopeutta. Ne olivat minulla hitaita.

- 200 kestävyystestissä piti uida 4 kertaa 50 m täysillä. Hyvin onnistui, kun tein reippaasti käännöksen ja uin altaan päästä päähän laskien käsivedot lippusiiman kohdalta. Käännöksissä ei saa hidastella, eikä mennä liian pohjaan kääntöliu’ussa. Käsivetojen laskut lippusiimalta menivät hyvin, ja uskalsin olla kurkistelematta. Oli helppoa, koska sitä on treenattu. Välillä laskut menevät sekaisin käännöstä tehdessä.

Keskiviikon treeneissä uitiin 1250 metriä. Selkäuinnin lisäksi uitiin hieman kaikkia muitakin uintilajeja: vapaauintia, rintauintia ja perhosuintia. 

- Eniten mä tykkään vaparista, koska siinä saa keskittyä hengitykseen ja maaliin tuloon täysillä. Vapari on helpoin laji mulle ollut aina.

- Rankat treenit olivat tällä kertaa, mutta menivät loistavasti. Selkäuinti sujuu jo tosi hyvin. Rinta meni tänään loistavasti. Valmentaja katsoi potkut ja sanoi, että olivat hyvät. Perhosuinnin potkuja täytyy treenata, sanoi valmentaja. Potku on huono. Perhosuinnissa potkun pitää lähteä lantiosta. Se pitää saada pysymään rytmissä. 

Perhosuinnissa on niin sanottu delfiinipotku. Siinä molemmat jalat liikkuvat yhtä aikaa. Liike lähtee voimakkaana lantion liikkeenä ja jatkuu aaltomaisesti nilkkoihin saakka. Hyvä potku edellyttää joustavaa nilkkojen liikettä. Siinäpä jälleen yksi motorinen haaste Tinjalle.