Pitkän radan SM-uinnit Porissa

Lähdön hetki, Pori kutsuu.

Alkuviikosta olo oli jo normaali. Pääsin töihin ja alkoi tulla pikku kisajännitys. Tiistaina pakkailin tavaroita ja kävin kaupasta kisaeväitä.

Keskiviikkona söin aamupalan, ja pakkailin vielä loput tavarat. Sitten olin valmis uinnin pitkän radan SM-kisoihin. Lähdin kävelemään ajoissa, ettei tullut kiire. Bussi lähti uimahallilta. Matka sujui musaa kuunnellen ja juttelen kavereiden ja valmentajan kanssa. Mentiin suoraan hotellille ja saatiin huoneet.

Harjoittelin aikaisin nukkumaanmenoa. Mulla oli oma täristinherätyskello mukana ja laitoin myös rannekkeen kännykän kautta hälyttämään. Ensimmäisenä kisapäivänä herätys oli jo kuudelta ja aamupalalle mentiin klo 6.30, sillä hallilla piti olla kahdeksalta verraamassa. Tuplaherätys oli hyvä, nukuin yön hyvin. Aamuherätys tuntui mukavalta, ja olin pirteä.  

Hallille mentiin kävelen. Sinne oli matkaa alle kilometri.

Mulla oli 100 metrin selkäuinti heti aamusta. Verrasin kevyesti 200 m. Hyvin mahtui verraamaan, kun parauimareille oli varattu oma rata. Parauimarien kaikki verrat oli kisahallilla.

Ennen kisauintia oli pikku jännitys. Muistin juoda ja venytellä ennen omaa uintiani. 100 metrin selkäuinti meni hyvin. Uinti tuntui kivalta ja käännös sujui. Olin ylpeä itsestäni, sillä tein oman ennätykseni. Se ei vielä riittänyt sijoitukseen, vaikka virallisen tuloksen sainkin. Loppujakson rentouduin ja juttelin kavereiden ja valmentajan kanssa. 

Lounas syötiin koulun ruokalassa, ja sen jälkeen oli uusi verryttelyuinti kisa-altaassa. Mulla oli 50 metrin perhonen edessä. Sitä ennen ei jännittänyt yhtään. Ennen keräilyä verrasin vielä parauimareille varatussa tilassa viimeiset 50 m ja päälle vielä venyttelyt. 

Perhosessa starttilähtö tuntui hyvältä. Lähtö sujui niin kuin oli harjoiteltu, mutta aika jäi alle aiemman aikani. Vähän petyin, mutta ei se mitään, tein kaikkeni. Vasta toinen kerta, kun uin kisoissa perhosen. Treenaus jatkuu syksyllä.

Perhosen jälkeen oli väsynyt olo, mutta tein vielä palauttavan verran ennen iltajakson päättymistä. Kaksi lajia samana päivänä saa illalla väsyttämään. Uinnin jälkeen pääsin päivälliselle ja hotellille lepäämään. Se oli hyvä, sillä toinen kisapäivä olisi pian edessä. Uimapuku ei ihan ehtinyt kuivua.

Toisena päivänä oli vaan 50 m vapari. Se oli alkuiltapäivästä. Pääsin jo aamulla verraamaan 200 m ja ennen omaa lajia vielä 50 metriä parauimareille varatuilla radoilla. 

Vaparin starttilähtö meni hienosti, mutta olihan se rankka uinti. Tein oman ennätyksen. Olin ylpeä saavutuksestani ja siitä, kun voimat jäivät altaaseen. 

Lounaan jälkeen pääsin hotellille lepäämään ja laittamaan kamoja kuivumaan. Katsoin myös telkkarista Muumilaakson tarinoita ja Pikku Kakkosta. Päivälliselle mentiin koululle. 

TaTU:n parauimarit ja valmentaja kisatunnelmissa

Kolmantena kisapäivänä sain nukkua kavereita pidempään, kun mulla oli 50 m selkäuinti vasta illalla. Lähdin aamupalan ja kamojen pakkailun jälkeen hallille. Huomasin matkalla, että olin jättänyt kisakulkukortin huoneeseen. Onneksi olin lähellä hotellia, et pääsin hakemaan sen. 

Sit reippain mielin hallille katsomaan kavereiden uintia. Heidän uinnin jälkeen mentiin syömään porukalla ja otettiin yhteiskuva. Mun kännykkä oli kuumennut käytössä, niin otettiin kavereiden kännyköillä.

Kisatauolla tultiin hotellille, niin sain levätä ja katsoa telkkaria. Olin jo lähdössä hallille, kun huomasin hotellikorttini jääneen huoneeseen. Pyysin respasta varakortin, et pääsin hakemaan sen. Kerkisin hakea, ja lähdin nopeasti odottamaan valmentajaa aulaan ja palautin varakortin. Kavereilla ei ollut uintia illalla.

Kuva: TaTU Tampere

Hallilla kiirehdin pukkariin ottamaan kamareppuni ja eväät. Ennen alkuverraa vähän tankkasin ja söin banaanin. Ensin tehtiin 50 m lyhyt verra parauimareille varatulla radalla. Pääsin verraamaan vielä 200 m selkää lähempänä kisalähtöä. 

Selän lähtö meni nappiin ja aika parani. Viimeinkin sain uitua 50 metrin selurin alle minuutin eli tein oman ennätyksen. Aika tasainen uinti oli. Uinnin jälkeen tein loppuverran ja kävin kylmäaltaassa. Muut odottivat, ja päivällinen mentiin syömään porukalla. Kävelin kavereiden kanssa hotellille. Sain uintikamat kuivumaan ja pakkailin vielä aamuksi kaikki mukaan. Kotiinlähtö kisojen jälkeen olisi suoraan hallilta. 

Sunnuntaiaamuna pakkailin loput tavarat ja otin kaikki mukaan aamupalalle ja hallille. Oli viimeiset kisalajit edessä. Aamulla uin 50 m rintaa. Ehdin verrata ennen sitä 300 metriä. Tankkasin vähän ja ennen keräilyä ehdin vielä verrata ja venytellä. 

Starttilähtö oli terävä ja sain hyväksytyn ajan ja WPS-pisteitä. En yltänyt ennätykseeni, mutta aika ei jäänyt paljon allekaan. Hyvä uinti oli. Rintauinti on aina haastava. Tein loppuverran ja pääsin suihkun kautta syömään.

Illalla oli vielä 100 metrin vapari edessä. Ennen iltajaksoa verrasin 200 metriä ja harjoittelin starttilähtöä. Tankkasin taas hieman. 100 metrin vaparissa eka 50 metriä meni lujaa, aika oli vielä parempi kuin ennätykseni 50 metrin vaparikisassa. Toisella 50 metrillä pistin kaikki loput voimat peliin ja tein taas oman ennätyksen. 

Sen jälkeen oli kisojen viimeinen loppuverra. Kävin myös kylmäaltaassa. Kisat olivat osaltani ohi. Sain kaikista uinneista virallisen ajan ja neljästä SM-tuloksen. Lisäksi tein neljä omaa ennätystä. Olin tyytyväinen. Menin kahvioon vielä juttelemaan ja odotettiin parauimareiden kanssa muita tatulaisia. Oli kotiinlähdön aika. Nyt alkaa ainakin kahden viikon treenitauko. 

Biljardikisoissa

Alkuperäinen kuva: Voimavirta

Torstaina oli ensimmäinen lepopäivä lauantain kisoja varten. Pääsin pitkästä aikaa Iltikselle kavereita näkemään. Ennen Iltalinjalle lähtöä siivosin kotona ja järjestelin tavaroita paikalleen, koska äitini oli tulossa yöksi.  

Perjantaina järjestetään Tampereella kehitysvammaisten biljardin SM-kisat. Menin Iltalinjalle harjoittelemaan biljardikisoja varten. Pääsin pelaamaan yhden pelin biljardia. Pelasin Lahdesta tulevien kahden tutun kanssa, joihin olin tutustunut Special Olympics talvilajileirillä. Hyvin sujuivat pelit ja sain palloja pussiin. Oli mukava ilta. 

Kuinka kauan olet harrastanut biljardia? 

- 8 vuotta olen harrastanut biljardia.

Mikä biljardin pelaamisessa on helppoa ja mikä vaikeaa?

- Helppoa on osua omaan palloon, mutta vaikeaa on saada ne oikeisiin pusseihin.

Mikä sai sinut ilmoittautumaan biljardi-kisoihin?

- Biljardin pelaaminen on kivaa kavereiden kaa Iltiksellä. Iltalinjan ohjaajat kertoivat kilpailusta viime viikon perjantaina. Olen ollut aikaisemmin kaksi kertaa Iltalinjan ohjaajien ja kavereiden mukana Helsingissä Biljardikisoissa.

Alkuperäinen kuva: Tampere Missio

Kilpailevat parit oli valittu etukäteen. Kisantoimitsija valitsi parit, jotka pelasivat vastakkain. Parit oli paperille kirjoitettuna. Pari vaihtui kisassa pelin jälkeen. 

Kisojen lajina oli 8-pallo. Ensin tehdään aloitussyöttö, että näkee, onko omat pallot yksiväriset vai kaksiväriset. Pelissä piti maalata pallot pusseihin. Maalaamisessa vastustajalle sanotaan ja näytetään mailalla, mihin pussiin lyödään pallo. Musta pallo lyödään viimeisenä. 

En ole ehtinyt harjoittelemaan biljardia Iltikselle, kun on ollut muita treenejä. Muistin aiemmilta vuosilta biljardisäännöt ja muistin kavereiden ja iltiksen ohjaajien neuvot vuosien varrelta. Osuin palloihin, vaikken saanut pusseihin. Pallo ei mennyt sinne reikään, minne halusin. Pallot vain pyörivät biljardipöydällä. Oli huonot lyönnit.

Tunnelma oli kova, ja kaikki yrittivät parhaansa pelatessa. Voitin ekan pelin, kun vastustaja löi mustan pallon perässä valkoisen pallon pussiin. Lopulta sain jaetun pronssisijan eli olin neljäntenä. 

Päivä päättyi Olkkariin ruokailuun ja muiden kanssa olemiseen. Kävin parin kaverin kanssa kiertelemässä kaupoissa. Ostin lahjan yhdelle kaverille lelukaupasta syntymäpäivää varten. Käveltiin takaisin Olkkariin. Illalla oli iltajuhla ja syötiin Omapolussa ruokaa, joka oli todella herkullista. 

Lyhyen radan SM-uinnit Vaasassa

Torstaina koitti syksyn kohokohta: kisamatka Vaasaan. Edessä oli neljä päivää täysihoitoa uinnin parissa. Reissu maksoi saman mitä syyskauden treenit, mutta oli sen arvoinen. Vaasasta palasi monta kokemusta rikkaampi uimari.

TaTU:n jengi lähdössä lyhyen radan SM-uinteihin. Kuva: TaTU:n Facebook 

Keskiviikkona alkoi kisamatka kohti Vaasaa. Aamulla piti pakata loput tavarat matkalaukkuun. Vähän jännitin lähtöä. Kisalajit jännitti ja uuteen paikkaan lähtö. Tiskasin odotellessa, ja järjestelin askartelutavaroita sarjaa katsoessa. Söin vielä lounaan ennen lähtöä. Katsoin, ettei valot jäänyt päälle. Lähdin roskien viennin kautta kävelemään kohti Kalevan uimahallia.

Yksi uintikaveri ja valmentaja tulivat samalla bussilla. Bussissa oli muitakin TaTUn uimareita. Kukaan heistä ei ollut tuttu. Lähtijöitä oli paljon, mutta bussi ei ollut täynnä. Toiminnanjohtaja otti porukasta kuvan ennen bussiin nousua. Matkalla kuuntelin musaa ja äänikirjaa Ellibsin kautta. Nukuin vielä vähän ja söin välipalaa. 

Välillä pysähdyttiin, ja osa kävi ostamassa evästä. Sitten ajettiin Vaasaan. Jäätiin bussin kyydistä uimahallin edessä pois. Päästiin uimaan verravauhdilla kisalajit. 

Lyhyen radan SM-uintien näyttämö

Uusi halli ja uudet altaat. 

Uitiin verra-altaassa. Se oli 25 metrin allas. Se oli erilainen kuin kotiallas, vähän kapeampi. Uimareita oli paljon, mutta hyvin mahtui verraamaan. Parauimarit saivat omat verraradat. Tuntui vähän erilaiselta uida uudessa altaassa. Verra-altaan päädyssä piti uida kaverin kaa vuoron perään verraa, ettei tuu kolareita. Tuntui hyvältä. Lihakset aukesivat jaloissa. Uin 350 metriä, kaikki 50 metrin lajit läpi. 

Uimisen jälkeen sai syödä ja suunnata hotellille majoittumaan. Päivällinen saatiin uimahallin kahviossa. Hallilta lähtiessä piti tilata taksi. Matka olis ollut puolitoista kilometriä, jonka olisi voinu kävellä, mutta uintikaveri ja valmentaja eivät jaksaneet kävellä ruokailun jälkeen hotellille. Tilattiin taksi. Se vei väärälle hotellille. Taksikuski kuuli väärin hotellin nimen, siksi suunnistus oikealle hotellille meni 100 metriä pieleen, nauratti kyllä. Asia järjestyi lopulta. 

Sain yhden hengen huoneen parisängyllä. Pääsin yksin nukkumaan ja purkamaan kamoja. Sain omaa rauhaa. 

Torstaina oli ensimmäinen kisa

Torstaina aamupäivän sai levätä, ja katsoin leffaa telkkarista. Iltapäivällä Tatun parakilparyhmäläiset lähtivät kävelemään uimahallille lounaan syöntiin ja minä valmistauduin ensimmäisen lajini uintiin. Uisin 50 metriä selkää. 

Pääsin treenaamaan kisa-altaaseen, joka oli puolitettu kahtia. Uin toiselle puolella selkää. Verrasin ennen kisaa 200 metriä. Sen jälkeen mentiin katsomoon. Uin verrassa suoraan kisauikkari päällä. En olisi ehtinyt vaihtaa verrauikkareista kisauikkariin. Ihan hyvältä tuntui uida kisauimapuku päällä verrakin. Kisatunnelma oli kova, kun muut tsemppasivat kavereitaan. 

Kisa-altaan reunalla

Valmentaja kulki mun kanssa keräilyyn ja tuli korokkeelle saakka. Vähän jännitti, ei paljoa. Pääsin altaaseen, ja valmentaja antoi kosketuslähdön. Lähtötilanne tuntui hyvältä. Selkäuinti meni hyvin. Aika parani edelliseen aikaan verrattuna. Sain uuden ennätyksen. Olin tyytyväinen.

Päästiin päivällisen syöntiin. Sen jälkeen lähdettiin kävelemään takaisin hotellille. Oli aika rauhoittua. Laitoin uintikamat kuivumaan, ja söin pienen iltapalan, ettei tekemäni sämpylät mene pilalle. Katsoin telkkaria vähän aikaa ja neuloin mallineuletta vähän. Kuuntelin äänikirjaa Ellibsin kautta.

Kahden lajin perjantai

Perjantaina sai levätä aamupäivän. Toinen kisapäivä alkoi iltapäivästä. Tuntui ihan hyvältä. Tunnelma oli korkealla. Alkuverrasin vähän ennen 100 metrin vaparia. Lähtötilanteessa tuntui ihan hyvältä, jännitys oli hävinnyt. Uinnissa meni kiihdytykset ja vikan vinstan uinti vauhdilla. Aika parani vähäsen.  

Seuraavana oli rinta. Ennen sitä sain verrata 50 metriä kevyesti. Tuntui jännittävältä uida kaksi lähtöä samassa jaksossa. Rinnassa vartalon rytmitys ei ollut kunnossa. Sitä ei oltu ehditty harjoitella treeneissä. Rinnassa tuli huonompi aika kuin edellisen kisan tulos. Mutta hyvä aika oli silti. 

TaTU:n parauimareiden edustus Vaasan kisoissa

Lauantaina mulla alkoi kisalaji jo heti aamulla. Ei ollut paljon lepoaikaa. Kävelin valmentajan kanssa hallille. Ehdin verraamaan ja venyttelemään. Ehdin tehdä nopeasti hitaan uinnin. Piti uida verravauhtia hiljempaa. Odoteltiin lähtöä kokoontumisten lähellä. Tunnelma oli edelleen hyvä.  

Mulla meni starttilähtö, käännökset ja maaliintulo ihan hyvin. Osasin vauhdittaa kaikki 50 metriset, että jaksoin koko matkan. En päässyt aiempaan aikaani, mutta ei aika ollut huono. Olen tyytyväinen et tein kiihdytykset ja lujan uinnin maalipäähän hyvin. Uinnista näki, mitä piti parantaa. Pitää vaan olla enemmän vauhtia käsissä ja uida lujempaa. Oman uinnin jälkeen jännitin kaverien 50 metrin uintia. 

Sunnuntaina mulla oli viimeinen kisalaji iltajaksossa. Sain nukkua vähän pidempää. Olen nukkunut hyvin kisareissussa ja saanut levättyä riittävästi.

Kun kaikki tavarat oli pakattu ennen puolta päivää, lähin kävelemään hallille. Pääsin pukkariin vaihtamaan toiset vaatteet, ja sen jälkeen söin lounaan valmentajan ja uintikaverin kanssa. Meillä oli viisi tuntia aikaa odotella kisoja. Oltiin aulassa, missä sain ladattua kännykkää ja varavirtalähdettä. Juteltiin ensi vuoden treenisuunnitelmista.

Verrasin alkuun 2×50 vu ja otin pari piikkiä lyhyesti. Verryttelyn jälkeen tuntui han hyvältä. Tällä kertaa söin pientä välipalaa ja join vettä ennen verraa ja verran jälkeen. Jaksoin paljon paremmin kun edellisinä kisapäivinä.

Viimeisen lajin lähdössä

50 metrin vaparissa aika parani todella hyvin. Lähtö sekä käännös sujuivat hyvin. Reaktioaika oli hyvä. Ei jännittänyt. Viimeiset voimat menivät siihen. Olin tyytyväinen. Kisan jälkeen sai loppuverrata omavalintaisen lajin. Verrasin 100 metrin selkää. 

Lähdin pesulle ja syömään. Palautin rannekkeeni joukkuejohtajalle vikana, ja hän palautti sen kisatoimistoon. Sitten kotimatkalle. Oli kivaa päästä muualle kisaamaan muiden Tatulaisten kanssa. Parasta oli uusien ennätysten saanti ja kokemus kisalajeista, jotka uin Vaasan SM-kisoissa. 

Viimeiset treeniviikot ja SM-kisat

Kisoihin harjoittelu jatkui aivan viime hetkiin saakka. Viimeisissä ohjatuissa harjoitteluissa oli mukana jälleen oma valmentaja. Hänen johdollaan käytiin läpi kisalajit. 

- Lähtöjen kanssa en oo varma. Kunhan keskityn ja kaikki menisi hyvin treeneissä. Käsivedot ja maaliin tulot pitää kanssa hioa kuntoon. Jarkko on onneksi pitämässä vikat treenit, niin voin keskiviikon aamupäivällä tehdä niiden neuvojen mukaan treenit, mietti Tinja ennen kesän viimeisiä harjoituksia ohjaajan kanssa.

- Rinnassa on hiomista: Rinnan potkuissa jalat suoriksi sekä potkut sivuille ja käsivedot pidemmälle eteen. Selkä ja vapari sujuivat, kertoi Tinja treenien jälkeen.  

Treenien lisäksi harjoituksissa pohdittiin kisavälineitä. Suosituksena oli oikeat kisauimalasit, jotka pysyvät uidessa silmillä tiiviimmin kuin nykyiset isohkot uimalasit.

Itsenäisillä harjoitteluilla kohti kisoja 

Vajaan kahden viikon aikana ehti olla neljät omatoimiharjoitukset. Itsenäisesti uidessa täytyy löytää tilaa muiden joukossa altaassa. Välillä se on helpompaa ja välillä vaikeampaa.

- Tykkään niistä, jotka tekevät tilaa altaaseen, et pääsee uimaan, tuumaili Tinja.

Juhannusviikon maanantaina matkaa kertyi 1600 metriä. Mukana oli myös nopeita kierroksia.

- Rankkaa teki uida kisalajit päästä päähän. Jaksoin, mut hengästytti aina päässä, kun pääsin sinne. Uin vuoron perään 50 m vapaauintia, 50 m rintauintia ja 50 m selkäuintia. 5-10 minuutin tauot päissä.

Myös keskiviikkona tie vei uimahalliin. Edellisenä päivänä kadonnut Maltan kisareissulta saatu juomapullo oli pudonnut tiistain treeneistä tultaessa. Sen vuoksi uiminen ei oikein maistunut. Myös vatsa alkoi oireilla. Mutta verryttelyvauhtiset matkauintitreenit tuli tehtyä ja uitua 1050 metriä. 

Välineurheilua?

Juhannuksen jälkeen, kisaviikon aluksi oli käynti silmälääkärillä. Silmä oli nyt täysin parantunut. Samalla reissulla Tinja valitsi itselleen kisalasit, uimalasikotelon ja ensimmäisen FINA-hyväksytyn kisauimapuvun. Jokaisessa urheilulajissa on tarjolla parempia ja huonompia varusteita.

Kisapuvut sisältävät kompressiota, joka tukee ja helpottaa uintiasennon löytymistä. Myös Tinjan valitsemassa puvussa on pientä kompressiota, mutta siinä ei kuitenkaan ole hiilikuitua, eikä se siten ole yhtä helposti yksilöllisesti muotoutuva. Harjoituspuvuksi ja ensimmäiseksi kilpauintipuvuksi suositeltu vaaleanpunainen puku tuntui mieluisalta valinnalta.

Uudet varusteet pääsivät heti testiin. Uinti ei vain vielä oikein maistunut entiseen malliin. Kisalajit tuli kuitenkin käytyä läpi verravauhdilla.

- Kisapuku oli hyvä ja sopivan kokoinen. Sillä oli hyvä uida. Puku oli sopivan tiukka, eikä tuntunut yhtään löysältä missään.

Viimeinen vastaava verryttelyvauhtinen uinti (1300 metriä) oli keskiviikkona. Uimisen jälkeen odotti ikävä yllätys: uimapuvun FINA-merkki osoitti irtoamisen merkkejä. Pukuja myyvässä liikkeessä ei ollut toista vaaleanpunaista Tinjan kokoista pukua, joten Tinja halusi käyttää ostettua pukua viikonlopun kilpailuissa. Takuuvaihto tehtäisiin kisojen jälkeen, kun toimittaja saisi vastaavan puvun varastoonsa.

Pitkän radan kisoissa

SM-kisoissa naisten 50 metrin parauintilajeissa oli osanottajia vain yhden erän verran. Siksi kaikki Tinjan kisalähdöt uitiin suoraan iltafinaalissa. Hänen tavoitteenaan oli parantaa omia ennätysaikojaan.

Torstaina olisi ollut 50 metrin perhonen. Siihen on vasta pientä alkutuntumaa, joten kisalajiksi siitä ei ole vielä pitkään aikaan. 

Perjantai-iltana uitiin 50 metrin vapaauinti. Vapaauintiin panostaminen näkyi uintisuorituksessa. Aika parani peräti 3,53 sekuntia.

Lauantaina oli vuorossa 50 metrin selkäuinti. Siinäkin aika parani 0,59 sekuntia.

- Valmentajan kanssa käytiin läpi asiat ennen kisalajien alkua. Juteltiin aika paljon. Kisalajien jälkeen sain valmentajalta palautetta, että vapari ja selkä oli mennyt hyvin eteenpäin, niissä olin kehittynyt, kertoi Tinja.

Sunnuntain 50 metrin rintauinti oli etukäteen ajatellen haasteellisin. Aiemmissa teksteissä on kerrottu, kuinka Tinjan jäykät jalat eivät tahdo kääntyä ulospäin. Niinhän siinä kävi, että jalkaterät jäivät sisäkiertoon, eikä kisojen viimeisestä lajista tullut suoritusta. Mutta hyvää kokemusta sitäkin enemmän. Haasteet on tehty voitettaviksi. Kilpailemaan oppii vain kilpailemalla. 

- Kisapaikalla katsomosta kuului aikamoisia kannustushuutoja, kun muut uimaseuran jäsenet kannustivat omia kavereitaan. Kisat meni hyvin. Kiva oli kisata. Olin tyytyväinen omiin uintisuorituksiin ja kosketuslähtöihin. Keskityin vain omiin lähtöihin ja omiin uinteihin, enkä miettinyt vastustajia. Rintauinnissa on hiomista syksyn kisoihin, pohdiskeli Tinja kolmen kisapäivän jälkeen.