Pitkän radan SM-uinnit Porissa

Lähdön hetki, Pori kutsuu.

Alkuviikosta olo oli jo normaali. Pääsin töihin ja alkoi tulla pikku kisajännitys. Tiistaina pakkailin tavaroita ja kävin kaupasta kisaeväitä.

Keskiviikkona söin aamupalan, ja pakkailin vielä loput tavarat. Sitten olin valmis uinnin pitkän radan SM-kisoihin. Lähdin kävelemään ajoissa, ettei tullut kiire. Bussi lähti uimahallilta. Matka sujui musaa kuunnellen ja juttelen kavereiden ja valmentajan kanssa. Mentiin suoraan hotellille ja saatiin huoneet.

Harjoittelin aikaisin nukkumaanmenoa. Mulla oli oma täristinherätyskello mukana ja laitoin myös rannekkeen kännykän kautta hälyttämään. Ensimmäisenä kisapäivänä herätys oli jo kuudelta ja aamupalalle mentiin klo 6.30, sillä hallilla piti olla kahdeksalta verraamassa. Tuplaherätys oli hyvä, nukuin yön hyvin. Aamuherätys tuntui mukavalta, ja olin pirteä.  

Hallille mentiin kävelen. Sinne oli matkaa alle kilometri.

Mulla oli 100 metrin selkäuinti heti aamusta. Verrasin kevyesti 200 m. Hyvin mahtui verraamaan, kun parauimareille oli varattu oma rata. Parauimarien kaikki verrat oli kisahallilla.

Ennen kisauintia oli pikku jännitys. Muistin juoda ja venytellä ennen omaa uintiani. 100 metrin selkäuinti meni hyvin. Uinti tuntui kivalta ja käännös sujui. Olin ylpeä itsestäni, sillä tein oman ennätykseni. Se ei vielä riittänyt sijoitukseen, vaikka virallisen tuloksen sainkin. Loppujakson rentouduin ja juttelin kavereiden ja valmentajan kanssa. 

Lounas syötiin koulun ruokalassa, ja sen jälkeen oli uusi verryttelyuinti kisa-altaassa. Mulla oli 50 metrin perhonen edessä. Sitä ennen ei jännittänyt yhtään. Ennen keräilyä verrasin vielä parauimareille varatussa tilassa viimeiset 50 m ja päälle vielä venyttelyt. 

Perhosessa starttilähtö tuntui hyvältä. Lähtö sujui niin kuin oli harjoiteltu, mutta aika jäi alle aiemman aikani. Vähän petyin, mutta ei se mitään, tein kaikkeni. Vasta toinen kerta, kun uin kisoissa perhosen. Treenaus jatkuu syksyllä.

Perhosen jälkeen oli väsynyt olo, mutta tein vielä palauttavan verran ennen iltajakson päättymistä. Kaksi lajia samana päivänä saa illalla väsyttämään. Uinnin jälkeen pääsin päivälliselle ja hotellille lepäämään. Se oli hyvä, sillä toinen kisapäivä olisi pian edessä. Uimapuku ei ihan ehtinyt kuivua.

Toisena päivänä oli vaan 50 m vapari. Se oli alkuiltapäivästä. Pääsin jo aamulla verraamaan 200 m ja ennen omaa lajia vielä 50 metriä parauimareille varatuilla radoilla. 

Vaparin starttilähtö meni hienosti, mutta olihan se rankka uinti. Tein oman ennätyksen. Olin ylpeä saavutuksestani ja siitä, kun voimat jäivät altaaseen. 

Lounaan jälkeen pääsin hotellille lepäämään ja laittamaan kamoja kuivumaan. Katsoin myös telkkarista Muumilaakson tarinoita ja Pikku Kakkosta. Päivälliselle mentiin koululle. 

TaTU:n parauimarit ja valmentaja kisatunnelmissa

Kolmantena kisapäivänä sain nukkua kavereita pidempään, kun mulla oli 50 m selkäuinti vasta illalla. Lähdin aamupalan ja kamojen pakkailun jälkeen hallille. Huomasin matkalla, että olin jättänyt kisakulkukortin huoneeseen. Onneksi olin lähellä hotellia, et pääsin hakemaan sen. 

Sit reippain mielin hallille katsomaan kavereiden uintia. Heidän uinnin jälkeen mentiin syömään porukalla ja otettiin yhteiskuva. Mun kännykkä oli kuumennut käytössä, niin otettiin kavereiden kännyköillä.

Kisatauolla tultiin hotellille, niin sain levätä ja katsoa telkkaria. Olin jo lähdössä hallille, kun huomasin hotellikorttini jääneen huoneeseen. Pyysin respasta varakortin, et pääsin hakemaan sen. Kerkisin hakea, ja lähdin nopeasti odottamaan valmentajaa aulaan ja palautin varakortin. Kavereilla ei ollut uintia illalla.

Kuva: TaTU Tampere

Hallilla kiirehdin pukkariin ottamaan kamareppuni ja eväät. Ennen alkuverraa vähän tankkasin ja söin banaanin. Ensin tehtiin 50 m lyhyt verra parauimareille varatulla radalla. Pääsin verraamaan vielä 200 m selkää lähempänä kisalähtöä. 

Selän lähtö meni nappiin ja aika parani. Viimeinkin sain uitua 50 metrin selurin alle minuutin eli tein oman ennätyksen. Aika tasainen uinti oli. Uinnin jälkeen tein loppuverran ja kävin kylmäaltaassa. Muut odottivat, ja päivällinen mentiin syömään porukalla. Kävelin kavereiden kanssa hotellille. Sain uintikamat kuivumaan ja pakkailin vielä aamuksi kaikki mukaan. Kotiinlähtö kisojen jälkeen olisi suoraan hallilta. 

Sunnuntaiaamuna pakkailin loput tavarat ja otin kaikki mukaan aamupalalle ja hallille. Oli viimeiset kisalajit edessä. Aamulla uin 50 m rintaa. Ehdin verrata ennen sitä 300 metriä. Tankkasin vähän ja ennen keräilyä ehdin vielä verrata ja venytellä. 

Starttilähtö oli terävä ja sain hyväksytyn ajan ja WPS-pisteitä. En yltänyt ennätykseeni, mutta aika ei jäänyt paljon allekaan. Hyvä uinti oli. Rintauinti on aina haastava. Tein loppuverran ja pääsin suihkun kautta syömään.

Illalla oli vielä 100 metrin vapari edessä. Ennen iltajaksoa verrasin 200 metriä ja harjoittelin starttilähtöä. Tankkasin taas hieman. 100 metrin vaparissa eka 50 metriä meni lujaa, aika oli vielä parempi kuin ennätykseni 50 metrin vaparikisassa. Toisella 50 metrillä pistin kaikki loput voimat peliin ja tein taas oman ennätyksen. 

Sen jälkeen oli kisojen viimeinen loppuverra. Kävin myös kylmäaltaassa. Kisat olivat osaltani ohi. Sain kaikista uinneista virallisen ajan ja neljästä SM-tuloksen. Lisäksi tein neljä omaa ennätystä. Olin tyytyväinen. Menin kahvioon vielä juttelemaan ja odotettiin parauimareiden kanssa muita tatulaisia. Oli kotiinlähdön aika. Nyt alkaa ainakin kahden viikon treenitauko. 

Biljardikisoissa

Alkuperäinen kuva: Voimavirta

Torstaina oli ensimmäinen lepopäivä lauantain kisoja varten. Pääsin pitkästä aikaa Iltikselle kavereita näkemään. Ennen Iltalinjalle lähtöä siivosin kotona ja järjestelin tavaroita paikalleen, koska äitini oli tulossa yöksi.  

Perjantaina järjestetään Tampereella kehitysvammaisten biljardin SM-kisat. Menin Iltalinjalle harjoittelemaan biljardikisoja varten. Pääsin pelaamaan yhden pelin biljardia. Pelasin Lahdesta tulevien kahden tutun kanssa, joihin olin tutustunut Special Olympics talvilajileirillä. Hyvin sujuivat pelit ja sain palloja pussiin. Oli mukava ilta. 

Kuinka kauan olet harrastanut biljardia? 

- 8 vuotta olen harrastanut biljardia.

Mikä biljardin pelaamisessa on helppoa ja mikä vaikeaa?

- Helppoa on osua omaan palloon, mutta vaikeaa on saada ne oikeisiin pusseihin.

Mikä sai sinut ilmoittautumaan biljardi-kisoihin?

- Biljardin pelaaminen on kivaa kavereiden kaa Iltiksellä. Iltalinjan ohjaajat kertoivat kilpailusta viime viikon perjantaina. Olen ollut aikaisemmin kaksi kertaa Iltalinjan ohjaajien ja kavereiden mukana Helsingissä Biljardikisoissa.

Alkuperäinen kuva: Tampere Missio

Kilpailevat parit oli valittu etukäteen. Kisantoimitsija valitsi parit, jotka pelasivat vastakkain. Parit oli paperille kirjoitettuna. Pari vaihtui kisassa pelin jälkeen. 

Kisojen lajina oli 8-pallo. Ensin tehdään aloitussyöttö, että näkee, onko omat pallot yksiväriset vai kaksiväriset. Pelissä piti maalata pallot pusseihin. Maalaamisessa vastustajalle sanotaan ja näytetään mailalla, mihin pussiin lyödään pallo. Musta pallo lyödään viimeisenä. 

En ole ehtinyt harjoittelemaan biljardia Iltikselle, kun on ollut muita treenejä. Muistin aiemmilta vuosilta biljardisäännöt ja muistin kavereiden ja iltiksen ohjaajien neuvot vuosien varrelta. Osuin palloihin, vaikken saanut pusseihin. Pallo ei mennyt sinne reikään, minne halusin. Pallot vain pyörivät biljardipöydällä. Oli huonot lyönnit.

Tunnelma oli kova, ja kaikki yrittivät parhaansa pelatessa. Voitin ekan pelin, kun vastustaja löi mustan pallon perässä valkoisen pallon pussiin. Lopulta sain jaetun pronssisijan eli olin neljäntenä. 

Päivä päättyi Olkkariin ruokailuun ja muiden kanssa olemiseen. Kävin parin kaverin kanssa kiertelemässä kaupoissa. Ostin lahjan yhdelle kaverille lelukaupasta syntymäpäivää varten. Käveltiin takaisin Olkkariin. Illalla oli iltajuhla ja syötiin Omapolussa ruokaa, joka oli todella herkullista. 

Loma päättyi loppiaiseen

Loman lopulla ehti vielä piipahtaa urheilemassa. Vanhat sukset ja monot palvelivat treeneissä viimeisen kerran. Vuoden 2022 lopussa saatu iloinen uutinen Startti-stipendistä mahdollisti uusien välineiden ostamisen. Paremmat sukset ja monot edesauttavat kehittymistä alppihiihtäjänä.

Piparkakkutaloja Piparkakkutalokaupungissa

Asumisenohjaaja tuli kotikäynnille. Kotikäyntipäivä oli poikkeuksellisesti torstaina. Perjantai olisi pyhä ja kotikäyntiä ei olisi silloin ollut. Siksi asumisenohjaaja ehdotti, että perjantain kotikäynti voitaisiin siirtää toiseen päivään. Ehdotin torstaita, koska halusin, että siivotaan jääkaappi ja pakastin. Oli pakkaskelit, niin voitiin siivota ne yhteisvoimin. Heitettiin päivämäärillä vanhoiksi menneet elintarvikkeet pois. Asumisenohjaaja pesi korit tiskialtaassa sillä välin, kun minä pesin liat pois rätillä. 

Laskettelutavaroita ja luistimia viedessä olin huomannut, että varaston käytävän valo oli pimeänä. Lamppu oli palannut käytävästä. Soitettiin huoltoon, että käytävän lamppu piti vaihtaa. Se tultiin vaihtamaan vielä saman päivän aikana. Nyt ei tarvitse enää otsalampun valossa mennä tai kännykän taskulamppua käyttää mennessä viemään urheiluvälineitä varastoon.

Kotikäynnin jälkeen kävelin kuulokojehuoltoon. Menin näyttämään oikean korvan kuulokojeen korvakappaletta, joka oli painanut niin, että korvaan sattui. Tehtiin uusi malli korvakappaleeseen. Kaksi-kolme viikkoa menee, kun tulee uusi korvakappale postissa. Siihen saakka pitää kuunnella vain vasemmalla kuulokojeella. Kävelin takaisin kotiin. Sää oli ihanan aurinkoinen. 

Rinteeseen tasapainoilemaan

Kotona vaihdoin laskettelukamat päälleni ja lämmitin mikrossa ruokaa. Lähdin eväsreppu selässä ja suksipussia perässä vetäen bussipysäkille. Menin Mustavuoreen laskettelemaan. Bussin vaihtoi onnistui hyvin. 

Perillä jätin suksipussin telineeseen suksien ja sauvojen kanssa. Otin mono- ja kypäräkassit mukaani pukuhuoneeseen. Kun olin vaihtanut monot jalkaan ja laittanut kypärämyssyn päälle laskettelukypärän, otin nopean välipalan. Sitten lähdin ottamaan kuvia rinteestä. 

Kaksi tuntia meni nopeasti. Laskettelu piristi ja oli mukavaa. Laskettelin ensin sauvojen kanssa, mutta suurimman osan treeneistä tein ilman sauvoja. Menin samat treenit kuin ennen vuoden vaihdetta. Harjoittelu painottui tasapainoharjoituksiin ja lasketteluvauhdin löytämiseen. Pysyin pystyssä. Viimeisiin laskuihin otin sauvat mukaan, laskettelin pari vaparilaskua. Kun jalkoja alkoi paleltaa, lähdin pois rinteestä.

Uimalla kohti viikonloppua

Perjantaina kävelin aamulla uimahallille uimaan omatoimiset treenini. Treenasin alkuun vaparia, rintaa ja selkää. Selkä jäi uimatta muissa ohjelman jutuissa. Oli enemmän väkeä altaissa, enkä halunnut uida kenenkään päälle selälläni. Treenasin enemmän rintaa. Vähän oli vaikea aluksi löytää asento vasemmassa jalassa. Vasen jalka meinaa yhä välillä kääntyä sisäkiertoon. Pitää miettiä, että jalka kääntyisi ulospäin ja jalkaterä pitää sivulle. Vapariakin uin. Uiminen piristi mieltä.

Uimisen jälkeen lähdin kiireellä saunaan ja pesulle. Vaihdoin ripeästi vaatteet päälle. Piti toimia nopeasti, että ehtisin äidin luo viikonlopun viettoon. Ostin vielä hallin kahviosta aamukahvin ja voicroissantin, kun olin saanut uitua 2025 metriä. Jaksoin uida enemmän kuin maanantaina, niin palkitsi itseni.

Kävelin ostamaan lankakerän viikonlopuksi. Äiti korjaa ja neuloo uuden pohjat villasukkiini. Vanhat pohjat olivat kuluneet. Korjattavat sukat ovat ohuemmat kuin muut villasukat. Siksi haluan pitää niitä.

Uudet välineet mäkeen Startti-stipendillä

Kävelin kotiin reippaasti. Laitoin nopeasti uintikamat kuivumaan. Ruoka piti lämmittää mikrossa, syödä reippaasti ja pakata viimeiset tavarat kasaan. Oli kiire Ideaparkiin, koska olin menossa bussilla ostamaan uudet laskettelusukset ja -monot. Äiti odotti Ideaparkissa.

Sain viime vuoden lopussa Suomen Paralympiakomitean ja Tukilinja-säätiön Startti-stipendin niitä varten. Sukset ostettiin valmentajan neuvojen mukaan. Ostettiin myös uudet monot, koska vanhat monot olivat vähän pienet. Uudet monot tuntuivat tukevammilta. Niissä oli korkeampi varsi ja kantapää pysyi paremmin pohjassa kuin vanhoissa. Polvi nojaa nyt paremmin varteen.

Ostin myös yhdet uudet laskettelusukat. Ne ovat vähän pidempivartiset, että yltävät hyvin polviin saakka. Muuten vaan kierreltiin ja katsottiin piparkakkutalonäyttely. Siinä oli kivoja rakennuksia ja jokunen iso piparkakkukuusikin. Minä äänestin parhaaksi vaaleanpunaisella kuorrutetun piparkakkutalon.

Äidin luona availin loput joululahjat. Ne oli tuotu mummin luota. Sain muun muassa pari tyynyä ja pari uutta työkalua, joita olin toivonut.

Ystävänpäivä lähestyy

Lauantaina äiti voiteli uudet laskettelusukseni. Minä askartelin jo ystävänpäiväkortteja. Leikkasin värillisistä papereista sydämiä, pöllöjä ja lintuja. Sommittelin tekemiäni kuvioita ja valmiita sydämiä korttipohjiin. Ne liimattiin kiinni.

Iltapäivällä käytiin kävelemässä Tiiriön Prismalla ostamassa maastosuksilleni suksipussi. Matkalla tunnistettiin erilaisia puita. Molempiin suuntiin kävellessä tuli punaiset posket. Autoin ruuanteossa, tein salaatin ja katoin pöydän. Illalla tehtiin torttuja ja juotiin glögiä torttujen kanssa elokuvaa katsoessa. 

Sunnuntaina oli lähtö kotiin. Matka laskettelusuksien ja varusteiden kanssa meni hyvin. Sukset kuljetin äidiltä lainaan saamallani suksipussilla. Monoille oli kassi mukanani. Jätin vanhat monot äidin luo, niin uudet mahtui monokassiin. 

Sain sukset kulkemaan hyvin junassa, kun laitoin ne viereeni seinää vasten pystyyn. Kuuden hengen istumapaikoilla oli tilaa, joten istuin itse viereisellä penkillä lähellä tavaroitani. Sain varusteet kannettua kotiin päästessä varovasti ylös rappusia. Vaihdoin ne omaan suksipussiini huomiseksi valmiiksi. Vanhat sukset vein varastoon varasuksiksi.

Lyhyen radan SM-uinnit Vaasassa

Torstaina koitti syksyn kohokohta: kisamatka Vaasaan. Edessä oli neljä päivää täysihoitoa uinnin parissa. Reissu maksoi saman mitä syyskauden treenit, mutta oli sen arvoinen. Vaasasta palasi monta kokemusta rikkaampi uimari.

TaTU:n jengi lähdössä lyhyen radan SM-uinteihin. Kuva: TaTU:n Facebook 

Keskiviikkona alkoi kisamatka kohti Vaasaa. Aamulla piti pakata loput tavarat matkalaukkuun. Vähän jännitin lähtöä. Kisalajit jännitti ja uuteen paikkaan lähtö. Tiskasin odotellessa, ja järjestelin askartelutavaroita sarjaa katsoessa. Söin vielä lounaan ennen lähtöä. Katsoin, ettei valot jäänyt päälle. Lähdin roskien viennin kautta kävelemään kohti Kalevan uimahallia.

Yksi uintikaveri ja valmentaja tulivat samalla bussilla. Bussissa oli muitakin TaTUn uimareita. Kukaan heistä ei ollut tuttu. Lähtijöitä oli paljon, mutta bussi ei ollut täynnä. Toiminnanjohtaja otti porukasta kuvan ennen bussiin nousua. Matkalla kuuntelin musaa ja äänikirjaa Ellibsin kautta. Nukuin vielä vähän ja söin välipalaa. 

Välillä pysähdyttiin, ja osa kävi ostamassa evästä. Sitten ajettiin Vaasaan. Jäätiin bussin kyydistä uimahallin edessä pois. Päästiin uimaan verravauhdilla kisalajit. 

Lyhyen radan SM-uintien näyttämö

Uusi halli ja uudet altaat. 

Uitiin verra-altaassa. Se oli 25 metrin allas. Se oli erilainen kuin kotiallas, vähän kapeampi. Uimareita oli paljon, mutta hyvin mahtui verraamaan. Parauimarit saivat omat verraradat. Tuntui vähän erilaiselta uida uudessa altaassa. Verra-altaan päädyssä piti uida kaverin kaa vuoron perään verraa, ettei tuu kolareita. Tuntui hyvältä. Lihakset aukesivat jaloissa. Uin 350 metriä, kaikki 50 metrin lajit läpi. 

Uimisen jälkeen sai syödä ja suunnata hotellille majoittumaan. Päivällinen saatiin uimahallin kahviossa. Hallilta lähtiessä piti tilata taksi. Matka olis ollut puolitoista kilometriä, jonka olisi voinu kävellä, mutta uintikaveri ja valmentaja eivät jaksaneet kävellä ruokailun jälkeen hotellille. Tilattiin taksi. Se vei väärälle hotellille. Taksikuski kuuli väärin hotellin nimen, siksi suunnistus oikealle hotellille meni 100 metriä pieleen, nauratti kyllä. Asia järjestyi lopulta. 

Sain yhden hengen huoneen parisängyllä. Pääsin yksin nukkumaan ja purkamaan kamoja. Sain omaa rauhaa. 

Torstaina oli ensimmäinen kisa

Torstaina aamupäivän sai levätä, ja katsoin leffaa telkkarista. Iltapäivällä Tatun parakilparyhmäläiset lähtivät kävelemään uimahallille lounaan syöntiin ja minä valmistauduin ensimmäisen lajini uintiin. Uisin 50 metriä selkää. 

Pääsin treenaamaan kisa-altaaseen, joka oli puolitettu kahtia. Uin toiselle puolella selkää. Verrasin ennen kisaa 200 metriä. Sen jälkeen mentiin katsomoon. Uin verrassa suoraan kisauikkari päällä. En olisi ehtinyt vaihtaa verrauikkareista kisauikkariin. Ihan hyvältä tuntui uida kisauimapuku päällä verrakin. Kisatunnelma oli kova, kun muut tsemppasivat kavereitaan. 

Kisa-altaan reunalla

Valmentaja kulki mun kanssa keräilyyn ja tuli korokkeelle saakka. Vähän jännitti, ei paljoa. Pääsin altaaseen, ja valmentaja antoi kosketuslähdön. Lähtötilanne tuntui hyvältä. Selkäuinti meni hyvin. Aika parani edelliseen aikaan verrattuna. Sain uuden ennätyksen. Olin tyytyväinen.

Päästiin päivällisen syöntiin. Sen jälkeen lähdettiin kävelemään takaisin hotellille. Oli aika rauhoittua. Laitoin uintikamat kuivumaan, ja söin pienen iltapalan, ettei tekemäni sämpylät mene pilalle. Katsoin telkkaria vähän aikaa ja neuloin mallineuletta vähän. Kuuntelin äänikirjaa Ellibsin kautta.

Kahden lajin perjantai

Perjantaina sai levätä aamupäivän. Toinen kisapäivä alkoi iltapäivästä. Tuntui ihan hyvältä. Tunnelma oli korkealla. Alkuverrasin vähän ennen 100 metrin vaparia. Lähtötilanteessa tuntui ihan hyvältä, jännitys oli hävinnyt. Uinnissa meni kiihdytykset ja vikan vinstan uinti vauhdilla. Aika parani vähäsen.  

Seuraavana oli rinta. Ennen sitä sain verrata 50 metriä kevyesti. Tuntui jännittävältä uida kaksi lähtöä samassa jaksossa. Rinnassa vartalon rytmitys ei ollut kunnossa. Sitä ei oltu ehditty harjoitella treeneissä. Rinnassa tuli huonompi aika kuin edellisen kisan tulos. Mutta hyvä aika oli silti. 

TaTU:n parauimareiden edustus Vaasan kisoissa

Lauantaina mulla alkoi kisalaji jo heti aamulla. Ei ollut paljon lepoaikaa. Kävelin valmentajan kanssa hallille. Ehdin verraamaan ja venyttelemään. Ehdin tehdä nopeasti hitaan uinnin. Piti uida verravauhtia hiljempaa. Odoteltiin lähtöä kokoontumisten lähellä. Tunnelma oli edelleen hyvä.  

Mulla meni starttilähtö, käännökset ja maaliintulo ihan hyvin. Osasin vauhdittaa kaikki 50 metriset, että jaksoin koko matkan. En päässyt aiempaan aikaani, mutta ei aika ollut huono. Olen tyytyväinen et tein kiihdytykset ja lujan uinnin maalipäähän hyvin. Uinnista näki, mitä piti parantaa. Pitää vaan olla enemmän vauhtia käsissä ja uida lujempaa. Oman uinnin jälkeen jännitin kaverien 50 metrin uintia. 

Sunnuntaina mulla oli viimeinen kisalaji iltajaksossa. Sain nukkua vähän pidempää. Olen nukkunut hyvin kisareissussa ja saanut levättyä riittävästi.

Kun kaikki tavarat oli pakattu ennen puolta päivää, lähin kävelemään hallille. Pääsin pukkariin vaihtamaan toiset vaatteet, ja sen jälkeen söin lounaan valmentajan ja uintikaverin kanssa. Meillä oli viisi tuntia aikaa odotella kisoja. Oltiin aulassa, missä sain ladattua kännykkää ja varavirtalähdettä. Juteltiin ensi vuoden treenisuunnitelmista.

Verrasin alkuun 2×50 vu ja otin pari piikkiä lyhyesti. Verryttelyn jälkeen tuntui han hyvältä. Tällä kertaa söin pientä välipalaa ja join vettä ennen verraa ja verran jälkeen. Jaksoin paljon paremmin kun edellisinä kisapäivinä.

Viimeisen lajin lähdössä

50 metrin vaparissa aika parani todella hyvin. Lähtö sekä käännös sujuivat hyvin. Reaktioaika oli hyvä. Ei jännittänyt. Viimeiset voimat menivät siihen. Olin tyytyväinen. Kisan jälkeen sai loppuverrata omavalintaisen lajin. Verrasin 100 metrin selkää. 

Lähdin pesulle ja syömään. Palautin rannekkeeni joukkuejohtajalle vikana, ja hän palautti sen kisatoimistoon. Sitten kotimatkalle. Oli kivaa päästä muualle kisaamaan muiden Tatulaisten kanssa. Parasta oli uusien ennätysten saanti ja kokemus kisalajeista, jotka uin Vaasan SM-kisoissa. 

Special Olympics Lumilajileirillä

Talvikausi on avattu lumilajileirillä. Uintikaverien suunnatessa Pikkujoulu-uintikisoihin, oli Tinjalla toisen päälajin ensimmäinen leiri. Alppihiihtotreenit olivat mukava irtiotto rutiineihin. Pian pääsee treenaamaan lumisille rinteille kerran viikossa.

Laajavuori oli jo avannut kauden.

Perjantaiaamuna tuli uusi asumisen ohjaaja, kun oma ohjaaja ei päässyt. Oli taas ihan uusi, jota en ollut ennen tavannut. Tutustuin häneen ja juteltiin siitä, mitä mä teen yleensä ohjaajien kanssa kotikäynnillä. 

Kotikäynnin jälkeen ei ollut aikaa tehdä ruokaa. Piti ehtiä Laajavuoreen hyvissä ajoin. Söin valmisruuan ja riensin bussille. Suuntana oli Jyväskylä. Tuntui ihan kivalta lähteä ensimmäisen kerran pitkään aikaan laskettelemaan. Odotuksina mul oli nähdä kavereita ja oppia uusia asioita laskettelurinteissä. 

Junamatka meni neuloen harjoitusmallineuletta. Neulon sitä pipon ja kaulahuivin malliksi, et tiedän miten paljon silmukoita tarvii. Veljeni saattoi minut bussilla Jyväskylän asemalta Laajavuoreen, jossa olisi Special Olympics lumilajileiri. 

Laajavuoressa tuli ongelmia sisälle pääsyn kanssa. Olin etuajassa ja ovet olivat lukossa. Menin toiselle ovelle. Takaovelta löytyi lapusta numero, johon voi soittaa. Äiti hoiti asian, ja henkilökunnan jäsen tuli päästämään minut sisään. Pääsin majoittumaan ja vaihtamaan vaatteita. 

Se oli neljän hengen huone. Valitsin huoneesta ikkunan lähellä olevan sängyn, josta näkisi ulos. Kulutin aikaa kännykkää selaten ja vähän leväten. Lopulta kaverit saapuivat. Majoituin Saimin, Ainon ja Sinin kanssa. Saimi ja Aino olivat tuttuja ennalta, Sini oli uusi tuttavuus.

Lasketteluasentojen harjoittelua

Alppihiihtäjiä oli tullut 17 henkilöä. Iltatreenit alkoi venyttelyllä ja tutustumalla uusiin alppihiihtäjiin. Jokainen esitteli itsensä ja näytti jonkun venyttelyliikkeen. Minä näytin miten jalat venytetään suorana eteen.

Treenit olivat aloitusrinteessä. Opeteltiin neljä eri tapaa lasketteluasennon löytämiseksi: kädet selän takana, kädet polvissa, kädet lantiolla peukalo eteenpäin ja taaksepäin. Se, onko peukalo eteen vai taakse lantiolla vaikuttaa asentoon. Kädet taaksepäin peukalo edessä saa vartalon taipumaan paremmin eteenpäin ja kädet edessäpäin peukalo taaksepäin lantio kallistuu taaksepäin. 

Lasketteluasennon pitää olla hyvä. Lasketellessa vartalon pitää kääntyä puolelta toiselle. Silloin tasapaino pysyy paremmin, eikä kaadu. Harjoittelu sujui hyvin, kun kuuntelin valmentajien ohjeita ja keskityin vartalon asentoon. 

Harjoiteltiin myös jarrutusasentoa eli suksien laittoa a-asentoon. Suksien kärjet osoittivat toisiaan ja mentiin auramalla. Aura-asento oli aluksi vaikea. En saanut suksia kääntymään aura-asentoon. Kuuntelin ohjeita, ja tein niiden mukaan. Viimeisenä oli vapaavalintainen laskettelu alas.

Ahkera pyöräilijä tutustui fatbikeen.

Lauantaina meidät jaettiin lasketteluohjaajien tekemiin ryhmiin. Oltiin aamu- ja iltapäivä samoissa ryhmissä. Päivä alkoi lastenrinteessä lasketteluasentoa harjoittelen. Asentoa harjoiteltiin ennen laskettelua mäen päällä. Sitten laskettiin asennon pysymisen takia ilman sauvoja. Lasketteluasento löytyi ja tuntui hyvältä. Se pysyi helposti. 

Lounaan jälkeen kokeilimme fatbikea. Valmentaja auttoi minua säätämään pyörän satulan oikein, kun olin säätänyt sen liian korkealle. Pääsin liikkeelle ja pyöräiltiin. Pyöräilimme tien vasemmassa laidassa ylös mäkeä ja takaisin alas. Maisemat olivat talvisia. Lunta oli puissa ja maassa. Se näytti kivalta. 

Fatbikellä ajaminen tuntui kivalta. Sain vaihdettua pyörän vaihdetta pienemmälle ja isommalle. Se oli erilaista kuin omalla pyörällä. Fatbike oli sähköavusteinen pyörä, ja sillä oli lopulta helppoa ajaa. 

Lantio kääntyy varpaita kääntämällä

Illalla mentiin vielä rinteisiin. Aloitettiin lasten rinteestä ilman sauvoja aamuharjoituksia läpi käyden. 

Illan kerta oli helpompi kun aamun. Nyt aamun harjoitukset sujuivat paremmin.

Sauvojen kanssa mentiin isompaan rinteeseen, jossa löysin sisäisen rohkeuteni, ja onnistuin kääntämään lantiota niin, et pääsin vähän vauhdilla laskettelemaan alaspäin. Aiemmin mulla ei lantio kääntynyt niin hyvin, vaan jäi vähän pystyyn. Nyt löysin asennon oikein. Piti vaan kääntää varpaasta jalkaa käännöksessä, niin vartalon kierto onnistui. Laskettelu tuntui todella mukavalta. Vauhti ei pelottanut yhtään. 

Päivällisen jälkeen oli lihaskuntoa. Se teki hyvää lihaksille ja aukaisi jumipaikkoja. Teimme tasapainoa yhdellä jalalla, venytystä varpaat seinää vasten ja sitten tennispalloa pyöritettiin jalan alla niin, että se hieroi jalkapohjia.

Iltapalan jälkeen pääsin saunaan, jossa sain rentoutua. Naiset lähtivät laskettelukaverin äidin kanssa saunaan porukalla. Päivä oli erinomaisen kiva. 

Alppihiihtäjät talvilajileirillä. Kuva: Special Olympics Finland

Sunnuntaina oli leirin vikat laskettelutreenit rinteissä. Me oltiin samoissa ryhmissä, mihin lauantaina porukat jaettiin. Päästiin harjoittelemaan lastenrinteessä takaperin laskettelua, joka oli uusi asia mulle. Kasvot ja varpaat oli kohti ylärinnettä piti kääntää painoa puolelta toiselle vuoronperään. Sukset olivat alussa yhdessä mut kääntyessä ne pitää aueta sinne suuntaan, minne painolla mennään. Paino vasemmalla jalalla vasemmalle ja oikealla oikeaan suuntaan.  

Tuntui hauskalta kokeilla sitä. Mutta aluksi oli vaikeaa lasketella takaperin, koska oli vaikea löytää asento takaperin. Se sujui lopulta hyvin. Sitten siirryttiin ison rinteen keskiosaan laskemaan rata omalla vauhdilla alas. Radan laskettelu muovitöksien välistä onnistui hyvin. Treenit loppuivat siihen.

Lopuksi otettiin ryhmäkuva kaikista. Päästiin pakkailemaan ja syömään. Sain uusia lasketteluoppeja, joista on hyvä jatkaa. Seuraavat Special Olympics -treenit on keväällä Tahkolla. Mutta pian pääsee treenaamaan Mustavuoressa. Ensimmäiset Tampereen Slalomseuran laskettelutreenit ovat jouluviikolla. Kuulin leirillä laskettelukaverin äidiltä, että silloin saa myös tilatut kausikortit rinteeseen.

Temppu, taito ja tasapaino -leirillä Pajulahdessa

Viikonloppuna olin Special Olympicsin järjestämällä Temppu, taito ja tasapaino -leirillä Pajulahdessa.

”Leirillä harjoitellaan monipuolisesti urheilijan taitoja, tasapainoa ja muita tärkeitä ominaisuuksia, jotta sinusta tulisi vielä parempi urheilija. Leirillä ei harjoitella suoraan mitään tiettyä lajia, vaan tehdään kaikkien lajien urheilijoille sopivia harjoitteita.”

Huonokuuloisuus heikentää tasapainoa. Halusin leirille, koska tarvitsen tasapainoa talvella laskettelutreeneissä. Tasapainoa tarvitaan käännöksiin ja yhdellä jalalla lasketteluun. 

Leirillä oli urheilijoita muun muassa taitoluistelusta, rytmisestä voimistelusta, koripallosta, uinnista ja jalkapallosta. Vanhojen kavereiden näkeminen piristi. Tapasin uusiakin kavereita. Oli myös kaksi uutta valmentajaa. Valmentajat olivat mukavia.

Meidät jaettiin neljään ryhmään. Minun ryhmässä oli yhdeksän urheilijaa. 

Paljon erilaisia harjoituksia

Ryhmässä tehtiin kaikki valmentajien neuvoja kuunnellen. Leirillä harjoiteltiin ulkona temppuradalla erilaisia juttuja: pölkyn pyöritystä, kahvakuulan vetämistä, köyden päällä kävelyä, sixsax juoksua, jossa kädellä piti koskettaa tötteröitä, tasajalkahyppyjä viivojen päällä, kivillä rinnalta ylös nostoa käsillä, köydellä ylös rinnettä nousua. 

Sisähallissa harjoiteltiin myös. Mentiin keppien yli niin, että keppi kantapään alla hieroo jalkapohjat. Sitten laitettiin kaveri liikkumaan. Keppiä liikuteltiin kaverin edessä ja katsottiin mihin päin kaveri onnistuu väistämään. Se sujui hyvin. Onnistuttiin parin kanssa molemmat väistämään.

Lopuksi tasapainoteltiin keppien päällä. Aluksi keppien päällä tasapainottelu oli erityisen haastavaa. En meinannut löytää asentoa. Sitten se löytyi.

Illalla oli venyttelyä, lihaskuntoa ja discoilua tanssistudiossa. Se oli hauskanpitoa kavereiden kanssa. Kavereiden kaa juteltiin, naurettiin ja tanssittiin biisien tahtiin. Kiva iltaohjelma! 

Sunnuntaina oltiin vielä ulkona. Alkuun venyteltiin. Kuntopiirissä oli erilaisia venytyksiä ja rentoutusta patjojen päällä. Se oli erilainen päivä. Hymyilytti, kun tuli uusia vinkkejä venytyksiin. Oli kivaa tehdä uusia liikkeitä. Ne ei ollut vaikeita.

Lopuksi saatiin harjoitusvihko, jossa on kotiin tekemistä ja hyviä ohjeita kotona venyttelyyn. Kotona pystyy tekemään kuntopiiriohjelman ja seinää vasten punnerrukset. Harjoitukset auttavat urheilijaa venyttelemään sekä pitämään kuntoa yllä. Ne on hyväksi uimarillekin.

Tykkään urheilla muutenkin vapaa-ajalla. Pidän pari lepopäivää viikossa. Lepopäivät ovat tärkeitä, ja unirytmistä huolehtiminen.

Uudestaan!

Mukava leiri oli. Mukavinta oli uusien tehtävien teko temppuradalla. Erityisesti hauskaa oli narusta kiinnipitäminen ja nousu rinnettä ylös.

Haluan uudestaan samanlaiselle leirille. Leiriltä sai hyviä neuvoja lasketteluun ja venytyksiin. Sain harjoituksia tasapainoliikkeisiin. Oli kivaa. 

Tykkään käydä Special Olympicsin leireillä, koska saan omatoimitreeneihin vinkkejä siitä, missä pitää jotain hioa ja saan uusia kavereita. Toivon, että pääsen Special Olympics kilpailuihin ulkomaille, kun olen treenannut yksin, porukassa ja perheen kanssa.

 

Uimista ei sade haittaa

Kuljen työpaikalle sään mukaan pyörällä tai bussilla. Tällä viikolla en pyöräillyt, kun sää lupaili vesisadetta. Pyörä jäi kotiin ja matkat töihin sujui bussilla. 

Lämpimällä ilmalla on mukava venytellä ulkona

Maanantaina oli lepopäivä urheilusta. 

Tiistai 23.8.

Tiistaina työpäivän jälkeen suuntasin Kalevan uintikeskukselle uimaan. Kaverit uivat 50 metrin radalla. Minä uin yksin 25 metrin altaassa. Yhdistelin ohjelmaan aiemman viikon treeniohjelmaa leiriltä ja kevään uintitreeneistä. Harjoittelin starttilähtöjä. Niissä on hiomista. Lähtöhyppyjä pitää hioa, ettei mene liian syvälle lippusiiman ali. Eli takajalka ponnistaa vauhtia starttihyppypallilta.

Uin yhteensä 2075 metriä. Aikaa meni noin 1,5 tuntia. 

Uinti piristi mukavasti ja sai hymyn huulilleni. Kävelin kaupan kautta kotiin. Rentouduin ruuan ja telkkarin ääressä. 

Keskiviikko 24.8.

Kiireisen työpäivän jälkeen teki mieli mennä uimaan. Töissä meni aikaa pullohuoneessa, kärryjä hakiessa ja viedessä oikeille paikoillensa sekä hyllyjen siistimisessä.  

Muilla parakilpauimareilla oli menoa. Minä suuntasin yksin uimaan Kalevan uintikeskukselle. Uin tunnin 25 metrin altaassa. 1550 metriä tuli uitua. Menin sekaria ja harjoittelin käännöksiä. Taas tuli todella hyvä mieli. 

Torstai 25.8.

Tänään sain pari kaveria uimaan kanssani. Niinpä suuntasin jälleen kotihallille. Venyttelin puistossa leirillä tehdyt venyttelyt sekä talvella opitut venyttelyt laskettelutreeneistä: jalat, kädet ja lantio. Sit menin kaverin kaa 25 metrin altaille. 

Kaverilla oli ohjelma 50 metrin altaaseen. Hän siirtyi sinne, ja mä tein alkutreenin 25 metrin altaassa. Ennen viimeistä 100 metrin matkaa aktiivisuusranneke sekosi ja meni stoppiin sekä lopetti treenin. Ei auttanut muu kun käynnistää ranneke uudestaan. Sit se pysyi 1125 metrin eli uin 1425 metriä siinä altaassa. 

Starttien ja loppuverran ajaksi siirryin 50 metrin altaaseen. Tuli siinä uitua 1000 metriä eli yhteensä matkaa uitu 2425 metriä. Harjoittelin toisen kaverin kaa vaparin starttilähtöjä starttipallilta ja selän lähtöjä vedestä. Lähdöt sujuivat hyvin. Pitää vain keskittyä ponnistukseen ja liukuasentoon.

Perjantai 26.8.

Menin pyöräillen hallille. Se teki hyvää. Kävin uimassa vaikka hermostutti, et ehdinkö ennen reissuun lähtöä. Treenin tavoite oli saada energiaa päivään. Uiminen sai ajatukset selviksi. Uin 1400 metriä. Tein uintitreeniohjelman itse. Uin vaparista sekariin saakka. Pieni hymy tuli sen jälkeen. 

Ehdin vielä hyvin viikonlopun reissulle.

Special Olympics keilailuleirillä

Special Olympic keilailuleiri pidettiin tänä viikonloppuna Tampereella. Tinja ilmoittautui mukaan leirille, koska halusi pitkästä aikaa kokeilla keilaamista. Leireiltä aloittelijakin saa hyvät opit harrastuksen jatkamiseksi.

Perjantai 19.8.

Iltapäivällä pyöräilin keilahallille. Perjantaina leirillä otettiin kevyesti ja kaadettiin keiloja.  

Siitä on pitkä aika, kun olen viimeksi keilannut isän kanssa. Silloin heilautin palloa ennen radalle vierimistä. Sain valmentajilta neuvot, miten keilapalloa pidetään oikein: oikealla kädellä pidetään pallo peukalo ylös päin ja käsi on pallon alla. Sitten alkoi sujua. Sain pari kaatoa. Tuntui, että hyvin meni. Harjoitus tekee mestarin. 

Lauantai 20.8.

Pyöräilin keilahallille taas aamulla. Treenit alkoivat lämmittelyllä, niin kuin aina. Lämmittelyssä heitetään rauhallisesti harjoitusheittoja. 

Tänään oli erilaisia tehtäviä radoilla aamu- ja iltapäivällä. Radalla oli lattiassa mustalla tehtyjä keilakuvia. Lattialla oli myös kaks teippiä. Toinen oli keilakuvan vasemmalla puolella ja toinen oikealla puolella. Ensin piti heittää vasemman teipin yli, että pallo pomppaa siitä. Sitten oikean teipin yli, teippien välistä, teipin ja keilakuvan välistä, kaataa punainen keila ja viimeisenä vielä ei osua punaiseen. 

Iltapäivällä eri tehtävät radoilla jatkuivat. Pitkä teippi oli siinä, mistä piti tähdätä keskelle, reunateipin ja keilakuvan välistä, heittää lujaa, heittää hiljaa ja samat tehtävät kuin aamulla. 

Tehtävät vaati keskittymistä. Osa tehtävistä oli vaikeita. Vaikeaa oli, kun ei saanut osua punaiseen keilaan ja myös hyppyriteipit olivat vaikeita. Hyvää se teki aivoille. Onnistuin muutaman kerran heiluttamaan palloa, et menee keskelle. Punaisen keilan kaataminen oli helppoa. Helppoa oli myös heittää teippien ja keskikeilakuvan välistä. 

Perjantaina keilasin numero 8 pallolla. Minulle tuli vesirakkula pallon peukaloreiästä, joka hiersi. Peukalo ei mennyt kunnolla reikään siinä pallossa, niin vaihdettiin pallo lauantaina. Sain 10-numeroisen pallon, että peukalo mahtui reikään. Keilasin sillä koko päivän. Pyöräilin päivällisen jälkeen kotiin, kun muut lähtivät majapaikkaan. 

Sunnuntai 21.8.

Tänään oli neljä harjoitusheittoa ennen leikkimielistä keilakisaa. Kisasin mukana, ja sain kaadettua keiloja. Sain keilapallolle mikrokuituliinan. Liinaa käytetään pallon pyyhkimiseen ennen sen heittämistä, ettei pallo ole liukas. 

Leiri loppui päätökseen ja lounaaseen. Oli ihan mukava kokeilla keilausta pitkästä aikaa. Keilaaminen ja eri tehtävien tekeminen oli kivaa. Erityisesti kivaa oli punaiseen keilaan osuminen. Käyn jatkossa keilaamassa vapaa-ajalla kaverin tai perheen kanssa. Hyödynnän oppeja siinä. 

Pyöräilin keilailun jälkeen suoraan Kalevan uimakeskukselle. Oli vielä voimaa ja mieli pirteä, niin halusin leirin jälkeen mennä uimaan. Uin osan edellisen viikonlopun leiriltä saadusta treenistä. Tein verravauhdilla treenit 50 metrin altaalla, ja taas mietin 25 metrin uimista, miten matka lasketaan oikein pidemmälle radalle. Menin lisäksi sekaria. Hyvin sujui. Uin yhteensä 1700 metriä.

Venyttelin vielä tunnin altaan reunalla. Erilainen viikonloppu tuntui todella ihanalta.

Aktiivinen viikko takana

Special Olympics uintileirin jälkeen oli päivän huilitauko uimisesta. Matkassa ollut valmentaja suositteli TaTU:n parakilpauimareille uimista kuusi kertaa viikossa. Tällä viikolla uintia oli neljänä päivänä. Aurinkoinen sää on kuitenkin houkutellut taas pyöräilemään työmatkoja.

Maanantai 15.8.

Uusi treeniviikko alkoi aamupyöräilyllä töihin. Olen työtoiminnassa kaupassa. Työpäivään kuului pullohuoneessa tölkkien ja muovipullojen laitto koneen säilöihin, palpa-laatikoiden kokoaminen, ser-elektroniikan lajittelu, käsidesien täyttö, ostoskoriin haku ja vienti kassoilta, ostoskärryjen vienti oikeaan paikkaan, taukotilan kahvikoneen puhdistus, hyllytyksessä auttaminen.  

Aamulenkki töihin teki hyvää. Seuraan aktiivisuusrannekkeella liikkumista ja sydämen sykettä. Aamulla rannekkeen sykkeen bpm oli pysähdyksissä. Iltapäivällä aktiivisuusranneke toimi. Ajoin pikkulenkin Pyynikin harjulle ja otin kuvia. Luonto oli rauhaisa. 

Olin menossa Iltikselle. Iltalinja on kehitysvammaisten nuorten kohtaamispaikka, jossa voi saada uusia kavereita, pelailla, osallistua retkiin. Tein ohjaajien ja kavereiden kaa kävelylenkin Vapriikin ohi Tallipihalle sekä Näsinpuistoon renkaan heittoon. Meitä oli matkassa viisi kävijää ja kaksi ohjaajaa. Tulin renkaanheitossa neljänneksi. 

Ajoin iltalenkin kaupan kautta kotiin. 

Tiistai 16.8

Aamu alkoi taas pyörälenkillä töihin. 

Iltapäivällä pyöräilin töistä Kalevan uimahallille, jossa me TaTU:n neljä parakilpauimaria treenataan omatoimisesti. Aloitettiin alkuvenyttelyllä pihalla ja sit siirryttiin uimaan.

Tiistaina tehtiin leirillä ollut treeni alkuun. Leirillä treenattiin 25 metrin altaassa. Nyt keskityttiin aina siihen, miten ne uidaan. Tehtiin aina yksi osio treenistä ja mietittiin, miten ne mennään 50 metrin altaassa. Meitä oli kolme uimassa. Minä ja yksi uintikaveri mentiin ohjelman mukaan, ja toinen kaveri ui itse soveltaen. Hyvin sujui. Oli hauskaa kavereiden kaa uida yhdessä.

Aktiivisuusranneke pysähtyi kaks kertaa: ensin 950 metrin ja sitten 350 metrin jälkeen. Piti aina uudestaan käynnistää uima-allas kohta. Minä uin myös selän potkuja, jolloin tuli yhteensä 2850 metriä. 

Keskiviikko 17.8

Iltapäivällä suuntasin työpäivän jälkeen kohti Kalevan uimahallia uimaan 25 metrin altaassa. Harjoittelin käännöksiä. Käännökset ovat tärkeitä kisoissa, niin harjoittelin niitä varten. Käännökset onnistuivat hyvin. Sekauintimatkaa tuli uitua 1975 metriä.

Olin iloisella mielellä harjoitusten jälkeen. Kävelin kotiin ihanassa iltasäässä. 

Torstai 18.8

Iltapäivällä oli taas vuorossa uintia kotihallilla. Kaikki parakilpauimarit olivat paikalla. Oli kiva iltapäivä treenikavereiden kanssa. Kaks meistä teki leirillä olleen treenin kokonaan. Yksi ui rauhallisesti, koska oli ollut kipeänä ja yks teki omaa treeniä. 

Kun muut lopetti, minä jäin vielä uimaan 700 metriä loppuverraa. Halusin jäädä uimaan, kun ulkona jyrähti ukkonen ja satoi kaatamalla. Käytin räpylöitä ja lättäreitä kovemman vauhdin saamiseksi. Sit uin ilman välineitä.

Aktiivisuusranneke pysähtyi taas kesken uimisen. Nyt se pysähtyi 1350 metrin jälkeen ja käynnistin sen uudelleen. Uin vielä 1650 metriä eli yhteensä 3000 metriä

Kävelin hallilta kotiin. Kiva vesitihku tuli päälle. Se nauratti, ja sain hymyn naamalle. 

Perjantai 19.8

Teen neljästi viikossa hommia Tesoman liikekeskus Westerissä. Mulla on perjantait vapaana töistä. Aamulla oli asumisen ohjaaja käymässä. Asumisen ohjaaja auttaa, ohjaa ja neuvoo omassa kodissa asuvaa kehitysvammaista arkeen liittyvissä asioissa ja auttaa uusiin paikkoihin löytämisessä. 

Aamupäivällä pyöräilin Kalevan uimahallille. Kävin jo aamupäivällä uimassa, koska se piristää mieltä. Uin 1575 metriä. Treenasin käännöksiä ja uin matkaa 25 metrin altaalla. Aamupäivällä oli ihanan rauhallista. Sain yksin uida radalla. 

Pyöräilin kotiin hallilta valmistautumaan viikonlopun keilailuleiriin. Tällä viikolla olen pyöräillyt melkein 60 kilometriä.

Potkua syksyn treeneihin monilajileiriltä

Loman jälkeisen viikon kohokohta oli viikonlopun Special Olympics leiri Pajulahdessa. Ennen sitä oli monta pyöräilyhetkeä ja hieman uintiakin.

Pyörällä on helppo liikkua

Maanantaina 10.8.

Viikon aluksi vuorossa oli iltalenkki työpäivän jälkeen kirjastolle ja kauppaan. Kirjastossa katselin oliko uusia kirjoja, mitä voisin lukea. Lainasin kirjoja, joista voisin tykätä ja lukea iltaisin. Iltalenkki piristi mukavasti. 

Tiistaina 9.8. 

Pyöräilin töihin aamulla. 12,67 kilometriä on mukava aamulenkki. Työpäivän jälkeen pyöräily suuntautui suoraan Kalevan uintikeskukselle. 

Treenattiin TaTU:n porukalla uintivälineillä 5×100 metriä vaparia ja selkää. Lättäreillä ja räpylöillä saatiin kovemmat vauhdit käsiin ja jalkoihin. Otettiin myös starttihyppyjä ja mentiin kylkipotkuja sekä käsivetoja. Starttihypyissä tarvitaan voimaa enemmän jalkoihin. 

Uinnin jälkeen oli vielä lyhyt iltapyöräily kotipihaan. 

Keskiviikkona 10.8 

Aamu alkoi taas pyöräilyllä töihin. Iltapäivällä kotiinpäin pyöräillessä tuli kolari suojatiellä vastaantulevan pyöräilevän pojan kanssa. Onneksi kumpaankaan ei sattunut pahasti. Sain pintanaarmun oikeaan jalkaan. Jouduin pysähtymään useamman kerran, kun pyörän takarenkaan lokasuoja oli huonosti ja sitä piti aina hieman kääntää. 

Torstaina 11.8 

Työpäivän jälkeen tuli tehtyä kävellen pikkulenkki keskustassa. Kävin vaihtamassa kisauikkarin. Kesällä ostetusta FINA-hyväksytystä uimapuvusta alkoi irrota FINA-merkki, sen takia sain vaihtaa sen uuteen. Vaaleanpunaisia uusia pukuja oli tullut vasta nyt.

Viikonloppu monilajileirillä

Perjantaina alkoi syksyn Special Olympics monilajileiri. Illalla tuli uitua 1625 metriä. Oli rankat treenit aloitusuinneille. Mentiin vaparia, rintaa ja selkää ja katsottiin, pysyykö kunto. Tuli tunne, että kuntoni ei ollut huonontunut, vaan oli parantunut kesällä treenatessa.

Lauantaina oli kahdet lajitreenit. Päivän uinneissa mentiin kovaa ilman apuvälineitä ja apuvälineiden kanssa.

Aamulla uitiin alkuverraa 300 metriä. Sitten mentiin 8x25 vaparia, potkuja ja omavalintaista. Menin selkää. Halusin keskittyä vartalon kiertoon. Lisäksi uitiin potkuja 6×50. Matkana tuli uitua 1950 metriä. 

Iltapäivällä tuli uitua 2925 metriä. Olin menossa lättäreillä ja pullarilla käsivetoja, kun uintikaveri osui vahingossa omalla lättärillään mua oikean silmän yläpuolelle. Vähän sattui ja päässä huimasi jonkun verran. Nousin huilaaman reunalle, ja sit jatkoin, kun rauhoituin ja sain itkun hillittyä. Kaikki oli hyvin, ja valmentajat rauhoittelivat, ettei ole hätää. Ei tullut verta eikä naarmua, mustelma vaan.

Jatkoin treenin tekoa, mutta osa treenistä jäi tekemättä, kun aika loppui kesken. Uintitreenin ohjelma oli kirjattu taululle. En saanut aina selvää, mitä piti mitenkin mennä. Välillä piti kysyä valmentajilta, mitä esimerkiksi sulkujen edessä oleva juttu tarkoitti.

Illalla päästiin vielä seikkailupuistoon kiipeilemään. Seikkailupuistossa saatiin kypärät päähän ja kiipeilyvaljaat vaijerien kanssa vartalolle. Päästiin ohjeistuksien ja neuvojen kanssa menemään radoilla. Aina piti seurata vihreitä merkkejä ja siihen suuntaan laittaa vaijerien sivuilla olevat koukkupainot. 

Menin helpolla radalla, jossa uskalsin tehdä kaikki. Se oli uusi kokemus, ja tuntui todella mukavalta. Pystyin keskittymään tasapainooni. Liikkuminen ja tasapainoharjoitukset radoilla oli kivoja. Myös liuku joissakin kohdissa oli kivaa, kun ei pelottanut.

Sunnuntaina uitiin vielä kerran. Mentiin 500 metriä alkuverraa. Sitten oli 10×25 omavalintaista lajia kovaa puoliväliin allasta ja loppu mentiin löysää. Sama mentiin potkuilla laudan kanssa. Loppuverrana oli hauska 650 metriä. Matkaa tuli uitua 1900 metriä.

Leiri oli kaiken kaikkiaan todella hyvä ja mukava. Valmentajat sanoivat, että olivat tyytyväisiä, et olin mukana ja jaksoin uida koviakin leirillä. Mukana ollut TaTU:n parauimareiden kilpauintiryhmän valmentaja huomasi rintauintini potkut ja sanoi, että hyvältä näyttää ja tekniikka oli kohdillaan.

Viimeiset treeniviikot ja SM-kisat

Kisoihin harjoittelu jatkui aivan viime hetkiin saakka. Viimeisissä ohjatuissa harjoitteluissa oli mukana jälleen oma valmentaja. Hänen johdollaan käytiin läpi kisalajit. 

- Lähtöjen kanssa en oo varma. Kunhan keskityn ja kaikki menisi hyvin treeneissä. Käsivedot ja maaliin tulot pitää kanssa hioa kuntoon. Jarkko on onneksi pitämässä vikat treenit, niin voin keskiviikon aamupäivällä tehdä niiden neuvojen mukaan treenit, mietti Tinja ennen kesän viimeisiä harjoituksia ohjaajan kanssa.

- Rinnassa on hiomista: Rinnan potkuissa jalat suoriksi sekä potkut sivuille ja käsivedot pidemmälle eteen. Selkä ja vapari sujuivat, kertoi Tinja treenien jälkeen.  

Treenien lisäksi harjoituksissa pohdittiin kisavälineitä. Suosituksena oli oikeat kisauimalasit, jotka pysyvät uidessa silmillä tiiviimmin kuin nykyiset isohkot uimalasit.

Itsenäisillä harjoitteluilla kohti kisoja 

Vajaan kahden viikon aikana ehti olla neljät omatoimiharjoitukset. Itsenäisesti uidessa täytyy löytää tilaa muiden joukossa altaassa. Välillä se on helpompaa ja välillä vaikeampaa.

- Tykkään niistä, jotka tekevät tilaa altaaseen, et pääsee uimaan, tuumaili Tinja.

Juhannusviikon maanantaina matkaa kertyi 1600 metriä. Mukana oli myös nopeita kierroksia.

- Rankkaa teki uida kisalajit päästä päähän. Jaksoin, mut hengästytti aina päässä, kun pääsin sinne. Uin vuoron perään 50 m vapaauintia, 50 m rintauintia ja 50 m selkäuintia. 5-10 minuutin tauot päissä.

Myös keskiviikkona tie vei uimahalliin. Edellisenä päivänä kadonnut Maltan kisareissulta saatu juomapullo oli pudonnut tiistain treeneistä tultaessa. Sen vuoksi uiminen ei oikein maistunut. Myös vatsa alkoi oireilla. Mutta verryttelyvauhtiset matkauintitreenit tuli tehtyä ja uitua 1050 metriä. 

Välineurheilua?

Juhannuksen jälkeen, kisaviikon aluksi oli käynti silmälääkärillä. Silmä oli nyt täysin parantunut. Samalla reissulla Tinja valitsi itselleen kisalasit, uimalasikotelon ja ensimmäisen FINA-hyväksytyn kisauimapuvun. Jokaisessa urheilulajissa on tarjolla parempia ja huonompia varusteita.

Kisapuvut sisältävät kompressiota, joka tukee ja helpottaa uintiasennon löytymistä. Myös Tinjan valitsemassa puvussa on pientä kompressiota, mutta siinä ei kuitenkaan ole hiilikuitua, eikä se siten ole yhtä helposti yksilöllisesti muotoutuva. Harjoituspuvuksi ja ensimmäiseksi kilpauintipuvuksi suositeltu vaaleanpunainen puku tuntui mieluisalta valinnalta.

Uudet varusteet pääsivät heti testiin. Uinti ei vain vielä oikein maistunut entiseen malliin. Kisalajit tuli kuitenkin käytyä läpi verravauhdilla.

- Kisapuku oli hyvä ja sopivan kokoinen. Sillä oli hyvä uida. Puku oli sopivan tiukka, eikä tuntunut yhtään löysältä missään.

Viimeinen vastaava verryttelyvauhtinen uinti (1300 metriä) oli keskiviikkona. Uimisen jälkeen odotti ikävä yllätys: uimapuvun FINA-merkki osoitti irtoamisen merkkejä. Pukuja myyvässä liikkeessä ei ollut toista vaaleanpunaista Tinjan kokoista pukua, joten Tinja halusi käyttää ostettua pukua viikonlopun kilpailuissa. Takuuvaihto tehtäisiin kisojen jälkeen, kun toimittaja saisi vastaavan puvun varastoonsa.

Pitkän radan kisoissa

SM-kisoissa naisten 50 metrin parauintilajeissa oli osanottajia vain yhden erän verran. Siksi kaikki Tinjan kisalähdöt uitiin suoraan iltafinaalissa. Hänen tavoitteenaan oli parantaa omia ennätysaikojaan.

Torstaina olisi ollut 50 metrin perhonen. Siihen on vasta pientä alkutuntumaa, joten kisalajiksi siitä ei ole vielä pitkään aikaan. 

Perjantai-iltana uitiin 50 metrin vapaauinti. Vapaauintiin panostaminen näkyi uintisuorituksessa. Aika parani peräti 3,53 sekuntia.

Lauantaina oli vuorossa 50 metrin selkäuinti. Siinäkin aika parani 0,59 sekuntia.

- Valmentajan kanssa käytiin läpi asiat ennen kisalajien alkua. Juteltiin aika paljon. Kisalajien jälkeen sain valmentajalta palautetta, että vapari ja selkä oli mennyt hyvin eteenpäin, niissä olin kehittynyt, kertoi Tinja.

Sunnuntain 50 metrin rintauinti oli etukäteen ajatellen haasteellisin. Aiemmissa teksteissä on kerrottu, kuinka Tinjan jäykät jalat eivät tahdo kääntyä ulospäin. Niinhän siinä kävi, että jalkaterät jäivät sisäkiertoon, eikä kisojen viimeisestä lajista tullut suoritusta. Mutta hyvää kokemusta sitäkin enemmän. Haasteet on tehty voitettaviksi. Kilpailemaan oppii vain kilpailemalla. 

- Kisapaikalla katsomosta kuului aikamoisia kannustushuutoja, kun muut uimaseuran jäsenet kannustivat omia kavereitaan. Kisat meni hyvin. Kiva oli kisata. Olin tyytyväinen omiin uintisuorituksiin ja kosketuslähtöihin. Keskityin vain omiin lähtöihin ja omiin uinteihin, enkä miettinyt vastustajia. Rintauinnissa on hiomista syksyn kisoihin, pohdiskeli Tinja kolmen kisapäivän jälkeen. 

Kaksi viikkoa kisoihin

Kisailmoittautumiset on tehty, ja pitkän radan SM-kisat häämöttävät kahden viikon päässä. Parauimareidenkin lajit on jaettu nelipäiväisten kisojen eri päiville siten, että uimarilla on vain yksi 50 metrin uinti yhtenä päivänä. Niinpä Tinjankin kolme kisauintia ovat kaikki eri päivinä. Sitä ennen on kuitenkin vielä valmistautumisten aika.

Maltan kisojen divisiointilähtöön valmistautuminen

Maanantain silmäkontrollissa oli helpottavaa kuulla, että silmä on hyvässä paranemisvauhdissa. Uintitreenejä saa jatkaa, mutta myös silmän antibioottitippojen laittoa jatketaan. Seuraava kontrolliaika on juhannuspyhien jälkeen.  

Kostutustippojen lisäyksestä tulee pysyvä tapa. Kaksi tippaa päivässä ei enää riitä. Kuivasilmäisyys on todennäköisesti yleisin silmäsairaus. Tinjalla kuivasilmäisyyden aiheuttaa pari kertaa operoitu yläluomi, joka jää hieman raolleen nukkuessa.

Toimintarajoitteet haasteena

Kun lupa oli saatu, niin matka jatkui tuttuakin tutummalla uimahallille.

- Maanantaina tein omatoimitreenin Kalevan uimahallilla: selkää edellisestä treenikerrasta ja rintaa sekä vaparia. Menin kaikki lajit keskittyen potkuihin. Kävin läpi selkäuinnin potkuja, ettei polvi nouse liikaa vedenpinnan yläpuolelle, vaan että nilkat potkii. On vähän vaikeeta saada nilkat oikeeseen asentoon. Mun jalat on jäykät.

- Rinnassa käsivedot kaipaavat vielä hiomista. Kyynärpäät ei ota kunnolla veden vastusta, jolloin rintakehä ei nouse veden pinnan yläpuolelle.

Starttihyppyjen hiomista

Viikon uinnit jatkuivat tiistaina uimaseuran treeneillä. Ohjatuissa treeneissä rata on varattu harjoittelijoille, mikä helpottaa erityisesti lähtöjen harjoittelua. Lähtöasennoissakin syntymälahjana saatu lihasten jäykkyys luo haasteita. Tällä viikolla harjoiteltiin Track start -hyppyjä eli pikajuoksulähtöä.

- Keskityin starttilähtöihin hyppypallilta. Etujalka oli suorassa, takajalka ponnisti vauhtia. Starttihypyn lähtöasento tuntui aluksi vaikealta, mutta alkoi vähitellen mennä. Rinnassa ja vaparissa yritin päästä lähtöliu’ulla lippusiiman ali.  

- Selässä harjoittelin sitä, että jalat on alempana ja pysyy paikallaan, mut kädet vetää pikkusen ylöspäin. Nyt kantapäät olivat jo veden pinnan alapuolella ja varpaat jäivät vedenpinnan yläpuolelle. Selkäuinnin lähtöasennossa on hiomista, että kädet löytävät oikean asennon tukitangosta.

Vaparia räpylöillä ja lättäreillä

Kolmannen kerran uima-allas kutsui torstaina. Aurinkoinen sää oli kutsunut monet muutkin uimaan. Harjoitukset alkoivat lyhyellä radalla, koska siellä oli tyhjempää. Sitten täytyi taas siirtyä pois uintiryhmäläisten tieltä 50 metrin altaalle, jossa oli valittavana kolme rataa. Lämpimän sään vuoksi suuri osa väestä oli onneksi maauimalan puolella. Siksi radoilla mahtui hyvin uimaan, eikä ollut yhtä aikaa liian montaa uimaria samalla radalla.

- Tein uintivälineiden avulla omatoimitreeneissä kesäkuun alussa olleiden tiistaitreenien harjotukset. Laudan kanssa menin vaparin potkut. Sen jälkeen otin räpylät ja lättärit. Räpylöillä menin myös vaparin potkut. Aluksi oli räpylät ilman lättäreitä, silloin jalat potki kovempaa. Piti hakea oikea käsivetoasento, että voin tehdä saman lättärien kanssa. Lättärit otin mukaan, et sain voimaa käsivetoihin. 

Kolme kertaa oli riittävä treenimäärä tälläkin viikolla: pikku hiljaa eteenpäin. 

Matka kohti SM-kisaa jatkuu

Espoonlahden uinneissa 10.4.2022

Maanantaina silmälääkäri antoi luvan aloittaa uintiharjoitukset. Silmä oli lähes parantunut, ja lääkärikin ymmärsi SM-kisojen merkityksen. Ohjeena oli välttää vielä saunomista, koska hiki voi kuljettaa bakteereja silmään, sekä käyttää uidessa uimalaseja. Seuraava kontrolli olisi viikon päästä.

Maanantai oli vielä lepopäivä, mutta tiistaina oli ohjatut treenit. Bussit olivat myöhässä, joten pari uimaria pääsi Ylöjärvelle hieman myöhässä. Lisäksi Tinja oli unohtunut uimakorttinsa kotiin. Onneksi asian sai selvitettyä kassalla, ja Tinja sai kertakäyttökortin, jolla pääsi pukuhuoneeseen.

- Tiistaina mentiin kisalajeja. Saatiin vetää omat alkuverrat. Sain uida selkää koko treenin. Menin kovia käsivetoja selällä. Piti kiinnittää huomio käsivetoihin ja vartalonkiertoon. Käsien pitää mennä pidemmälle taakse, et voi tehdä vedon. Katsottiin käsivedot treenin lopuksi, et sain ne oikein.

Omat treenit jatkuvat

Torstaina uimahallissa oli paljon väkeä. Samalla radalla ui monta ihmisiä. Tinja löysi kuitenkin altaan, jossa oli vain kaksi uimaria hänen lisäkseen. Se oli hyvä, sillä selkäuinnin treenaaminen on helpompaa, jos ei tarvitse pelätä törmäävänsä muihin.

- Torstaina treenasin tiistaina opittua ja menin rintaa lisäksi. Rinnassa kiinnitin huomion liukuun ja käsivetoihin sekä potkuihin. Uin 1700 metriä yhteensä. 

Rintaa uidessa lasien sivuilta voi välillä päästää vettä laseihin. Uinnin jälkeen ei kuitenkaan ollut erityisiä tuntemuksia. Silti oli hyvä levätä ja seurata silmän tilannetta. Viikonlopulla silmä alkoi olla kaikinpuolin normaali, ja luomen avaaminenkin tuntui normaalilta. Siksi Tinja uskaltautui uimaan vielä tänäänkin.

Sunnuntaina hallissa oli rauhallinen päivä. Aluksi oli tyhjiäkin altaita, mutta sitten alkoivat uimaseuran uintitreenit. Tinjan piti siirtyä toiselle radalle. Harjoittelu jatkui kolmen muun uimarin kanssa samalla radalla. Muut osasivat ottaa huomioon toiset uimarit ja harjoittelu jatkui sujuvasti. Jonkun ajan jälkeen kaksi muuta uimaria lopetti uimisen.

- Tänään uin kisa-altaassa selkää ja rintaa: 1550 metriä uitu. Otin tiistain treeneissä opitut jutut huomioon. Selkää uin ennen kuin Uitan ryhmä tuli. Sen jälkeen vaihdoin rataa ja uin suurimmaksi osaksi rintaa. Kun pari uimaria oli lähtenyt ja oli vain yksi uimari mun kansaa, niin pystyin tekemään vielä selän.

Neljän kerran harjoitteluviikko jää suunnitelmaksi. Mutta innostus uinnin treenaamiseen on ennallaan.

- Kaikki kolme uintitreeniä olivat rankkoja, mutta ne olivat sen arvoisia. Aion treenata ennen kisoja verravauhdilla kisalajeja, jotka uin SM-kisoissa ja keskittyä käännöksiin ja maaliintuloon.

Harjoittelua ja mitalikahvit eduskunnassa

Maltan reissulta tulleita mitaleja juhlittiin tällä viikolla. Mutta uintiharjoituksia täytyi rajoittaa.

Kuva: K-supermarket Westeri

Maanantaina oli tarkoitus mennä viikon ensimmäisiin uintitreeneihin. Niinpä Tinja suuntasi työpäivän jälkeen lähimpään uimahalliin. Halli oli kuitenkin kiinni. Googlaamalla selvisi, että uimahallissa oli juuri sinä päivänä alkanut huoltotoimenpiteet. Halli oli suljettu lähes kahdeksi kuukaudeksi.

Myös toisessa uimahallissa alkoi huolto samana päivänä. Kolmas halli olisi ollut auki, mutta seikkailu oli kestänyt matkoineen sen verran kauan, että harjoitukset jäivät aikomukseksi.

Potkuja ja käsivetoja

Sen sijaan tiistaina Tinja ja muut parauimarit pääsivät altaaseen. Pientä seikkailua siihenkin liittyi. Urheilutalon uimahallikortti unohtui ensin kotiin, ja oli palattava vielä hakemaan se. Onneksi bussiyhteydet Tampereen ja Ylöjärven välillä toimivat hyvin. Matkaan oli lähdetty ajoissa, joten se salli lyhyen mutkan matkassa.

- Ehdin ajoissa altaalle. Omaa alkuverraa en ehtinyt tehdä.

- Harjoteltiin aluksi vaparin potkuja laudalla ja räpylöillä. Tuli vinkkinä, että jalat pitää olla suorana ja nilkat vaan potkii. Se tuntui rankalta, koska se oli uusi asia. Mulla on ollut ennen polvi vähän koukussa, niin sitä varten harjoiteltiin, että saatiin jalka suoremmaksi. Aluksi oli vaikea hahmottaa, miten se piti tehdä. Mutta sen jälkeen potku onnistui paremmin. 

- Käsivedoissa harjoiteltiin sitä, että käsi menee pidemmälle eteen. Silloin saa voimakkaammat vedot. Edellisellä kerralla harjoiteltiin samaa asiaa lättäreiden avulla ja nyt harjoteltiin ilman lättäreitä. Ilman lättäreitä se on hankalaa. Käsi jää helposti puoliväliin, koska en hoksaa viedä suoraan eteen. 

Aamu-uinti jäi viikon viimeiseksi treeniksi

Pysyäkseen aikomassaan treenitahdissa, Tinja teki keskiviikkona omatoimisen treenin jo ennen työpäivää. Kahdeksalta altaaseen pulahtaneen Tinjan tunnin kestäneessä treenissä tuli matkaa 1325 metriä.

- Aamu-uinti on uitu. Harjoittelin tiistain treenistä opittuja asioita ja lisäksi isän kanssa opeteltuja selkäuintijuttuja. Vaparin potkut alkoi sujuu paremmin. Sain jalan suoremmaksi, ja ensimmäisen kakskytviis metriä sain pysymään. Sitten alkoi jalka mennä koukkuun, ja piti keskittyä, että sain suoremmaksi. 

- Selkäuinnissa opettelin yhdellä kädellä kerrallaan käsivetoja. Sillä tavalla yritin saada selkäuinnin vartalonkierron oikein.

Siihen päättyivät viikon treenit, sillä töissä oikeaa silmää alkoi äkkiä vihloa.

- Ei ole ikinä ollut näin kovaa kipua silmässä, silmäluomeenkin sattuu, kuvaili Tinja tuntemuksiaan.

Terveyskeskuksessa ja silmäpoliklinikalla käyntien jälkeen matkassa oli kolme reseptiä ja uimakielto maanantain kontrolliin saakka. Kuusi kertaa päivässä silmään laitettava antibioottitippa ja yhtä usein laitettava kosteutus olivatkin yllättävän hankalia toimenpiteitä hahmotushäiriön vuoksi. 

Loppuviikolla juhlittiin mitaleja

Torstaina oli aika matkustaa Helsinkiin. Kiitos siitä kuuluu vammaisvaikuttaja, Special Olympics uimari Inka Kolhinojalle sekä kansanedustaja Noora Koposelle. Inka julkaisi Twitterissä ajatuksiaan vammaisurheilijoiden arvostuksesta, ja Noora otti siitä kopin. Hän kutsui kaikki Maltan mitalistit mitalikahveille eduskuntaan. 

Sisujengiläisiä tukijoukkoineen. Kuva: Noora Koponen

Osa Special Olympicsin Maltan kisoissa kilpailleista sisujengiläisistä asui kaukana Helsingistä. Se rajoitti osallistumismahdollisuutta kahvitilaisuuteen. Paikalle pääsivät kaikki neljä uimaria, pari keilaajaa, yksi yleisurheilija sekä yksi valmentaja.

- Siellä tarjottiin kahvia, juustokakkua ja kermakakkua. Kansanedustaja Noora Koponen piti puheen. Hän sanoi, että se oli ensimmäinen kerta pitää Special Olympicsin mitalikahveja eduskunnassa. Hän onnitteli kaikkia mitalisteja ja kertoi, että oli ollut Romaniassa työmatkalla. Hän oli tavannut suurlähettilään, jolle oli kertonut, että mitalistit olivat tulossa kahveille. Suurlähettiläs oli ollut otettu siitä ja oli pyytänyt välittämään mitalisteille onnittelut.

Urheilijoita kävivät onnittelemassa myös kansanedustajat Mikko Kinnunen, Pasi Kivisaari, Ari Koponen, Sari Multala sekä Arto Satonen.

Perjantaina myös Tinjan avotyöpaikka muisti häntä kukkasin.