Urheilija ei luovuta

Lauantaina alkanut kisaputki jatkui viikon alussa Tampereen Slalomseuran omassa cupissa. Soveltavan alppihiihdon ryhmäläiset kuulivat niistä maanantain treeneissä, ja Tinja ilmoittautui heti mukaan. 

Maanantaina oli taas työpäivän jälkeen laskettelutreenit edessä. Ehdin ennen muita melkein tunniksi rinteeseen vapareita laskettelemaan ja löysin sisäisen rohkeuteni. Treeneissä valmentajat huomasivat rohkeuteni laskettelunopeuteen. En enää hidastanut vauhtia yhtään, vaan annoin vauhdin viedä. Valmentajat sanoivat, että hyvältä näyttää.

Sain harjoitella kädet selän takana ja lantio edessä -harjoitusta, sitten toinen käsi edessä käännöksissä ja toinen lantiolla. Tavoitteena oli lisätä rohkeutta lasketteluvauhtiin. Ilman sauvoja ne olivat tasapainoharjoituksia.

Päästiin treenien lopuksi laskettelemaan rataa. Rata oli samalla treeniä TSS-cup kisoihin ja Ellivuoren laskettelukisoihin. Mulle tuli ohje, että saisi olla vauhdikkaampaa laskettelua. Saa ottaa alussa lisää vauhtia, että pääsee nopeammin lasketteluvauhtiin. 

Kohti lauantain uintikisoja

Tiistaina oli töiden jälkeen vuorossa omatoimiset uintitreenit Tesoman uimahallilla. Lähdin tyytyväisenä uimaan kaupan kautta, josta ostin välipalaa ja valmisruuan. Harjoittelin yksin muiden TaTU:n parauimareiden lauantaina tekemää treeniä. Uin 3×50 metriä (25 kovaa+25 löysää) sekä vaparia, rintaa että selkää. Ohjelmasta jäi 100 metriä tekemättä, kun ei ollut kaveria ankkuriksi nilkoista kiinni pitämässä. 

Uin lisäksi läpi kisalajit, koska Jääkarhu-uintikisat lähestyvät. Kisat uidaan lauantaina Tampereen uintikeskuksella 50 metrin altaassa. Aion uida kisoissa 100 metriä selkää ja vaparia sekä 50 metriä rintaa ja perhosta. Perhosesta yritetään saada mulle kisoissa virallinen aika. Perhosuintia jännitän, kun kisaan ensimmäistä kertaa siinä lajissa. Muut kisalajit sujuvat jo. 

Uin yhteensä 1400 metriä. Muistin myös venytellä ja juoda. Uiminen virkisti ja piristi mieltä. 

Jälleen cupissa

Uinnin jälkeen kävelin työpaikalle hakemaan laskettelusuksipussiani. Olin sopinut työpaikkaohjaajan kanssa, että sen voi hakea uimisen jälkeen. Hanska hävisi kävellessäni bussipysäkille päin. Se oli tippunut taskusta, enkä heti huomannut. Käännyin etsimään sen, ja löytyi lopulta. Ehdin onneksi seuraavaan bussiin, ja pääsin ajoissa Mustavuoreen syömään välipalaa ja vaihtamaan monot jalkaan. 

Oli alkamassa Tampereen Slamonseuran omat cup-kisat. Laskin kisassa taas ensimmäisenä. Oman seuran laskettelukisat ovat hyvää treeniä tulevia laskettelukisoja varten. Pääsin laskettelemaan kaksi vaparia, joissa huomasin, et vauhti oli nopea. Menin valmentajan kanssa radan läpi ennen kisoja. 

Laskettelin radalla kolme kertaa. Kisassa lasketeltiin sama rata kahdesti. Sen jälkeen lasketeltiin vielä yksi harjoituskisalasku. Tuntui kivalta mennä sama rata useamman kerran, kun osasin mennä sen oikein kaikilla kerroilla. Ekassa vauhti jäi vähän vajaaksi maaliin tullessa. Toisessa kisalaskussa vauhti hidastui vähäsen matkalla, vaikka yritin pitää sen nopeana. En saanut vauhtia ihan niin nopeaksi kun ensimmäisellä ja kolmannella kierroksella. Kolmas lasku oli nopein.

Rohkeuteni oli löytynyt. Kisatunnelma oli jännittynyt, mutta mukava, kun kaverit tsemppasivat toisiaan. 

He toivottivat onnea kisaan ja kannustivat. Cup -kisat ovat hyviä, että löytää rohkeutta ja voi miettiä, mitä pitää seuraavaksi treenata. Urheilija ei luovuta, vaan jatkaa eteenpäin. 

Kisavalmisteluja ja luontoa

Työmatkapyöräily vaihtui bussimatkoiksi. Alkuviikko meni tehdessä viimeisiä treenejä syksyn toisia kisoja varten. Tällä viikolla oli aikaa käydä myös luonnossa katsomassa syksyn värejä ja käydä tapaamassa kavereita.

Luontoretkellä Hervantajärvellä

Maanantai 3.10

Töihin kuljin bussilla, kun aamu oli sumuinen. Töissä meni hyvin. Sain tehtyä pullohuoneen työt rauhassa valmiiksi. Pullonpalautuskone pitää puhdistaa kolmesti viikossa, ja käsidesit katsoa joka päivä. Välillä oli hyllyjen siistimistä, ostoskorien ja -kärryjen hakua. 

Työpäivän jälkeen menin Kalevan uimahallille uimaan verravauhdilla treeniä valmentajan pyynnöstä.

Valmentaja pyysi, että leirin jälkeen uidaan maanantaina verravauhdilla ja tiistaina kestävyysuintia.

Viikonloppuna on Nääs-uintikisat, joissa uin 100 metriset selän ja vaparin sekä 50 metriä selkää. Venyttelin leirillä aamujumpissa saaduin ohjein, ja lähin sit uimaan osan perjantai-illan uintitreeniä. Alkuun menin sekaria ja kokeilin perhosta. Sen jälkeen uin 100 metrisiä vaparia, selkää ja uin myös rintaa. Matkaa tuli uitua 1300 metriä. 

Kävin nopeasti kylmäaltaassa, ja lähin lämmittelemään sekä pesulle. Iltalenkin teko alkoi kauppaan ruokaostoksille ja sieltä kotiin. 

Tiistai 4.10

Työpäivä oli poikkeuksellisesti aamuvuoro. Menin töihin bussilla. Töissä piti kiirettä joka paikassa. Onneks kaveri auttoi välillä. 

Suuntasin työpäivän jälkeen työtoiminnan luontoryhmän porukan kanssa Hervantajärvelle, josta käveltiin Makkarajärven suuntaan ihailen ja nauttien luonnosta. Se oli mukava pirityslenkki arkeen. 

Meitä oli kahdeksan henkilöä. Käveltiin noin 3 kilometriä. Levähdettiin metsätieristeyksessä, josta lähti tieristeys Makkarajärvelle ja Viitastenperälle. Tehtiin aistitehtäviä. 

Hervantajärveltä lähdin ratikalla kohti uintikeskusta, jossa kävin uimassa verravauhdilla. Otin valmentajan pyynnöstä 8×50 metriä, jossa uin 4×50 vaparia ja 4×50 selkää. Ensin mennään rauhallisesti ja sitten nopeammin takaisin. Pidetään 5 sekunnin tauko välissä, ja sit uudestaan. Lisäksi uin kisalajit ja loppuverran. Yhteensä uin 1100 metriä.

Uiminen tuntui kivalta. Se sai ajatukset muualle. Käännökset alkoivat sujua 100 metrisissä. Rintaa en ehtinyt harjoitella kisalajien jälkeen.

Kävelin hallilta kaupan kautta ostamaan aamu- ja välipaloja. Kun tulin kotiin, niin söin maanantaina tekemääni kanamunakasta ja leipää.  

Syksyisiä puita katuvalojen loisteessa

Keskiviikko 5.10

Menin aamulla viemään äidille uuden avaimen oven lukkoon, joka vaihtuu huomenna tai perjantaina. Sen jälkeen menin töihin. 

Työpäivä oli rankka. Rankinta työpäivässä on palpa-lavojen vienti pullohuoneeseen ja ostoskärryjen haku parkkihallista ja parkkipaikkojen katoksista. Ei-rankka-työpäivä tarkoittaa, ettei ole mitään rankkaa tehtävää, ja voi rauhassa tehdä työtehtävät.  

Päivään kuului myös hyllyjen siistimistä sekä hyllytiimin päällikön auttamista eli vein muumikestokassilaatikon kassatyöntekijöille. Sain purkaa sen kassahihnan alle muiden ostoskassien kanssa. Vein tyhjän rullakon pahveineen lastauslaiturille.

Työpäivän jälkeen matkustin keskustaan nuorten tapaamispaikkaan eli Iltalinjalle ennen treenejä Pyynikin uimahallilla. Hämeenpuistossa Tamperemission Iltalinja on mukava paikka, jossa ihmiset käyvät saadakseen kavereita. Menit nuorten tapaamispaikkaan, koska sieltä oli lyhyempi matka kävellä Pyynikin uimahallille.

Lähdin treeneihin ajoissa uimaan alkuverraa 300 metriä. Treeneissä uin 500 metriä eli uintimatkaa tuli 875 metriä piikiien takia. Piikeissä uidaan 5 metriä ja käännytään ja uidaan takaisin. Leirillä viikonloppuna uittiin myös piikkejä. Niissä harjoitella käännöstä ja starttilähtöä. Molemmat lähdöt ja käännökset sujuivat mulla hyvin, sekä selässä että vaparissa. Treeni tuntui sopivalta. Starttihypyissä on vielä haastetta. Pitää muistaa ponnistaa vaparin startissa.

Meillä on vain yksi rata käytössä. Jokainen odottaa vuoroaan. Joudutaan menemään vuoron perään, että vältyttäis kolareilta. Yksi uimari on kuurosokea, niin ei näe eikä kuule mitään.

Millä mielellä kohti lauantain kisoja? Ei jännitä niin kauheasti, kuin pari viikkoa sitten. Mut 100 metriset uin ensimmäistå kertaa virallisissa kisoissa.

Matkalla Pyynikin näköalapaikalle

Torstai 6.10

Menin aamulla bussilla töihin. Työtehtävät oli helppo tehdä, ei tarvinnut kasata palpa-laatikoita pullohuoneessa. Muut tutut hommat tein.

Työpäivän jälkeen lähdin viemään uuden lukon vara-avaimen enolleni. 

Tulin kotiin tiskaamaan, ja laitoin tiskikoneen päälle. Sen jälkeen lähin lenkille ja kauppaan ruokaa ostamaan. Käveltyä tuli melkein 3 kilometriä. 

Tulin kotiin ja aloin tekemään ruokaa. Venyttelin kotihommia ja ruokaa tehdessä. Rentouduin telkkaria katsoessa.

Perjantai 7.10

Aamulla menin bussilla Metso-kirjaston eteen. Asumisen ohjaajan kanssa käveltiin Pyynikin näköalapaikalle kalliolle ottamaan kuvia ja ihastelemaan ruskaa.

Tulin ratikalla lähemmäs Hakametsää, jossa jäin pois. Kävin kaupassa ostamassa loput ruokatarvikkeet kisaeväisiin. Kävelin sieltä kotiin syömään lounasta. Kävelyä tuli noin 5 kilometriä.  

Lähdin olkkariin nykytaideryhmään. Siellä maalattiin sabluunoiden avulla sarvikuonoja. 

Olkkarista suuntasin Iltalinjalle Me itse ry kokoukseen, jossa puhuttiin hämpeistä. Ilta oli mukava. 

Kun pääsin kotiin, piti tehdä eväät valmiiksi huomisiin kisoihin. Huomenna on pitkä päivä edessä.

Special Olympics keilailuleirillä

Special Olympic keilailuleiri pidettiin tänä viikonloppuna Tampereella. Tinja ilmoittautui mukaan leirille, koska halusi pitkästä aikaa kokeilla keilaamista. Leireiltä aloittelijakin saa hyvät opit harrastuksen jatkamiseksi.

Perjantai 19.8.

Iltapäivällä pyöräilin keilahallille. Perjantaina leirillä otettiin kevyesti ja kaadettiin keiloja.  

Siitä on pitkä aika, kun olen viimeksi keilannut isän kanssa. Silloin heilautin palloa ennen radalle vierimistä. Sain valmentajilta neuvot, miten keilapalloa pidetään oikein: oikealla kädellä pidetään pallo peukalo ylös päin ja käsi on pallon alla. Sitten alkoi sujua. Sain pari kaatoa. Tuntui, että hyvin meni. Harjoitus tekee mestarin. 

Lauantai 20.8.

Pyöräilin keilahallille taas aamulla. Treenit alkoivat lämmittelyllä, niin kuin aina. Lämmittelyssä heitetään rauhallisesti harjoitusheittoja. 

Tänään oli erilaisia tehtäviä radoilla aamu- ja iltapäivällä. Radalla oli lattiassa mustalla tehtyjä keilakuvia. Lattialla oli myös kaks teippiä. Toinen oli keilakuvan vasemmalla puolella ja toinen oikealla puolella. Ensin piti heittää vasemman teipin yli, että pallo pomppaa siitä. Sitten oikean teipin yli, teippien välistä, teipin ja keilakuvan välistä, kaataa punainen keila ja viimeisenä vielä ei osua punaiseen. 

Iltapäivällä eri tehtävät radoilla jatkuivat. Pitkä teippi oli siinä, mistä piti tähdätä keskelle, reunateipin ja keilakuvan välistä, heittää lujaa, heittää hiljaa ja samat tehtävät kuin aamulla. 

Tehtävät vaati keskittymistä. Osa tehtävistä oli vaikeita. Vaikeaa oli, kun ei saanut osua punaiseen keilaan ja myös hyppyriteipit olivat vaikeita. Hyvää se teki aivoille. Onnistuin muutaman kerran heiluttamaan palloa, et menee keskelle. Punaisen keilan kaataminen oli helppoa. Helppoa oli myös heittää teippien ja keskikeilakuvan välistä. 

Perjantaina keilasin numero 8 pallolla. Minulle tuli vesirakkula pallon peukaloreiästä, joka hiersi. Peukalo ei mennyt kunnolla reikään siinä pallossa, niin vaihdettiin pallo lauantaina. Sain 10-numeroisen pallon, että peukalo mahtui reikään. Keilasin sillä koko päivän. Pyöräilin päivällisen jälkeen kotiin, kun muut lähtivät majapaikkaan. 

Sunnuntai 21.8.

Tänään oli neljä harjoitusheittoa ennen leikkimielistä keilakisaa. Kisasin mukana, ja sain kaadettua keiloja. Sain keilapallolle mikrokuituliinan. Liinaa käytetään pallon pyyhkimiseen ennen sen heittämistä, ettei pallo ole liukas. 

Leiri loppui päätökseen ja lounaaseen. Oli ihan mukava kokeilla keilausta pitkästä aikaa. Keilaaminen ja eri tehtävien tekeminen oli kivaa. Erityisesti kivaa oli punaiseen keilaan osuminen. Käyn jatkossa keilaamassa vapaa-ajalla kaverin tai perheen kanssa. Hyödynnän oppeja siinä. 

Pyöräilin keilailun jälkeen suoraan Kalevan uimakeskukselle. Oli vielä voimaa ja mieli pirteä, niin halusin leirin jälkeen mennä uimaan. Uin osan edellisen viikonlopun leiriltä saadusta treenistä. Tein verravauhdilla treenit 50 metrin altaalla, ja taas mietin 25 metrin uimista, miten matka lasketaan oikein pidemmälle radalle. Menin lisäksi sekaria. Hyvin sujui. Uin yhteensä 1700 metriä.

Venyttelin vielä tunnin altaan reunalla. Erilainen viikonloppu tuntui todella ihanalta.