Synttäriviikon kuulumisia

Alkuviikosta pyöräilin töihin aamulla samaa reittiä kuin yleensäkin. Työpäivän jälkeen pyöräilin Ahjolan kautta Kalevan uimahallille treenaamaan lauantain kisoihin. 

Uin sekä maanantaina että tiistaina 1850 metriä. Maanantaina uin muiden parauimarien lauantaina tekemän treenin läpi ja vielä vähän omaa verraa päälle. Oli tyytyväinen olo. Perhonen, rinta, selkä ja vapari, kaikkia treenasin. Selässä piti muistaa keskittyä käsivetoihin. 

Tiistaina uin kaikki lajit läpi vain verravauhdilla, koska ennen kisoja ei saa rasittaa itseään liikaa. Keskiviikkona pyöräilin vuorostaan Tesoman uimahallille uimaan 1375 metriä verraa. 

Alppihiihtokauden päättäjäiset

Keskiviikkona oli lyhyt työpäivä, vain 2,5 tuntia, koska illalla oli meno. Työpäivän jälkeen pyöräilin Varalaan. En ole ennen käynyt siellä. Varalaan olikin aluksi vaikea löytää. Tein mutkan Pyynikille, koska reitti Varalaan näytti ensin sinne. Käännyin takaisin, ja lopulta löytyi oikea suunta. Valmentaja ohjasi paikan päällä saliin.

Tampereen Slalomseuran soveltavan alppihiihdon ryhmästä ei ollut muita mukana. Oli vain muiden ryhmien nuorempia alppihiihtäjiä ja tutut valmentajat. Sain Alma cupin kisoista parasarjan hopeapokaalin ja seuralta treenipaidan. Kisat olivat kivoja, sai kokemusta muihinkin laskettelukisoihin. Kilpailuissa näkee, onko edistynyt treeneissä.

Kotimatkalla päätin kokeilla rohkeutta ja pyöräilin siksi kotiin ensin melko kapean tien viertä pitkin. Jatkoin Pyynikin metsäpolulla, jossa talutin pyörää, koska polulla oli kantoja ja kiviä. Kun pääsin Pyynikintielle, niin loppumatkan pyöräilin kotiin.

Avain tahtoo unohtua

Torstaina unohdin avaimen ja aurinkolasit töihin lähtiessä kotiin. Oli kiire töihin, enkä miettinyt tarkemmin asiaa tai tarkistanut. Kun viimeksi unohdin avaimen, hain sen enolta. Se oli vielä kotonani. Onneksi sain avaimen työpäivän jälkeen lainaksi äidiltä. Hain kotoa omani ja vein äidin avaimen takaisin hänelle. 

Urheilusta oli lepopäivä, koska ei saanut enää treenata ennen kisoja. Tulin kotiin siivoamaan keittiön, raivasin makkaria ja olohuonetta. Siivouksen jälkeen oli iloinen olo, koska sain paljon aikaan ja tehtyä.

Perjantaina oli syntymäpäiväni. 

Asumisenohjaaja kävi aamulla. Siivottiin ja tehtiin kakkupohja valmiiksi. Lähdin kakun teon ja jääkaappiin laiton jälkeen kävellen kaupalle palauttamaan tyhjät pullot ja tekemään ostokset. Sen jälkeen tein kotona ruuan ja lauantain kisapäivälle salaatin. Varustauduin hyvillä mielin kisoihin, koska ajattelin, että teen parhaani lajeissa.

Valmistauduin illan Voimavirran discoon, viettäisin sen kavereiden kaa. Oli kyllä paljon väkeä discossa. Hauskaa oli: tanssittiin ja osa onnitteli ja halasi mua. Osa on mun hyviä ystäviä ja osa kavereista oli uusia. Kiva ilta, tanssiminen tuo onnellisuutta ja ilon kasvoille. 

Käännösten harjoittelua

Maanantaina ostin työpäivän jälkeen vähän välipaloja. Ostin proteiinijuomia ja soseita, että jaksan treeneissä paremmin. Kävelin tuttuun tapaan Vanhalle kirkkotielle odottamaan bussia ja menin Mustavuoreen laskettelemaan ja treeneihin.

Treenit alkoi tänään myöhemmin eli vähän ennen kuutta. Valmentaja ilmoitti, että ei pääse aikaisemmin paikalle. Ehdin hyvin syödä välipalaa ja vaihtaa vaatteet pukuhuoneessa. En meinannut saada toista monoa jalkaan olleenkaan. Jalka ei vain meinannut mennä monoon. Otin jalan pois monosta ja kokeilin uudestaan. Silloin sain monon jalkaan. Hyvä, että lopulta onnistui. 

Lähdin venyttelemään ja pääsin laskettelemaan vapareita. Rinne oli hyvässä kunnossa ja hyvin lumitettu. Ehdin lasketella 45 minuuttia ja 12 mäkeä. Harjoittelin hyvää lasketteluasentoa ja reipasta vauhtia.

Pitkiä ja lyhyitä mutkia 

Myös valmentajan kanssa venyteltiin ennen treenejä. Sitten lähdettiin laskettelemaan. Aluksi oli vapareita. Piti muistaa hyvät käännökset koko ajan.

Ennen käännösharjoituksia mentiin sauvojen kanssa asennon hakua. Sauvat pidettiin käsissä suoraan edessä. Käännösharjoituksissa oli neljä pitkää ja neljä pientä käännöstä. Kaikki käännökset olivat samassa laskussa peräkkäin. Ne sai tehdä siinä kohti rinnettä, missä itse halusi.  

Isoja käännöksiä tarvitaan koko ajan mutkitellessa. Pieniä käännöksiä tarvitaan käännösten alkuvaiheessa. Molemmat käännökset olivat helppoja, kun kuuntelin valmentajan ohjeita. Mutta isot käännökset ovat mukavampia, koska silloin saa keskittyä paremmin vauhtiin.

Päästiin myös radalle laskettelemaan. Rataharjoittelu tuntui hyvältä, koska tulee nopeutta lisää. Valmentaja sanoi, et alkoi löytyä ajoitettu käännös eli tein käännökset oikein ennen seuraavan kepin kiertoa. Valmentaja kehui, että vauhdit olivat hyviä. Et olen kehittynyt siinä hommassa.

Loppuun lasketeltiin vaparit ja venyteltiin. Treenit loppuivat tänään taas vähän aiemmin, kun oli tehotreenit. Olin treenien jälkeen hyvillä mielin, kun päästiin radalle treenaamaan käännöksiä ja vauhtia.

Treenikaudet alkuun

Tällä viikolla alkoivat kevätkauden ohjatut treenit. Tampereen Slalomseuran Soveltavan alppihiihdon ryhmä kokoontui rinteessä jo viikko sitten. Lomien vuoksi Tinjan vuoden 2023 ensimmäinen kerta oli tällä viikolla. Myös TaTU:n parauimareiden kilparyhmässä aloitettiin harjoituskausi. Mutta viikko ei ollut pelkkää treeniä.

Maanantaina pääsin työpäivän jälkeen Mustavuoren rinteisiin uusien laskettelumonojen ja -suksien kanssa jo ennen treenejä. Sain kokeilla lasketteluvauhtia rauhallisesti keskivaikeassa rinteessä, missä laskettelin vaparia aika monta kertaa. Sukset olivat hyvät. Ne kääntyivät kantilleen. 

Treenit alkoi myöhässä, kun valmentajalla kesti tulo. Meitä oli vaan kaksi mukana treeneissä. Aloitettiin venyttelemällä ennen kuin lähdettiin rinteisiin. Mentiin aluksi perherinteeseen sauvojen kanssa. Samassa rinteessä tehtiin juttuja ilman sauvoja: kädet lantiolla peukalo taaksepäin sekä kädet edessä ristissä. Sit oli yksi sauva ainoastaan vartalon edessä suorana, sitten molemmat sauvat vartalon edessä molemmin käsin ja sit molemmat sauvat pään yläpuolella. Viimeinen laskettelu oli toisessa rinteessä. 

Valmentaja sanoi, että mulla oli hyvät uudet sukset ja monot. Hyvin sain ne kantilleen, kun olin vähän alaspäin ja nostin vartaloa. Sain vartalon taivutettua käännöksissä alas ja taas suoraksi ylös. Tehtiin myös tasapainoharjoituksia. Laskettelun jälkeen suuntasin bussipysäkille odottamaan bussia. Pääsin turvallisesti kotiin.

Välipäivä

Tiistaina aamupalaa tehdessä venyttelin edellisen päivän lasketteluvenytykset ja uimarille tärkeät venyttelyt. Uimarille tärkeisiin venytyksiin kuuluu käsien pyöritykset ja jalkojen venyttelyt.

Työpäivän jälkeen kävin kirjastossa hakemassa varauslainani, eli käsityökirjan virkkaa isolla koukulla, ja lähin äidin työpaikalle hakemaan loput lahjani. En saanut niitä sunnuntaina otettua mukaan Hämeenlinnasta. Äiti toi ne Tampereelle.

Ulko-ovet olivat jo kiinni. Menin myös katsomaan kirjaston suunnalta, että ei päässyt kulkemaan väliovista. Kiersin takaisin ulko-oville ja pääsin sisään, kun lukiolainen tuli ulos. Löysin vahtimestarin ja pääsin äidin työhuoneeseen hakemaan tavarat. 

Kävelin vielä illalla ihanassa lumisateessa Jankassa ja harjoittelin valokuvausta. Kotiin päin kävellessä mieli oli työpäivästä iloinen, kun ahkerasti tein hommia töissä.

Kotona aloin tekemään huomisen päivällisen valmiiksi. Ensimmäisten kananmunien keittäminen epäonnistui liian pienessä kattilassa. Piti kysyä äidiltä neuvoa. Uusien munien keittäminen onnistui. Samalla oli tiski-ja pyykkikoneet päällä, ja tiskasin osan astioista pois tiskialtaasta. Järjestelin kaappeja keittiössä. Kotityöt pitää tehdä, vaikka väsyttää. 

Keskiviikkona oli liukas keli. Kävelin varovasti Kalevan uimahallille uimaan omatoimiset treenit. Uin Special Olympics leirin treenit. Treenasin kestävyyttä ja nopeutta. Olin tyytyväinen uintimatkaani. Uin siis 2325 m.

Illalla alkoi Tatun kevään treenit Pyynikin uimahallilla. Maitohappotreeneissä uintiin 3×100 vaparia, 3×100 selkää, 3×100 rintaa ja 100 perhosta sekä 200 loppuverraa. Mulle kaksi ekaa vaparia oli samalla alkuverraa. Täysillä uitiin kaikki sataset taukoja pitäen ja uudestaan. Alkoi hapottaa kovaa uiminen. Tuli uitua 1425 metriä. 

Yhteensä uin keskiviikkona 3750 metriä. 

Uinnin sijasta kavereita tapaamaan

Torstaina piti mennä uimaan työpäivän jälkeen, mutta suunnitelmiin tuli muutos. Piti mennä työllistymiskeskukselle naistenryhmän kokoontumiseen suunnittelemaan kevään ohjelmaa: Näin osan kavereista silloin. Suunnittelimme muun muassa leffaan menoa, museossa käyntiä, uimista ja kevätkauden aloitusta Äijäryhmän kanssa toukokuussa. 

Illalla menin vielä pitämään hauskaa Iltalinjan ja Voimavirran porukoiden kanssa Ihkuun. Oli nälkä, niin tilasin halloumi-aterian. Lauloin kaverin kanssa dueton. Sain laulaa myös omat kappaleeni Katri Ylanderin Onko vielä aikaa ja Anna Ericssonin Kun katsoit minuun. Ne ovat ihania kappaleita ja tykkäsin laulaa ne. Ne kertoo rakkaudesta. Tällä kertaa ehdin laulaa muiden ollessa paikalla.

Special Olympics Lumilajileirillä

Talvikausi on avattu lumilajileirillä. Uintikaverien suunnatessa Pikkujoulu-uintikisoihin, oli Tinjalla toisen päälajin ensimmäinen leiri. Alppihiihtotreenit olivat mukava irtiotto rutiineihin. Pian pääsee treenaamaan lumisille rinteille kerran viikossa.

Laajavuori oli jo avannut kauden.

Perjantaiaamuna tuli uusi asumisen ohjaaja, kun oma ohjaaja ei päässyt. Oli taas ihan uusi, jota en ollut ennen tavannut. Tutustuin häneen ja juteltiin siitä, mitä mä teen yleensä ohjaajien kanssa kotikäynnillä. 

Kotikäynnin jälkeen ei ollut aikaa tehdä ruokaa. Piti ehtiä Laajavuoreen hyvissä ajoin. Söin valmisruuan ja riensin bussille. Suuntana oli Jyväskylä. Tuntui ihan kivalta lähteä ensimmäisen kerran pitkään aikaan laskettelemaan. Odotuksina mul oli nähdä kavereita ja oppia uusia asioita laskettelurinteissä. 

Junamatka meni neuloen harjoitusmallineuletta. Neulon sitä pipon ja kaulahuivin malliksi, et tiedän miten paljon silmukoita tarvii. Veljeni saattoi minut bussilla Jyväskylän asemalta Laajavuoreen, jossa olisi Special Olympics lumilajileiri. 

Laajavuoressa tuli ongelmia sisälle pääsyn kanssa. Olin etuajassa ja ovet olivat lukossa. Menin toiselle ovelle. Takaovelta löytyi lapusta numero, johon voi soittaa. Äiti hoiti asian, ja henkilökunnan jäsen tuli päästämään minut sisään. Pääsin majoittumaan ja vaihtamaan vaatteita. 

Se oli neljän hengen huone. Valitsin huoneesta ikkunan lähellä olevan sängyn, josta näkisi ulos. Kulutin aikaa kännykkää selaten ja vähän leväten. Lopulta kaverit saapuivat. Majoituin Saimin, Ainon ja Sinin kanssa. Saimi ja Aino olivat tuttuja ennalta, Sini oli uusi tuttavuus.

Lasketteluasentojen harjoittelua

Alppihiihtäjiä oli tullut 17 henkilöä. Iltatreenit alkoi venyttelyllä ja tutustumalla uusiin alppihiihtäjiin. Jokainen esitteli itsensä ja näytti jonkun venyttelyliikkeen. Minä näytin miten jalat venytetään suorana eteen.

Treenit olivat aloitusrinteessä. Opeteltiin neljä eri tapaa lasketteluasennon löytämiseksi: kädet selän takana, kädet polvissa, kädet lantiolla peukalo eteenpäin ja taaksepäin. Se, onko peukalo eteen vai taakse lantiolla vaikuttaa asentoon. Kädet taaksepäin peukalo edessä saa vartalon taipumaan paremmin eteenpäin ja kädet edessäpäin peukalo taaksepäin lantio kallistuu taaksepäin. 

Lasketteluasennon pitää olla hyvä. Lasketellessa vartalon pitää kääntyä puolelta toiselle. Silloin tasapaino pysyy paremmin, eikä kaadu. Harjoittelu sujui hyvin, kun kuuntelin valmentajien ohjeita ja keskityin vartalon asentoon. 

Harjoiteltiin myös jarrutusasentoa eli suksien laittoa a-asentoon. Suksien kärjet osoittivat toisiaan ja mentiin auramalla. Aura-asento oli aluksi vaikea. En saanut suksia kääntymään aura-asentoon. Kuuntelin ohjeita, ja tein niiden mukaan. Viimeisenä oli vapaavalintainen laskettelu alas.

Ahkera pyöräilijä tutustui fatbikeen.

Lauantaina meidät jaettiin lasketteluohjaajien tekemiin ryhmiin. Oltiin aamu- ja iltapäivä samoissa ryhmissä. Päivä alkoi lastenrinteessä lasketteluasentoa harjoittelen. Asentoa harjoiteltiin ennen laskettelua mäen päällä. Sitten laskettiin asennon pysymisen takia ilman sauvoja. Lasketteluasento löytyi ja tuntui hyvältä. Se pysyi helposti. 

Lounaan jälkeen kokeilimme fatbikea. Valmentaja auttoi minua säätämään pyörän satulan oikein, kun olin säätänyt sen liian korkealle. Pääsin liikkeelle ja pyöräiltiin. Pyöräilimme tien vasemmassa laidassa ylös mäkeä ja takaisin alas. Maisemat olivat talvisia. Lunta oli puissa ja maassa. Se näytti kivalta. 

Fatbikellä ajaminen tuntui kivalta. Sain vaihdettua pyörän vaihdetta pienemmälle ja isommalle. Se oli erilaista kuin omalla pyörällä. Fatbike oli sähköavusteinen pyörä, ja sillä oli lopulta helppoa ajaa. 

Lantio kääntyy varpaita kääntämällä

Illalla mentiin vielä rinteisiin. Aloitettiin lasten rinteestä ilman sauvoja aamuharjoituksia läpi käyden. 

Illan kerta oli helpompi kun aamun. Nyt aamun harjoitukset sujuivat paremmin.

Sauvojen kanssa mentiin isompaan rinteeseen, jossa löysin sisäisen rohkeuteni, ja onnistuin kääntämään lantiota niin, et pääsin vähän vauhdilla laskettelemaan alaspäin. Aiemmin mulla ei lantio kääntynyt niin hyvin, vaan jäi vähän pystyyn. Nyt löysin asennon oikein. Piti vaan kääntää varpaasta jalkaa käännöksessä, niin vartalon kierto onnistui. Laskettelu tuntui todella mukavalta. Vauhti ei pelottanut yhtään. 

Päivällisen jälkeen oli lihaskuntoa. Se teki hyvää lihaksille ja aukaisi jumipaikkoja. Teimme tasapainoa yhdellä jalalla, venytystä varpaat seinää vasten ja sitten tennispalloa pyöritettiin jalan alla niin, että se hieroi jalkapohjia.

Iltapalan jälkeen pääsin saunaan, jossa sain rentoutua. Naiset lähtivät laskettelukaverin äidin kanssa saunaan porukalla. Päivä oli erinomaisen kiva. 

Alppihiihtäjät talvilajileirillä. Kuva: Special Olympics Finland

Sunnuntaina oli leirin vikat laskettelutreenit rinteissä. Me oltiin samoissa ryhmissä, mihin lauantaina porukat jaettiin. Päästiin harjoittelemaan lastenrinteessä takaperin laskettelua, joka oli uusi asia mulle. Kasvot ja varpaat oli kohti ylärinnettä piti kääntää painoa puolelta toiselle vuoronperään. Sukset olivat alussa yhdessä mut kääntyessä ne pitää aueta sinne suuntaan, minne painolla mennään. Paino vasemmalla jalalla vasemmalle ja oikealla oikeaan suuntaan.  

Tuntui hauskalta kokeilla sitä. Mutta aluksi oli vaikeaa lasketella takaperin, koska oli vaikea löytää asento takaperin. Se sujui lopulta hyvin. Sitten siirryttiin ison rinteen keskiosaan laskemaan rata omalla vauhdilla alas. Radan laskettelu muovitöksien välistä onnistui hyvin. Treenit loppuivat siihen.

Lopuksi otettiin ryhmäkuva kaikista. Päästiin pakkailemaan ja syömään. Sain uusia lasketteluoppeja, joista on hyvä jatkaa. Seuraavat Special Olympics -treenit on keväällä Tahkolla. Mutta pian pääsee treenaamaan Mustavuoressa. Ensimmäiset Tampereen Slalomseuran laskettelutreenit ovat jouluviikolla. Kuulin leirillä laskettelukaverin äidiltä, että silloin saa myös tilatut kausikortit rinteeseen.

Special Olympics monilajileirillä

Tällä viikolla vietettiin Euroopan urheiluviikkoa #BeActive. Paraurheilussa viimeinen tapahtuma oli Special Olympics Finlandin monilajileiri Pajulahdessa. Yli 200 urheilijaa kokoontui harjoittelemaan valmennusleirillä. 

Asumisenohjaaja kävi aamulla. Juteltiin sekä raivattiin vähän. Pakkailin loppuun matkalaukun ja uintirepun. Söin lounaan, ja lähdin kävelemään uimahallin eteen. Valmentaja otti siitä kyytiin. Suunta kohti Pajulahtea alkoi TaTU:n uintikaverien ja valmentajan kanssa. 

Saavuttiin leirille ajoissa. Saatiin huoneet, ja päästiin syömään päivällinen. Treenit alkoivat. Ne kesti kaksi tuntia. Treeneissä oli yhdeksäntoista uimaria. TaTU:n parauimarit uivat samoja harjoituksia kuin me muut. 

Nyt oli rankat treenit

Uitiin sekauintia ja vaparia. 4×50 vaparia uitiin niin, että päähän piti uida kovaa kiihdyttäen. Sitten uitiin kevyesti. Sen jälkeen mentiin 5×100 vaparia kovaa. Samalla tavalla mentiin vuoron perään rintaa tai selkää. Lähdettiin pillin vihellyksellä. Sitten lyhennettiin matkaa ja uitiin 8×12,5 vaparia lujaa puoliväliin allasta ja loppumatka löysää. 

Tällä kertaa ratajaot oli tehty niin, et uimarit oli jaettu neljälle radalle, ettei tule kolareita toisten kanssa. Uimarit oli eri radoilla vauhdin perusteella. Minä uin Inkan ja Ronin kanssa samalla radalla. Uitiin kaikki erilailla, mut vauhdissa pysyttiin. Minulta jäi osa uimatta, kun piti vaihtaa rataa triathlonien edestä toiselle radalle. Aika loppui. Uin 2475 metriä. 

Valmentajien ohjeita oli helppo kuunnella. Mutta kun kaikki uimarit uivat omaan tahtiin, valmentajat eivät ehtineet antaa palautetta. Käännökset oli aluksi hankalia. Keskityin niihin sitten paremmin. Olin treenin jälkeen poikki, ihan väsynyt.

Potkuja ja vauhtia

Lauantaina tuntui pirteältä ja hyvältä, kun sai illalla nukkua. Aamulla jumpattiin ulkona ennen uintitreeniä. Aamujumppaan kuului juoksua, kyykkyjä ja tasapainoharjoituksia. 

Meillä oli reilun tunnin uintitreenit. Silloin tuli uitua 2025 metriä. Treeneissä piti kiinnittää huomiota potkuihin ja vauhtiin. Sekauinnissa uitiin taas perhosesta vaparin. Kädet ei vielä ui perhosen käsivetoa. 

Sen jälkeen mentiin käsivetoja 2×200 metriä pullarilla ja lättäreillä. 

Vaparia mentiin lähdöllä kovaa 10× 50 metriä. Se oli haastavaa, kun piti kiristää vauhtia ja uida nopeammin. Lopuksi vielä uitiin 8x 25 metriä välineillä, puolet delfaripotkuilla ja puolet vaparia. 

Taas oli rankat treenit. Teki hyvää uida kovaa. Nämä olivat ainoat uintitreenit lauantaina niillä, joilla oli lajinvaihto iltapäivällä. 

Memo-tanssia Pajulahdessa

Ruokailun jälkeen lepäilin ja pakkailin matkalaukkua valmiiksi. 

Iltapäivällä tutustuttiin muihin lajeihin. Lajinvaihtotreeninä mulla oli salibandy, jota halusin kokeilla pitkästä aikaa. Siinä päästiin liikkumaan kentällä pallon perässä juoksemalla. Harjoiteltiin sählypallojen syöttöä kaverin kanssa. Pelattiin pienissä porukoissa. Hiki siinä tuli. Tykkäsin kovasti, sai syötellä ja pelata. Ei ollut vaikeaa.

Illalla oli oheistreeni sambatanssia ja memodancea sekä TaTU:n valmentaja Jarkon vetämä faskiavenyttely lihaskuntohuolto. Samba oli ihan uusi juttu ja kuviot meni hyvin. Se oli kivaa. Memodance oli samaa kuin temppu, taito ja tasapainoleirillä. Faskiavenyttelyissä paikat aukesivat erilaisten venyttelyjen myötä. Pystyy paremmin uimaan, kun paikat aukeavat. 

Päivä oli kaiken kaikkiaan kiva. 

Pyramidiuintia

Sunnuntaina oli vielä yksi uintitreeni. Se käynnistyi ulkona aamujumpalla, jossa tehtiin samoja venyttelyitä kun lauantaina. Sen jälkeen päästiin uimaan.

Vuorossa oli pyramidiuintia, jossa piti uida kovaa viimeisenä ja löysää aluksi. Pyramidiuinti oli mulle ihan uusi juttu uimisessa. Piti uida ensin huipulle ja sieltä alas vauhdikkaasti. Käytettiin osassa kohdissa urheiluvälineitä. 

Pyramidiuinnissa oli 100 m sekaria, 200 m vaparia, 300 m vaparin potkuja, 400 m vaparia, 300 m vaparin potkuja räpylöillä ja laudalla, 200 m vaparia ja 100 m sekaria. Piti aina kuunnella kierroksen lopulla, mitä seuraavaksi tapahtuu ja ehtiä uida.

Treenin lopuksi uitiin vapariviestiä kuuden hengen joukkueena. Matkaa tuli uitua 2325 metriä.

Ensi viikolla hyödynnän leirin ohjeita omatoimisissa treeneissä.

Temppu, taito ja tasapaino -leirillä Pajulahdessa

Viikonloppuna olin Special Olympicsin järjestämällä Temppu, taito ja tasapaino -leirillä Pajulahdessa.

”Leirillä harjoitellaan monipuolisesti urheilijan taitoja, tasapainoa ja muita tärkeitä ominaisuuksia, jotta sinusta tulisi vielä parempi urheilija. Leirillä ei harjoitella suoraan mitään tiettyä lajia, vaan tehdään kaikkien lajien urheilijoille sopivia harjoitteita.”

Huonokuuloisuus heikentää tasapainoa. Halusin leirille, koska tarvitsen tasapainoa talvella laskettelutreeneissä. Tasapainoa tarvitaan käännöksiin ja yhdellä jalalla lasketteluun. 

Leirillä oli urheilijoita muun muassa taitoluistelusta, rytmisestä voimistelusta, koripallosta, uinnista ja jalkapallosta. Vanhojen kavereiden näkeminen piristi. Tapasin uusiakin kavereita. Oli myös kaksi uutta valmentajaa. Valmentajat olivat mukavia.

Meidät jaettiin neljään ryhmään. Minun ryhmässä oli yhdeksän urheilijaa. 

Paljon erilaisia harjoituksia

Ryhmässä tehtiin kaikki valmentajien neuvoja kuunnellen. Leirillä harjoiteltiin ulkona temppuradalla erilaisia juttuja: pölkyn pyöritystä, kahvakuulan vetämistä, köyden päällä kävelyä, sixsax juoksua, jossa kädellä piti koskettaa tötteröitä, tasajalkahyppyjä viivojen päällä, kivillä rinnalta ylös nostoa käsillä, köydellä ylös rinnettä nousua. 

Sisähallissa harjoiteltiin myös. Mentiin keppien yli niin, että keppi kantapään alla hieroo jalkapohjat. Sitten laitettiin kaveri liikkumaan. Keppiä liikuteltiin kaverin edessä ja katsottiin mihin päin kaveri onnistuu väistämään. Se sujui hyvin. Onnistuttiin parin kanssa molemmat väistämään.

Lopuksi tasapainoteltiin keppien päällä. Aluksi keppien päällä tasapainottelu oli erityisen haastavaa. En meinannut löytää asentoa. Sitten se löytyi.

Illalla oli venyttelyä, lihaskuntoa ja discoilua tanssistudiossa. Se oli hauskanpitoa kavereiden kanssa. Kavereiden kaa juteltiin, naurettiin ja tanssittiin biisien tahtiin. Kiva iltaohjelma! 

Sunnuntaina oltiin vielä ulkona. Alkuun venyteltiin. Kuntopiirissä oli erilaisia venytyksiä ja rentoutusta patjojen päällä. Se oli erilainen päivä. Hymyilytti, kun tuli uusia vinkkejä venytyksiin. Oli kivaa tehdä uusia liikkeitä. Ne ei ollut vaikeita.

Lopuksi saatiin harjoitusvihko, jossa on kotiin tekemistä ja hyviä ohjeita kotona venyttelyyn. Kotona pystyy tekemään kuntopiiriohjelman ja seinää vasten punnerrukset. Harjoitukset auttavat urheilijaa venyttelemään sekä pitämään kuntoa yllä. Ne on hyväksi uimarillekin.

Tykkään urheilla muutenkin vapaa-ajalla. Pidän pari lepopäivää viikossa. Lepopäivät ovat tärkeitä, ja unirytmistä huolehtiminen.

Uudestaan!

Mukava leiri oli. Mukavinta oli uusien tehtävien teko temppuradalla. Erityisesti hauskaa oli narusta kiinnipitäminen ja nousu rinnettä ylös.

Haluan uudestaan samanlaiselle leirille. Leiriltä sai hyviä neuvoja lasketteluun ja venytyksiin. Sain harjoituksia tasapainoliikkeisiin. Oli kivaa. 

Tykkään käydä Special Olympicsin leireillä, koska saan omatoimitreeneihin vinkkejä siitä, missä pitää jotain hioa ja saan uusia kavereita. Toivon, että pääsen Special Olympics kilpailuihin ulkomaille, kun olen treenannut yksin, porukassa ja perheen kanssa.

 

Special Olympics keilailuleirillä

Special Olympic keilailuleiri pidettiin tänä viikonloppuna Tampereella. Tinja ilmoittautui mukaan leirille, koska halusi pitkästä aikaa kokeilla keilaamista. Leireiltä aloittelijakin saa hyvät opit harrastuksen jatkamiseksi.

Perjantai 19.8.

Iltapäivällä pyöräilin keilahallille. Perjantaina leirillä otettiin kevyesti ja kaadettiin keiloja.  

Siitä on pitkä aika, kun olen viimeksi keilannut isän kanssa. Silloin heilautin palloa ennen radalle vierimistä. Sain valmentajilta neuvot, miten keilapalloa pidetään oikein: oikealla kädellä pidetään pallo peukalo ylös päin ja käsi on pallon alla. Sitten alkoi sujua. Sain pari kaatoa. Tuntui, että hyvin meni. Harjoitus tekee mestarin. 

Lauantai 20.8.

Pyöräilin keilahallille taas aamulla. Treenit alkoivat lämmittelyllä, niin kuin aina. Lämmittelyssä heitetään rauhallisesti harjoitusheittoja. 

Tänään oli erilaisia tehtäviä radoilla aamu- ja iltapäivällä. Radalla oli lattiassa mustalla tehtyjä keilakuvia. Lattialla oli myös kaks teippiä. Toinen oli keilakuvan vasemmalla puolella ja toinen oikealla puolella. Ensin piti heittää vasemman teipin yli, että pallo pomppaa siitä. Sitten oikean teipin yli, teippien välistä, teipin ja keilakuvan välistä, kaataa punainen keila ja viimeisenä vielä ei osua punaiseen. 

Iltapäivällä eri tehtävät radoilla jatkuivat. Pitkä teippi oli siinä, mistä piti tähdätä keskelle, reunateipin ja keilakuvan välistä, heittää lujaa, heittää hiljaa ja samat tehtävät kuin aamulla. 

Tehtävät vaati keskittymistä. Osa tehtävistä oli vaikeita. Vaikeaa oli, kun ei saanut osua punaiseen keilaan ja myös hyppyriteipit olivat vaikeita. Hyvää se teki aivoille. Onnistuin muutaman kerran heiluttamaan palloa, et menee keskelle. Punaisen keilan kaataminen oli helppoa. Helppoa oli myös heittää teippien ja keskikeilakuvan välistä. 

Perjantaina keilasin numero 8 pallolla. Minulle tuli vesirakkula pallon peukaloreiästä, joka hiersi. Peukalo ei mennyt kunnolla reikään siinä pallossa, niin vaihdettiin pallo lauantaina. Sain 10-numeroisen pallon, että peukalo mahtui reikään. Keilasin sillä koko päivän. Pyöräilin päivällisen jälkeen kotiin, kun muut lähtivät majapaikkaan. 

Sunnuntai 21.8.

Tänään oli neljä harjoitusheittoa ennen leikkimielistä keilakisaa. Kisasin mukana, ja sain kaadettua keiloja. Sain keilapallolle mikrokuituliinan. Liinaa käytetään pallon pyyhkimiseen ennen sen heittämistä, ettei pallo ole liukas. 

Leiri loppui päätökseen ja lounaaseen. Oli ihan mukava kokeilla keilausta pitkästä aikaa. Keilaaminen ja eri tehtävien tekeminen oli kivaa. Erityisesti kivaa oli punaiseen keilaan osuminen. Käyn jatkossa keilaamassa vapaa-ajalla kaverin tai perheen kanssa. Hyödynnän oppeja siinä. 

Pyöräilin keilailun jälkeen suoraan Kalevan uimakeskukselle. Oli vielä voimaa ja mieli pirteä, niin halusin leirin jälkeen mennä uimaan. Uin osan edellisen viikonlopun leiriltä saadusta treenistä. Tein verravauhdilla treenit 50 metrin altaalla, ja taas mietin 25 metrin uimista, miten matka lasketaan oikein pidemmälle radalle. Menin lisäksi sekaria. Hyvin sujui. Uin yhteensä 1700 metriä.

Venyttelin vielä tunnin altaan reunalla. Erilainen viikonloppu tuntui todella ihanalta.

Potkua syksyn treeneihin monilajileiriltä

Loman jälkeisen viikon kohokohta oli viikonlopun Special Olympics leiri Pajulahdessa. Ennen sitä oli monta pyöräilyhetkeä ja hieman uintiakin.

Pyörällä on helppo liikkua

Maanantaina 10.8.

Viikon aluksi vuorossa oli iltalenkki työpäivän jälkeen kirjastolle ja kauppaan. Kirjastossa katselin oliko uusia kirjoja, mitä voisin lukea. Lainasin kirjoja, joista voisin tykätä ja lukea iltaisin. Iltalenkki piristi mukavasti. 

Tiistaina 9.8. 

Pyöräilin töihin aamulla. 12,67 kilometriä on mukava aamulenkki. Työpäivän jälkeen pyöräily suuntautui suoraan Kalevan uintikeskukselle. 

Treenattiin TaTU:n porukalla uintivälineillä 5×100 metriä vaparia ja selkää. Lättäreillä ja räpylöillä saatiin kovemmat vauhdit käsiin ja jalkoihin. Otettiin myös starttihyppyjä ja mentiin kylkipotkuja sekä käsivetoja. Starttihypyissä tarvitaan voimaa enemmän jalkoihin. 

Uinnin jälkeen oli vielä lyhyt iltapyöräily kotipihaan. 

Keskiviikkona 10.8 

Aamu alkoi taas pyöräilyllä töihin. Iltapäivällä kotiinpäin pyöräillessä tuli kolari suojatiellä vastaantulevan pyöräilevän pojan kanssa. Onneksi kumpaankaan ei sattunut pahasti. Sain pintanaarmun oikeaan jalkaan. Jouduin pysähtymään useamman kerran, kun pyörän takarenkaan lokasuoja oli huonosti ja sitä piti aina hieman kääntää. 

Torstaina 11.8 

Työpäivän jälkeen tuli tehtyä kävellen pikkulenkki keskustassa. Kävin vaihtamassa kisauikkarin. Kesällä ostetusta FINA-hyväksytystä uimapuvusta alkoi irrota FINA-merkki, sen takia sain vaihtaa sen uuteen. Vaaleanpunaisia uusia pukuja oli tullut vasta nyt.

Viikonloppu monilajileirillä

Perjantaina alkoi syksyn Special Olympics monilajileiri. Illalla tuli uitua 1625 metriä. Oli rankat treenit aloitusuinneille. Mentiin vaparia, rintaa ja selkää ja katsottiin, pysyykö kunto. Tuli tunne, että kuntoni ei ollut huonontunut, vaan oli parantunut kesällä treenatessa.

Lauantaina oli kahdet lajitreenit. Päivän uinneissa mentiin kovaa ilman apuvälineitä ja apuvälineiden kanssa.

Aamulla uitiin alkuverraa 300 metriä. Sitten mentiin 8x25 vaparia, potkuja ja omavalintaista. Menin selkää. Halusin keskittyä vartalon kiertoon. Lisäksi uitiin potkuja 6×50. Matkana tuli uitua 1950 metriä. 

Iltapäivällä tuli uitua 2925 metriä. Olin menossa lättäreillä ja pullarilla käsivetoja, kun uintikaveri osui vahingossa omalla lättärillään mua oikean silmän yläpuolelle. Vähän sattui ja päässä huimasi jonkun verran. Nousin huilaaman reunalle, ja sit jatkoin, kun rauhoituin ja sain itkun hillittyä. Kaikki oli hyvin, ja valmentajat rauhoittelivat, ettei ole hätää. Ei tullut verta eikä naarmua, mustelma vaan.

Jatkoin treenin tekoa, mutta osa treenistä jäi tekemättä, kun aika loppui kesken. Uintitreenin ohjelma oli kirjattu taululle. En saanut aina selvää, mitä piti mitenkin mennä. Välillä piti kysyä valmentajilta, mitä esimerkiksi sulkujen edessä oleva juttu tarkoitti.

Illalla päästiin vielä seikkailupuistoon kiipeilemään. Seikkailupuistossa saatiin kypärät päähän ja kiipeilyvaljaat vaijerien kanssa vartalolle. Päästiin ohjeistuksien ja neuvojen kanssa menemään radoilla. Aina piti seurata vihreitä merkkejä ja siihen suuntaan laittaa vaijerien sivuilla olevat koukkupainot. 

Menin helpolla radalla, jossa uskalsin tehdä kaikki. Se oli uusi kokemus, ja tuntui todella mukavalta. Pystyin keskittymään tasapainooni. Liikkuminen ja tasapainoharjoitukset radoilla oli kivoja. Myös liuku joissakin kohdissa oli kivaa, kun ei pelottanut.

Sunnuntaina uitiin vielä kerran. Mentiin 500 metriä alkuverraa. Sitten oli 10×25 omavalintaista lajia kovaa puoliväliin allasta ja loppu mentiin löysää. Sama mentiin potkuilla laudan kanssa. Loppuverrana oli hauska 650 metriä. Matkaa tuli uitua 1900 metriä.

Leiri oli kaiken kaikkiaan todella hyvä ja mukava. Valmentajat sanoivat, että olivat tyytyväisiä, et olin mukana ja jaksoin uida koviakin leirillä. Mukana ollut TaTU:n parauimareiden kilpauintiryhmän valmentaja huomasi rintauintini potkut ja sanoi, että hyvältä näyttää ja tekniikka oli kohdillaan.

Mitalit muistona Maltan Special Olympics -kisoista

Special Olympics Maltan kutsukisat oli onnistunut tapahtuma, vaikka järjestelyissä oli pieniä pulmia. Myös Tinjan divisioonan selkäuinnissa sattui ja tapahtui.

Kilpailupäivän aamu alkoi hienosti: aurinko paistoi edelleen pilvettömältä taivaalta, bussi vei ajoissa paikalle ja uimarit ehtivät altaaseen verryttelemään. Edellisen päivän kokemuksen jälkeen osasi olla iloinen pienistä asioista.

Tinjan ensimmäinen kilpailu, 50 metrin selkäuinti, alkoi pian verryttelyn jälkeen. Kisoissa urheilijoilla ei saanut näkyä uimaseurojen logoja, joten Tinjankin täytyi kääntää lakkinsa nurin. Nurin käännetyn lakin kanssa oli ongelmia, ja korvalle vedettäessä siitä lohkesi palanen. Se ei tahtia haitannut. 

Lähtöavustaja oli saapunut paikalle, mutta hänen perehdytyksensä taisi jäädä hiven vajaaksi. Avustaja ei koskettanutkaan vihellysrefleksillä. Uinnin ajanottajat laittoivat kellon käyntiin, mutta uimarit pysyivät paikallaan. Siten saadut ajat eivät anna mahdollisuutta verrata aikoja aiempiin aikoihin.

- Kisalähtöhommassa oli hässäkkää. Paikoillemme vihellys ekana, sit tuli lähtövihellys liian nopeasti, sanoi valmentaja. Koskettaja ei tajunnut koskettaa, kun pilli vihelsi. Eikä kukaan lähtenyt. Sen jälkeen meille huudettiin menkää ja heilautettiin käsiä. Kosketus tuli myöhässä mun käteen, kertasi Tinja vaiherikasta kisan alkua.

Koska Special Olympics kilpailuissa jokainen erä eli divisioona palkitaan erikseen, ei aika ollut kisojen kannalta merkityksellinen. Mutta kivahan se olisi ollut tietää, koska uimareilla on tapana verrata uintiaikaa aiempiin suorituksiinsa. Tinja ui omaa tasaista vauhtiaan koko altaan mitan, ja tuli erässään toiseksi. 

Rintauinti sujui jo ilman kommelluksia. Mutta aivan yllätyksetön ei sekään ollut. Special Olympics urheiluissa on tavoitteena, että urheilijoiden kyky kilpailla saadaan divisioinnilla tasattua niin, että kenellä tahansa on mahdollisuus voittaa. Yleensä naiset ja miehet kilpailevat eri lähdöillä. Näissä kisoissa muun muassa 50 metrin rintauinnissa kaikki kilpailivat samassa sarjassa sukupuoleen katsomatta.

Tinja nautti uinnista, ja tuloskin oli parempi kuin Suomessa 50 metrin altaassa uitu paras virallinen aika. 

- Kisat ovat kovia täällä. Uimareita etsitään eräkokoontumisiin. Niitä huudettiin nimiltä katsomosta. Lähdöt menevät sekaisin, ja saa odottaa vuoroaan. Markka huolehti minut ja Jukon ajoissa, raportoi Tinja kisojen tiimellyksessä. 

4 x 25 metrin vapaauintiviestissä Suomen joukkueen miehet uivat ensimmäisen ja viimeisen osuuden ja naiset siinä välissä. Joukkue sijoittui neljänneksi. Uimareita jäi hieman harmittamaan se, että isäntämaan toinen joukkue sai mitalin, vaikka yksi sen uimareista lähti liian aikaisin seinästä. Mutta omaan suoritukseen oltiin tyytyväisiä. Kun tekee parhaansa, ei enempää voi vaatia.

- Viestissä tunnelma oli korkealla, kun siinä kannustettiin kavereita. Matkaan sain lähteä vasta kun toinen uimari on osunut kädellä seinään. Silloin vaihtuu vuoro. Vaihdot onnistuivat hyvin. Viestissä piti mennä täysillä, niin lopussa väsytti. Sain mustelman altaasta noustessa.

Maltan Sisujengi valmentajineen.

Koska Tinjan kaikki kisauinnit olivat jo maanantaina, hän pystyi tiistaina keskittymään joukkuekaverien kannustamiseen. 

Hilpeä joukkue saapui torstaina puolen yön jälkeen koti-Suomeen väsyneenä, mutta tyytyväisenä reissuunsa. Kisat ovat ohi, ja elämä jatkuu muutamaa kokemusta rikkaampana. 

- Hyvin sujui. Mä olen tyytyväinen omiin suorituksiini. Nyt on mitalit, kommentoi Tinja.

Sisujengin Maltan kisoista ja tuloksista voit lukea Suomen Paralympiakomitean kotisivuilta:

Suomalaisurheilijat hyvässä mitalivauhdissa Maltan Special Olympics -kisoissa

”Huomasin seisovani palkintopallin keskimmäisellä paikalla” - Maltan Special Olympics -kisat päättyivät iloisissa suomalaistunnelmissa

Sisujengiläinen pääsi Maltalle

Aurinkoinen sää vastaanotti perjantaina Special Olympics delegaatiot Maltan Special Olympics juhlahumuun. Kisojen ajaksi oli luvattu hellettä ja aurinkoa taivaan täydeltä. Voiko kisoille toivoa parempaa säätä?

Viimeistelyharjoitukset

Ennen perjantain matkapäivää oli vielä kahdet ohjatut harjoitukset koto-Suomessa. Varsinainen valmentaja oli poissa, mutta onneksi hänelle löytyi sijaisia. Sijaiset katsoivat uimareita uusin silmin, ja Tinjakin sai heiltä vielä viime hetken neuvoja.

Maanantain Ylöjärvellä uitu harjoitus vaihtui kesäkaudeksi tiistaille. Tinjan osalta harjoitukset painottuivat rinta- ja selkäuinnin lähtöihin, käännöksiin ja maaliin tuloihin. Uimari oli itse tyytyväinen harjoituksiin.

- Tiistain treenit olivat hyvät. Meillä oli kolme rataa käytössä. Alkuverraa uin ennen treenejä. Rintauinti sujui hyvin ja selkäkin alkoi sujua. Henna kommentoi ja neuvoi lähdöissä. Sain lähtöliu’ut yli lippusiimojen.

Keskiviikon harjoitukset olivat Tinjalle kevään viimeiset. Nämäkin treenit uitiin kokonaan verryttelyvauhdilla.

- Keskiviikkonakin valmentajat katsoivat ja antoivat neuvoja. Mä menin rintaa vedestä seinäpotkulla ja keskityin liukuun, käsivetoihin ja potkuihin. Sain käsivedot tehtyä niin, että rintakin nousi. Selässä onnistuin pitämään leuan lähempänä rintaa. Sai olla tarkkana, ettei pää käänny vaan vartalo.

Maltalle!

Hartaasti odotetun kisamatkan lähtö aikaistui puolesta päivästä aamuvarhaiseen. Tinja matkusti torstaina töiden jälkeen yöksi toisen uimarin luo, että ehti nukkua hieman pidempään.

- Iloisin mielin lähen kisoihin ja loman viettoon.

Sisujengi Maltalla. Kuva: Special Olympics Finland 

Muutaman hyvin nukutun tunnin jälkeen Suomen joukkue, Sisujengi, tapasi toisensa Helsinki-Vantaan lentokentällä. Matka kisoihin saattoi alkaa. 

- Ei ollut vaikeuksia herätä. Kentällä oltiin 4:20. Lentomatkat sujuivat hyvin. Nukuin ekassa lentokoneessa ja toisessakin vähän. Sit kuuntelin musaa, kertoi Tinja matkakuulumisissaan.

- Maltalle tuntui jännittävältä tulla. Meillä oli opas vastassa ja bussikuljetus hotellille. Viiden tähden hotelli on loistava, hyvä ilmastointi hotellihuoneessa. Täällä on lämmintä ja aurinkoista, ei sada vettä. Tavattiin eri maiden urheilijoita. 

Viimeinkin kisa-altaassa

Kisat uidaan Gzirassa sijaitsevissa ulkoaltaissa. Tal-Qroqq Sport Complex on maltalaisen kilpaurheilun tärkein tapahtumapaikka. Siellä on täysikokoinen 50 metrin olympiauima-allas ja 25 metrin uima-allas. 50 metrin kisamatkat uidaan olympia-altaassa ja 25 metrin uinnit 25 metrin altaassa. 

Lauantaina uimarit pääsivät tutustumaan kisa-altaisiin. Eri puolilta Suomea tulevat uimarit pääsivät silloin ensimmäisen kerran testaamaan kuinka viesti sujuu. Helle ja pilvetön taivas olivat hyvä sää testata myös uusia kisavarusteita, peilaavia uimalaseja.

- Hyvin menee. Täällä on ollut kivaa. Treenit on vedetty kisa-altailla. Kisa-altaat olivat hyviä. Mentiin kaikki kisalajit läpi treeneissä. 25 metrin altaassa uidaan viesti ja 50 metrin muut lajit. Nyt levätään. Illalla on avajaiset.

Sunnuntaina oli ensimmäinen tulikoe. Silloin suoritettiin divisiointi eli luokittelu-uinnit. Pientä jännitystä kisapäivään toi se, että bussi vei uimarit ensin aivan toiselle kisapaikalle. Uimapaikalle päästyään Suomen edustusjoukkueen uimarien ei ollut lupa mennä suihkuun eikä verryttelyuintiin. 

- Reippaasti piti toimia. Me saatiin valmentajilta ohjeistus: vaihtakaa uikkarit ja verkkarivaatteet, ei suihkuun tai verraa. Muut maat verrasivat. Meille ei oltu järjestetty verra-aikaa altaille. Sitä me ihmeteltiin. Venyteltiin, ja lajittelu alkoi suoraan sen jälkeen.

Kun lähtövihellys ei kuulu

Kaikki Tinjan uinnit olivat aamupäivällä. Ensin oli vuorossa selkäuinti, vajaan tunnin päästä rintauinti ja heti perään vapaauinnin viesti. Valmentajat eivät saaneet tulla kilpa-alueelle, ja uimarien avustaja oli vieraskielinen, joten kommunikointi oli hankalaa. Siksi kaikki ei mennyt aivan niin kuin kuulovamman vuoksi olisi pitänyt.

- Sekoilua tää on. Selkäuinnin lähdössä en saanut koskettajaa, vaikka sanottiin kisajärjestäjille. Kisajärjestäjät eivät ymmärtäneet. Viivästyin lähdöstä. Mä odotin koskettajaa. Yritin olla lähtöasennossa. Huomasin, että vieruskaveri oli lähtenyt. Pääsin itse lähtemään. Sain uitua ja tulos oli 1:12,03. Rintauinnissa sain kosketuksen. Se oli hyvä kosketus. Aika oli 1:15,43.

Avustajan tarve lähdöissä on nyt selvitetty. Maanantain varsinaisessa kisauinnissa hänen pitäisi olla antamassa Tinjalle lähtökosketus molemmissa lajeissa. Viestiuinnissa on altaasta lähtö, joten siinä kolmantena osuutensa uiva Tinja ei tarvitse kuuloa. 

Selkäuinnin aika oli lähtöongelmista johtuen hieman viimeaikaisia aikoja heikompi, mutta rintauinnin aika oli vastaavasti hieman parempi kuin aiempi pitkässä altaassa uitu tulos. Se, missä divisioonassa Tinja tulee uimaan, selviää ennen huomista. Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta kilpailutahto on kova.

- Sen näkee. Teen parhaani ja uskon itseeni.

Espoonlahden uinnit

Sunnuntaina oli jälleen kisapäivä. Edellisistä kisoista ehti kulua vain viikko. Nämä kisat kuuluivat Special Olympics uimarien tapahtumiin. On aina mukava kisata omien joukoissa. Siksi kisojen välillä ei ollut pidempää aikaa.

Espoonlahden uinnit olivat matalan kynnyksen uintikilpailut. Ne oli tarkoitettu liikunta-, näkö- ja kehitysvammaisille sekä elinsiirron saaneille uimareille. Uimarien toimintakyky määritteli luokan, jossa hän kisasi. Luokat määräytyivät parauimarien luokittelun mukaisesti. Espoonlahdessa ei kuitenkaan edellytetty SM-kisoihin oikeuttavaa virallista luokittelua.  

Virallinen luokittelu voi olla kansallinen tai kansainvälinen. Tinjalle on tehty kansallinen luokittelu aiempien psykologin- tai lääkärinlausuntojen perusteella. Kehitysvammaisten uimarien luokka on S14. Heidän toimintakykynsä rajoitteet kilpailusuorituksessa ilmenevät esimerkiksi hitaampana reaktioaikana ja kilpailutaktisina haasteina (Kansallinen luokittelukäsikirja).

Kilpailussa noudatettiin soveltuvin osin Uimaliiton sääntöjä. Uidut ajat eivät olleet tilastokelpoisia, koska luokittelua ei edellytetty. Sen vuoksi Tinja lähti kisoihin ilman uimaseuran tukea.

Tinja valitsi kisaohjelmasta neljä lajia. Hän halusi uida erityisesti Maltan kisalajinsa 50 metriä rintauintia ja 50 metriä selkäuintia. Sen lisäksi hän päätti uida vielä 50 metriä vapaauintia ja kokeilla aivan uutena lajina 100 metriä vapaauintia. 

Aluksi Tinja pohti ottavansa lyhyen vaparimatkan sijaan 100 metriä selkäuintia, mutta lajijärjestys olisi jättänyt liian vähän palautumisaikaa rintauintiin. Nyt valitut matkat sijoittuivat mukavasti pitkin päivää. 

Tinja sai alkuverryttelyyn tukea ja ohjausta uimakaverin valmentajalta. 

Vaikka kilpailu käytiin kunkin vammaryhmän sisällä, uitiin erät ennakkoon ilmoitettujen aikojen mukaisessa järjestyksessä. Kilpailuja varten oli varattu neljä 25 metrin uimarataa. Siten yhteen erään mahtui kerralla vain neljä uimaria. Vaikka ajanottotekniikassa oli välillä ongelmia, saatiin 19 toteutunutta lajia uitua reilussa kolmessa tunnissa.

- Kisat olivat rankat. Minä uin neljä lajia. Ensin uin vaparin. Vaparissa vauhti tuntui hyvältä ja käännös meni nappiin. Takaisin päin tullessa vauhti koveni. Se meni tosi hyvin, tulos parani edellisestä kisatuloksesta.

Naisten 50 metrin vapaauinnissa oli kolme erää. Mukana oli kuusi S14 uimaria. Tinja ui viimeisessä erässä. Uintitulos oli peräti sekunnin parempi kuin aiemmin virallisiin tilastoihin hyväksytty ennätys. 

- Vaparin jälkeen uin 50 metriä rintaa. Rinta meni hyvin. Siinä oli hyvät käsivedot ja hyvät potkut. Käännös meni erinomaisesti. Liu’ut onnistuvat hyvin. Myös rinnan aika parani.

Rintauinnissa oli mukana viisi uimaria, joten he jakautuivat kahteen erään. Mukana oli kaksi S14 uimaria. Tinja ui jälkimmäisessä erässä. Tulos oli reilu kolme sekuntia parempi kuin edellisellä viikolla uitu kisatulos. Ajat eivät ole täysin vertailukelpoisia, koska edellinen tulos uitiin 50 metrin radalla. Nyt uitiin 25 metrin radalla.

- Rinnan jälkeen uin 50 metrin selän. Selässä lähtö onnistui ja vauhti oli reipasta. Käännöksessä on parantamisen varaa. Laskin käsivedot, mutta käsivetojen laskut eivät menneet oikein. Seinään menevä käsi ei ollut suorana, ja otin yhden ylimääräisen käsivedon. Maaliin mennessä oli sama juttu. En saanut omaa parasta aikaa.

Selkäuinnissa oli kaksi erää ja seitsemän uimaria. Mukana oli viisi S14 uimaria. Tinja ui jälkimmäisessä erässä. Se, että käsi osuu seinään oikealla rytmillä, on selkäuinnissa haasteellista. Seinän lähestymistä ei näe samalla tavalla kuin muissa uintilajeissa. Vaikka ennätysaika ylittyi yli neljä sekuntia, oli kolmaskin laji hieno suoritus.

- Viimeinen oli 100 metriä vaparia. Starttihyppy meni hienosti. Liuku meni paremmin kuin 50 uinnissa. Vauhti pysyi reippaana koko uinnin. Käännökset menivät mukavasti. Satanen oli rankempi kuin 50 metrin vapari. Se tuntui mukavalta uida. Mulla on tähtäimessä nostaa kunto niin, että jaksan uida muissakin kisoissa myös 100 metriä. Olin tyytyväinen aikaan.

Pisin matka oli viimeisenä. Alla oli jo kolme lähtöä ja 150 metriä uintia täydellä teholla. Uimaan lähti neljä uimaria, joista kolme kisasi S14 luokassa. Tinjalla ei ollut pohjalla vertailuaikaa, eikä hän ole ehtinyt treenata pitkiä matkoja ohjatuissa treeneissä vielä kertaakaan. Hän on kuitenkin uinut niitä itsenäisissä treeneissä, ja siksi uskaltautui kokeilemaan lajia. Hyvin mennyt uinti kannustaa jatkamaan pitkien matkojen kisaamista.

- Nyt voin aloittaa loman! totesi Tinja tyytyväisenä kisojen jälkeen. Pääsiäisviikon treenit jäävätkin väliin, sillä kisojen jälkeen matka suuntautui suoraan lentokenttähotellille. 

Uintikisoihin valmistautumista

Valmistautuminen seuraaviin kisoihin alkoi heti Jääkarhu-uintien jälkeen. Sunnuntaina oli itsenäisten palauttavien treenien aika. Ystävä oli menossa uimahalliin, joten Tinja päätti lähteä mukaan. Ystävä viihtyi porealtaassa, kun Tinja ui yhteensä 1250 metriä erilaisia harjoituksia ja venytteli vielä lopuksi altaan päässä käsiä ja jalkoja. Sen jälkeen kylmäaltaan kautta suihkuun.

- Uiminen kisojen jälkeen tuntui tosi hyvältä. Jaloissa ja käsissä ei painanut yhtään. Selkäuinnissa, vaparissa ja rinnassa keskityin käännöksiin. Uin verravauhdilla huomisia treenejä varten.

Maanantain ohjatuissa harjoituksissa keskityttiin käsivetoihin. Erityisesti vapaauinnissa kädet vievät uimaria eteenpäin. Rintauinnissa kädet ja jalat ovat yhtä tärkeitä. Matkaa kertyi 825 metriä

- Rankalta tuntui käsivetotekniikat tänään. Maitohapotti treenien jälkeen. Vapaauinnin kylkipotkut mentiin vasemman käden käsivedoilla ensimmäisellä kerralla potkujen kanssa. Sitten ei potkuja, vaan pelkkä vasemman käden käsiveto. Olikin rankkaa uida silleesti päästä päähän. 

- Sitten siirryttiin rintauinnin käsivetoihin, joissa jalat piti olla suorina ja käsillä tehdä rinnan käsivedot. Mul menee jalat liian alas, uppoaa liikaa. Ne ei pysy suorana. Sain ottaa pullarin jalkojen väliin. Rinnan käsivedot mentiin myös jalat koukussa, se oli rankinta. 

- Vaparia uitiin viidellä potkulla. Käsivedot olivat koko ajan samassa rytmissä. Sitten piti vartaloa ja jalkoja kiertää eri suuntiin. Sen jälkeen uitiin perhosta. Se oli kaikista rankin laji. Mua nauratti, kun piti mennä perhosen käsivedot istuma-asennossa. Valmentaja laittoi koville tekniikat perhosuinnissa.

Keskiviikon harjoituksissa jokaisella uimarilla oli oma ohjelmansa. Yksi meni nopeita käännöksiä puoliväliin allasta, toinen harjoitteli rintauinnin tekniikkaa ja kolmas meni vaparia. Tinjan ohjelma sisälsi enimmäkseen verryttelyä, uintimatkaa tunnin aikana kertyi 825 metriä.

- Olin ennen treenien alkua hallilla. Ehdin uimaan 100 metriä vapaauintia, rintauintia ja selkäuintia. Kerroin valmentajalla, et meen kisoihin. Hän ehdotti kevyttä uintitreeniä mulle. Uin treeneissä palauttavia.

Palauttavien uinti oli sama kuin edellisen viikon maanantaina: Ensin uidaan lyhyt alkumatka täysillä. Sen jälkeen hiljennetään vauhti verryttelyuinniksi. Hitaammalla tahdilla uidaan allas loppuun, ja käännöksen jälkeen uidaan rauhallisesti takaisin altaan toiseen päähän.

- Sit uin kaks kertaa vaparin ensimmäisellä teholla. Se tarkoittaa todella hiljaista verravauhtia.

Perjantaina oli vielä omatoiminen pulahdus altaaseen. Uintimatkaksi tuli 1175 metriä. Harjoittelun tarkoituksena oli edelleen palauttava uinti sekä käännösten treenaaminen hiljaisella vauhdilla.

- Käännökset sujuivat hyvin. En harjoitellut lähtöjen kanssa, kun oli toinen uimari samassa altaassa. Tavoitteena oli saada hyvät käsivedot ja potkut eli hyvä vartalonkierto. 

Treenien jälkeinen sauna auttaa rentoutumaan. Saunassa voi venytelläkin. Venyttely auttaa lihaksia palautumaan treenistä.

- Saunassa venyttelin jalkoja ja käsiä et ne lämpenivät. On hyvä venytellä ne lämpimässä paikassa. 

Nyt kaikki on valmista sunnuntain kisauinteja varten.

Suksitaituruutta ja matkaluistelua

Treeniviikko alkoi ja päättyi talviurheilun parissa. Maanantaina oli jo viides alppihiihdon treenikerta Mustavuoressa. Alkutalvesta tykitetty lumi kestää pientä lämpöä ja auringonpaistetta. Mutta kevättalvella rinteiden pinta haastaa laskettelijaa. Rinteiden jäiset kohdat paljastuvat, ja rinne täyttyy kumpareista.

- Oli jäinen ja luminen rinne. Pehmeä lumi hankaloitti. Siellä oli lumi pöllynnyt kumpareiksi. 

Ensin oli alkuverryttely ja muutama vapaa lasku. Sen jälkeen harjoiteltiin suksitaituruutta. Suksitaituruuteen kuuluivat piruetti, takaperin laskettelu ja yhdensuuntaiseen suksin kääntyminen. Ne vaativat tasapainoa ja kehonhallintaa. 

• Piruetissa ollaan tasaisesti suksen pohjat maassa. Suksilla ei yhtään kantata. Paino on tasaisesti suksen keskellä. Piruetissa noustaan hieman tavallista laskuasentoa ylemmäs ja käännetään ylävartaloa sekä päätä. Liikkeen suuntaa ohjataan katseella. Sukset seuraavat vartalon mukana. Vaikein kohta on 180 astetta.
• Takaperin laskiessa perusasento on sama kuin eteenpäin laskiessa. Polvet ja nilkat taipuvat. Liukuminen taaksepäin ja kanttaaminen aloitetaan yhtäaikaa. Liikkeelle lähtiessä käännetään lantiota hitaasti oikealle. Painetaan ja liu’utetaan oikea jalka taaksepäin. Hartiat seuraavat liikettä, ja katse kohdistuu oikean olkapään yli. Paino on oikean suksen päällä. Sen jälkeen käännetään päinvastaiseen suuntaan: lantio vasemmalle, vasen jalka työnnetään taaksepäin, hartiat seuraavat ja katse siirtyy vasemman olkapään yli. Paino siirtyy vasemmalle sukselle.
• Yhdensuuntaisin suksin luisuvassa käännöksessä molemmat sukset kulkevat käännöksessä rinnan samaan suuntaan. Jalat ovat noin hartioiden leveydellä. Käännöksen alussa keho siirtyy tulevan käännöksen suuntaan. Jalat ja sukset seuraavat perässä.

- Ei onnistunut takaperin laskettelu. Eikä onnistunut piruetin teko oikein. Mutta yhdensuuntaisten suksien käännös meni melko hyvin.

- Pääsin takaperin kääntymään, mut en laskettelemaan alas. Takaperin mennessä meinasin horjahtaa. Kun lähin harjoittelemaan takaperin, käännyin aina oikeinpäin. 

- Piruetissa pitää laittaa painoa jalkateriin ja kääntyä ympäri. Pääsin siinäkin puoliksi eli kääntymään takaperin. Mutta sitten käännyin samaan suuntaan mistä mä tulin etuperin. 

- Kokeilin tehdä kolme lyhyttä käännöstä. Niistä yksi meni liian pitkälle. Muuten sain kääntymään. Sitten piti tehdä kaksi pitkää käännöstä. Ne onnistuivat.

Kuva Ellivuoren kisalaskusta.

Lopuksi oli vielä ratalaskua suurpujotteluradalla. Rata käytiin selostamalla lävitse ennen laskemista. Sen jälkeen rata laskettiin yksin läpi. Toisella laskulla Tinja kertasi ohjeet ja meni valmentajan perässä. Lopuksi sai vielä oli kolme itsenäistä laskua. Ratalasku oli haasteellinen.

- En huomannut uraa, mikä meni radan läpi. Kiersin liian kaukaa kaks punaista tolppaa, vaikka piti mennä välistä. Toisessakin kohti lähdin uralta. Oli pimeää ja tiukka rata. Viimeisellä kerralla meni oikein koko rata. Pelotti vähän.

- Harjoitukset olivat hyvät, vaikka vaikeita asioita olikin. Täytyy vain harjoitella, eikä luovuttaa. Oli mukavaa.

Aamut ovat olleet tällä viikolla viileitä. Sää olisi sallinut viikonloppuna hiihtämisen, mutta Tinja halusi harrastaa yhdessä ystävän kanssa. Siksi he valitsivat luistelun.

Tampereen Sorsapuiston kentällä on talvisin iso avoin luistelualue. 150 x 70 metrin tekojäällä on hyvin tilaa pikaluistelulle. Lauantaina aamupäivällä Sorsapuistossa oli kaikille avoin rataluisteluvuoro. 

- Aurinkoinen sää houkutteli luistelemaan. Sorsapuiston tekojäärata oli hyvässä kunnossa. Luistelin matkaa, kokeilin luistella koko radan ympäri pysähtymättä. Luistelin 11 kierrosta radan ympäri. Harjoittelin potkuja sivuille ja liukuasentoa. Lopuksi harjoittelin vielä makkaroita ja pyörähdyksiä.

Makkaroissa edetään jäällä tekemällä jaloilla ympyräkuvioita. Toiset kutsuvat niitä piparkakuiksi. Polvissa on joustoa. Molempia jalkoja liu’utetaan vuoroin poispäin toisistaan ja sitten takaisin lähelle toisiaan.

Alppihiihtoa Mustavuoressa

Special Olympics alppi/lautaleiri joulukuussa 2021. Kuvaaja: Special Olympics Finland

Tinja oli lapsena innokas hiihtäjä ja luistelija. Laskettelurinteeseen hän pääsi alakoululaisena. Aktiivinen talviurheilu lapsuudessa sytytti kipinän ja kannusti jatkamaan urheilemista myös aikuisena. Matka Special Olympics alppihiihdon maailmaan alkoi noin kaksi vuotta sitten. 

Special Olympicsin sivuston tapahtumissa kerrottiin tulevasta Lumilajien valmennusleiristä. Lähetimme sähköpostia. ”Otamme innolla uusia urheilijoita mukaan!” vakuutti lajipäällikkö Elina Ahtiainen vastauksessaan. Tinja joutui valitsemaan hiihdon ja alppihiihdon välillä. Hän valitsi alppihiihdon, koska se on kivaa. 

- Aloitin Alppihiihdon Jyväskylän Laajavuoressa vuoden 2020 keväällä Special Olympics talvilajileirillä. Leirillä oli kivaa, koska sain uusia vinkkejä lasketteluun leirin valmentajilta ja tuli uusia kavereita. Tykkään lasketella. Ajatuksena on saada rohkeutta kisoja varten.

Mustavuoren rinteille menossa. Kuvaaja: Riikka Pyykkö

Ensimmäiset vuodet harjoitteleminen tapahtui lajileireillä ja itsenäisesti rinteissä käymällä. Tänä keväänä Tampereen Slalomseura (TSS) aloitti kaivatun soveltavan alppihiihdon valmennusryhmän Mustavuoressa. Ryhmää valmentaa TSS:n päävalmentaja Jari Simpura.

- Ensimmäisellä kerralla harjoiteltiin aurakäännöksiä, jalan nostoa rinteessä, laskemista sauva edessä vaakasuorassa ja niskan takana sekä pujotteluvauhtia, muistelee Tinja kahden viikon takaisia treenejä.

Radalle lähtö. Kuvaaja: Jari Simpura

Tänään oli valmennusryhmän toinen treenipäivä, joten viikko alkoi suojasään keskellä ulkoilun merkeissä. Tinja oli oikein tyytyväinen treeneihin:

- Aluksi mentiin vapaalaskuja sauvat väärin päin. Treenien lopussa päästiin harjoittelemaan suurpujottelurataa. Harjoiteltiin tekniikkaa, sauvat ristissä laskua ja laskuasentoa. Sain nyt enemmän rohkeutta ja vauhti oli hyvä ja reipas.

Mikä alppihiihdossa on vaikeinta?

- Alppihiihdossa on vaikea lasketella takaperin. Hitaammat ankkurihissit saan itse, mutta nopeat ovat vaikeita saada itse.