Alppihiihtokisoissa Himoksella

Alppihiihtokausi huipentui Himos Leitner alppihiihtokilpailuihin. Ennen reissuun lähtöä oli aamusta kotikäynti. Siivosin ohjaajan kanssa paikat kuntoon. Sen jälkeen lähin vielä uimaan. Uinnin jälkeen kävelin kotiin ja kiireellä pakkaamaan. Jännitti kisa, mutta kisasta saa kokemusta.

Äiti tuli hakemaan Himokselle. Ennen lähtöä nostettiin polkupyöräni kellarista ylös ja ulos, koska haluan aloittaa pyöräilykauden. Suunnitelmissa on uusissa kohteissa käymistä pyöräillen ja myös töihin pyöräily kaksi kertaa viikossa.

Automatkalla nukahdin ja nukuin Himokselle saakka. Ajettiin suoraan majoitusmökille. Ryhmälle oli varattu kaksi mökkiä. Tutut Special Olympics laskettelukaverit saapuivat paikalle. Mökki oli mukavan oloinen, mut vähän viileä. 

Lauantaina oli kisapäivä. Aamu alkoi pienellä jännityksellä siitä, miten kisalaskut onnistuvat. Kisatapahtuma alkoi jo kahdeksalta aamulla kisarinteeseen tutustumisella.

Rinteeseen tutustuminen piti tehdä radan vierestä. Tutustuminen auraten sujui hyvin. Radalla lasketeltiin ensin punainen pujotteluportti hissin puolelta ja sininen metsän puolelta. Noin puolivälissä rataa oli kaksi sinistä porttia. Kahden sinisen välistä mentyä vaihtui suunnat: punainen pujotteluportti kierrettiin metsän puolelta ja sininen hissin puolelta. Rata tuntui helpolta.

Ensimmäisellä kierroksella lähdin kisarinteen lähtökukkulan alapuolelta, koska pelotti ylhäältä lähtö. En ollut aiemmin kokeillut sitä. Äiti auttoi lähdössä. Hän kosketti olkapäähän, kun sain lähteä, koska en kuullut mitään. Lähtö tuntui helpolta. Vauhti oli hyvä, enkä jarrutellut yhtään. Ensimmäisen kierroksen jälkeen oli tyytyväinen olo, koska laskettelin radan oikein.

Laskettelin ekan kisalaskun jälkeen äidin kanssa viereisessä rinteessä. Kokeilin päästä lasketellessa vielä matalammaksi. Se parantaa vauhtia, ja vauhti pysyy paremmin koko radan. Onnistui hyvin.

Toiselle kierrokselle piti vähentää vaatteita. Aurinko paistoi ja oli kuuma. Jätin pois laskettelutakin ja laitoin fleecepuseron hupparin alle. Hyvin tarkeni. 

Katsoin ekalla kierroksella, miten muut lähtivät mäeltä, eikä se näyttänyt enää pahalta. Toisella ratakierroksella minäkin lähdin lähtökukkulan päältä radalle, koska halusin kokeilla. Kaikki lähdöt kisoissa tehdään kukkulalta, niin halusin saada kokemusta siitäkin. Ei pelottanut yhtään, vaan pikasen jännitti. Sain neuvon, että kannattaa laittaa lähtiessä polvet enemmän koukkuun, niin silloin pysyy tasapaino.  

Se, että lähdin kukkulalta, auttoi radan alussa, sain enemmän vauhtia. Radalla mulla oli hyvä laskuasento, olin matalampana kuin ekalla kierroksella. Aika parani huomattavasti verrattuna ensimmäisen kierroksen tulokseen. Tulin pronssisijalle. Siitä on hyvä jatkaa treenausta ensi talvena. 

Oliko kisanumero enne?

Lauantaina oli Ellivuoressa leikkimielinen soveltavan alppihiihdon suurpujottelukisa. Menin kisoihin äidin kanssa. Special Olympics alppihiihdon valmentajat olivat tulleet paikalle. Päävalmentaja oli vaihtunut viime vuodesta. Valmentajilla oli hyvät ohjeistukset ja sanomiset. He kertoivat aina, missä kokoonnutaan laskettelujen jälkeen ja katsotaan, ovatko kaikki paikalla. 

Päästiin alkulämmittelyn jälkeen rinteisiin ennen kisaradalle tutustumista. Ensin laskettiin yhdessä. Piti mennä käännökset auraten ja sitten sukset yhteen. Puolivälissä olisi pitänyt tehdä lyhyitä käännöksiä. Olin kauempana porukasta. Menin liian kauas pysähdyspaikasta eli olin jo alaspäin menossa. En saanut niitä tehtyä, kun en kuullut uutta ohjeistusta.

Kisarataan mentiin tutustumaan valmentajan kanssa auraten. Rata oli tänä vuonna samassa rinteessä kuin viime vuonna, mutta eri kohdassa. Rata tuntui aiempiin tämän vuoden kisoihin verrattuna helpolta, kun sen ensin kävi valmentajien kanssa läpi. Rata oli hyvä, siinä oli vähän isommat käännösvälit. Radalla sai tehtyä paljon paremmin käännökset kuin aikaisemmissa kisoissa. 

Tämän vuoden radan paikka oli parempi kuin viime vuonna. Siitä pääsi paremmin laskettelemaan hissille. Viime vuonna ei vauhti riittänyt sinne saakka. Se oli hyvin aseteltu myös muita laskettelijoita ajattelen ja merkattu vaan kilpailijoille oleva alue ylärinteessä.

Alhaalla jaettiin kilpailijoille numerolaput. Sain liivin numero 5. Osallistujia oli neljässä sarjassa. Kilpailussa oli 10 laskijaa itsenäisesti ja 3 avustettua laskettelijaa, 2 avustettuani kelkkalaskijaa ja perhesarja. Mukana oli monta tuttua alppihiihtäjää.

Kisassa laskettiin kaksi ratakierrosta. Laskettelut tuntuivat hyviltä. Kisarata oli helppo mennä, kun keskittyi kumpaa kautta kepit kiertää. Siniset kierrettiin ankkurin puolelta ja punaiset metsää kohti. 

Pääsin radalle kosketusmerkistä. Siitä tiesin milloin piti lähteä, kun en kuule kunnolla lähettäjää. Kosketus oli hyvä olla. En lähde liian aikaisin liikkeelle, vaan odotan kosketusta. Muut osasivat lähteä ilman kosketusta.

Ensimmäisellä kerralla vauhti oli hyvä, mutta saisi olla nopeampi lähtö. Toinen ratalasku meni jo paremmin ja vauhti pysyi. Maltoin keskittyä vauhdin ylläpitämiseen. Tuloksissa ratkaisi nopeamman kierroksen rata-aika. Tulin omassa sarjassa viidenneksi.

Ennen palkintojen jakoa pääsin äidin kanssa laskettelemaan rinteisiin. Laskettiin muutama mäki vapaalaskuna äidin kanssa kilpaa. Uskalsin lasketella nopeasti, enkä jarrutellut yhtään. Palkintojen jaon jälkeen jäätiin laskettelemaan, että löytäisin paremman asennon ja vauhdin, ettei nopeus hidastu. 

Välillä syötiin. Söin äidin kanssa makkaraperuna-ateriat. Ruokailun jälkeen taas lasketeltiin. Rohkeus löytyi uudestaan. 

Päivä oli kiva ja mukava. Mukavinta oli harjoitella lasketteluasentoa ja vauhdin löytämistä eri rinteissä. Vartalo ei saa olla liian pystyssä vaan nojataan vähän eteenpäin. Selkä melko suorana, peppu takana ja kädet rentoina sekä jalat monon etureunassa kiinni. 

Radalla lasketteluun pitää olla enemmän rohkeutta, ettei vauhti hidastu siellä. Eli laskettelukisoja varten olisi hyvä löytää rohkeutta uskaltaa lasketella nopeammin. Rohkeuden löytäminen vaatii harjoittelua. Treenausta vaatii vauhdin ylläpitäminen. Mä jarrutan ja hidastan vauhtia, kun alkaa jännittää.

Biljardikisoissa

Alkuperäinen kuva: Voimavirta

Torstaina oli ensimmäinen lepopäivä lauantain kisoja varten. Pääsin pitkästä aikaa Iltikselle kavereita näkemään. Ennen Iltalinjalle lähtöä siivosin kotona ja järjestelin tavaroita paikalleen, koska äitini oli tulossa yöksi.  

Perjantaina järjestetään Tampereella kehitysvammaisten biljardin SM-kisat. Menin Iltalinjalle harjoittelemaan biljardikisoja varten. Pääsin pelaamaan yhden pelin biljardia. Pelasin Lahdesta tulevien kahden tutun kanssa, joihin olin tutustunut Special Olympics talvilajileirillä. Hyvin sujuivat pelit ja sain palloja pussiin. Oli mukava ilta. 

Kuinka kauan olet harrastanut biljardia? 

- 8 vuotta olen harrastanut biljardia.

Mikä biljardin pelaamisessa on helppoa ja mikä vaikeaa?

- Helppoa on osua omaan palloon, mutta vaikeaa on saada ne oikeisiin pusseihin.

Mikä sai sinut ilmoittautumaan biljardi-kisoihin?

- Biljardin pelaaminen on kivaa kavereiden kaa Iltiksellä. Iltalinjan ohjaajat kertoivat kilpailusta viime viikon perjantaina. Olen ollut aikaisemmin kaksi kertaa Iltalinjan ohjaajien ja kavereiden mukana Helsingissä Biljardikisoissa.

Alkuperäinen kuva: Tampere Missio

Kilpailevat parit oli valittu etukäteen. Kisantoimitsija valitsi parit, jotka pelasivat vastakkain. Parit oli paperille kirjoitettuna. Pari vaihtui kisassa pelin jälkeen. 

Kisojen lajina oli 8-pallo. Ensin tehdään aloitussyöttö, että näkee, onko omat pallot yksiväriset vai kaksiväriset. Pelissä piti maalata pallot pusseihin. Maalaamisessa vastustajalle sanotaan ja näytetään mailalla, mihin pussiin lyödään pallo. Musta pallo lyödään viimeisenä. 

En ole ehtinyt harjoittelemaan biljardia Iltikselle, kun on ollut muita treenejä. Muistin aiemmilta vuosilta biljardisäännöt ja muistin kavereiden ja iltiksen ohjaajien neuvot vuosien varrelta. Osuin palloihin, vaikken saanut pusseihin. Pallo ei mennyt sinne reikään, minne halusin. Pallot vain pyörivät biljardipöydällä. Oli huonot lyönnit.

Tunnelma oli kova, ja kaikki yrittivät parhaansa pelatessa. Voitin ekan pelin, kun vastustaja löi mustan pallon perässä valkoisen pallon pussiin. Lopulta sain jaetun pronssisijan eli olin neljäntenä. 

Päivä päättyi Olkkariin ruokailuun ja muiden kanssa olemiseen. Kävin parin kaverin kanssa kiertelemässä kaupoissa. Ostin lahjan yhdelle kaverille lelukaupasta syntymäpäivää varten. Käveltiin takaisin Olkkariin. Illalla oli iltajuhla ja syötiin Omapolussa ruokaa, joka oli todella herkullista. 

Loma päättyi loppiaiseen

Loman lopulla ehti vielä piipahtaa urheilemassa. Vanhat sukset ja monot palvelivat treeneissä viimeisen kerran. Vuoden 2022 lopussa saatu iloinen uutinen Startti-stipendistä mahdollisti uusien välineiden ostamisen. Paremmat sukset ja monot edesauttavat kehittymistä alppihiihtäjänä.

Piparkakkutaloja Piparkakkutalokaupungissa

Asumisenohjaaja tuli kotikäynnille. Kotikäyntipäivä oli poikkeuksellisesti torstaina. Perjantai olisi pyhä ja kotikäyntiä ei olisi silloin ollut. Siksi asumisenohjaaja ehdotti, että perjantain kotikäynti voitaisiin siirtää toiseen päivään. Ehdotin torstaita, koska halusin, että siivotaan jääkaappi ja pakastin. Oli pakkaskelit, niin voitiin siivota ne yhteisvoimin. Heitettiin päivämäärillä vanhoiksi menneet elintarvikkeet pois. Asumisenohjaaja pesi korit tiskialtaassa sillä välin, kun minä pesin liat pois rätillä. 

Laskettelutavaroita ja luistimia viedessä olin huomannut, että varaston käytävän valo oli pimeänä. Lamppu oli palannut käytävästä. Soitettiin huoltoon, että käytävän lamppu piti vaihtaa. Se tultiin vaihtamaan vielä saman päivän aikana. Nyt ei tarvitse enää otsalampun valossa mennä tai kännykän taskulamppua käyttää mennessä viemään urheiluvälineitä varastoon.

Kotikäynnin jälkeen kävelin kuulokojehuoltoon. Menin näyttämään oikean korvan kuulokojeen korvakappaletta, joka oli painanut niin, että korvaan sattui. Tehtiin uusi malli korvakappaleeseen. Kaksi-kolme viikkoa menee, kun tulee uusi korvakappale postissa. Siihen saakka pitää kuunnella vain vasemmalla kuulokojeella. Kävelin takaisin kotiin. Sää oli ihanan aurinkoinen. 

Rinteeseen tasapainoilemaan

Kotona vaihdoin laskettelukamat päälleni ja lämmitin mikrossa ruokaa. Lähdin eväsreppu selässä ja suksipussia perässä vetäen bussipysäkille. Menin Mustavuoreen laskettelemaan. Bussin vaihtoi onnistui hyvin. 

Perillä jätin suksipussin telineeseen suksien ja sauvojen kanssa. Otin mono- ja kypäräkassit mukaani pukuhuoneeseen. Kun olin vaihtanut monot jalkaan ja laittanut kypärämyssyn päälle laskettelukypärän, otin nopean välipalan. Sitten lähdin ottamaan kuvia rinteestä. 

Kaksi tuntia meni nopeasti. Laskettelu piristi ja oli mukavaa. Laskettelin ensin sauvojen kanssa, mutta suurimman osan treeneistä tein ilman sauvoja. Menin samat treenit kuin ennen vuoden vaihdetta. Harjoittelu painottui tasapainoharjoituksiin ja lasketteluvauhdin löytämiseen. Pysyin pystyssä. Viimeisiin laskuihin otin sauvat mukaan, laskettelin pari vaparilaskua. Kun jalkoja alkoi paleltaa, lähdin pois rinteestä.

Uimalla kohti viikonloppua

Perjantaina kävelin aamulla uimahallille uimaan omatoimiset treenini. Treenasin alkuun vaparia, rintaa ja selkää. Selkä jäi uimatta muissa ohjelman jutuissa. Oli enemmän väkeä altaissa, enkä halunnut uida kenenkään päälle selälläni. Treenasin enemmän rintaa. Vähän oli vaikea aluksi löytää asento vasemmassa jalassa. Vasen jalka meinaa yhä välillä kääntyä sisäkiertoon. Pitää miettiä, että jalka kääntyisi ulospäin ja jalkaterä pitää sivulle. Vapariakin uin. Uiminen piristi mieltä.

Uimisen jälkeen lähdin kiireellä saunaan ja pesulle. Vaihdoin ripeästi vaatteet päälle. Piti toimia nopeasti, että ehtisin äidin luo viikonlopun viettoon. Ostin vielä hallin kahviosta aamukahvin ja voicroissantin, kun olin saanut uitua 2025 metriä. Jaksoin uida enemmän kuin maanantaina, niin palkitsi itseni.

Kävelin ostamaan lankakerän viikonlopuksi. Äiti korjaa ja neuloo uuden pohjat villasukkiini. Vanhat pohjat olivat kuluneet. Korjattavat sukat ovat ohuemmat kuin muut villasukat. Siksi haluan pitää niitä.

Uudet välineet mäkeen Startti-stipendillä

Kävelin kotiin reippaasti. Laitoin nopeasti uintikamat kuivumaan. Ruoka piti lämmittää mikrossa, syödä reippaasti ja pakata viimeiset tavarat kasaan. Oli kiire Ideaparkiin, koska olin menossa bussilla ostamaan uudet laskettelusukset ja -monot. Äiti odotti Ideaparkissa.

Sain viime vuoden lopussa Suomen Paralympiakomitean ja Tukilinja-säätiön Startti-stipendin niitä varten. Sukset ostettiin valmentajan neuvojen mukaan. Ostettiin myös uudet monot, koska vanhat monot olivat vähän pienet. Uudet monot tuntuivat tukevammilta. Niissä oli korkeampi varsi ja kantapää pysyi paremmin pohjassa kuin vanhoissa. Polvi nojaa nyt paremmin varteen.

Ostin myös yhdet uudet laskettelusukat. Ne ovat vähän pidempivartiset, että yltävät hyvin polviin saakka. Muuten vaan kierreltiin ja katsottiin piparkakkutalonäyttely. Siinä oli kivoja rakennuksia ja jokunen iso piparkakkukuusikin. Minä äänestin parhaaksi vaaleanpunaisella kuorrutetun piparkakkutalon.

Äidin luona availin loput joululahjat. Ne oli tuotu mummin luota. Sain muun muassa pari tyynyä ja pari uutta työkalua, joita olin toivonut.

Ystävänpäivä lähestyy

Lauantaina äiti voiteli uudet laskettelusukseni. Minä askartelin jo ystävänpäiväkortteja. Leikkasin värillisistä papereista sydämiä, pöllöjä ja lintuja. Sommittelin tekemiäni kuvioita ja valmiita sydämiä korttipohjiin. Ne liimattiin kiinni.

Iltapäivällä käytiin kävelemässä Tiiriön Prismalla ostamassa maastosuksilleni suksipussi. Matkalla tunnistettiin erilaisia puita. Molempiin suuntiin kävellessä tuli punaiset posket. Autoin ruuanteossa, tein salaatin ja katoin pöydän. Illalla tehtiin torttuja ja juotiin glögiä torttujen kanssa elokuvaa katsoessa. 

Sunnuntaina oli lähtö kotiin. Matka laskettelusuksien ja varusteiden kanssa meni hyvin. Sukset kuljetin äidiltä lainaan saamallani suksipussilla. Monoille oli kassi mukanani. Jätin vanhat monot äidin luo, niin uudet mahtui monokassiin. 

Sain sukset kulkemaan hyvin junassa, kun laitoin ne viereeni seinää vasten pystyyn. Kuuden hengen istumapaikoilla oli tilaa, joten istuin itse viereisellä penkillä lähellä tavaroitani. Sain varusteet kannettua kotiin päästessä varovasti ylös rappusia. Vaihdoin ne omaan suksipussiini huomiseksi valmiiksi. Vanhat sukset vein varastoon varasuksiksi.

Special Olympics monilajileirillä

Tällä viikolla vietettiin Euroopan urheiluviikkoa #BeActive. Paraurheilussa viimeinen tapahtuma oli Special Olympics Finlandin monilajileiri Pajulahdessa. Yli 200 urheilijaa kokoontui harjoittelemaan valmennusleirillä. 

Asumisenohjaaja kävi aamulla. Juteltiin sekä raivattiin vähän. Pakkailin loppuun matkalaukun ja uintirepun. Söin lounaan, ja lähdin kävelemään uimahallin eteen. Valmentaja otti siitä kyytiin. Suunta kohti Pajulahtea alkoi TaTU:n uintikaverien ja valmentajan kanssa. 

Saavuttiin leirille ajoissa. Saatiin huoneet, ja päästiin syömään päivällinen. Treenit alkoivat. Ne kesti kaksi tuntia. Treeneissä oli yhdeksäntoista uimaria. TaTU:n parauimarit uivat samoja harjoituksia kuin me muut. 

Nyt oli rankat treenit

Uitiin sekauintia ja vaparia. 4×50 vaparia uitiin niin, että päähän piti uida kovaa kiihdyttäen. Sitten uitiin kevyesti. Sen jälkeen mentiin 5×100 vaparia kovaa. Samalla tavalla mentiin vuoron perään rintaa tai selkää. Lähdettiin pillin vihellyksellä. Sitten lyhennettiin matkaa ja uitiin 8×12,5 vaparia lujaa puoliväliin allasta ja loppumatka löysää. 

Tällä kertaa ratajaot oli tehty niin, et uimarit oli jaettu neljälle radalle, ettei tule kolareita toisten kanssa. Uimarit oli eri radoilla vauhdin perusteella. Minä uin Inkan ja Ronin kanssa samalla radalla. Uitiin kaikki erilailla, mut vauhdissa pysyttiin. Minulta jäi osa uimatta, kun piti vaihtaa rataa triathlonien edestä toiselle radalle. Aika loppui. Uin 2475 metriä. 

Valmentajien ohjeita oli helppo kuunnella. Mutta kun kaikki uimarit uivat omaan tahtiin, valmentajat eivät ehtineet antaa palautetta. Käännökset oli aluksi hankalia. Keskityin niihin sitten paremmin. Olin treenin jälkeen poikki, ihan väsynyt.

Potkuja ja vauhtia

Lauantaina tuntui pirteältä ja hyvältä, kun sai illalla nukkua. Aamulla jumpattiin ulkona ennen uintitreeniä. Aamujumppaan kuului juoksua, kyykkyjä ja tasapainoharjoituksia. 

Meillä oli reilun tunnin uintitreenit. Silloin tuli uitua 2025 metriä. Treeneissä piti kiinnittää huomiota potkuihin ja vauhtiin. Sekauinnissa uitiin taas perhosesta vaparin. Kädet ei vielä ui perhosen käsivetoa. 

Sen jälkeen mentiin käsivetoja 2×200 metriä pullarilla ja lättäreillä. 

Vaparia mentiin lähdöllä kovaa 10× 50 metriä. Se oli haastavaa, kun piti kiristää vauhtia ja uida nopeammin. Lopuksi vielä uitiin 8x 25 metriä välineillä, puolet delfaripotkuilla ja puolet vaparia. 

Taas oli rankat treenit. Teki hyvää uida kovaa. Nämä olivat ainoat uintitreenit lauantaina niillä, joilla oli lajinvaihto iltapäivällä. 

Memo-tanssia Pajulahdessa

Ruokailun jälkeen lepäilin ja pakkailin matkalaukkua valmiiksi. 

Iltapäivällä tutustuttiin muihin lajeihin. Lajinvaihtotreeninä mulla oli salibandy, jota halusin kokeilla pitkästä aikaa. Siinä päästiin liikkumaan kentällä pallon perässä juoksemalla. Harjoiteltiin sählypallojen syöttöä kaverin kanssa. Pelattiin pienissä porukoissa. Hiki siinä tuli. Tykkäsin kovasti, sai syötellä ja pelata. Ei ollut vaikeaa.

Illalla oli oheistreeni sambatanssia ja memodancea sekä TaTU:n valmentaja Jarkon vetämä faskiavenyttely lihaskuntohuolto. Samba oli ihan uusi juttu ja kuviot meni hyvin. Se oli kivaa. Memodance oli samaa kuin temppu, taito ja tasapainoleirillä. Faskiavenyttelyissä paikat aukesivat erilaisten venyttelyjen myötä. Pystyy paremmin uimaan, kun paikat aukeavat. 

Päivä oli kaiken kaikkiaan kiva. 

Pyramidiuintia

Sunnuntaina oli vielä yksi uintitreeni. Se käynnistyi ulkona aamujumpalla, jossa tehtiin samoja venyttelyitä kun lauantaina. Sen jälkeen päästiin uimaan.

Vuorossa oli pyramidiuintia, jossa piti uida kovaa viimeisenä ja löysää aluksi. Pyramidiuinti oli mulle ihan uusi juttu uimisessa. Piti uida ensin huipulle ja sieltä alas vauhdikkaasti. Käytettiin osassa kohdissa urheiluvälineitä. 

Pyramidiuinnissa oli 100 m sekaria, 200 m vaparia, 300 m vaparin potkuja, 400 m vaparia, 300 m vaparin potkuja räpylöillä ja laudalla, 200 m vaparia ja 100 m sekaria. Piti aina kuunnella kierroksen lopulla, mitä seuraavaksi tapahtuu ja ehtiä uida.

Treenin lopuksi uitiin vapariviestiä kuuden hengen joukkueena. Matkaa tuli uitua 2325 metriä.

Ensi viikolla hyödynnän leirin ohjeita omatoimisissa treeneissä.

Harjoittelua ja mitalikahvit eduskunnassa

Maltan reissulta tulleita mitaleja juhlittiin tällä viikolla. Mutta uintiharjoituksia täytyi rajoittaa.

Kuva: K-supermarket Westeri

Maanantaina oli tarkoitus mennä viikon ensimmäisiin uintitreeneihin. Niinpä Tinja suuntasi työpäivän jälkeen lähimpään uimahalliin. Halli oli kuitenkin kiinni. Googlaamalla selvisi, että uimahallissa oli juuri sinä päivänä alkanut huoltotoimenpiteet. Halli oli suljettu lähes kahdeksi kuukaudeksi.

Myös toisessa uimahallissa alkoi huolto samana päivänä. Kolmas halli olisi ollut auki, mutta seikkailu oli kestänyt matkoineen sen verran kauan, että harjoitukset jäivät aikomukseksi.

Potkuja ja käsivetoja

Sen sijaan tiistaina Tinja ja muut parauimarit pääsivät altaaseen. Pientä seikkailua siihenkin liittyi. Urheilutalon uimahallikortti unohtui ensin kotiin, ja oli palattava vielä hakemaan se. Onneksi bussiyhteydet Tampereen ja Ylöjärven välillä toimivat hyvin. Matkaan oli lähdetty ajoissa, joten se salli lyhyen mutkan matkassa.

- Ehdin ajoissa altaalle. Omaa alkuverraa en ehtinyt tehdä.

- Harjoteltiin aluksi vaparin potkuja laudalla ja räpylöillä. Tuli vinkkinä, että jalat pitää olla suorana ja nilkat vaan potkii. Se tuntui rankalta, koska se oli uusi asia. Mulla on ollut ennen polvi vähän koukussa, niin sitä varten harjoiteltiin, että saatiin jalka suoremmaksi. Aluksi oli vaikea hahmottaa, miten se piti tehdä. Mutta sen jälkeen potku onnistui paremmin. 

- Käsivedoissa harjoiteltiin sitä, että käsi menee pidemmälle eteen. Silloin saa voimakkaammat vedot. Edellisellä kerralla harjoiteltiin samaa asiaa lättäreiden avulla ja nyt harjoteltiin ilman lättäreitä. Ilman lättäreitä se on hankalaa. Käsi jää helposti puoliväliin, koska en hoksaa viedä suoraan eteen. 

Aamu-uinti jäi viikon viimeiseksi treeniksi

Pysyäkseen aikomassaan treenitahdissa, Tinja teki keskiviikkona omatoimisen treenin jo ennen työpäivää. Kahdeksalta altaaseen pulahtaneen Tinjan tunnin kestäneessä treenissä tuli matkaa 1325 metriä.

- Aamu-uinti on uitu. Harjoittelin tiistain treenistä opittuja asioita ja lisäksi isän kanssa opeteltuja selkäuintijuttuja. Vaparin potkut alkoi sujuu paremmin. Sain jalan suoremmaksi, ja ensimmäisen kakskytviis metriä sain pysymään. Sitten alkoi jalka mennä koukkuun, ja piti keskittyä, että sain suoremmaksi. 

- Selkäuinnissa opettelin yhdellä kädellä kerrallaan käsivetoja. Sillä tavalla yritin saada selkäuinnin vartalonkierron oikein.

Siihen päättyivät viikon treenit, sillä töissä oikeaa silmää alkoi äkkiä vihloa.

- Ei ole ikinä ollut näin kovaa kipua silmässä, silmäluomeenkin sattuu, kuvaili Tinja tuntemuksiaan.

Terveyskeskuksessa ja silmäpoliklinikalla käyntien jälkeen matkassa oli kolme reseptiä ja uimakielto maanantain kontrolliin saakka. Kuusi kertaa päivässä silmään laitettava antibioottitippa ja yhtä usein laitettava kosteutus olivatkin yllättävän hankalia toimenpiteitä hahmotushäiriön vuoksi. 

Loppuviikolla juhlittiin mitaleja

Torstaina oli aika matkustaa Helsinkiin. Kiitos siitä kuuluu vammaisvaikuttaja, Special Olympics uimari Inka Kolhinojalle sekä kansanedustaja Noora Koposelle. Inka julkaisi Twitterissä ajatuksiaan vammaisurheilijoiden arvostuksesta, ja Noora otti siitä kopin. Hän kutsui kaikki Maltan mitalistit mitalikahveille eduskuntaan. 

Sisujengiläisiä tukijoukkoineen. Kuva: Noora Koponen

Osa Special Olympicsin Maltan kisoissa kilpailleista sisujengiläisistä asui kaukana Helsingistä. Se rajoitti osallistumismahdollisuutta kahvitilaisuuteen. Paikalle pääsivät kaikki neljä uimaria, pari keilaajaa, yksi yleisurheilija sekä yksi valmentaja.

- Siellä tarjottiin kahvia, juustokakkua ja kermakakkua. Kansanedustaja Noora Koponen piti puheen. Hän sanoi, että se oli ensimmäinen kerta pitää Special Olympicsin mitalikahveja eduskunnassa. Hän onnitteli kaikkia mitalisteja ja kertoi, että oli ollut Romaniassa työmatkalla. Hän oli tavannut suurlähettilään, jolle oli kertonut, että mitalistit olivat tulossa kahveille. Suurlähettiläs oli ollut otettu siitä ja oli pyytänyt välittämään mitalisteille onnittelut.

Urheilijoita kävivät onnittelemassa myös kansanedustajat Mikko Kinnunen, Pasi Kivisaari, Ari Koponen, Sari Multala sekä Arto Satonen.

Perjantaina myös Tinjan avotyöpaikka muisti häntä kukkasin.

Mitalit muistona Maltan Special Olympics -kisoista

Special Olympics Maltan kutsukisat oli onnistunut tapahtuma, vaikka järjestelyissä oli pieniä pulmia. Myös Tinjan divisioonan selkäuinnissa sattui ja tapahtui.

Kilpailupäivän aamu alkoi hienosti: aurinko paistoi edelleen pilvettömältä taivaalta, bussi vei ajoissa paikalle ja uimarit ehtivät altaaseen verryttelemään. Edellisen päivän kokemuksen jälkeen osasi olla iloinen pienistä asioista.

Tinjan ensimmäinen kilpailu, 50 metrin selkäuinti, alkoi pian verryttelyn jälkeen. Kisoissa urheilijoilla ei saanut näkyä uimaseurojen logoja, joten Tinjankin täytyi kääntää lakkinsa nurin. Nurin käännetyn lakin kanssa oli ongelmia, ja korvalle vedettäessä siitä lohkesi palanen. Se ei tahtia haitannut. 

Lähtöavustaja oli saapunut paikalle, mutta hänen perehdytyksensä taisi jäädä hiven vajaaksi. Avustaja ei koskettanutkaan vihellysrefleksillä. Uinnin ajanottajat laittoivat kellon käyntiin, mutta uimarit pysyivät paikallaan. Siten saadut ajat eivät anna mahdollisuutta verrata aikoja aiempiin aikoihin.

- Kisalähtöhommassa oli hässäkkää. Paikoillemme vihellys ekana, sit tuli lähtövihellys liian nopeasti, sanoi valmentaja. Koskettaja ei tajunnut koskettaa, kun pilli vihelsi. Eikä kukaan lähtenyt. Sen jälkeen meille huudettiin menkää ja heilautettiin käsiä. Kosketus tuli myöhässä mun käteen, kertasi Tinja vaiherikasta kisan alkua.

Koska Special Olympics kilpailuissa jokainen erä eli divisioona palkitaan erikseen, ei aika ollut kisojen kannalta merkityksellinen. Mutta kivahan se olisi ollut tietää, koska uimareilla on tapana verrata uintiaikaa aiempiin suorituksiinsa. Tinja ui omaa tasaista vauhtiaan koko altaan mitan, ja tuli erässään toiseksi. 

Rintauinti sujui jo ilman kommelluksia. Mutta aivan yllätyksetön ei sekään ollut. Special Olympics urheiluissa on tavoitteena, että urheilijoiden kyky kilpailla saadaan divisioinnilla tasattua niin, että kenellä tahansa on mahdollisuus voittaa. Yleensä naiset ja miehet kilpailevat eri lähdöillä. Näissä kisoissa muun muassa 50 metrin rintauinnissa kaikki kilpailivat samassa sarjassa sukupuoleen katsomatta.

Tinja nautti uinnista, ja tuloskin oli parempi kuin Suomessa 50 metrin altaassa uitu paras virallinen aika. 

- Kisat ovat kovia täällä. Uimareita etsitään eräkokoontumisiin. Niitä huudettiin nimiltä katsomosta. Lähdöt menevät sekaisin, ja saa odottaa vuoroaan. Markka huolehti minut ja Jukon ajoissa, raportoi Tinja kisojen tiimellyksessä. 

4 x 25 metrin vapaauintiviestissä Suomen joukkueen miehet uivat ensimmäisen ja viimeisen osuuden ja naiset siinä välissä. Joukkue sijoittui neljänneksi. Uimareita jäi hieman harmittamaan se, että isäntämaan toinen joukkue sai mitalin, vaikka yksi sen uimareista lähti liian aikaisin seinästä. Mutta omaan suoritukseen oltiin tyytyväisiä. Kun tekee parhaansa, ei enempää voi vaatia.

- Viestissä tunnelma oli korkealla, kun siinä kannustettiin kavereita. Matkaan sain lähteä vasta kun toinen uimari on osunut kädellä seinään. Silloin vaihtuu vuoro. Vaihdot onnistuivat hyvin. Viestissä piti mennä täysillä, niin lopussa väsytti. Sain mustelman altaasta noustessa.

Maltan Sisujengi valmentajineen.

Koska Tinjan kaikki kisauinnit olivat jo maanantaina, hän pystyi tiistaina keskittymään joukkuekaverien kannustamiseen. 

Hilpeä joukkue saapui torstaina puolen yön jälkeen koti-Suomeen väsyneenä, mutta tyytyväisenä reissuunsa. Kisat ovat ohi, ja elämä jatkuu muutamaa kokemusta rikkaampana. 

- Hyvin sujui. Mä olen tyytyväinen omiin suorituksiini. Nyt on mitalit, kommentoi Tinja.

Sisujengin Maltan kisoista ja tuloksista voit lukea Suomen Paralympiakomitean kotisivuilta:

Suomalaisurheilijat hyvässä mitalivauhdissa Maltan Special Olympics -kisoissa

”Huomasin seisovani palkintopallin keskimmäisellä paikalla” - Maltan Special Olympics -kisat päättyivät iloisissa suomalaistunnelmissa

Sisujengiläinen pääsi Maltalle

Aurinkoinen sää vastaanotti perjantaina Special Olympics delegaatiot Maltan Special Olympics juhlahumuun. Kisojen ajaksi oli luvattu hellettä ja aurinkoa taivaan täydeltä. Voiko kisoille toivoa parempaa säätä?

Viimeistelyharjoitukset

Ennen perjantain matkapäivää oli vielä kahdet ohjatut harjoitukset koto-Suomessa. Varsinainen valmentaja oli poissa, mutta onneksi hänelle löytyi sijaisia. Sijaiset katsoivat uimareita uusin silmin, ja Tinjakin sai heiltä vielä viime hetken neuvoja.

Maanantain Ylöjärvellä uitu harjoitus vaihtui kesäkaudeksi tiistaille. Tinjan osalta harjoitukset painottuivat rinta- ja selkäuinnin lähtöihin, käännöksiin ja maaliin tuloihin. Uimari oli itse tyytyväinen harjoituksiin.

- Tiistain treenit olivat hyvät. Meillä oli kolme rataa käytössä. Alkuverraa uin ennen treenejä. Rintauinti sujui hyvin ja selkäkin alkoi sujua. Henna kommentoi ja neuvoi lähdöissä. Sain lähtöliu’ut yli lippusiimojen.

Keskiviikon harjoitukset olivat Tinjalle kevään viimeiset. Nämäkin treenit uitiin kokonaan verryttelyvauhdilla.

- Keskiviikkonakin valmentajat katsoivat ja antoivat neuvoja. Mä menin rintaa vedestä seinäpotkulla ja keskityin liukuun, käsivetoihin ja potkuihin. Sain käsivedot tehtyä niin, että rintakin nousi. Selässä onnistuin pitämään leuan lähempänä rintaa. Sai olla tarkkana, ettei pää käänny vaan vartalo.

Maltalle!

Hartaasti odotetun kisamatkan lähtö aikaistui puolesta päivästä aamuvarhaiseen. Tinja matkusti torstaina töiden jälkeen yöksi toisen uimarin luo, että ehti nukkua hieman pidempään.

- Iloisin mielin lähen kisoihin ja loman viettoon.

Sisujengi Maltalla. Kuva: Special Olympics Finland 

Muutaman hyvin nukutun tunnin jälkeen Suomen joukkue, Sisujengi, tapasi toisensa Helsinki-Vantaan lentokentällä. Matka kisoihin saattoi alkaa. 

- Ei ollut vaikeuksia herätä. Kentällä oltiin 4:20. Lentomatkat sujuivat hyvin. Nukuin ekassa lentokoneessa ja toisessakin vähän. Sit kuuntelin musaa, kertoi Tinja matkakuulumisissaan.

- Maltalle tuntui jännittävältä tulla. Meillä oli opas vastassa ja bussikuljetus hotellille. Viiden tähden hotelli on loistava, hyvä ilmastointi hotellihuoneessa. Täällä on lämmintä ja aurinkoista, ei sada vettä. Tavattiin eri maiden urheilijoita. 

Viimeinkin kisa-altaassa

Kisat uidaan Gzirassa sijaitsevissa ulkoaltaissa. Tal-Qroqq Sport Complex on maltalaisen kilpaurheilun tärkein tapahtumapaikka. Siellä on täysikokoinen 50 metrin olympiauima-allas ja 25 metrin uima-allas. 50 metrin kisamatkat uidaan olympia-altaassa ja 25 metrin uinnit 25 metrin altaassa. 

Lauantaina uimarit pääsivät tutustumaan kisa-altaisiin. Eri puolilta Suomea tulevat uimarit pääsivät silloin ensimmäisen kerran testaamaan kuinka viesti sujuu. Helle ja pilvetön taivas olivat hyvä sää testata myös uusia kisavarusteita, peilaavia uimalaseja.

- Hyvin menee. Täällä on ollut kivaa. Treenit on vedetty kisa-altailla. Kisa-altaat olivat hyviä. Mentiin kaikki kisalajit läpi treeneissä. 25 metrin altaassa uidaan viesti ja 50 metrin muut lajit. Nyt levätään. Illalla on avajaiset.

Sunnuntaina oli ensimmäinen tulikoe. Silloin suoritettiin divisiointi eli luokittelu-uinnit. Pientä jännitystä kisapäivään toi se, että bussi vei uimarit ensin aivan toiselle kisapaikalle. Uimapaikalle päästyään Suomen edustusjoukkueen uimarien ei ollut lupa mennä suihkuun eikä verryttelyuintiin. 

- Reippaasti piti toimia. Me saatiin valmentajilta ohjeistus: vaihtakaa uikkarit ja verkkarivaatteet, ei suihkuun tai verraa. Muut maat verrasivat. Meille ei oltu järjestetty verra-aikaa altaille. Sitä me ihmeteltiin. Venyteltiin, ja lajittelu alkoi suoraan sen jälkeen.

Kun lähtövihellys ei kuulu

Kaikki Tinjan uinnit olivat aamupäivällä. Ensin oli vuorossa selkäuinti, vajaan tunnin päästä rintauinti ja heti perään vapaauinnin viesti. Valmentajat eivät saaneet tulla kilpa-alueelle, ja uimarien avustaja oli vieraskielinen, joten kommunikointi oli hankalaa. Siksi kaikki ei mennyt aivan niin kuin kuulovamman vuoksi olisi pitänyt.

- Sekoilua tää on. Selkäuinnin lähdössä en saanut koskettajaa, vaikka sanottiin kisajärjestäjille. Kisajärjestäjät eivät ymmärtäneet. Viivästyin lähdöstä. Mä odotin koskettajaa. Yritin olla lähtöasennossa. Huomasin, että vieruskaveri oli lähtenyt. Pääsin itse lähtemään. Sain uitua ja tulos oli 1:12,03. Rintauinnissa sain kosketuksen. Se oli hyvä kosketus. Aika oli 1:15,43.

Avustajan tarve lähdöissä on nyt selvitetty. Maanantain varsinaisessa kisauinnissa hänen pitäisi olla antamassa Tinjalle lähtökosketus molemmissa lajeissa. Viestiuinnissa on altaasta lähtö, joten siinä kolmantena osuutensa uiva Tinja ei tarvitse kuuloa. 

Selkäuinnin aika oli lähtöongelmista johtuen hieman viimeaikaisia aikoja heikompi, mutta rintauinnin aika oli vastaavasti hieman parempi kuin aiempi pitkässä altaassa uitu tulos. Se, missä divisioonassa Tinja tulee uimaan, selviää ennen huomista. Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta kilpailutahto on kova.

- Sen näkee. Teen parhaani ja uskon itseeni.

Viikko Maltalle lähtöön!

Kisat lähenevät, ja valmistautuminen etenee. Viikolla on tehty treenejä totuttuun tapaan, mutta niiden ohella alkoivat varsinaiset matkavalmistelut. Viimeiset edustusasutkin tulivat postissa.

Monien yhteensattumusten vuoksi Tinja oli maanantaina treeneissä kahden valmentajan kanssa.

- Valmentajan kanssa käytiin läpi selän ja rinnan tekniikkaa. Ensimmäinen uintiharjoitus oli selkää täysillä toiseen päähän ja rauhallista rintaa takaisin. Siinä näki, meneekö vartalonkierto oikein.

- Rintauinnissa harjoiteltiin edellisen viikon käsivedon tekniikkaa ja hiottiin starttihyppyä, liukua ja käännöstä. Harjoiteltiin rintauinnin starttihyppyjä, jossa jalat olisivat mahdollisimman suorana lähtöpallilla. Polvet ei saa olla liian koukussa, etten kaadu altaaseen. Ponnistaessa molemmat jalat ponnistaa, että saa napakan liu’un lippusiiman ali, kertaa Tinja harjoitusten kulkua.

- Aluksi se oli hankalaa, kun menin liu’ussa vähän liian syvälle. Silloin ei ole liuku niin hyvä. Lopulta starttihyppy onnistui niin, että olin lippusiiman ali menossa hyvässä liu’ussa. Käännöstä tehdessä pitää olla napakka potku, että pääsee liukuasentoon.

Uimaan lakosta huolimatta

Loppuviikolla lakko sulki Tampereen uimahalleja, ja viikon toiset yhteistreenit jouduttiin perumaan. Avoinna oli vain Kalevan uintikeskus, joten työpäivien jälkeen Tinja suunnisti sinne omatoimisiin harjoituksiin. 

- Keskiviikkona kävin läpi maanantain uintitreeniä. Starttihyppyjä ei pystynyt harjoittelemaan, koska oli muita uimareita samassa altaassa. Harjoittelin rinnan liukuasentoa vedessä seinäpotkulla. Selässä harjottelin vartalonkiertoa. Se tuntui haastavalta aluksi, mut lopputreeneissä alko sujua.

Torstaina Tinja ehti uimaan jo iltapäivällä, jolloin hallissa oli hetken aikaa paremmin tilaa. Aluksi samassa altaassa oli kaksi muuta uimaria, mutta sitten allas tyhjeni hetkeksi.

- Silloin pystyi harjottelemaan starttihyppyjä rintaan. Neljä kertaa ehdin harjoitella, sitten tuli lisää uimareita samaan altaaseen, jolloin tein vedessä starttilähdöt seinäpotkulla. Harjottelin myös selän starttilähtöjä. Selkäuinnin lähdössä huomasin, että pää menee liian syvälle veteen. Päätin harjotella muutaman kerran, että saan onnistumaan sen. 

Tanssia ja tsemppausta 

Maltan matkan lähestyminen näkyi kisa-asujen ja harjoitusten ohella viestinnässä. Keskiviikkona tuli pikainen pyyntö: Kisajärjestäjät Maltalla toivoivat urheilijoilta tanssivideoita. Ne tuli toimittaa saman päivän aikana. Niinpä työpäivän ja uintitreenien välissä oli tanssikuvaus. Videot julkaistaan myöhemmin Maltan Special Olympics -sivuilla.

Myös torstaina oli työpäivän ja uintiharjoitusten välillä pientä extraa. Tinja sovitti siihen Maltan matkaan liittyvän haastattelun. Haastattelu julkaistiin perjantaina. Sitä on jaettu useissa some-postauksissa. Juttu huomattiin myös uimaseurassa ja Tinja sai muun muassa TaTU:n Facebookissa tsemppitoivotukset kisoihin. 

- Haastattelu jännitti, mutta se sujui hyvin. Haastattelun lukijoilta on tullut tsemppiviestejä ja toivotettu onnea. Se on kannustavaa. Niitä on ollut kiva lukea. Kiitän kaikkia, jotka ovat tsempanneet.

Kevyt laskeutuminen harjoitteluun

Koko talven Tinjan ajatuksissa siinsivät Himoksen alppihiihtokisat. Hän oli treenannut ahkerasti ja tiesi osaavansa lasketella paremmin kuin vuosi sitten. Tähtäimessä oli edellistä talvea parempi aika. Kisat pidettiin lauantaina, mutta kuinka ollakaan - Tinja sairastui lomaviikolla, eikä voinut lähteä kisoihin.

- Urheilu on mulle tärkeää. Haluan urheilla ja kisata. Mä odotin näitä kisoja. Harmittaa, kun en päässyt kisaamaan. Mut ei kannata harmitella. Uusia kisoja tulee. Paranen nopeammin. En ota riskiä et sairastun uudelleen. 

Himoksen kisarinteessä harjoittelu ei johtanutkaan kisoihin.

Moni huippu-urheilija lähtee tärkeisiin kisoihin toipilaana. Marcus Sandell teki siihen mennessä uransa parhaan tuloksen suurpujottelussa. Aino-Kaisa Saarinen oli paras suomalaisnainen Salpausselän hiihdon yhdistelmäkisoissa. Mira Potkonen sai nyrkkeilyssä 11. Suomen mestaruuden. Tavoitteena on kuitenkin kisata täysin terveenä.

Tinjan sairaus oli lievä. Siihen liittyi vain kaulan yläpuoleisia (nuha, tukkoisuutta, kurkkukipu) oireita. Kisat olisivat olleet aikaisin lauantaiaamuna. Sitä varten Special Olympics alppihiihtäjille oli järjestetty yhteismajoitus. Niinpä päätös kisoihin lähdöstä piti tehdä jo torstai-iltana. Tilanne oli jo melko hyvä, mutta vielä oli hieman tukkoisuutta. 

Urheilemisen aloittamisesta sairastamisen jälkeen löytyy erilaisia suosituksia. Urheilulääkäri Pippa Laukan mukaan sairasteluvaiheessa voi vuodelevon lisäksi tehdä hyvin kevyitä lihaskuntoharjoitteita, venyttelyä, jaloittelu sekä palauttavia ja huoltavia harjoitteita. Niillä ehkäistään mahdollisia levon tuomia lihasjumeja sekä suorituskyvyn laskua. Liian aikainen rankan treenaamisen aloittaminen hidastaa toipumisprosessia, saati kilpaileminen. 

Kevyellä liikunnalla paluu arkeen

Tinjallakin oli tarve päästä hetkeksi jaloittelemaan. Koska sairaus ei edellyttänyt vuodelepoa, hän kävi viikon puolivälistä lähtien päivittäin hetken ulkoilemassa. Pieni kävelylenkki rauhalliseen tahtiin kotiympäristössä virkisti. Aktiivisuusrannekkeen mukaan matalatehoisen lenkin aerobinen vaikutus oli aloittelijoille ja takaisin harjoittelun pariin palaaville tarkoitettua palautumista.

- Ihan hyvältä tuntui. Sain liikkua ja piristyin ulkoilmassa. Mul on parempi olo. Huomenna pikkuisen pidempi lenkki.

Terveyssuositusten mukaan kevyen tai kohtuusuoritteisen liikunnan voi aloittaa sairauden jälkeen sitten, kun yleisoireet, eli kuume, väsymys, lihas- ja nivelkivut sekä kiihtynyt leposyke, ovat poissa. Koska perjantai oli oireeton, aloitti Tinja lauantaina toipilaalle suositellun varovaisen liikunnan.

 

Aloitusvaiheen määrän ja tehot pidetään maltillisena. Liian rankka aloitus voisi aktivoida viruksen uudelleen, ja antaa sille taas otteen kehossa. Kävelylenkki piteni jälleen hieman ja lisäksi ohjelmassa oli reilun puolen tunnin rauhallinen venyttely koko keholle.

- Hyvältä tuntui, sain kaikki lihakset aukeamaan. Jäi hyvä olo, tuumi Tinja venyttelyn jälkeen.

Aktiivisuusranneke helpottaa treenin tekemistä.

Maanantain uintitreenejä ajatellen Tinja lähti sunnuntaina kokeilemaan uimista kahden viikon tauon jälkeen. Tavoitteena oli uintia omaa kehoa kuunnellen. Ennen altaaseen menoa oli lämmittelyä altaan reunalla. Siihen kuuluivat myös käsien ja jalkojen venyttelyt. Mittariin kertyi 1050 metriä rauhallista verryttelyuintia, jossa syke pysyi rauhallisena.

- Uiminen tuntui mukavalta ja sain ajatukset muualle. Keskityin vaan treeneihin, mitä tein. Olo tuntui normaalilta uidessa ja sen jälkeen illalla. Treenit lisäsivät tunnetta paranemisesta.

Stipendi ilahdutti

Tulevien viikkojen treenien tavoite on selkeä. Keskiviikkona tuli siitä iloinen muistutus: Tinja ja 67 muuta paraurheilijaa saivat stipendin paralympiarahastosta. Para-stipendillä korjataan vammaisurheilijoiden sosioekonomista asemaa ja tuetaan urheilusta aiheutuvia ylimääräisiä kuluja. 

Saadulla stipendillä on Tinjallekin suuri merkitys. Tinjan 300 euron stipendi on tarkoitettu kattamaan osa Maltan kisamatkan kustannuksista. Special Olympics urheilijana hänellä ei ole sponsoreita, vaan hän maksaa itse kaikki kisoihin ja kisamatkoihin liittyvät kulut.

- Yllätyin positiivisesti, et sain stipendin. Tää on uskomatonta. Tuntuu todella hyvältä.

Tanskan uintikisat 2018

Special Olympics toiminnan suurin tapahtuma on Special Olympics maailmankisat. Maailmankisojen valintakriteereissä edellytetään, että urheilija harjoittelee lajiaan aktiivisesti ja sitoutuneesti. Urheilijalta odotetaan motivaatiota kehittää lajitaitoja. Hänen täytyy myös kilpailla lajin kotimaisissa kilpailuissa. 

Inka ja Tinja valmistautuivat Tanskan kisoihin 2018.

Maailmankisojen lisäksi järjestetään pienempiä kansainvälisiä kisoja muun muassa Pohjoismaissa ja Euroopassa. Tinja pääsi ensimmäisen Special Olympics vuotensa päätteeksi Tanskan Special Olympics kisoihin. 

Tanskan kisat olivat keväällä 2018. Sitä ennen Tinja oli ehtinyt uida kilpaa kaksissa uimaseuran kotikisoissa Hämeenlinnassa. Tanskan kisoihin valmistauduttiin yhdessä samassa uimaseurassa harjoitelleen Inka Kolhinojan kanssa. Harjoittelu on mukavampaa, jos on muita tsemppaamassa. 

Nyt sekä Inkalla että Tinjalla molemmilla on takana jo useammat kansalliset kisat. Yhteiset kansainväliset kisamatkat jatkuvat toukokuussa 2022. He edustavat Suomen naisuimareita Maltan Special Olympics kisoissa.

Tanskan Helsingørissä järjestettyyn Special Olympics Idrætsfestival- kilpailutapahtumaan osallistui Suomesta 31 urheilijaa. Suomalaisurheilijoita osallistui uintiin, yleisurheiluun, ratsastukseen, rytmiseen voimisteluun ja salibandyyn. Tanskaan matkasi yhteensä viisi uimaria.

Special Olympics kisojen perussääntö on, että urheilijat jaetaan kisoissa divisiooniin eli tasoryhmiin. Jakaminen antaa Special Olympics -kisoihin osallistuville urheilijoille mahdollisuuden kilpailla tasa-arvoisilla toimintaedellytyksillä. Samassa tasoryhmässä kilpailevat urheilijat ovat samaa sukupuolta, suunnilleen samanikäisiä ja ennen kaikkea heillä on samanlainen kilpailukyky. Kilpailykyvyn vastaavuudella varmistetaan, että kilpailut ovat oikeudenmukaisia ja kilpailijoita voimaannuttavia.

Jakaminen tehdään joko etukäteen toimitettujen suoritusaikojen perusteella tai kisoihin kuuluvassa luokitteluerässä. Jokaisessa divisioonassa on 3-8 urheilijaa. Divisioonan taitavimman ja vähimmän taitavan urheilijan ero saa olla enintään 15 prosenttia. 

Tinja osallistui Tanskassa 25 metrin selkäuintiin, 25 metrin vapaauintiin ja 50 metrin rintauintiin sekä vapaauinnin viestijoukkueeseen. Rintauinnissa hän kilpaili divisioonassa 3, muissa divisioonassa 1. Lajien divisioonissa oli 4-8 uimaria. Kotiintuomisina oli rintauinnista hopeaa, selkäuinnista pronssia ja muista kunniamaininta.  

Kilpailumatka oli kaikin puolin onnistunut. Se innosti jatkamaan harjoittelua. Tinja ottikin tavoitteeksi päästä uudelleen kilpailemaan ulkomaille. Tavoite toteutuu toukokuussa, kun noin tuhat Special Olympics urheilijaa tapaa toisensa. 25 maata lähettää edustajansa Maltalle kaikkien aikojen ensimmäisiin Special Olympics Invitational kisoihin.

Espoonlahden uinnit

Sunnuntaina oli jälleen kisapäivä. Edellisistä kisoista ehti kulua vain viikko. Nämä kisat kuuluivat Special Olympics uimarien tapahtumiin. On aina mukava kisata omien joukoissa. Siksi kisojen välillä ei ollut pidempää aikaa.

Espoonlahden uinnit olivat matalan kynnyksen uintikilpailut. Ne oli tarkoitettu liikunta-, näkö- ja kehitysvammaisille sekä elinsiirron saaneille uimareille. Uimarien toimintakyky määritteli luokan, jossa hän kisasi. Luokat määräytyivät parauimarien luokittelun mukaisesti. Espoonlahdessa ei kuitenkaan edellytetty SM-kisoihin oikeuttavaa virallista luokittelua.  

Virallinen luokittelu voi olla kansallinen tai kansainvälinen. Tinjalle on tehty kansallinen luokittelu aiempien psykologin- tai lääkärinlausuntojen perusteella. Kehitysvammaisten uimarien luokka on S14. Heidän toimintakykynsä rajoitteet kilpailusuorituksessa ilmenevät esimerkiksi hitaampana reaktioaikana ja kilpailutaktisina haasteina (Kansallinen luokittelukäsikirja).

Kilpailussa noudatettiin soveltuvin osin Uimaliiton sääntöjä. Uidut ajat eivät olleet tilastokelpoisia, koska luokittelua ei edellytetty. Sen vuoksi Tinja lähti kisoihin ilman uimaseuran tukea.

Tinja valitsi kisaohjelmasta neljä lajia. Hän halusi uida erityisesti Maltan kisalajinsa 50 metriä rintauintia ja 50 metriä selkäuintia. Sen lisäksi hän päätti uida vielä 50 metriä vapaauintia ja kokeilla aivan uutena lajina 100 metriä vapaauintia. 

Aluksi Tinja pohti ottavansa lyhyen vaparimatkan sijaan 100 metriä selkäuintia, mutta lajijärjestys olisi jättänyt liian vähän palautumisaikaa rintauintiin. Nyt valitut matkat sijoittuivat mukavasti pitkin päivää. 

Tinja sai alkuverryttelyyn tukea ja ohjausta uimakaverin valmentajalta. 

Vaikka kilpailu käytiin kunkin vammaryhmän sisällä, uitiin erät ennakkoon ilmoitettujen aikojen mukaisessa järjestyksessä. Kilpailuja varten oli varattu neljä 25 metrin uimarataa. Siten yhteen erään mahtui kerralla vain neljä uimaria. Vaikka ajanottotekniikassa oli välillä ongelmia, saatiin 19 toteutunutta lajia uitua reilussa kolmessa tunnissa.

- Kisat olivat rankat. Minä uin neljä lajia. Ensin uin vaparin. Vaparissa vauhti tuntui hyvältä ja käännös meni nappiin. Takaisin päin tullessa vauhti koveni. Se meni tosi hyvin, tulos parani edellisestä kisatuloksesta.

Naisten 50 metrin vapaauinnissa oli kolme erää. Mukana oli kuusi S14 uimaria. Tinja ui viimeisessä erässä. Uintitulos oli peräti sekunnin parempi kuin aiemmin virallisiin tilastoihin hyväksytty ennätys. 

- Vaparin jälkeen uin 50 metriä rintaa. Rinta meni hyvin. Siinä oli hyvät käsivedot ja hyvät potkut. Käännös meni erinomaisesti. Liu’ut onnistuvat hyvin. Myös rinnan aika parani.

Rintauinnissa oli mukana viisi uimaria, joten he jakautuivat kahteen erään. Mukana oli kaksi S14 uimaria. Tinja ui jälkimmäisessä erässä. Tulos oli reilu kolme sekuntia parempi kuin edellisellä viikolla uitu kisatulos. Ajat eivät ole täysin vertailukelpoisia, koska edellinen tulos uitiin 50 metrin radalla. Nyt uitiin 25 metrin radalla.

- Rinnan jälkeen uin 50 metrin selän. Selässä lähtö onnistui ja vauhti oli reipasta. Käännöksessä on parantamisen varaa. Laskin käsivedot, mutta käsivetojen laskut eivät menneet oikein. Seinään menevä käsi ei ollut suorana, ja otin yhden ylimääräisen käsivedon. Maaliin mennessä oli sama juttu. En saanut omaa parasta aikaa.

Selkäuinnissa oli kaksi erää ja seitsemän uimaria. Mukana oli viisi S14 uimaria. Tinja ui jälkimmäisessä erässä. Se, että käsi osuu seinään oikealla rytmillä, on selkäuinnissa haasteellista. Seinän lähestymistä ei näe samalla tavalla kuin muissa uintilajeissa. Vaikka ennätysaika ylittyi yli neljä sekuntia, oli kolmaskin laji hieno suoritus.

- Viimeinen oli 100 metriä vaparia. Starttihyppy meni hienosti. Liuku meni paremmin kuin 50 uinnissa. Vauhti pysyi reippaana koko uinnin. Käännökset menivät mukavasti. Satanen oli rankempi kuin 50 metrin vapari. Se tuntui mukavalta uida. Mulla on tähtäimessä nostaa kunto niin, että jaksan uida muissakin kisoissa myös 100 metriä. Olin tyytyväinen aikaan.

Pisin matka oli viimeisenä. Alla oli jo kolme lähtöä ja 150 metriä uintia täydellä teholla. Uimaan lähti neljä uimaria, joista kolme kisasi S14 luokassa. Tinjalla ei ollut pohjalla vertailuaikaa, eikä hän ole ehtinyt treenata pitkiä matkoja ohjatuissa treeneissä vielä kertaakaan. Hän on kuitenkin uinut niitä itsenäisissä treeneissä, ja siksi uskaltautui kokeilemaan lajia. Hyvin mennyt uinti kannustaa jatkamaan pitkien matkojen kisaamista.

- Nyt voin aloittaa loman! totesi Tinja tyytyväisenä kisojen jälkeen. Pääsiäisviikon treenit jäävätkin väliin, sillä kisojen jälkeen matka suuntautui suoraan lentokenttähotellille. 

Alppihiihtoleiri Suomulla

Special Olympics rinneurheilijoille järjestettiin alppihiihdon ja lumilautailun leiri Suomulla. Edessä oli kaksi ja puoli päivää rinteessä. Paikat olivat edellisvuodesta tuttuja.

Napapiirillä sijaitseva Suomutunturi on 410 metriä korkea. Suomutunturilla on 10 rinnettä, joista viisi on valaistu. Korkeusero rinteissä on 250 - 200 metriä. Korkeuserolla mitattuna Suomutunturi on Suomen viidenneksi suurin hiihtokeskus.

Tampereelta Suomulle on matkaa 800 km. Tinja matkusti leirille yhteiskuljetuksella. Yhteiskuljetus lähti Vantaalta. Tinjalle lähin mahdollisuus nousta kyytiin oli Keski-Suomessa. 

Juna Jyväskylään lähti yhdeksän maissa. Kaikki tavarat oli laitettu valmiiksi jo illalla uintitreenien jälkeen. Tinjan aamu on verkkainen, joten herätys oli kuudelta. 

Reissuun lähtö jännittää aina, siksi aamu sujui normaalia joutuisammin. Niinpä Tinja oli menossa bussilla kohti rautatieasemaa jo ennen kahdeksaa. Kaveri oli saattamassa matkaan. Se helpotti ison suksipussin ja matkalaukun kanssa liikkumista.

- Olen lähdössä leirille iloisella ja reippaalla mielellä. Leiriodotuksia on se, että pääsee laskettelemaan rinteisiin: odotan lisää vinkkejä ja ratatreeniä. Odotan, että olisi mahtava leiri ja saa viettää aikaa kavereiden kaa. Kiva nähdä leirikavereita. 

Bussimatkan ja junamatkan jälkeen oli vuorossa automatka. Vantaalta lähtenyt yhteiskuljetus otti Tinjan ja toisen leiriläisen mukaan Jyväskylän Matkakeskuksesta. Kuusi leiriläistä ja husky-koira matkasivat 6 + 1 paikkaisella autolla pitkän päivän.

- Hyvin meni matka. Pysähdyttiin vaan kerran syömään. Yksi pitkä tauko Oulussa, sit oli tankkaustauko. Kuuntelin musaa ja katsoin Netflixiä matkalla. Osa porukasta nukkui. Saimin kaa juttelin vähän. Oltiin klo 20:49 perillä.

Kokonaisuudessaan Tinjan matkustamiseen kului yli puoli vuorokautta, reilut 13 tuntia.

Treenit alkoivat heti perjantaiaamuna. Ilma oli pilvinen ja vähän sumuinen. Aamun harjoitukset pidettiin mäntymetsän ympäröimässä Itä-Suomun Uunon rinteessä sekä Kotarinteissä. Iltapäivällä ratalaskuharjoitukset olivat eturinteiden puolella Revontulirinteellä. Rinteet olivat erinomaisessa kunnossa.

- Aamutreenit menivät hyvin rinteissä. Harjoiteltiin aurakäännöstä sauvoilla ja ilman sauvoja. Aurakäännöksessä pitää kädet viedä jalan nilkan kohdalle ja kääntyä auraamalla ja mennä vaan suoraan. Sitten käännytään vastakkaiseen suuntaan. Käännös on vähän vaikea tehdä. 

- Sitten harjoiteltiin niin, että paino siirtyy puolelta toiselle kanttaamalla. Ei enää aurausta, vaan sukset lähekkäin niin, että vartalo kiertää. Vartalonkiertoa tehdessä käsien paikat vaihtuu vasemmalle ja oikealle mentäessä.Vasemmalle käännyttäessä piti olla oikea käsi ylhäällä, vasen alhaalla. Oikealle käännyttäessä piti olla vasen käsi ylhäällä, oikea alhaalla. Välillä meni kädet väärin. Kädet meni sekaisin.

- Iltapäivällä mentiin vapaalaskua ja rataa parissa eri rinteessä. Mentiin aamun harjoituksia ja sitten rataa ilman sauvoja kolme kertaa. Rinteet olivat hyvin lumetettu, että pystyi laskemaan rauhallisesti, mut vauhdin piti olla hyvä. Rata oli helppo mennä, kun keskittyi vaan rataan, vauhtiin, käännöksiin. Piti mennä läheltä tolppaa. Vauhti oli parasta, ja rohkeutta löytyi.

Lauantaiaamun sää oli pilvinen, ja satoi lunta. Iltapäivällä sää muuttui puolipilviseksi ja aurinko paistoi välillä pilvien välistä. Sekä aamupäivän että iltapäivän harjoitukset aloitettiin eturinteiden puolella lastenrinteessä. 

- Lastenrinteessä harjoiteltiin oikea käsi ylhäällä, vasen käsi alhaalla vasemmalle mentäessä, oikealle mentäessä oikea käsi alhaalla, vasen käsi ylhäällä. Se sujui todella loistavasti, paremmin kuin eilen.

Alkuharjoitusten jälkeen siirryttiin hissillä Itä-Suomun puolelle Uunon rinteeseen. Molemmilla harjoituskerroilla oli tekniikkaharjoituksia, viisi ohjattua ratalaskua ja yksi vapaa lasku. Vapaassa laskussa saa lasketella ja harjoitella omaan tahtiin treenissä opittuja asioita ankkurihissille. Sen jälkeen mennään hissillä ylös ja uudestaan radalle.

- Aamulla rataa mentiin eri harjoituksia tehden. Todella hyvin onnistui ne harjoitukset. Kokeiltiin toisella sauvalla tehdä sivulle isoa ympyrää ja toinen oli ilmassa. Sitten oli sauvat väärinpäin, sitten sauvat kolmioasennossa.

- Iltapäivästä mentiin rataa ilman sauvoja Uunon rinteessä. Tehtiin tekniikkaharjoituksia. Meillä oli kaks rataa yhden laskun aikana. Ylämäki oli jyrkempi. Alempana mäessä oli loivempi rata, siellä tehtiin samaa juttua.

- Piti muistaa tehdä vartalokäännöstä, kun koskettiin ratatolppia.Vasen käsi lähtee edellä koskettamaan tolppaa ja sit vaihtu käsien paikka vartalonkiertoa tehtäessä. Sukset piti olla lähekkäin lasketellessa sekä maaliin tultaessa. Vauhti oli todella reipasta, kovaa ja kiihtyvää. Loivemmalla radalla mentiin molemmat kyynärpäät polvissa pitäen.

Sunnuntaina oli vielä yhdet aamuharjoitukset ennen leirin päättymistä. Sää oli aluksi aurinkoinen, mutta vaihtui pilviseksi. Harjoitukset alkoivat tuttuun tapaan lastenrinteessä. Sen jälkeen siirryttiin aiempia rinteitä astetta vaikeampaan Revontulirinteeseen.

- Tänään tehtiin aloitusrinteessä ihmisrata, et piti kiertää kavereiden välistä. Se oli hauskanpitoa. Sit lasketeltiin rataa eturinteissä, mutta ekana kokeiltiin mennä kanttausta. Minulla oli todella hyvä ja reipas vauhdikas lasketteluvauhti.

Leirin treenit olivat Tinjan mielestä todella rankkoja, mutta menivät hyvin. Rinneharjoitusten lisäksi leiriläiset valmistautuivat yhdessä treeneihin. Joka aamu ennen rinteisiin menoa lämmiteltiin lihaksia päivän koitokseen. Illalla oli yhteinen palauttava jumppa. Niiden avulla leiriläisille muistuteltiin, että lihashuolto kuuluu treenaamiseen. Lihasten täytyy päästä palautumaan, että voi tapahtua kehitystä. 

- Treeneistä vaikein osuus oli radalla laskettelut. Vaikeinta oli pitää kyynärpäät polvissa lasketellessa. Löysin sisäisen rohkeuteni radalla. Keskityin käännöksiin ja rataan. 

Leirin lähtöhetkeen liittyi pientä draamaa: Yhteiskuljetusauto jäi jumiin hotellin parkkipaikan vesilätäkköön. Hinaustraktorin ja leiriläisen isän avulla päästiin lopulta matkaan. Aikataulu venyi sen verran, että Jyväskylässä oltiin vasta hieman ennen yhtätoista illalla. Onneksi oli yöpaikka tiedossa ja maanantaina vapaata, sillä kodin suuntaan ei liikkunut enää yksikään julkinen kulkuneuvo.  

Neljän päivän reissusta puolet meni matkatessa. Kannattiko lähteä Suomulle asti leirille? 

- Kannatti lähteä. Parasta oli se, et sain uusia harjoitusvinkkejä leiriltä. Näin kavereita. Olen viihtynyt ja oppinut uusia asioita. Leiri ja valmentajat olivat tosi mahtavia.