Vauvauimarista Special Olympics uimariksi ja parauimariksi

Isän mielestä Tinjan selkäuinnin potkuissa oli vielä hiomista. Sukeltaminen sen sijaan sujui oikein mallikkaasti.

Uiminen tukee motorista kehitystä. Siksi uiminen on hyvä laji myös kehitysvammaisille. Tinjan matka uinnin pariin alkoi jo muutaman kuukauden iässä. Hän osallistui vanhempiensa kanssa vauvauintiin. Vauvauinnissa tavoitteena on kehittää lapsesta veden ystävä. Tinjasta kasvoikin todellinen vesipeto, joka on aina osannut iloita uimisesta. 

Vauvauinti ei opeta vielä uimaan, mutta se opettaa yhden tärkeän taidon: pidättämään hengitystä veden alla. Vauvaikäisellä on sukellusrefleksi, joka estää veden pääsyn lapsen hengitysteihin. Refleksi häviää vähitellen noin vuoden ikään mennessä. Kun lapsi harjoittelee sukellusta ennen refleksin häviämistä, hän oppii pidättämään hengitystä, jos hän joutuu veteen. Taidosta on apua varsinaista uimataitoa harjoitellessa.

Tinjan kanssa jatkettiin uimista etenkin kesäisin, ja vähitellen hän saavutti uimataidon. Pohjoismaissa uimataitoon kuuluu se, että osaa ja uskaltaa hypätä veteen niin, että pää menee veden alle. Sen jälkeen tulee päästä pintaan ja pystyä uimaan. Uimataitoinen uimari jaksaa uida yhtäjaksoisesti 200 metriä. Vähintään 50 metriä siitä on selkäuintia. 

TaTU:n parauinnin kilparyhmän pääsyvaatimuksena on 200 metrin uimataito. Parauimareiden kuluneen viikon teemana oli selkäuinti. Maanantain ohjatussa treenissä uitiin yhteensä 1275 metriä. Se on 51 kertaa uima-altaan mitta, kun harjoitellaan 25 metrin altaassa. 

- Harjoittelin selkää tänään käännöksillä ja maaliin tulolla. Tekniikassa piti mennä pelkkiä käsivetoja 50 m ja toiset 50 m pullaria apuna käyttäen. Treenit oli kovimmat, kun piti nopeuttaa käsivetoja ja potkuja. Käsivetoihin piti saada nopeutta. Ne olivat minulla hitaita.

- 200 kestävyystestissä piti uida 4 kertaa 50 m täysillä. Hyvin onnistui, kun tein reippaasti käännöksen ja uin altaan päästä päähän laskien käsivedot lippusiiman kohdalta. Käännöksissä ei saa hidastella, eikä mennä liian pohjaan kääntöliu’ussa. Käsivetojen laskut lippusiimalta menivät hyvin, ja uskalsin olla kurkistelematta. Oli helppoa, koska sitä on treenattu. Välillä laskut menevät sekaisin käännöstä tehdessä.

Keskiviikon treeneissä uitiin 1250 metriä. Selkäuinnin lisäksi uitiin hieman kaikkia muitakin uintilajeja: vapaauintia, rintauintia ja perhosuintia. 

- Eniten mä tykkään vaparista, koska siinä saa keskittyä hengitykseen ja maaliin tuloon täysillä. Vapari on helpoin laji mulle ollut aina.

- Rankat treenit olivat tällä kertaa, mutta menivät loistavasti. Selkäuinti sujuu jo tosi hyvin. Rinta meni tänään loistavasti. Valmentaja katsoi potkut ja sanoi, että olivat hyvät. Perhosuinnin potkuja täytyy treenata, sanoi valmentaja. Potku on huono. Perhosuinnissa potkun pitää lähteä lantiosta. Se pitää saada pysymään rytmissä. 

Perhosuinnissa on niin sanottu delfiinipotku. Siinä molemmat jalat liikkuvat yhtä aikaa. Liike lähtee voimakkaana lantion liikkeenä ja jatkuu aaltomaisesti nilkkoihin saakka. Hyvä potku edellyttää joustavaa nilkkojen liikettä. Siinäpä jälleen yksi motorinen haaste Tinjalle.

Uintitreeniä välineillä ja ilman

Keskiviikon ryhmän uintitreeneissä keskityttiin selkäuintiin. Harjoitusallas on 25 metriä pitkä. Alku- ja loppuverryttelyä oli 375 metriä. Harjoitteluna uitiin 11 kertaa 50 metrin matka selkäuintia lähdöllä ja käännöksellä. 

- Sain ohjeen: älä katso seinään vaan laske käsivedot ja tee käännös. Seinään katsominen hidastaa. Laskeminen aloitetaan lippusiiman kohdalta ennen käännöstä. Kokeilin ja se onnistui: 11-12 käsivetoa ennen käden kosketusta seinään ennen käännöstä. Menen potkien loppuun saakka, sit teen käännöksen. Selän potkut meni hyvin.

Loppuverryttelyssä Tinja halusi uida kaksi uima-altaan mittaa rintauintia. Pienikin harjoittelu auttaa mieleen palauttamisessa. 

- Halusin katsoa, onnistuuko rintauinnin potku. Sain potkut onnistumaan.

Perjantain omissa uintitreeneissä oli taas Maltan uintikisojen lajit: selkä- ja rintauinti. Harjoituksissa oli mukana apuvälineitä. 

- Luin rintauintiin 10 vinkkiä, joiden avulla harjoittelin rinnan potkuja. Vinkeissä oli, että kokeile pullarilla käsivetoja, laudalla potkuja alkuun, ja ota sitten lättärit ja räpylät käyttöön. Hämeenlinnan uintiryhmässä käytin välineitä tekniikan oppimiseen. Tampereella Heidin valmennuksessa kanssa käytin niitä välillä. Sit leireillä uintitreeneissä käytettiin niitä.

• Pullari on jalkojen väliin laitettava kelluttava apuväline. Se vähentää jalkojen liikettä ja auttaa pitämään lantion ylhäällä ilman potkuja. Kun jalkoja ei tarvitse käyttää, voi keskittyä käsivetojen harjoitteluun. Pullari auttaa kehittämään kestävyyttä. 
• Lättärit ovat käsiin laitettavat muoviset levyt eli käsiräpylät. Ne tehostavat käsien liikettä. Siksi niitä käytetään käsivetotekniikan harjoitteluun. Lättärien avulla löytää paremmin käsiliikkeiden vetokulman. Ne kehittävät myös ylävartalon ja käsien voimaa. 
• Uimaräpylät ovat jalkoihin laitettavat apuvälineet. Uimaräpylöiden lavat ovat lyhyemmät kuin sukellusräpylöissä. Niiden avulla saa potkun lähtemään lantiosta saakka. Jos potku ei mene oikein, ei pääse eteenpäin.

- Harjoittelin rinnan käsivetoja pullaria käyttäen ja potkuja lautaa käyttäen. Lättäreitä ja räpylöitä käytin sen jälkeen, kun sain potkut ja käsivedot sujumaan. Niiden avulla saa harjoiteltua oikean tekniikan. Rintauinnissa täytyy keskittyä liukuun, potkun ja käsivetoon.

Tinja käytti välineitä myös kerratessaan keskiviikon selkäuintitreeniä. Räpylöillä uidessa on pakko käyttää potkussa oikeita lihaksia. Ne auttavat myös venyttämään kankeita nilkkoja, koska nilkan liike räpylällä potkiessa on laajempi.

- Yritin saada selkäuintiin tehokkaampia eli enemmän ja nopeita potkuja. Yritin harjoitella niin, ettei polvi koukistu. Harjoittelin myös laskua ennen käännöstä. Nyt alkaa sujua. Uskalsin olla kurkistelematta.