Jälleen kisarinteessä

Maanantaina valmistauduin kotona laskettelutreeneihin lähtöä varten. Olin menossa treeneihin laskettelukaverin äidin kyydillä. Yleensä menen suoraan töistä bussilla rinteille. Nyt oli poikkeus. Siksi laskettelukaverin äiti unohti hakea minut. 

Harmittelin asiaa äidilleni. Jos lähtisin bussilla, niin välillä pitää vaihtaa, enkä ehtisi treeneihin. Äiti sai järjestettyä kyydin. Enoni heitti minut puolituntia myöhässä treeneihin. 

Mustavuoressa kuulin, että treenejä ei ollutkaan. En ollut huomannut viestejä ryhmässä huonon verkkoyhteyden takia. Valmentajat olivat muualla. Saikin itse lasketella omatoimisesti vapareita. Kaverin äiti sanoi, et laskettele niin kauan kuin haluat. Laskettelin tunnin. En jarrutellut yhtään, vaan annoin vauhdin viedä. Vauhditus ja tarkkuus onnistuivat hyvin. Ne näkyi käännöksissä koko ajan. 

Kisaamaan Mustavuoreen

Tiistaina lähdin matkaan kaupan kautta. Ostin hedelmiä, koska oli pitkä ilta edessä. Töiden jälkeen oli aikaa. Kävin uimassa ja sen jälkeen lähdin reippaasti vaihtamaan alppihiihtovarusteet päälleni.

Kävelin työpaikalle hakemaan pukkarista sukseni ja lähdin kävelemään Vanhalle kirkkotielle odottamaan bussia. Noin kilometri piti vielä kävellä. Lähempänä ei ollut bussipysäkkiä tai sit olis pitänyt mennä Tampereelle päin ja vaihtaa Epilässä bussia takaisin. 

Mustavuoren pukkarissa söin välipalaa ja vaihdoin monot jalkaan. Lähdin laskettelemaan pari vaparia. Tuntui rankalta mennä suoraan uimasta rinteisiin. Tavaroiden kantaminen paikasta toiseen oli raskasta. Mukavaa se silti oli.

Alma Media Cup:n viimeiset kisat

Vaparien jälkeen oli rataan tutustuminen. Valmentaja oli meidän kanssa. Se oli taas erilainen, kun aiemmat radat, mutta tuntui hyvältä. Rata oli nyt helpon tuntuinen. Edellinen oli vähän haastava. Nyt oli kaksi tolppaa lähdössä ja radalla, joiden välistä piti mennä. Valmentaja ohjeisti, että tarkkana nyt radalla, että suoritukset menevät oikein.

Ennen kisan alkua oli vielä yhteiskuvan otto. Yhteiskuva otettiin ylhäällä. Valmentajat ja kaikki alppihiihtäjät olivat mukana.

Kisat alkoi hyvin. Ei jännittänyt yhtään lähteä radalle. Ekassa ratalaskussa keskityin vauhtiin ja tarkkuuteen. Sain radan läpi onnistuneesti. Toinen ratalasku oli parempi. Vauhti oli hyvä. Kisan jälkeen sai lasketella lisäkierroksen, jos halusi. Se oli paras kierrokseni. Kisan ulkopuolella olin rohkeampi radalla. Rohkeus näkyi vauhdissa. Kivalta tuntui. Laskut meni hyvin.

Olin tyytyväisin mielin Cup-kisan päättyessä, onpahan kokemusta laskettelukisoihin. Kivaa oli lasketella rata läpi vauhdikkaasti. Ratalasku nostaa rohkeutta ja tarkkuutta mennä tolpat oikeasta suunnasta. Mikään ei ollut vaikeaa, kun keskittyi radalla käännöksiin.

Kaatuminen ei haittaa

Sunnuntaina oli lepopäivä. Takana oli neljät kisat reilun viikon aikana. Arkeen palaaminen oli hieman vaikeaa. Mutta uusi viikko alkoi vauhdikkaasti tutuksi tulleessa rinteessä.

Maanantaina suuntasin iltatreeneihin kaupan kautta, kun ostin vähän välipalaa mukaan Mustavuoreen. Kävelin töistä Vanhalle kirkkotielle ja pääsin bussiin. Salmenrannan bussipysäkillä jäin pois bussista ja kävelin rinnealueelle. Sain otettua valokuvia ennen välipalan syömistä. 

Pääsin rinteisiin vasta puoli viisi, kun meni vaihtaessa monoja ja vaatteita ulkoiluasun alle. Muistin venytellä ja ehdin lasketella kaksi rinnettä. Kun valmentaja oli jo paikalla, menin vielä yhden kerran rinteeseen. Löysin taas rohkeuden lasketella nopeammin. 

Sitten odottelin muita. Kun muut tulivat, alettiin venytellä. Rinteessä mentiin ensin sauvojen kanssa vapareita käännöksillä. Mä kaaduin kerran niin, että suksi lähti jalasta ja sauvakin jäi matkalle. Kun mun piti kääntyä alaspäin rinteessä, niin olin kääntynyt ylöspäin. Kaatuminen ei sattunut yhtään. 

Ylös ja uudelleen mäkeen

Toinen valmentaja tuli auttamaan, että sain sekä laskettelusukseni että sauvan ja pääsin hyvin ylös. Vähän piti vasemman suksen kanssa pyöriä, että pääsin nousemaan suksi ankkurihissiä päin ylös rinteestä ja että sain oikean sukseni jalkaan. 

Pääsin alas asti. Nauratti. Vähän oli liian kova vauhti ollut. Treenit jatkui ilman sauvoja supermiehellä, jossa on toinen käsi lantiolla, toinen edessä. Se meni hyvin. Jossain kohti sekosin käsien kanssa. Sitten vielä piti viedä kättä ulkosuksen päälle. Sen jälkeen oli vaikea osuus: piti nostaa sisäsuksi ilmaan. Se ei mulla onnistu ja vaatii harjoitusta. 

Päästiin kokeilemaan suurpuikkarataa. Vikalla kerralla mulla pysyi vauhti ylärinteessä hyvänä, mut saisi olla koko matkan samana. Muutamilla kerroilla sain tehdä laajakäännöstä keppien luo mennessä. Sit vielä pari vaparilaskua, joissa vauhti pysyi hyvänä. Oli nopeaa käännöstä. Sitten olikin loppuvenyttelyjen aika. 

Urheilija ei luovuta

Lauantaina alkanut kisaputki jatkui viikon alussa Tampereen Slalomseuran omassa cupissa. Soveltavan alppihiihdon ryhmäläiset kuulivat niistä maanantain treeneissä, ja Tinja ilmoittautui heti mukaan. 

Maanantaina oli taas työpäivän jälkeen laskettelutreenit edessä. Ehdin ennen muita melkein tunniksi rinteeseen vapareita laskettelemaan ja löysin sisäisen rohkeuteni. Treeneissä valmentajat huomasivat rohkeuteni laskettelunopeuteen. En enää hidastanut vauhtia yhtään, vaan annoin vauhdin viedä. Valmentajat sanoivat, että hyvältä näyttää.

Sain harjoitella kädet selän takana ja lantio edessä -harjoitusta, sitten toinen käsi edessä käännöksissä ja toinen lantiolla. Tavoitteena oli lisätä rohkeutta lasketteluvauhtiin. Ilman sauvoja ne olivat tasapainoharjoituksia.

Päästiin treenien lopuksi laskettelemaan rataa. Rata oli samalla treeniä TSS-cup kisoihin ja Ellivuoren laskettelukisoihin. Mulle tuli ohje, että saisi olla vauhdikkaampaa laskettelua. Saa ottaa alussa lisää vauhtia, että pääsee nopeammin lasketteluvauhtiin. 

Kohti lauantain uintikisoja

Tiistaina oli töiden jälkeen vuorossa omatoimiset uintitreenit Tesoman uimahallilla. Lähdin tyytyväisenä uimaan kaupan kautta, josta ostin välipalaa ja valmisruuan. Harjoittelin yksin muiden TaTU:n parauimareiden lauantaina tekemää treeniä. Uin 3×50 metriä (25 kovaa+25 löysää) sekä vaparia, rintaa että selkää. Ohjelmasta jäi 100 metriä tekemättä, kun ei ollut kaveria ankkuriksi nilkoista kiinni pitämässä. 

Uin lisäksi läpi kisalajit, koska Jääkarhu-uintikisat lähestyvät. Kisat uidaan lauantaina Tampereen uintikeskuksella 50 metrin altaassa. Aion uida kisoissa 100 metriä selkää ja vaparia sekä 50 metriä rintaa ja perhosta. Perhosesta yritetään saada mulle kisoissa virallinen aika. Perhosuintia jännitän, kun kisaan ensimmäistä kertaa siinä lajissa. Muut kisalajit sujuvat jo. 

Uin yhteensä 1400 metriä. Muistin myös venytellä ja juoda. Uiminen virkisti ja piristi mieltä. 

Jälleen cupissa

Uinnin jälkeen kävelin työpaikalle hakemaan laskettelusuksipussiani. Olin sopinut työpaikkaohjaajan kanssa, että sen voi hakea uimisen jälkeen. Hanska hävisi kävellessäni bussipysäkille päin. Se oli tippunut taskusta, enkä heti huomannut. Käännyin etsimään sen, ja löytyi lopulta. Ehdin onneksi seuraavaan bussiin, ja pääsin ajoissa Mustavuoreen syömään välipalaa ja vaihtamaan monot jalkaan. 

Oli alkamassa Tampereen Slamonseuran omat cup-kisat. Laskin kisassa taas ensimmäisenä. Oman seuran laskettelukisat ovat hyvää treeniä tulevia laskettelukisoja varten. Pääsin laskettelemaan kaksi vaparia, joissa huomasin, et vauhti oli nopea. Menin valmentajan kanssa radan läpi ennen kisoja. 

Laskettelin radalla kolme kertaa. Kisassa lasketeltiin sama rata kahdesti. Sen jälkeen lasketeltiin vielä yksi harjoituskisalasku. Tuntui kivalta mennä sama rata useamman kerran, kun osasin mennä sen oikein kaikilla kerroilla. Ekassa vauhti jäi vähän vajaaksi maaliin tullessa. Toisessa kisalaskussa vauhti hidastui vähäsen matkalla, vaikka yritin pitää sen nopeana. En saanut vauhtia ihan niin nopeaksi kun ensimmäisellä ja kolmannella kierroksella. Kolmas lasku oli nopein.

Rohkeuteni oli löytynyt. Kisatunnelma oli jännittynyt, mutta mukava, kun kaverit tsemppasivat toisiaan. 

He toivottivat onnea kisaan ja kannustivat. Cup -kisat ovat hyviä, että löytää rohkeutta ja voi miettiä, mitä pitää seuraavaksi treenata. Urheilija ei luovuta, vaan jatkaa eteenpäin. 

Pujottelukisat Mustavuoressa

Varhainen aamu ja pientä pakkasta. Viikon loskakelit väistyivät kisapäiväksi. Oli jännittävä päivä edessä. Mukaan oli ilmoittautunut 187 kilpailijaa.”Rata on iskussa ja sää näyttää vähintäänkin lupaavalta”, viestittivät järjestäjät. Ensimmäiset Etelä-Suomen Puuhapark CUP-kisat saattoivat alkaa. 

Kisalasku ES Puuhapark CUP:ssa 

Lauantaina oli vuoden ensimmäiset laskettelukisat Mustavuoressa. Parakilpailijoilla oli oma sarja. Menin, että saisin kokemusta Ellivuoren laskettelukisoihin, jotka ovat helmikuussa. Special Olympics alppihiihtäjät kilpailevat siellä.

Tampereen Slalomseuran parakilpalaskettelijat pääsivät Mustavaaran Original-rinteen radalle valmentajan kanssa testaamaan rataa. Ensimmäiseen pujottelurataan tutustuminen oli hyvä, kun valmentaja antoi ohjeita. Ohjeena oli, että mennään auraten rata läpi. Tutustumisessa lasketeltiin rata keppien välistä katsoen samalla kumpaa kautta sininen ja punainen mentiin. Kaks keppiä kierrettiin yhdessä. 

Kisatunnelma oli loistava ja jännittävä. Jännitin miten mulla sujuu ratalaskut ja omat pari vaparilaskua ennen ensimmäistä kisaosuutta. Omat vaparilaskut sujuivat hyvin, kun laskettelin vauhdilla alas ja keskityin käännöksiin eli vartalonkiertoon ja suksien saamiseen kantilleen. Laskin ne radan tutustumisen jälkeen rataradan viereisellä mäellä. 

Kilpailut alkoivat vähän ennen yhtätoista. Olin kilpailun ensimmäinen laskija. Radalla oli 26 porttia. Tuntui jännittävältä, mutta uskalsin lasketella alas saakka. Ensimmäisen pujotteluradan tein puhtaasti. Vauhti oli hyvä, vaikka saisi olla nopeampi. 

Toinen rata olikin erilainen. Keppit vaihtoivat paikkaa. Portista lähtiessä mentiin kahden punaisen kepin välistä siniselle kepille, joka kierrettiin aidan kautta ja sitten punaiselle kepille, joka meni ankkurihissin luota. Taas oli kaksi keppiä, jotka kierrettiin yhdessä. Myös toisella radalla oli 26 keppiporttia. Radan katselu alkoi puoli kahdelta. Sekin mentiin valmentajan kanssa läpi ennen kisan toista osuutta. Valmentaja sanoi ohjeeksi, että keskittykää rataan.

Toisella pujotteluradalla laskettelessani vauhti nousi enemmän. Löysin sisäisen rohkeuteni. Vähän oli vaikeampi rata, mutta se meni paremmin kuin edellinen. Aika oli parempi kuin edellisellä kerralla. Pääsin omassa sarjassa toiselle sijalle. Tarviin lisää rohkeutta lasketteluuni, että vauhti olisi hyvä, enkä pelkäisi enää radoille menoa. En luovuta laskettelun suhteen, vaan jatkan treenausta. Tavoitteena on päästä joskus Special Olympics urheilijana ulkomaille kisaamaan laskettelussa. 

Kotiin päästyäni aloin etsiä laskettelijalle sopivia treenejä netistä. Löysinkin kaksi hyvää treeniä voimaharjoitteluun. Toinen oli Lisää voimaa laskettelijan harjoitusohjelmalla. Siinä kerrottiin, että kun lihasten kestävyys ja voima ovat kunnossa, jaksaa laskea kovempaa ja pidempään. Kaikkia liikkeitä en voi tehdä omilla välineillä.

Toinen oli Laskettelijan tehokas treeniohjelma, jossa tasapainotellaan käsipainon ja vartalon kanssa. Liikkeet vaikuttavat hyviltä. Tein ne jo kaksi kertaa. Vaatii aikaa, että opin tekemään kaikki liikkeet. Mutta urheilija ei luovuta, vaan tekee liikkeet uudestaan ja uudestaan.

Treenikaudet alkuun

Tällä viikolla alkoivat kevätkauden ohjatut treenit. Tampereen Slalomseuran Soveltavan alppihiihdon ryhmä kokoontui rinteessä jo viikko sitten. Lomien vuoksi Tinjan vuoden 2023 ensimmäinen kerta oli tällä viikolla. Myös TaTU:n parauimareiden kilparyhmässä aloitettiin harjoituskausi. Mutta viikko ei ollut pelkkää treeniä.

Maanantaina pääsin työpäivän jälkeen Mustavuoren rinteisiin uusien laskettelumonojen ja -suksien kanssa jo ennen treenejä. Sain kokeilla lasketteluvauhtia rauhallisesti keskivaikeassa rinteessä, missä laskettelin vaparia aika monta kertaa. Sukset olivat hyvät. Ne kääntyivät kantilleen. 

Treenit alkoi myöhässä, kun valmentajalla kesti tulo. Meitä oli vaan kaksi mukana treeneissä. Aloitettiin venyttelemällä ennen kuin lähdettiin rinteisiin. Mentiin aluksi perherinteeseen sauvojen kanssa. Samassa rinteessä tehtiin juttuja ilman sauvoja: kädet lantiolla peukalo taaksepäin sekä kädet edessä ristissä. Sit oli yksi sauva ainoastaan vartalon edessä suorana, sitten molemmat sauvat vartalon edessä molemmin käsin ja sit molemmat sauvat pään yläpuolella. Viimeinen laskettelu oli toisessa rinteessä. 

Valmentaja sanoi, että mulla oli hyvät uudet sukset ja monot. Hyvin sain ne kantilleen, kun olin vähän alaspäin ja nostin vartaloa. Sain vartalon taivutettua käännöksissä alas ja taas suoraksi ylös. Tehtiin myös tasapainoharjoituksia. Laskettelun jälkeen suuntasin bussipysäkille odottamaan bussia. Pääsin turvallisesti kotiin.

Välipäivä

Tiistaina aamupalaa tehdessä venyttelin edellisen päivän lasketteluvenytykset ja uimarille tärkeät venyttelyt. Uimarille tärkeisiin venytyksiin kuuluu käsien pyöritykset ja jalkojen venyttelyt.

Työpäivän jälkeen kävin kirjastossa hakemassa varauslainani, eli käsityökirjan virkkaa isolla koukulla, ja lähin äidin työpaikalle hakemaan loput lahjani. En saanut niitä sunnuntaina otettua mukaan Hämeenlinnasta. Äiti toi ne Tampereelle.

Ulko-ovet olivat jo kiinni. Menin myös katsomaan kirjaston suunnalta, että ei päässyt kulkemaan väliovista. Kiersin takaisin ulko-oville ja pääsin sisään, kun lukiolainen tuli ulos. Löysin vahtimestarin ja pääsin äidin työhuoneeseen hakemaan tavarat. 

Kävelin vielä illalla ihanassa lumisateessa Jankassa ja harjoittelin valokuvausta. Kotiin päin kävellessä mieli oli työpäivästä iloinen, kun ahkerasti tein hommia töissä.

Kotona aloin tekemään huomisen päivällisen valmiiksi. Ensimmäisten kananmunien keittäminen epäonnistui liian pienessä kattilassa. Piti kysyä äidiltä neuvoa. Uusien munien keittäminen onnistui. Samalla oli tiski-ja pyykkikoneet päällä, ja tiskasin osan astioista pois tiskialtaasta. Järjestelin kaappeja keittiössä. Kotityöt pitää tehdä, vaikka väsyttää. 

Keskiviikkona oli liukas keli. Kävelin varovasti Kalevan uimahallille uimaan omatoimiset treenit. Uin Special Olympics leirin treenit. Treenasin kestävyyttä ja nopeutta. Olin tyytyväinen uintimatkaani. Uin siis 2325 m.

Illalla alkoi Tatun kevään treenit Pyynikin uimahallilla. Maitohappotreeneissä uintiin 3×100 vaparia, 3×100 selkää, 3×100 rintaa ja 100 perhosta sekä 200 loppuverraa. Mulle kaksi ekaa vaparia oli samalla alkuverraa. Täysillä uitiin kaikki sataset taukoja pitäen ja uudestaan. Alkoi hapottaa kovaa uiminen. Tuli uitua 1425 metriä. 

Yhteensä uin keskiviikkona 3750 metriä. 

Uinnin sijasta kavereita tapaamaan

Torstaina piti mennä uimaan työpäivän jälkeen, mutta suunnitelmiin tuli muutos. Piti mennä työllistymiskeskukselle naistenryhmän kokoontumiseen suunnittelemaan kevään ohjelmaa: Näin osan kavereista silloin. Suunnittelimme muun muassa leffaan menoa, museossa käyntiä, uimista ja kevätkauden aloitusta Äijäryhmän kanssa toukokuussa. 

Illalla menin vielä pitämään hauskaa Iltalinjan ja Voimavirran porukoiden kanssa Ihkuun. Oli nälkä, niin tilasin halloumi-aterian. Lauloin kaverin kanssa dueton. Sain laulaa myös omat kappaleeni Katri Ylanderin Onko vielä aikaa ja Anna Ericssonin Kun katsoit minuun. Ne ovat ihania kappaleita ja tykkäsin laulaa ne. Ne kertoo rakkaudesta. Tällä kertaa ehdin laulaa muiden ollessa paikalla.

Talven viimeiset alppihiihtotreenit

Kolmipäiväisen leirin jälkeen oli vielä talven viimeiset alppihiihtotreenit Mustavuoressa. Tammikuusta lähtien jännitettiin sitä, jatkuuko laskettelukausi maaliskuun loppuun asti. Talven säät olivat onneksi suotuisat. Lunta riitti erinomaisesti ennakkotiedoissa luvatuilla kuudelle harjoituskerralle.

Pujottelu on ennen kaikkea tekniikkalaji. Teknisten valmiuksien harjoittelu vie paljon aikaa, eikä tekniikkaharjoitteita voi tehdä liikaa. Harjoittelussa on tärkeä tehdä toistoja.

Myös hyvä tasapaino on tärkeä. Kun laskija pystyy pitämään tasapainoa, hän pystyy paremmin palauttamaan asentonsa radan muuttuessa. Lajinomainen tasapaino kehittyy lasketellessa. 

Viimeisellä treenikerralla olikin monenlaisia tasapainoharjoituksia ja kanttaamista. Niitä harjoiteltiin laskien ilman rataa. Ensin laskettiin kolme erilaista harjoitusta perherinteessä. Sen jälkeen jatkettiin vielä muutama harjoitus Mustavuori Original rinteessä. Lopuksi oli vapaata laskua sauvojen kanssa.

• vasemmalle mennessä laskettiin vasen käsi alhaalla, oikea käsi ylhäällä - oikealle mentäessä vuorostaan oikea käsi alhaalla ja vasen ylhäällä
• oikealle mennessä oikea käsi edessä, vasen lantiolla - vasemmalle mennessä vasen käsi edessä, oikea lantiolla
• molemmat kädet polvissa ilman sauvoja
• kädet olkapäillä ilman sauvoja
• kädet lantiolla ilman sauvoja

Alppihiihto sekä harrastuksena että kilpatasolla edellyttää taitoa ja rohkeutta.

- Rohkeutta löytyi taas tosi paljon. Rinteet olivat jäiset, mutta pysyin pystyssä. Mentiin vartalonkiertoa vasemman puoleisessa rinteessä. Vartalonkierto ja kädet polvissa oli mun ehdottamia harjoituksia. Sain idean leiriltä. Juttelin valmentajan kaa. Hän ehdotti, kun kuuli, mitä oltiin leirillä tehty, et mennään ne ekana. 

Urheilija lisää ymmärrystä taidoistaan ja itsestään urheilijana jokaisessa harjoituksessa. Valmentajalla, joukkueella, kodilla ja ystävillä on vaikutusta urheilijana kehittymisessä.

- Treenaaminen slalomseurassa on tuntunut hyvältä. Valmentaja oli mukava, ja katsoi, mitä ollaan opittu. Valmentaja sanoi mulle, et mul oli hyvä lasketteluasento ja vauhti oli reipasta. Lasketteluasento oli parantunut todella loistavasti. Olen saanut sukset vähäsen kantilleen. Saanut paljon uusia vinkkejä sieltäkin itsekseen lasketteluun. 

Harjoituskausi on tältä talvelta päättynyt. Millaiset suunnitelmat Tinjalla on jatkosta?

- Himoksen kisoja odotellessa. Toivon, et tulos paranee tällä kertaa alppihiihdon kisoissa.

- Jatkan tietysti alppihiihtoakin ensi talvena. Alppihiihdon treenit olivat loistavia. Ensi talvena on joka viikko maanantaisin alppihiihdon treenit Mustavuoressa.

Ryhmään mahtuu myös uusia innokkaita urheilijoita. Jos on perustaidot alppihiihdossa ja halu kehittyä, niin rohkeasti talven tullen mukaan!

- Laskettelu kannattaa aloittaa lastenrinteessä, että saa rohkeutta. Hiihdonopettajan tunneilla oppii, mitä pitää tehdä rinteissä, rohkaisee Tinja niitä, jotka pohtivat alppihiihtoharrastuksen aloittamista. 

Alppihiihtoa Mustavuoressa

Special Olympics alppi/lautaleiri joulukuussa 2021. Kuvaaja: Special Olympics Finland

Tinja oli lapsena innokas hiihtäjä ja luistelija. Laskettelurinteeseen hän pääsi alakoululaisena. Aktiivinen talviurheilu lapsuudessa sytytti kipinän ja kannusti jatkamaan urheilemista myös aikuisena. Matka Special Olympics alppihiihdon maailmaan alkoi noin kaksi vuotta sitten. 

Special Olympicsin sivuston tapahtumissa kerrottiin tulevasta Lumilajien valmennusleiristä. Lähetimme sähköpostia. ”Otamme innolla uusia urheilijoita mukaan!” vakuutti lajipäällikkö Elina Ahtiainen vastauksessaan. Tinja joutui valitsemaan hiihdon ja alppihiihdon välillä. Hän valitsi alppihiihdon, koska se on kivaa. 

- Aloitin Alppihiihdon Jyväskylän Laajavuoressa vuoden 2020 keväällä Special Olympics talvilajileirillä. Leirillä oli kivaa, koska sain uusia vinkkejä lasketteluun leirin valmentajilta ja tuli uusia kavereita. Tykkään lasketella. Ajatuksena on saada rohkeutta kisoja varten.

Mustavuoren rinteille menossa. Kuvaaja: Riikka Pyykkö

Ensimmäiset vuodet harjoitteleminen tapahtui lajileireillä ja itsenäisesti rinteissä käymällä. Tänä keväänä Tampereen Slalomseura (TSS) aloitti kaivatun soveltavan alppihiihdon valmennusryhmän Mustavuoressa. Ryhmää valmentaa TSS:n päävalmentaja Jari Simpura.

- Ensimmäisellä kerralla harjoiteltiin aurakäännöksiä, jalan nostoa rinteessä, laskemista sauva edessä vaakasuorassa ja niskan takana sekä pujotteluvauhtia, muistelee Tinja kahden viikon takaisia treenejä.

Radalle lähtö. Kuvaaja: Jari Simpura

Tänään oli valmennusryhmän toinen treenipäivä, joten viikko alkoi suojasään keskellä ulkoilun merkeissä. Tinja oli oikein tyytyväinen treeneihin:

- Aluksi mentiin vapaalaskuja sauvat väärin päin. Treenien lopussa päästiin harjoittelemaan suurpujottelurataa. Harjoiteltiin tekniikkaa, sauvat ristissä laskua ja laskuasentoa. Sain nyt enemmän rohkeutta ja vauhti oli hyvä ja reipas.

Mikä alppihiihdossa on vaikeinta?

- Alppihiihdossa on vaikea lasketella takaperin. Hitaammat ankkurihissit saan itse, mutta nopeat ovat vaikeita saada itse.