Kisat innostavat harjoittelemaan


Helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna oli Ellivuoressa soveltavan alppihiihdon leikkimieliset kisat. Esan viidensiin muistokilpailuihin osallistui Special Olympics alppihiihtäjiä eri puolilta eteläistä Suomea. Nämä olivat toiset kisat, joihin Tinja osallistui alppihiihtäjänä. 

- Oli kiva nähdä Special Olympics kavereita.

Ellivuoren rinne oli Tinjalle uusi ja tuntematon. Hän tutustui muiden Special Olympics alppihiihtäjien mukana rinteeseen ennen kisojen alkua. Noin kymmenen laskua lasketeltiin omaan tahtiin. Se lämmitti urheilijat kisakuntoon. Rinteeseen tutustuminen helpotti myös kisajännitystä.

- Saatiin lasketella kisarinteessä ennen kuin rataa tehtiin. Sillä oli vähän vaikutusta kisalaskuun. Harjoittelin käännöstä, ja siinä mietin vauhtijuttua. Uudet rinteet jännittivät aluksi, mut lopulta jännitys hävisi. 

Kisojen jälkeen Tinja analysoi suoritustaan. 

- Kisat menivät hyvin. Kisassa laskettiin kaksi laskua. Löysin ennen kisaa sisäisen rohkeuteni, et onnistuin kisalaskut laskettelemaan onnistuneesti.

- Oli vähän pehmeää lunta. Lähtöpaikalta piti sauvoilla tyrkätä vauhtia. Ekassa olin liian alhaalla asennossa, menin liian kyykkyyn. Mun piti korjata asentoa. Toisessa laskettelussa sain enemmän vauhtia, oli parempi asento. Menin rohkeasti, enkä jännittänyt. 

- Paransin omaa laskusuoritusta kisaradalla. Sain harjoitusta Himoksen suurpujottelukisoihin ja sain positiivista palautetta. Vauhtia vois parantaa.

Kisoissa oli Special Olympics alppihiihtäjien vahva edustus.

Kisat sujuivat Tinjan mielestä paremmin kuin ensimmäiset kisat. Milloin kisoja voi pitää onnistuneena?

- Silloin, kun laskettelu sujuu radalla ja on ylpeä omasta suorituksesta. Ekoissa kisoissa oli liukas kohta, missä jarrutin liikaa ja aika oli huono. Silloin pelotti. Nyt vauhti oli reippaampaa, enkä jarruttanut radalla kertaakaan.

Ellivuoren kisapäivän haastavin osuus ei ollut itse kisoissa vaan niiden jälkeen.

- Palkintojen jakopaikalle mennessä oli vaativa rinne. Se oli toisella puolen rinteitä. Ei niin vaikea aluksi, mut loppurinne oli vähäsen vaikea. Sinne tuli jyrkkä alamäki, mut pääsin alas kuitenkin. Piti kerätä rohkeutta ja kokeilla mennä reippaasti. Pelkäsin, et menetän tasapainon. En menettänyt, ja pääsin auraamalla osan rinteestä.

Kisojen jälkeen oli mukava palata tuttuun Mustavuoren rinteeseen ja oman seuran harjoituksiin. Harjoituksissa oli taas uutta opittavaa. Treeni-illoissa on aina helpompia ja vaikeampia harjoituksia. Joissakin harjoituksista tarvitaan enemmän rohkeutta. Oikotietä ei ole, harjoitus ja toistot tekevät mestarin.

- Sain lisää vinkkejä, mitä voi harjoitella, kun ollaan laskettelemassa. Harjoiteltiin käännöstä sivulle päin sauvojen kaa, jalan tamppaamista ja nostoa ylös, mentiin ilman sauvoja toinen käsi kyljessä ja toinen edessä ja sit lopuksi mentiin pari vaparia. Ilman sauvoja tehtävä harjoitus oli mukava, koska sai vartalon kierron menemään oikeaan suuntaan. Jalan tamppaus oli vaikeaa. Jalka oli vaikea nostaa käännöksessä ja ei pysynyt ylhäällä. 

- Kivaa oli. Laskettelusta tuli hyvä mieli, tuumi Tinja jälleen kerran harjoitusten jälkeen. Hyvän valmentajan ohjauksessa haastavatkin harjoitukset tuntuvat mukavilta.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti