Viimeiset treeniviikot ja SM-kisat

Kisoihin harjoittelu jatkui aivan viime hetkiin saakka. Viimeisissä ohjatuissa harjoitteluissa oli mukana jälleen oma valmentaja. Hänen johdollaan käytiin läpi kisalajit. 

- Lähtöjen kanssa en oo varma. Kunhan keskityn ja kaikki menisi hyvin treeneissä. Käsivedot ja maaliin tulot pitää kanssa hioa kuntoon. Jarkko on onneksi pitämässä vikat treenit, niin voin keskiviikon aamupäivällä tehdä niiden neuvojen mukaan treenit, mietti Tinja ennen kesän viimeisiä harjoituksia ohjaajan kanssa.

- Rinnassa on hiomista: Rinnan potkuissa jalat suoriksi sekä potkut sivuille ja käsivedot pidemmälle eteen. Selkä ja vapari sujuivat, kertoi Tinja treenien jälkeen.  

Treenien lisäksi harjoituksissa pohdittiin kisavälineitä. Suosituksena oli oikeat kisauimalasit, jotka pysyvät uidessa silmillä tiiviimmin kuin nykyiset isohkot uimalasit.

Itsenäisillä harjoitteluilla kohti kisoja 

Vajaan kahden viikon aikana ehti olla neljät omatoimiharjoitukset. Itsenäisesti uidessa täytyy löytää tilaa muiden joukossa altaassa. Välillä se on helpompaa ja välillä vaikeampaa.

- Tykkään niistä, jotka tekevät tilaa altaaseen, et pääsee uimaan, tuumaili Tinja.

Juhannusviikon maanantaina matkaa kertyi 1600 metriä. Mukana oli myös nopeita kierroksia.

- Rankkaa teki uida kisalajit päästä päähän. Jaksoin, mut hengästytti aina päässä, kun pääsin sinne. Uin vuoron perään 50 m vapaauintia, 50 m rintauintia ja 50 m selkäuintia. 5-10 minuutin tauot päissä.

Myös keskiviikkona tie vei uimahalliin. Edellisenä päivänä kadonnut Maltan kisareissulta saatu juomapullo oli pudonnut tiistain treeneistä tultaessa. Sen vuoksi uiminen ei oikein maistunut. Myös vatsa alkoi oireilla. Mutta verryttelyvauhtiset matkauintitreenit tuli tehtyä ja uitua 1050 metriä. 

Välineurheilua?

Juhannuksen jälkeen, kisaviikon aluksi oli käynti silmälääkärillä. Silmä oli nyt täysin parantunut. Samalla reissulla Tinja valitsi itselleen kisalasit, uimalasikotelon ja ensimmäisen FINA-hyväksytyn kisauimapuvun. Jokaisessa urheilulajissa on tarjolla parempia ja huonompia varusteita.

Kisapuvut sisältävät kompressiota, joka tukee ja helpottaa uintiasennon löytymistä. Myös Tinjan valitsemassa puvussa on pientä kompressiota, mutta siinä ei kuitenkaan ole hiilikuitua, eikä se siten ole yhtä helposti yksilöllisesti muotoutuva. Harjoituspuvuksi ja ensimmäiseksi kilpauintipuvuksi suositeltu vaaleanpunainen puku tuntui mieluisalta valinnalta.

Uudet varusteet pääsivät heti testiin. Uinti ei vain vielä oikein maistunut entiseen malliin. Kisalajit tuli kuitenkin käytyä läpi verravauhdilla.

- Kisapuku oli hyvä ja sopivan kokoinen. Sillä oli hyvä uida. Puku oli sopivan tiukka, eikä tuntunut yhtään löysältä missään.

Viimeinen vastaava verryttelyvauhtinen uinti (1300 metriä) oli keskiviikkona. Uimisen jälkeen odotti ikävä yllätys: uimapuvun FINA-merkki osoitti irtoamisen merkkejä. Pukuja myyvässä liikkeessä ei ollut toista vaaleanpunaista Tinjan kokoista pukua, joten Tinja halusi käyttää ostettua pukua viikonlopun kilpailuissa. Takuuvaihto tehtäisiin kisojen jälkeen, kun toimittaja saisi vastaavan puvun varastoonsa.

Pitkän radan kisoissa

SM-kisoissa naisten 50 metrin parauintilajeissa oli osanottajia vain yhden erän verran. Siksi kaikki Tinjan kisalähdöt uitiin suoraan iltafinaalissa. Hänen tavoitteenaan oli parantaa omia ennätysaikojaan.

Torstaina olisi ollut 50 metrin perhonen. Siihen on vasta pientä alkutuntumaa, joten kisalajiksi siitä ei ole vielä pitkään aikaan. 

Perjantai-iltana uitiin 50 metrin vapaauinti. Vapaauintiin panostaminen näkyi uintisuorituksessa. Aika parani peräti 3,53 sekuntia.

Lauantaina oli vuorossa 50 metrin selkäuinti. Siinäkin aika parani 0,59 sekuntia.

- Valmentajan kanssa käytiin läpi asiat ennen kisalajien alkua. Juteltiin aika paljon. Kisalajien jälkeen sain valmentajalta palautetta, että vapari ja selkä oli mennyt hyvin eteenpäin, niissä olin kehittynyt, kertoi Tinja.

Sunnuntain 50 metrin rintauinti oli etukäteen ajatellen haasteellisin. Aiemmissa teksteissä on kerrottu, kuinka Tinjan jäykät jalat eivät tahdo kääntyä ulospäin. Niinhän siinä kävi, että jalkaterät jäivät sisäkiertoon, eikä kisojen viimeisestä lajista tullut suoritusta. Mutta hyvää kokemusta sitäkin enemmän. Haasteet on tehty voitettaviksi. Kilpailemaan oppii vain kilpailemalla. 

- Kisapaikalla katsomosta kuului aikamoisia kannustushuutoja, kun muut uimaseuran jäsenet kannustivat omia kavereitaan. Kisat meni hyvin. Kiva oli kisata. Olin tyytyväinen omiin uintisuorituksiin ja kosketuslähtöihin. Keskityin vain omiin lähtöihin ja omiin uinteihin, enkä miettinyt vastustajia. Rintauinnissa on hiomista syksyn kisoihin, pohdiskeli Tinja kolmen kisapäivän jälkeen. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti