Kisakauden aloitus

Lauantaina oli syksyn ensimmäiset uintikisat. TaTU Tampere järjesti Martti Ollgren Uinnit. Mukana oli lähes 500 uimaria. 

TaTU:n parakilpauimarit kotikisoissa

Kaikki lisenssin lunastaneet TaTU:n parakilpauimarit osallistuivat kisoihin. Jokainen sai valita kolme kisalajia. Minä olin ilmoittautunut 50 metrin rinta-, vapaa- ja selkäuinteihin. Olin vasta ollut flunssassa. Halusin uida vain 50 metrin matkat, etten sairastu uudelleen. Yks uintikaveri ui samat kuin minä. Kaks muuta uivat 50 metriä selkää ja vaparia. Toinen heistä ui lisäksi 100 metrin selän, ja toinen 100 metrin vaparin. 

Aamu sujui hyvin. Tukevan aamupalan syömisen jälkeen jaksoi jo pitkälle. 
Pyöräilin Kalevan uimahallille. Oli pitkä päivä edessä. Hallille mennessä mietin, että teen parhaani kaikissa lajeissa.

Aiempi kisapuku oli saatu vaihdettua. Se meni vaihtoon, kun FINA-merkki melkein irtosi. Uin verraa uusi kisapuku päällä. En ole kokeillut sitä ennen kisoja. Kisapuvussa uiminen tuntui erilaiselta kuin tavallisessa uimapuvussa. Se tuntui sopivan tiukalta. 

Kolme uintia, kuusi tuntia


Ensimmäisenä lajina oli rintauinti. Uin toisessa erässä. Vähäsen jännitti. Se sujui kuitenkin hyvin. Parhaani tein. Tulos oli kohtalainen. Hyydyin takaisin päin mennessä vähän, mut loppumatka sujui hyvin. Olin iloinen, että rintauinnin potkut sujuivat nyt, eikä vasen jalka mennyt sisäkiertoon. 

Sen jälkeen oli pitkä tauko, jolloin sai syödä eväitä. Juttelin odotellessa valmentajan ja kavereiden kanssa.

Iltapäivällä oli 50 metrin selkäuinti. Olen uintiin tyytyväinen. Starttilähdössä ei ollut viivettä. Viime kisoissa oli. Käännös meni täydellisesti: En katsonut lippusiimoihin enkä seinään, jolloin tein hyvän käännöksen. Se olisi hidastanut uimista, jos kurkkii. Piti luottaa et käsi osuu seinään ilman kurkkimista. Vedot osuivat seinään. Maaliseinään päin venytin toista kättä. Otan lippunnauhalta 8 vetoa ennen maalia.

Viimeisenä oli vahvin lajini eli vapari. Se oli kilpailun toiseksi viimeinen laji. Starttihyppy oli nappisuoritus. Kun valmentajan käsi irtosi, niin ponnistin starttihyppypallilta lippusiiman ali ja lähin uimaan. Se meni hyvin käännökseen ja maaliin tuloon asti. 

Syyskuun alun flunssa vaikeutti valmistautumista. En voinut kovaa treenata. Mutta mul meni nyt hyvin. Tulokset oli hyvät, vaikka en uinut ennätyksiä. Reaktiot valmentajan kosketuslähtöön oli nappisuorituksia. Lähdöt oli samalla harjoitusta, ettei tule viivettä. 

Katse kohti tulevaa


Kaikissa lajeissa on hiomista seuraaviin kisoihin, jotka ovat jo kahden viikon päästä. TaTU järjestää silloin Nääs-uinnit. Aioin uida samat lajit siellä. Mutta joulukuussa on lyhyen radan SM-kisat Vaasassa. Sinne osallistun muiden TaTUlaisten kanssa. Valmentaja lupasi, et voin uida 100 metriä selkää ja vaparia Vaasassa. Siksi pitää saada niille aika. Ehkä uin ne seuraavissa kisoissa.

Sunnuntaina pyöräilin taas uimaan Kalevan uimahallille. Vuorossa oli palauttavaa uintia. Kilpailupäivän jälkeen ei saa treenata kovaa vaan uida verravauhdilla. Tarkoitus oli uida kaverien kanssa. Mutta kaverit eivät päässeet. Sain uida yksin. 

Altailla oli rauhallista. Keskityin omiin uinteihin. Uin 50 metrin pätkiä vaparissa, selässä ja rinnassa. Keskityin käännöksiin ja vauhtiin. Sitten uin 25 metrin pätkissä kaikki lajit sekaisin. En uinnut sekaria vaan kisalajit. Altaanmitan jälkeen pidin taukoa ja jatkoin uimista. 

Rinnan potkuja pitää aina treenata. Ne sujuivat nyt ihan hyvin. Selkäuintikin sujuu, kun vaan käsi osuu seinään käännöksessä ja maaliin tulossa. Uin verravauhdilla. Matkaa tuli uitua 1150 metriä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti