Alppihiihtokisoissa Himoksella


Alppihiihtokausi huipentui Himos Leitner alppihiihtokilpailuihin. Ennen reissuun lähtöä oli aamusta kotikäynti. Siivosin ohjaajan kanssa paikat kuntoon. Sen jälkeen lähin vielä uimaan. Uinnin jälkeen kävelin kotiin ja kiireellä pakkaamaan. Jännitti kisa, mutta kisasta saa kokemusta.

Äiti tuli hakemaan Himokselle. Ennen lähtöä nostettiin polkupyöräni kellarista ylös ja ulos, koska haluan aloittaa pyöräilykauden. Suunnitelmissa on uusissa kohteissa käymistä pyöräillen ja myös töihin pyöräily kaksi kertaa viikossa.

Automatkalla nukahdin ja nukuin Himokselle saakka. Ajettiin suoraan majoitusmökille. Ryhmälle oli varattu kaksi mökkiä. Tutut Special Olympics laskettelukaverit saapuivat paikalle. Mökki oli mukavan oloinen, mut vähän viileä. 


Lauantaina oli kisapäivä. Aamu alkoi pienellä jännityksellä siitä, miten kisalaskut onnistuvat. Kisatapahtuma alkoi jo kahdeksalta aamulla kisarinteeseen tutustumisella.

Rinteeseen tutustuminen piti tehdä radan vierestä. Tutustuminen auraten sujui hyvin. Radalla lasketeltiin ensin punainen pujotteluportti hissin puolelta ja sininen metsän puolelta. Noin puolivälissä rataa oli kaksi sinistä porttia. Kahden sinisen välistä mentyä vaihtui suunnat: punainen pujotteluportti kierrettiin metsän puolelta ja sininen hissin puolelta. Rata tuntui helpolta.

Ensimmäisellä kierroksella lähdin kisarinteen lähtökukkulan alapuolelta, koska pelotti ylhäältä lähtö. En ollut aiemmin kokeillut sitä. Äiti auttoi lähdössä. Hän kosketti olkapäähän, kun sain lähteä, koska en kuullut mitään. Lähtö tuntui helpolta. Vauhti oli hyvä, enkä jarrutellut yhtään. Ensimmäisen kierroksen jälkeen oli tyytyväinen olo, koska laskettelin radan oikein.


Laskettelin ekan kisalaskun jälkeen äidin kanssa viereisessä rinteessä. Kokeilin päästä lasketellessa vielä matalammaksi. Se parantaa vauhtia, ja vauhti pysyy paremmin koko radan. Onnistui hyvin.

Toiselle kierrokselle piti vähentää vaatteita. Aurinko paistoi ja oli kuuma. Jätin pois laskettelutakin ja laitoin fleecepuseron hupparin alle. Hyvin tarkeni. 


Katsoin ekalla kierroksella, miten muut lähtivät mäeltä, eikä se näyttänyt enää pahalta. Toisella ratakierroksella minäkin lähdin lähtökukkulan päältä radalle, koska halusin kokeilla. Kaikki lähdöt kisoissa tehdään kukkulalta, niin halusin saada kokemusta siitäkin. Ei pelottanut yhtään, vaan pikasen jännitti. Sain neuvon, että kannattaa laittaa lähtiessä polvet enemmän koukkuun, niin silloin pysyy tasapaino.  

Se, että lähdin kukkulalta, auttoi radan alussa, sain enemmän vauhtia. Radalla mulla oli hyvä laskuasento, olin matalampana kuin ekalla kierroksella. Aika parani huomattavasti verrattuna ensimmäisen kierroksen tulokseen. Tulin pronssisijalle. Siitä on hyvä jatkaa treenausta ensi talvena. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti