Lauantai oli kisapäivä. Uinti Tampere järjesti Tampereen uintikeskuksessa Zoggs-uinnit. TaTU:n parauimareilla oli hallilla tapaaminen yhdeksältä. Kun aamupalan jälkeen lähdin pyöräilemään hallille, niin olin ajoissa. Pieni jännitys oli, että ehdinkö ajoissa paikalle ja miten uinnit menisivät. Odotin, että saisin perhosuinnista ajan SM-kisoihin.
Meitä oli neljä uimaria kisaamassa. Mä en saanut alkuun verrata, vaan olin valmentajan apuna varmistamassa, että uintikavereilla oli kaikki hyvin. Kysyin kavereilta, mikä olo on ja valmentajan kanssa katsottiin muiden lähdöt verrassa, et kaikki menee hyvin.
En verrannut muiden kanssa, koska aikaa oli vielä paljon ennen omia lajejani. Vasta puoliltapäivin pääsin verraamaan lajeja. Uin rinnan, selän ja vaparin. Perhonen oli tarkoitus verrata myöhemmin, mutta se unohtui.
Olin juuri istumassa verran jälkeen paikalleni, niin äiti saapuikin valmentajan avuksi. Hän tuli huoltajaksi, et ehdin keräilyihin ajoissa. Olin iloinen, et hän tuli. Keräilyyn kokoontumisissa pitää olla ajoissa, eikä valmentaja ehdi tehdä kaikkea. Yksi uimari tarvitsi apua altaaseen ja altaasta ylös pääsyyn ja toinen uimari tarvitsee mun lisäksi apua lähdössä.
Ensimmäinen lajini oli 50 metrin rintauinti. Olo ennen rintauintia oli hyvä ja rauhallinen. Uinti sujui hyvin, vaikka vasen jalka nousi välillä lähelle veden pintaa. Jalkaterä pysyi potkuissa oikein.
Myös ennen 50 metrin vaparia oli ihan loistava olo, kun sain juoda vettä ja smoothieta. Vapari on vahvin laji, jonka pystyn uimaan. Sekin sujui hyvin, vaikka rintauinti oli ollut melko lähellä vaparin lähtöä. Olin tyytyväinen aikaan. Vapari oli ainoa mun laji, jossa oli muitakin parauimareita. Sain siitä pararyhmän pronssimitalin.
Seuraava laji, 50 metrin selkäuinti, oli vasta kahden ja puolen tunnin päästä. Ennen sitä ehdin syödä salaatin ja vähän muutakin. Olo oli pirteä. Selkä meni mielestäni todella hyvin.
Melkein heti selkäuinnin jälkeen oli vielä 50 metrin perhosuinti. Oli vähän väsynyt olo, mutta ei onneksi vaikuttanut liikaa viimeiseen uintiin: Perhosestakin tuli virallinen aika. Mielestäni sekin sujui hyvin. Aika tarvittiin, että voin uida lajin kesäkuussa SM-kisoissa.
Kaikissa lähdöissä valmentaja avusti antamalla kosketuksen. Starttilähdöt onnistuivat hyvin. Kisa tuntui kaikkinensa hyvältä. Ajat eivät parantuneet, mutta valmentaja sanoi, ettei nyt tarvitsekaan parantaa. Parasta päivässä oli se, ettäsai tehdä lajeissa omat suoritukset ennen SM-kisoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti