Kaatuminen ei haittaa

Sunnuntaina oli lepopäivä. Takana oli neljät kisat reilun viikon aikana. Arkeen palaaminen oli hieman vaikeaa. Mutta uusi viikko alkoi vauhdikkaasti tutuksi tulleessa rinteessä.


Maanantaina suuntasin iltatreeneihin kaupan kautta, kun ostin vähän välipalaa mukaan Mustavuoreen. Kävelin töistä Vanhalle kirkkotielle ja pääsin bussiin. Salmenrannan bussipysäkillä jäin pois bussista ja kävelin rinnealueelle. Sain otettua valokuvia ennen välipalan syömistä. 

Pääsin rinteisiin vasta puoli viisi, kun meni vaihtaessa monoja ja vaatteita ulkoiluasun alle. Muistin venytellä ja ehdin lasketella kaksi rinnettä. Kun valmentaja oli jo paikalla, menin vielä yhden kerran rinteeseen. Löysin taas rohkeuden lasketella nopeammin. 

Sitten odottelin muita. Kun muut tulivat, alettiin venytellä. Rinteessä mentiin ensin sauvojen kanssa vapareita käännöksillä. Mä kaaduin kerran niin, että suksi lähti jalasta ja sauvakin jäi matkalle. Kun mun piti kääntyä alaspäin rinteessä, niin olin kääntynyt ylöspäin. Kaatuminen ei sattunut yhtään. 

Ylös ja uudelleen mäkeen

Toinen valmentaja tuli auttamaan, että sain sekä laskettelusukseni että sauvan ja pääsin hyvin ylös. Vähän piti vasemman suksen kanssa pyöriä, että pääsin nousemaan suksi ankkurihissiä päin ylös rinteestä ja että sain oikean sukseni jalkaan. 

Pääsin alas asti. Nauratti. Vähän oli liian kova vauhti ollut. Treenit jatkui ilman sauvoja supermiehellä, jossa on toinen käsi lantiolla, toinen edessä. Se meni hyvin. Jossain kohti sekosin käsien kanssa. Sitten vielä piti viedä kättä ulkosuksen päälle. Sen jälkeen oli vaikea osuus: piti nostaa sisäsuksi ilmaan. Se ei mulla onnistu ja vaatii harjoitusta. 

Päästiin kokeilemaan suurpuikkarataa. Vikalla kerralla mulla pysyi vauhti ylärinteessä hyvänä, mut saisi olla koko matkan samana. Muutamilla kerroilla sain tehdä laajakäännöstä keppien luo mennessä. Sit vielä pari vaparilaskua, joissa vauhti pysyi hyvänä. Oli nopeaa käännöstä. Sitten olikin loppuvenyttelyjen aika. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti