Kisoissa sattuu ja tapahtuu

Tänään uitiin vuoden ensimmäiset TaTU Tampereen järjestämät uintikisat. Seuran parakilpauimarit olivat menossa mukana. Tampereella ei ole kisoissa erillisiä lähtöjä parauimareille, joten parauimarit kisasivat samoissa sarjoissa vammattomien urheilijoiden kanssa.

Verryttelyyn kisavarusteissa

Jääkarhu-uinneissa olin ilmoittautunut neljään lajiin. Ensimmäinen oli heti kisan alussa ja kolme muuta vasta illalla. Välissä oli kuusi tuntia.

Verrasin ennen kisoja 25 metrin altaassa. Minun ensimmäisenä lajina oli 50 metrin perhonen. Menin odottamaan keräilypaikalle ilman valmentajaa. Samaan aikaan keräilyn kanssa ui yksi uintikaveri. Valmentajan piti odottaa häntä maaliin ja auttaa uintikaveri pyörätuoliin. Aikataulut oli tiukkoja. Etsin valmentajaa, mutta hän ei ehtinyt paikalle.  

Keräilyyn mennessäni odotin nimeni huutoa. Kuuluttajalla oli hiljainen ääni. Liian hiljainen minun kuulolle. Paikalla oli hirveä hälinä, enkä kuullut ketä kuulutettiin. Kun valmentaja tuli, olin myöhässä ja keräily erääni meni ohi. Erä uitiin ilman minua, kun en ollut ajoissa kisapaikalla. Harmitti, mutta ei maailma tähän kaadu. Seuraaviin kisoihin treenataan perhonen vielä parempaan kuntoon.

Muistin syödä eväitä ja venytellä. Seuraavaan lajiin oli aikaa niin paljon, että juttelin valmentajan ja kavereiden kanssa. Venyttelin istumapaikkojen takana lihaksia ja kävelin vähäsen. En halunnut lihasten väsyvän liikaa, koska jalat ja kädet tekevät uidessa töitä kovaa. 

Omaa vuoroa odotellessa

Ennen rintaa verrasin 100 metriä. Sit piti olla jo keräilyssä. En halunnut enää myöhästyä keräilystä. Äiti oli tullut varalta ennen seuraavia uinteja auttamaan valmentajaa, et ei tarvitse jännittää, ehdinkö keräilyyn ajoissa. Loput keräilyt sujuivat hyvin. Valmentajakin ehti ajoissa keräilypaikalle.

Rintauinnin starttilähtö sujui paremmin kuin lähdöt edellisissä kisoissa. Uintikin meni hyvin. Sen jälkeen tuntui ihan hyvältä. Jossain välissä vasen jalkaterä kuitenkin oli kääntynyt sisäänpäin ja uinti hylättiin. En itse huomannut sitä. En masennu siitäkään. Seuraaviin kisoihin potku treenataan taas kuntoon. 

Lähes suoraan rinnan jälkeen oli 100 metrin selkäuinti. Oli vähän rankkaa, että ehti edellisen uinnin jälkeen. En ehtinyt uimaan väliverraa. Söin nopeasti banaania ja join smoothieta, että sain lisäenergiaa. Tuntui hyvältä lähteä uimaan uudelleen toista kisalajia.

Kaksi lajia meni hyvin

Selkäuinnissakin lähtö oli hyvä. Kurkin vähän uidessa, vaikka pään piti olla vakaa. Käännös meni hyvin, ja uin suoraan käännöksen jälkeen. Aika ei ollut huono, mutta oli huonompi kuin ennätykseni. Valmentaja sanoi, että ollaan vasta aloituskaudessa eli nostetaan peruskuntoa - olisi outoa, jos ajat nyt paranisivat.

Viimeisenä uin vaparin 100 metriä. Starttihyppy oli parempi, sillä starttihyppyjä oli hiottu treeneissä.

Uinti meni hyvin. Ekassa 50 metrisessä kädet pyörivät nopeammin. Käännöksen jälkeen toisessa altaan mitassa käsivedot hiljenivät, mutta kovenivat loppuun mennessä. Alkoi jo väsyttää, siksi välissä vähän hyydyin. 

Kaikkea tapahtuu ja sattuu. En ole aiemmin uinut kilpailussa 100 metrin matkoja 50 metrin altaassa. Olen tyytyväinen selän ja vaparin tuloksiin sekä uinteihini. Päivä ei ollut enää niin surkea. Kaikesta saa kokemusta. Urheilija ei luovuta koskaan. Lisää treeniä vaan.