Loma päättyi loppiaiseen

Loman lopulla ehti vielä piipahtaa urheilemassa. Vanhat sukset ja monot palvelivat treeneissä viimeisen kerran. Vuoden 2022 lopussa saatu iloinen uutinen Startti-stipendistä mahdollisti uusien välineiden ostamisen. Paremmat sukset ja monot edesauttavat kehittymistä alppihiihtäjänä.

Kolme piparkakkutaikinasta tehtyä taloa pöydän laidalla
Piparkakkutaloja Piparkakkutalokaupungissa

Asumisenohjaaja tuli kotikäynnille. Kotikäyntipäivä oli poikkeuksellisesti torstaina. Perjantai olisi pyhä ja kotikäyntiä ei olisi silloin ollut. Siksi asumisenohjaaja ehdotti, että perjantain kotikäynti voitaisiin siirtää toiseen päivään. Ehdotin torstaita, koska halusin, että siivotaan jääkaappi ja pakastin. Oli pakkaskelit, niin voitiin siivota ne yhteisvoimin. Heitettiin päivämäärillä vanhoiksi menneet elintarvikkeet pois. Asumisenohjaaja pesi korit tiskialtaassa sillä välin, kun minä pesin liat pois rätillä. 

Laskettelutavaroita ja luistimia viedessä olin huomannut, että varaston käytävän valo oli pimeänä. Lamppu oli palannut käytävästä. Soitettiin huoltoon, että käytävän lamppu piti vaihtaa. Se tultiin vaihtamaan vielä saman päivän aikana. Nyt ei tarvitse enää otsalampun valossa mennä tai kännykän taskulamppua käyttää mennessä viemään urheiluvälineitä varastoon.

Kotikäynnin jälkeen kävelin kuulokojehuoltoon. Menin näyttämään oikean korvan kuulokojeen korvakappaletta, joka oli painanut niin, että korvaan sattui. Tehtiin uusi malli korvakappaleeseen. Kaksi-kolme viikkoa menee, kun tulee uusi korvakappale postissa. Siihen saakka pitää kuunnella vain vasemmalla kuulokojeella. Kävelin takaisin kotiin. Sää oli ihanan aurinkoinen. 

Rinteeseen tasapainoilemaan

Kotona vaihdoin laskettelukamat päälleni ja lämmitin mikrossa ruokaa. Lähdin eväsreppu selässä ja suksipussia perässä vetäen bussipysäkille. Menin Mustavuoreen laskettelemaan. Bussin vaihtoi onnistui hyvin. 

Perillä jätin suksipussin telineeseen suksien ja sauvojen kanssa. Otin mono- ja kypäräkassit mukaani pukuhuoneeseen. Kun olin vaihtanut monot jalkaan ja laittanut kypärämyssyn päälle laskettelukypärän, otin nopean välipalan. Sitten lähdin ottamaan kuvia rinteestä. 


Kaksi tuntia meni nopeasti. Laskettelu piristi ja oli mukavaa. Laskettelin ensin sauvojen kanssa, mutta suurimman osan treeneistä tein ilman sauvoja. Menin samat treenit kuin ennen vuoden vaihdetta. Harjoittelu painottui tasapainoharjoituksiin ja lasketteluvauhdin löytämiseen. Pysyin pystyssä. Viimeisiin laskuihin otin sauvat mukaan, laskettelin pari vaparilaskua. Kun jalkoja alkoi paleltaa, lähdin pois rinteestä.

Uimalla kohti viikonloppua

Perjantaina kävelin aamulla uimahallille uimaan omatoimiset treenini. Treenasin alkuun vaparia, rintaa ja selkää. Selkä jäi uimatta muissa ohjelman jutuissa. Oli enemmän väkeä altaissa, enkä halunnut uida kenenkään päälle selälläni. Treenasin enemmän rintaa. Vähän oli vaikea aluksi löytää asento vasemmassa jalassa. Vasen jalka meinaa yhä välillä kääntyä sisäkiertoon. Pitää miettiä, että jalka kääntyisi ulospäin ja jalkaterä pitää sivulle. Vapariakin uin. Uiminen piristi mieltä.

Uimisen jälkeen lähdin kiireellä saunaan ja pesulle. Vaihdoin ripeästi vaatteet päälle. Piti toimia nopeasti, että ehtisin äidin luo viikonlopun viettoon. Ostin vielä hallin kahviosta aamukahvin ja voicroissantin, kun olin saanut uitua 2025 metriä. Jaksoin uida enemmän kuin maanantaina, niin palkitsi itseni.

Kävelin ostamaan lankakerän viikonlopuksi. Äiti korjaa ja neuloo uuden pohjat villasukkiini. Vanhat pohjat olivat kuluneet. Korjattavat sukat ovat ohuemmat kuin muut villasukat. Siksi haluan pitää niitä.

Hymyilevä nuori nainen, jolla vasemmassa kainalossa laskettelusukset. Oikea käsi on laskettelumonojen päällä.
Uudet välineet mäkeen Startti-stipendillä

Kävelin kotiin reippaasti. Laitoin nopeasti uintikamat kuivumaan. Ruoka piti lämmittää mikrossa, syödä reippaasti ja pakata viimeiset tavarat kasaan. Oli kiire Ideaparkiin, koska olin menossa bussilla ostamaan uudet laskettelusukset ja -monot. Äiti odotti Ideaparkissa.

Sain viime vuoden lopussa Suomen Paralympiakomitean ja Tukilinja-säätiön Startti-stipendin niitä varten. Sukset ostettiin valmentajan neuvojen mukaan. Ostettiin myös uudet monot, koska vanhat monot olivat vähän pienet. Uudet monot tuntuivat tukevammilta. Niissä oli korkeampi varsi ja kantapää pysyi paremmin pohjassa kuin vanhoissa. Polvi nojaa nyt paremmin varteen.

Ostin myös yhdet uudet laskettelusukat. Ne ovat vähän pidempivartiset, että yltävät hyvin polviin saakka. Muuten vaan kierreltiin ja katsottiin piparkakkutalonäyttely. Siinä oli kivoja rakennuksia ja jokunen iso piparkakkukuusikin. Minä äänestin parhaaksi vaaleanpunaisella kuorrutetun piparkakkutalon.

Äidin luona availin loput joululahjat. Ne oli tuotu mummin luota. Sain muun muassa pari tyynyä ja pari uutta työkalua, joita olin toivonut.

Ystävänpäivä lähestyy

Lauantaina äiti voiteli uudet laskettelusukseni. Minä askartelin jo ystävänpäiväkortteja. Leikkasin värillisistä papereista sydämiä, pöllöjä ja lintuja. Sommittelin tekemiäni kuvioita ja valmiita sydämiä korttipohjiin. Ne liimattiin kiinni.

Iltapäivällä käytiin kävelemässä Tiiriön Prismalla ostamassa maastosuksilleni suksipussi. Matkalla tunnistettiin erilaisia puita. Molempiin suuntiin kävellessä tuli punaiset posket. Autoin ruuanteossa, tein salaatin ja katoin pöydän. Illalla tehtiin torttuja ja juotiin glögiä torttujen kanssa elokuvaa katsoessa. 

Sunnuntaina oli lähtö kotiin. Matka laskettelusuksien ja varusteiden kanssa meni hyvin. Sukset kuljetin äidiltä lainaan saamallani suksipussilla. Monoille oli kassi mukanani. Jätin vanhat monot äidin luo, niin uudet mahtui monokassiin. 

Sain sukset kulkemaan hyvin junassa, kun laitoin ne viereeni seinää vasten pystyyn. Kuuden hengen istumapaikoilla oli tilaa, joten istuin itse viereisellä penkillä lähellä tavaroitani. Sain varusteet kannettua kotiin päästessä varovasti ylös rappusia. Vaihdoin ne omaan suksipussiini huomiseksi valmiiksi. Vanhat sukset vein varastoon varasuksiksi.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti