Lauantaina matkasin aamulla Ylöjärvelle Tatun parakilparyhmän treeneihin. Taaskaan ei urheilutalon kortti päästänyt sisään portista, vaikka siitä oli laitettu viestiä uimaseuran yhteyshenkilöltäsi. Kiersin sivusta sisälle.
Altaan reunalla venyttelin kaverin kanssa ja uitiin verraa 575 metriä.
Treeneissä uitiin niin, että pidettiin toisia käsistä kiinni. Räpylät oli jaloissa ja mentiin ensin toisella kädellä pelkkiä vaparin käsivetoja 4×50 m. Käsi vaihtui välillä. Sitten sama homma jatkui ensin vaparin potkuilla sitten rinnan. Molemmat mentiin 4×50 metriä, et kyllä tuntui jaloissa ja käsissä. Rinnan potkut olivat haastavat tehdä räpylöillä. Potkua ei saa kunnolla tehtyä räpylöillä. Siksi se tuntui rankalta. Palauttavaa loppuverraa uitiin 200 metriä.
Olipahan tehotreenit taas. Uitua tuli yhteensä 1575 metriä.
Peseytymisen ja pukeutumisen jälkeen selvitin taas kassalla, miksi kortti ei päästänyt uloskaan. Sama juttu kuin ennenkin eli aikaraja on vastassa. Ostin kahvin mukaani, ja lähdin kotiin viemään uintikamat kuivumaan.
Kaverilla oli synttärit
Tein kiireellä synttärikortin kaverilleni. Söin ja vaihdoin vaatteet. Lähdin kävelemään Hakametsän ratikkapysäkille ja suuntasin Hervantaan kaverin synttärikahveille. Kaverin äiti, veli, veljen poika ja kaveri miesystävänsä kanssa olivat myös siellä. Tarjolla oli kakkua, karkkia, nakkipiiloa ja sipsejä. Juhlissa voi herkutella.
Näin kaverini veljenpojan vauhdissa. Hän leikki leluilla, joita kaverilla oli. Lapset ovat mukavia, kun heidän kanssaan saa touhuta.
Vieraiden lähdettyä jäin vielä kaverini luokse. Juteltiin ja käytiin Hervannassa kaupassa. Kaveri tarvitsi ruokaa. Kun tultiin takaisin kaverin luo, pelattiin tivolilautapeliä. Jäin poikkeuksellisesti yöksi, kun meni myöhäiseksi. Kaverille se kävi. Ei tarvinnut pimeässä kävellä kotiin. Oli mukava päivä, ja herkut maistuivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti