Asumisenohjaaja kävi aamulla. Juteltiin, kun mulla oli paha mieli. Viikko ei sujunut niin hyvin kuin toivoin, koska viikkorytmi ei suju vieläkään kunnolla. Ajattelin, ettei urheilukaan olis auttanut, kun olin niin surullinen. Juttelu auttoi ja olo helpottui.
Asumisenohjaaja yritti auttaa myös apuvälineasiassa. Hän soitti sosiaalineuvontaan, kun mulle pitää hommata uusi palohälytin. Vanha ei pysy enää katossa. En voi ostaa uutta kaupasta. Kuulovammaisten palohälyttimessä on täristin, joka tärisee tyynyn alla. Sen hälytys vilkkuu myös hälytyskeskuksessa. Asia ei edennyt. Ei saatu kiinni sosiaalityöntekijää, joka hoitaisi asiaa.
Liike on lääke
Ohjauskäynnin jälkeen tein katkarapumunakkaan ja siivosin vähän keittiötä. Lähdin sitten käymään Tahmelassa rannalla kävelemässä ja selvittämässä ajatuksiani. Rannalla oli viileä ja tihkusadetta. Jäät olivat jo lähdössä. Lumiakin oli sulanut. Alkukevään merkkejä löytyi. Kävin myös kaupassa moikkaamassa entistä työpaikkaohjaajani ja juttelin hänen kanssaan, kun maksoin ostokset.
Olin jo mennä bussilla takaisin Aleksanterin kirkolle, kun huomasin portaat, joita vois kävellä toiselle bussipysäkille. Oli jaloille hyväksi, kun piti nousta ylös ensimmäiset portaat ja laskeutua alas toisia. Eri reittejä on kiva etsiä. Odotin bussia rauhassa, ei ollut kiire mihinkään.
Pääsin kotiin ja meinasin, etten mene aamuisen jälkeen iltikselle, mutta päätin mennä katsomaan mitä siellä tapahtuu. Osa katsoi elokuvaa, ja osa oli muuten vaan siellä. Mä yritin virkata hiuspantaa ohjeen mukaan. Entinen hiuspanta hävisi jonnekin. Tulin kaverin kanssa ratikalla samaa matkaa kotiinpäin ja kävelin lopun matkan kotiin. Päivä tuntui jo paremmalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti