Vihdin rinteissä


Sunnuntaina lähdin äitini kanssa Vihtiin laskettelemaan. Mentiin vaihtelun vuoksi uusiin rinteisiin. Sää oli pilvinen, ja matka vähän sateinen. Vaihdettiin monot parkkipaikalla. Monojen vaihtopaikka oli kurainen.

Rinteet olivat hyvässä kunnossa. Päätettiin lasketella kaksi tuntia. Ensimmäisenä lasketeltiin Vauhtirinne, mutta mentiin siteen laskemaan helpoissa rinteissä. Saisin rohkeutta ja nopeutta lasketteluvauhtiin. Sitten kokeiltiin uudet rinteet kauempaa, ja palattiin takaisin eturinteisiin.

Kaaduin ekalla laskettelukerralla rinteen puolivälissä. Tasapaino horjahti, suksi lähti jalasta ja sauvat lensivät ylämäkeen. Pääsin hyvin ylös, sain suksensiteen alas ja jalkaan. Hain sivunousulla sauvat ja lähdin reippaasti laskettelemaan alas hisseille. Kaatumisharjoitus on hyvä, että oppii kaatumaan oikein ja pääsee ylös. 


Kokeiltiin lasketella kolme mäkeä Takarinteessä, joissa mun lasketteluvauhti ei ollut liian luja. Viereisessä kapeammassa Minipark-rinteessä harjoittelin pienempiä käännöksiä. Ne vaativat harjoitusta, koska menevät liian leveiksi. Kapeassa rinteessä on pakko kääntyä nopeammin.

Takaisin tultiin Alkeisrinteen kautta. Noustiin ylös sompahissillä ja lasketeltiin Perherinne II. Kokeiltiin taikamattohissiä, jota kumpikaan ei ollut aiemmin kokeillut. Ei oltu aiemmin sellaisella noustu ylös rinteisiin. Se oli kiva uusi kokemus. Hissi oli hidas, mutta hyvä. Siihen oli helppo mennä.

Kokeiltiin pari kertaa kisarinteitä. Rinteissä oli kahdella radalla harjoittelijoita. Pääsin laskettelemaan kahdesti osan Taitajarinteen radasta. Minua pelotti, että kaatuisin, niin menin auraamalla alun Stenmark-kisarinteestä ja sitten suuntasin Taitajarinteen loppuradalle, ennen kuin se purettiin. 


Lopuksi otin kisalaskut äidin kanssa Vauhtirinteessä ja Turistirinteessä. Minulla hiljeni vauhti, kun jarrutin ja säikähdin, kun edessä mennyt lautailija kaatui. Äiti voitti muutaman kerran ja mä voitin pari kertaa. 

Ennen viimeistä alaslaskua mentiin rinteiden huipulla tauolle. Syötiin pitsa puoliksi.

Uudet rinteet oli loppujen lopuksi kiva lasketella läpi. Tykkäsin eniten harjoitella reippautta ja nopeutta lasketteluvauhtiin. Se näyttää, uskaltaako vielä kisata muualla kuin omalla paikkakunnalla.

Hämeenlinnassa käytiin kaupassa ja käveltiin asemalle. Juna olikin tunnin myöhässä. Ei auttanut muu kuin mennä asema-aulaan odottamaan. Mulla putosi kännykkä lattialle, kun aloin heilumaan. Harmitti tietysti, et panssarilasi sai taas uudet säröt. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti